naiset kumpi rakkaus on parempi

Samaa paskan jauhantaa juhannuksen kunniaksi. On se pillunpuute elämää syövää.

Rahat voisin ottaa mutta ukkoa en. Ukoista ei ole kun harmia.

Kelpais vaan se aito rakkaus.

Rahaa rakastava mies, rahansa ansainnut tai ei ansainnut:
Paljon muuta ei olekkaan sitten, kun todellisuuden pintaa.
Kiillotetaan pölykerroksen alta:
En häntä huolisi, vaikka en ketään toista saisi ikinä!

No kyllähän se on ainakin minun kohdallani tosiasia, etten voisi rakastaa miestä, joka ei edes elätä itseään. Elän mieluummin yksin kuin rahoitan jonkun elämän valmiiksi. Jos ei edes yritä hakea töitä ja elää yhteiskunnan tuilla, niin arvomaailma on sen verran etäinen, ettei sovi minulle. Miten siinä voisi rakkaudesta puhua.

Totuus on ei rahalla koska rahaa saa myöhemminkin ja rakastunut yrittää miellyttää kumppania ja tuntevansa olevansa paras kaikilla osa-alueella mielitietylleen.

Olen lihonut 20kg ja häpeän vartaloani, seksi ei juurikaan kiinnostaa. Pelkään että mies jättää kun jatkuvasti sanon ei ja hän ei ymmärrä. En tunne itseäni seksikkääksi. En tiedä mitä tehdä!?

Rakkaus tietenkin, mitä sillä materialla tekee.

no tietysti molemminpuolinen rakkaus!

tietysti kysymyksenasettelu sikäli mustavalkoinen, että molemminpuolinen rakkaus voi kohdata myös rikasta siinä missä ketä tahansa.

mutta pelkkä raha tai ns. ihminen jolla on vain rahaa, ei kiitos. raha lämmittää vain omassa taskussa ja lähinnä painajainen olisi olla alisteisessa asemassa johonkuhun, jota ei yhtään rakasta.

Pistin poikki kerran orastavan romanssin kun kuulin miehen olevan rikas.
Ehkä se johtui enemmän siitä rahoilla leuhkimisesta. Ei kelpaa ainakaan sellainen. Meni maku.

Rakkaus mieheen. Rakastuin melkein välittömästi kun sain ensimmäisiä kertoja jutella hänen kanssaa. Myöhemmin selvisi kun utelin läheiseltäni tästä miehestä asioita vähän kerrallaan selvisi kuinka järkevä ja monipuolinen hän on. Tunne voimistui vaikka ajattelin että ei sais. Toivoin että sammuis pian.
Vähä myöhemmin työpaikka ja että on varakas. Ajattelin että ei tulevaisuutta todellakaan tämän kanssa. Tuttavat haukkuis että olisin rahan perään vaan. Kuullut tuon kommetin niin monta kertaa, varsinkin kun nuori nainen alkanut seurusteleen vanhemman miehen kanssa, joka on varakas. Ikäero ollut heillä 20vuotta ->
Itse en kyllä kieltämättä 20 vuotta vanhemnan kanssa olisi. Veikkaan että minulla ja rakastamallani olisi 13-17 vuoden ero. Se ei vielä haittaisi, varsinkin kun on mielestäni nuorekas.
Tuli pitkä kirjoitus :o :D

Kuvitteletko, että joku vastaa tähän rehellisesti?

Mä rakastuin mieheen, joka on komea, kohtelias, rakastava, avulias, sydämellinen ja vaikka mitä muuta hyvää. Hän rakastui minun sisäiseen ja ulkoiseen kauneuteen. Hän ei ollut koskaan tavannut ketään minunlaistani.

Rakastuimme siis tietämättämme toistemme ulkoisista puitteista. Mieheni osottautui erittäin varakkaaksi tai ehkäpä sanoisin rikkaaksi. Kesti monta vuotta ennenkuin olin sinut tämän asian kanssa. Raha on tuonut elämäämme riippumattomuutta ja vapautta, mutta se ei ole syy miksi olemme yhdessä. Rakkaus on se, johon suhteemme rakensimme ja rakkaus on se, joka suhdettamme kantaa. En voisi koskaan olla miehen kanssa rahan takia.

Niin tähänhän taustatekijänä vaikuttaa naisen oma taloudellinen tilanne. Mulla on hyvä työ, oma auto ja velaton opastusasunto. Pärjään loistavasti eli tuo köyhempi on mun valinta.

Mutta sitten vaikkapa jossain turvattomassa maassa ottaisin tuon rikkaamman, en niinkään uuden auton vuoksi, vaan turvallisen asuinympäristön vuoksi.