...toisinaan minulle tulee halu kirjoittaa
näppään koneeni käyntiin, istun sen äären ja tuntuu kuin...
- kuin näppäimet huutaisivat minulle...
aivan kuin ne käskisivät minua...
on kuin ne sanoisivat...
- ja kuin minulta vaadittaisiin, kirjoita meillä...
...ja suljen koneeni kirjoittamatta sanaakaan...
kieltäytyen jätän kaiken itseni kannettavaksi...
- tunnen olevani kuin täytetty ruukku
jonka sisältöä ei kaadettu lasiin.
On kuin viini olisi jäänyt tarjoamatta
ja tyhjät lasit huutavat pöydällä: - Täyttäkää meidät!!!
Outo tunne, mutta en kirjoita pakkoni alla
enkä tiedä mistä tunteeni saapuu eikä se ole uusi tunne...
Pitäisikö tarttua oikeaan kynään...
antaa ajan, ajatuksen juosta
hitaasti, maistellen...
miettien.
Mausteita lisäten.
- aivan kuin kirjoitukseni olisi liemi...
Kuin olisin luomassa jotain, josta pitäisi nauttia silmin ja suin...
jotain tuoksuvaa, - ja jota tuuli iholle kantaa...
- onko tarkoitus kokea sanojen synty,
aivan kuin äidille lapsen...
Vasta sittenkö sanani kuuluvat minuun...
- vasta sittenkö omiksi tunteeni tunnen...
Vähän kai omista sanoistaan tietää …
ei, en minä tiedä,
ehkä ne tuoksuvat, ehkä maistuvat...
…mutta ne, kirjoittamattomat…
- kiduttamaan jääneet lauseet...
- siksikö valitin elämän nälkää
- valitin sinulle...
...mautonta ruokaa, vetistä juomaa?
Tartuit minua sanoista kiinni,
pyysit pöytään.
Katoit eteeni tuoksuvat vuoat
ja kaikki ne mausteet,
…basilika, timjan, minttu, dragon…
Tarjoilit…
- silmänilon, yltäkylläisen pidon…
tuoksuvan tuvan, maustetun ruoan.
Kastikkeissa elämän kiihkeys
oluessasi vahva tahto…
Kuumilla vadeilla käteni poltit,
- sormeni jäädytit kylmin kulhoin.
Toit eteeni tuliset juomat,
tarhasi viinin,
tunteitten mielen ja..
...sympatian...
Rikoit ruukkuni reunat ja viinini vuosi.
sanoissa läikkyi vuolas vuoksi,
ne täysinä veneinä aaltoja halkoi
- kunnes kiviseen,
kariseen sanaan jotakin murtui…
ja kynä,
-kärjestä katketen,
runon kaatoi…
näppään koneeni käyntiin, istun sen äären ja tuntuu kuin...
- kuin näppäimet huutaisivat minulle...
aivan kuin ne käskisivät minua...
on kuin ne sanoisivat...
- ja kuin minulta vaadittaisiin, kirjoita meillä...
...ja suljen koneeni kirjoittamatta sanaakaan...
kieltäytyen jätän kaiken itseni kannettavaksi...
- tunnen olevani kuin täytetty ruukku
jonka sisältöä ei kaadettu lasiin.
On kuin viini olisi jäänyt tarjoamatta
ja tyhjät lasit huutavat pöydällä: - Täyttäkää meidät!!!
Outo tunne, mutta en kirjoita pakkoni alla
enkä tiedä mistä tunteeni saapuu eikä se ole uusi tunne...
Pitäisikö tarttua oikeaan kynään...
antaa ajan, ajatuksen juosta
hitaasti, maistellen...
miettien.
Mausteita lisäten.
- aivan kuin kirjoitukseni olisi liemi...
Kuin olisin luomassa jotain, josta pitäisi nauttia silmin ja suin...
jotain tuoksuvaa, - ja jota tuuli iholle kantaa...
- onko tarkoitus kokea sanojen synty,
aivan kuin äidille lapsen...
Vasta sittenkö sanani kuuluvat minuun...
- vasta sittenkö omiksi tunteeni tunnen...
Vähän kai omista sanoistaan tietää …
ei, en minä tiedä,
ehkä ne tuoksuvat, ehkä maistuvat...
…mutta ne, kirjoittamattomat…
- kiduttamaan jääneet lauseet...
- siksikö valitin elämän nälkää
- valitin sinulle...
...mautonta ruokaa, vetistä juomaa?
Tartuit minua sanoista kiinni,
pyysit pöytään.
Katoit eteeni tuoksuvat vuoat
ja kaikki ne mausteet,
…basilika, timjan, minttu, dragon…
Tarjoilit…
- silmänilon, yltäkylläisen pidon…
tuoksuvan tuvan, maustetun ruoan.
Kastikkeissa elämän kiihkeys
oluessasi vahva tahto…
Kuumilla vadeilla käteni poltit,
- sormeni jäädytit kylmin kulhoin.
Toit eteeni tuliset juomat,
tarhasi viinin,
tunteitten mielen ja..
...sympatian...
Rikoit ruukkuni reunat ja viinini vuosi.
sanoissa läikkyi vuolas vuoksi,
ne täysinä veneinä aaltoja halkoi
- kunnes kiviseen,
kariseen sanaan jotakin murtui…
ja kynä,
-kärjestä katketen,
runon kaatoi…
Vastaukset 1
Vanhimmat
ku hyvä!!!!!!!!
jäin odottamaan jatkoa :)