Hei
Tava-työssäkäyvä-yksinhuoltaja tässä kirjoittaa. ja yrittää säästää asianajajapalkkioissa , mutta keissi lienee mielenkiintoinen:
Olen perimässä (toinen kahdesta) keräilijä-vanhempien irtaimistoa. Sanotaanko, että joukossa on HYVIN paljon #00-#00 euron arvoisia esineitä (taidelasia, Arabiaa, venäläisiä esineitä, uuttta ja vanhempaa), #00-#000 euron myyntihintaisia tunnettujen kotimaisten taiteilijoiden maalauksia on kymmeniä, Arviolta irtaimiston myyntihinta oikeissa huutokaupoissa myytyinä on yli 100.000 euroa. Käytin talossa paikkakunnalla luotettavaksi sanotun jobbarin, ja hän sanoi ettei rahkeet riitä ostamaan irtaimistoa, jos me se myytäisiin. "Ihan poikkeuksellinen, eiä sitä täällä Savossa kannata myydä".
Lisäksi on samanarvoinen setti militariaa ja jalometalliesineitä. Surullista, koska nekin rahat olisi voinut käyttää elämiseen.
Kaikki tämä paljastui minulle vasta nyt vanheman kuoltua, toki olin "tauluja, pyttyjä ja purkkejä" lastenlasten kanssa seinillä nähnyt, mutta että yli 100.000 euroa ja toinen mokoma löytyi pankkiholvista. Nekin rahat olisi voinut käyttää elämiseen, eikä tälläiseen soppaan, joka nyt on kattilassa.
Tavaraa talossa on järkyttävän paljon ja meitä on kaksi perillistä, eikä oikein olla väeissä, kun hän ei pysty olemaan seurassani - mikään ei auta (kokee tulleensa eri tavoin vanhempien kohtelemaksi, eikä kyse ole rahasta), Mulle lankesi ja lankeaa kaikkki hommat, kun toista ahdistaa ja esiin tulee n. 5-vuotiaan käytös - kaikkea pitää ensin vastustaa. Kommunikaatio-ongelmien takia mun piti kutsua arvioitsija tekemään kallis ja iso listaus esineistöstä (toinen suostui onneksi). Arvio siis. Listaus on perukirjan ja myöhemmän jaon perusta, ja tätä menoa jaon toimittaa pesänjakaja, ellei ihmeitä tapahdu. En ole hirmu varoissa itse ja asianajajalta kysyin vain suuret linjat - hän vastasi "tavaran listaus ja arvottaminen ja pesänjakajan jako, kun kerran toinen ei järkeä ymmärrä".
Jobbari kysyi, miksi me mitään verottajalle kerrotaan. Vastasin, että siksi, jotta joskus näitä voisi ehkä kumpainen myydä (riitaisuudesta tietenkään mitään vihjaissut). Mietityttää vain, kuinka kalliiksi tässä riitaisuudesta pohjansa saava ylenpäaltinen rehellisyys minulle (meille) koituu? Arvio maksaa ja eikö sitten joskus jos jonkun taulun myyn (pakko, eivät mahdu kaikki mulle ja ex-anopille kotini) julkisesti - huutokauppatalo kyllä maksaa arvonlisäveroja ja ilmoittaa verottajalle myyjän?!
1. Eli, jos myyn julkisesti 3000€ taulun, eikä sitä ole listattuna missään, ja perintöveroja ole maksettu, ongelmiinhan siinä joutuu?
2a. Ja jos myyn taulun julkisesti kalliimmalla (arvioitu perukirjaan 1000€) - enkö joudu maksamaan myyntivoitosta?
2b. Entä toisin päin, jos myyn taulun 500€:lla (perukirjassa 1000€), saanko hyvitystä verotuksessa?
3. Onko teidän mielestä tässä nyt järkeä:
Irtaimisto (n. 100000€) arvioidaan noin 6000€ kustannuksella ja saadaan verottajalle sekä
pesänjakoon valmiit listaukset ja tavarat on laatikoissa, valokuvattuna ja listoilla. Työn tekee
alan firma, jolla ei ole omaa myyntitoimintaa. Sama militaria / jalometallit - ne oli helppo
arvioitutttaa, maksoi vain joitakin satasia.
Listaus toki auttaa myös maallikkoa tajuamaan, mitä vanhemmat ovat puuhanneet viimeiset 40 vuotta.
--------------
Jos löytäisin avullanne joitain lisäarvgumenteja, joilla toiselle puhua järkeä siitä, miten kannattaa toimia niin etteivät verot maksimoituisi, nyt ja myöhemmin.
Itse haluaisin myydä taide- ja numismatiikkahuutokaupoissa kuolinpesän lukuun 80% tavarasta, mutta siihenhän tarttetaan molempien lupa, ja joku maininta jossain pitäisi kait olla ko. esineiden ostohinnoista, jotta myyntivoittoerot määräytyisivät oikein. Nyt ei ole, kun "valopäät" (anteeksi) jättivät kaiken pois edellisestä perukirjasta (toisen vanhemman kuoltua 10 vuotta sitten) ja sekin kuolinpesä on tietty jakamaton. SIlloin minut suljettiin perukirjoituksesta ulos kiristämällä ("jos jotain urvellat, niin oot ongelmissa") -tyyliin
t. "Positiivisesti ongelmainen, mutta totaalisen tympiintynyt"
Tava-työssäkäyvä-yksinhuoltaja tässä kirjoittaa. ja yrittää säästää asianajajapalkkioissa , mutta keissi lienee mielenkiintoinen:
Olen perimässä (toinen kahdesta) keräilijä-vanhempien irtaimistoa. Sanotaanko, että joukossa on HYVIN paljon #00-#00 euron arvoisia esineitä (taidelasia, Arabiaa, venäläisiä esineitä, uuttta ja vanhempaa), #00-#000 euron myyntihintaisia tunnettujen kotimaisten taiteilijoiden maalauksia on kymmeniä, Arviolta irtaimiston myyntihinta oikeissa huutokaupoissa myytyinä on yli 100.000 euroa. Käytin talossa paikkakunnalla luotettavaksi sanotun jobbarin, ja hän sanoi ettei rahkeet riitä ostamaan irtaimistoa, jos me se myytäisiin. "Ihan poikkeuksellinen, eiä sitä täällä Savossa kannata myydä".
Lisäksi on samanarvoinen setti militariaa ja jalometalliesineitä. Surullista, koska nekin rahat olisi voinut käyttää elämiseen.
Kaikki tämä paljastui minulle vasta nyt vanheman kuoltua, toki olin "tauluja, pyttyjä ja purkkejä" lastenlasten kanssa seinillä nähnyt, mutta että yli 100.000 euroa ja toinen mokoma löytyi pankkiholvista. Nekin rahat olisi voinut käyttää elämiseen, eikä tälläiseen soppaan, joka nyt on kattilassa.
Tavaraa talossa on järkyttävän paljon ja meitä on kaksi perillistä, eikä oikein olla väeissä, kun hän ei pysty olemaan seurassani - mikään ei auta (kokee tulleensa eri tavoin vanhempien kohtelemaksi, eikä kyse ole rahasta), Mulle lankesi ja lankeaa kaikkki hommat, kun toista ahdistaa ja esiin tulee n. 5-vuotiaan käytös - kaikkea pitää ensin vastustaa. Kommunikaatio-ongelmien takia mun piti kutsua arvioitsija tekemään kallis ja iso listaus esineistöstä (toinen suostui onneksi). Arvio siis. Listaus on perukirjan ja myöhemmän jaon perusta, ja tätä menoa jaon toimittaa pesänjakaja, ellei ihmeitä tapahdu. En ole hirmu varoissa itse ja asianajajalta kysyin vain suuret linjat - hän vastasi "tavaran listaus ja arvottaminen ja pesänjakajan jako, kun kerran toinen ei järkeä ymmärrä".
Jobbari kysyi, miksi me mitään verottajalle kerrotaan. Vastasin, että siksi, jotta joskus näitä voisi ehkä kumpainen myydä (riitaisuudesta tietenkään mitään vihjaissut). Mietityttää vain, kuinka kalliiksi tässä riitaisuudesta pohjansa saava ylenpäaltinen rehellisyys minulle (meille) koituu? Arvio maksaa ja eikö sitten joskus jos jonkun taulun myyn (pakko, eivät mahdu kaikki mulle ja ex-anopille kotini) julkisesti - huutokauppatalo kyllä maksaa arvonlisäveroja ja ilmoittaa verottajalle myyjän?!
1. Eli, jos myyn julkisesti 3000€ taulun, eikä sitä ole listattuna missään, ja perintöveroja ole maksettu, ongelmiinhan siinä joutuu?
2a. Ja jos myyn taulun julkisesti kalliimmalla (arvioitu perukirjaan 1000€) - enkö joudu maksamaan myyntivoitosta?
2b. Entä toisin päin, jos myyn taulun 500€:lla (perukirjassa 1000€), saanko hyvitystä verotuksessa?
3. Onko teidän mielestä tässä nyt järkeä:
Irtaimisto (n. 100000€) arvioidaan noin 6000€ kustannuksella ja saadaan verottajalle sekä
pesänjakoon valmiit listaukset ja tavarat on laatikoissa, valokuvattuna ja listoilla. Työn tekee
alan firma, jolla ei ole omaa myyntitoimintaa. Sama militaria / jalometallit - ne oli helppo
arvioitutttaa, maksoi vain joitakin satasia.
Listaus toki auttaa myös maallikkoa tajuamaan, mitä vanhemmat ovat puuhanneet viimeiset 40 vuotta.
--------------
Jos löytäisin avullanne joitain lisäarvgumenteja, joilla toiselle puhua järkeä siitä, miten kannattaa toimia niin etteivät verot maksimoituisi, nyt ja myöhemmin.
Itse haluaisin myydä taide- ja numismatiikkahuutokaupoissa kuolinpesän lukuun 80% tavarasta, mutta siihenhän tarttetaan molempien lupa, ja joku maininta jossain pitäisi kait olla ko. esineiden ostohinnoista, jotta myyntivoittoerot määräytyisivät oikein. Nyt ei ole, kun "valopäät" (anteeksi) jättivät kaiken pois edellisestä perukirjasta (toisen vanhemman kuoltua 10 vuotta sitten) ja sekin kuolinpesä on tietty jakamaton. SIlloin minut suljettiin perukirjoituksesta ulos kiristämällä ("jos jotain urvellat, niin oot ongelmissa") -tyyliin
t. "Positiivisesti ongelmainen, mutta totaalisen tympiintynyt"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ratkaisu on teidän kahden käsissä.
Virallisselvitys ja -jako tulee AINA kalliiksi.
Samalla annatte ratkaisut vieraan käsiin.
Mutta sen tässä ainakin osaan neuvoa, että perukirjaan ainakin kaikkien sellaisten tavaroiden, jotka menevät myyntiin, arvo käyvän arvon mukaan, koska perintövero on edullisempi vero kuin myyntivoitonvero.
Myyntivoitto tai -tappio tulee verrattaessa myyntihintaa perukirja-arvoon.
Vertailuarvo on sama, myy tavaran sitten jakamaton kuolinpesä tai perijät.
Tavanomaista koti-irtaimistoa voi myydä verovapaasti siihen asti, kun vuodessa voitto on alle 5000 euroa. Sen jälkeen menee veroa. Tuollaisen irtaimisto myyntitappiota ei voi verotuksessa vähentää. Tälläista irtaimistoa on esim. "tavanomaiset" huonekalut, astiastot ym.
Jos kysymys on esim. tavanomaista arvokkaammista taide-esineistä tms., veroa maksetaan aina, mikäli myyntivoittoa tulee. Samoin tappiot voi verotuksessa vähentää.
Hei
Kysyjä tässä, olin siis pääpiirtein oikeilla jäljillä. Elämä ei aina mene kuin haluaisi. Ja tuo vinkkisi perintö vs. myyntivoittoverosta oli hyvä. Ja, nyt kun mitään ei ole kirjoissa ja kansissa tähän asti, on ne vaan laitettava järkevillä arvoilla niin myydessä välttyy korkeammalta verokannalta., kuka myykin ja missä vaiheessa.
Ja, jos esineet on listattu ja niillä on kummankin hyväksymä arvo (perukirjan liite), on käräjäoikeuden pesänjakajankin (tai meidän, jos niin hyvin käy) tehtävä paljon helpompi. Ja, eikös ne arviointikulut voi vähentää perukirjoituksen menoina, jotta saatiin verottajalle oikeaa tietoa? Kyllä miesletäni.
Kiitos kun vaivauduit vastaamaan. Lopputulos sama, hinta eri, näin se menee kun ulkopuolisiin turvaudutraan (tai siis on pakko mennä).
Juhannusta!
Arviointikuluja ei voi mielestäni vähentää perunkirjoituskuluina.
Tottakai voi. Pesän arvon määrittäminen on yksi perunkirjoituksen päätehtävistä. Kyllä kaikki kiinteistönvälittäjän, antiikkiasiantuntijan ym. antamien arvioiden kulut menee verottajalla läpi. Eihän niitä osaa hatusta vetää kukaan, eikä pidä yrittääkään.