Hankala Vaijettu

Minkä tyyppisiä merkkejä hän on osoittanut kiinnostuksesta? Onko ne tulkittavissa olevia?

Tietääkö hän että olet varattu ja mahdollisista eroaikeistasi?

Mistätietääää kirjoitti:

Minkä tyyppisiä merkkejä hän on osoittanut kiinnostuksesta? Onko ne tulkittavissa olevia?

Tietääkö hän että olet varattu ja mahdollisista eroaikeistasi?

Katseesta sen tietää...
Siitä kun näkee toisen, kehon kieli puhuu paljon. Katseet suoraan silmiin. Pienet hipaisut. Muutamat pitkän (yli 1h) puhelut. Viesteihin vastaamiset. Yllättäen jättää myös vastaamatta? Kertonut, että ei koskaan ja ikinä halua minusta mitään tai minun kanssani (tiukassa tilanteessa). Seuraa tiiviisti somessa. Ig:n tarinat katsoo aina. Ihmettelen miks, jos ei kiinnosta? Tykkää fb:n päivityksistäni. Ei halua että jättäydyn pois yhteisestä jutusta. Kuitenkaan ei halua tavata, kun olen ehdottanut tapaamista? Meidän vuorovaikutuksen nähneet ihmiset kyselevät, että mikä juttu tää on? Eräskin oli ihan ihmeissään, että mikä teitä estää kun kiinnostus ja ihastus näkyy ulkopuolisillekin? Minä siis taidan olla juuri se pelastettava prinsessa, joka on korviaan myöten ihastunut, mutta pelkää jättää tuttua elämäänsä taakse ja lähteä katsomaan tykkäiskö tuo unelmamiehes minusta kuitenkin. Jos edes pieni varmuus olisi... tiedän tekeväni väärin miehelleni, mutta kaikki ei ole siltä miltä näyttää tai lukee. Itsetunto ihan nolla ja mietin vain hänen sanojaan, jotka kumoavat teot ja katseet. Sydän on hänen luonaan kuitenkin.

EhkäEhkäEhkä kirjoitti:

Katseesta sen tietää...
Siitä kun näkee toisen, kehon kieli puhuu paljon. Katseet suoraan silmiin. Pienet hipaisut. Muutamat pitkän (yli 1h) puhelut. Viesteihin vastaamiset. Yllättäen jättää myös vastaamatta? Kertonut, että ei koskaan ja ikinä halua minusta mitään tai minun kanssani (tiukassa tilanteessa). Seuraa tiiviisti somessa. Ig:n tarinat katsoo aina. Ihmettelen miks, jos ei kiinnosta? Tykkää fb:n päivityksistäni. Ei halua että jättäydyn pois yhteisestä jutusta. Kuitenkaan ei halua tavata, kun olen ehdottanut tapaamista? Meidän vuorovaikutuksen nähneet ihmiset kyselevät, että mikä juttu tää on? Eräskin oli ihan ihmeissään, että mikä teitä estää kun kiinnostus ja ihastus näkyy ulkopuolisillekin? Minä siis taidan olla juuri se pelastettava prinsessa, joka on korviaan myöten ihastunut, mutta pelkää jättää tuttua elämäänsä taakse ja lähteä katsomaan tykkäiskö tuo unelmamiehes minusta kuitenkin. Jos edes pieni varmuus olisi... tiedän tekeväni väärin miehelleni, mutta kaikki ei ole siltä miltä näyttää tai lukee. Itsetunto ihan nolla ja mietin vain hänen sanojaan, jotka kumoavat teot ja katseet. Sydän on hänen luonaan kuitenkin.

Lue lisää

Tietää mun olevan naimisissa. Olen erosta puhunut myös hänelle.

EhkäEhkäEhkä kirjoitti:

Tietää mun olevan naimisissa. Olen erosta puhunut myös hänelle.

No kuule eroa ensin ja sitten ota yhteyttä siihen. Kyllä sinun pitäisi tietää ettei kukaan halua olla se kakkonen ja eron syy. Joten eroa ensin ennenkuin alat muille ihastumista näyttämään ja kertomaan. Kuinka monta tarinaa löytyy kun varattu kertoilee kuinka on eroamassa ja rakastaa vain uutta. Kun sen laittaa eroamaan viimein onhan se katkeraa kun eroa kuulu eikä näy. Keksii uusia tarinoita miksei eroa ota jne. Jos naimisissa oleva ottaa eron salasuhteen takia ei sitä hyväksy kukaan muista tämä. Nyt puolisolle kerrot erosta ja paperit vetämään jotta voisi tuo sun ihastus uskoa sinun sanomisiin edes. Eikä varattu itse osaa mennä tuon toisen osapuolen saappaisiin? Haluaisitko itse olla tietoisesti eron syy? Jos lapsia vielä niin koita ihminen ymmärtää mitä opetat niille. Jos kerta sanonut ettei sinua halua varattuna eroa siis ensin. Typeräkö olet? Toki naimisissa olevasta tiedetään että ei se aina ruusuilla tanssimista ole ja kyllästymistä kun tulee. Etkö todella osaa erota ja näyttää toiselle että olet tosissasi? Varattuna itkeä patjan perään kun toinen ei annakkaan. Naimisissa olevan on muistettava myös muita ihmisiä ja miten niihin vaikuttaa jne.

En usko tuntevani kummankaan kommentoijan tilannetta, mutta varattukin rakastuvat, pelkäävät, epäröivät ja ovat ihmisiä. Samoin kuin toinen kommentoija joka on myös epävarma, pelokas, ehkä satutettu, huono itsetunto, omaehtoinen ja yksioikoinen. Hankala tilanne siis molemmilla. Toivotan jaksamista teille kummallekin. Tää on hei vain tää yksi elämä meillä kaikilla!

EhkäEhkäEhkä kirjoitti:

Katseesta sen tietää...
Siitä kun näkee toisen, kehon kieli puhuu paljon. Katseet suoraan silmiin. Pienet hipaisut. Muutamat pitkän (yli 1h) puhelut. Viesteihin vastaamiset. Yllättäen jättää myös vastaamatta? Kertonut, että ei koskaan ja ikinä halua minusta mitään tai minun kanssani (tiukassa tilanteessa). Seuraa tiiviisti somessa. Ig:n tarinat katsoo aina. Ihmettelen miks, jos ei kiinnosta? Tykkää fb:n päivityksistäni. Ei halua että jättäydyn pois yhteisestä jutusta. Kuitenkaan ei halua tavata, kun olen ehdottanut tapaamista? Meidän vuorovaikutuksen nähneet ihmiset kyselevät, että mikä juttu tää on? Eräskin oli ihan ihmeissään, että mikä teitä estää kun kiinnostus ja ihastus näkyy ulkopuolisillekin? Minä siis taidan olla juuri se pelastettava prinsessa, joka on korviaan myöten ihastunut, mutta pelkää jättää tuttua elämäänsä taakse ja lähteä katsomaan tykkäiskö tuo unelmamiehes minusta kuitenkin. Jos edes pieni varmuus olisi... tiedän tekeväni väärin miehelleni, mutta kaikki ei ole siltä miltä näyttää tai lukee. Itsetunto ihan nolla ja mietin vain hänen sanojaan, jotka kumoavat teot ja katseet. Sydän on hänen luonaan kuitenkin.

Lue lisää

Kyl nuo merkit on nyt ihan selvät. Taitaa vaan miestä itseään tilanne hirvittää. Mä miehen sanoisin että kaveri on sun jos tarpeeks haluut. Yrittää pitää jostai turhist periaatteist kii ja miettii sua kuiteskin.

Täyttä asiaa. Itsekin kunnollisena naisena, rehellisesti puhuisin toisen kanssa, kertoisin mitä tunnen, mutta toteaisin että olet toisen kanssa, enkä ala kanssasi mihinkään ennenkuin olet vapaa. Kunnioitus ja rakkaus kun on molemminpuolisia asioita.

Oikea vastaus!

Todellakin monet varatut naiset flirttaavat ja osoittavat kiinnostusta mutta sen varaan ei voi laskea.

Mies siis joutuisi ottamaan riskin naisen kanssa samalla kun nainen varattu ei ole tyytyväinen omaan suhteeseen, mutta katselee muita haikaillen odottaen että muut ihmiset tekevät hänen puolestaan niitä ratkaisuja.

Passiivinen prinsessa joka odottelee että joku pelastaa häne itseltään TAI joku joka hakee oman itsetunnon korotusta kattelemalla muita.

Totaalinen turn-off.

enkoskisimoiseenpitkällä kirjoitti:

Oikea vastaus!

Todellakin monet varatut naiset flirttaavat ja osoittavat kiinnostusta mutta sen varaan ei voi laskea.

Mies siis joutuisi ottamaan riskin naisen kanssa samalla kun nainen varattu ei ole tyytyväinen omaan suhteeseen, mutta katselee muita haikaillen odottaen että muut ihmiset tekevät hänen puolestaan niitä ratkaisuja.

Passiivinen prinsessa joka odottelee että joku pelastaa häne itseltään TAI joku joka hakee oman itsetunnon korotusta kattelemalla muita.

Totaalinen turn-off.

Lue lisää

Sittenpä sinulla ei ole varmaan tarvetta edes kommentoida tällaista aihetta. Kun on niin varmat mielipiteet ja hyh hyh moralisointia.

Kahvikutsu sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole tunteita toista kohtaan on ok! Jos tietää toisen tunteet on oltava todella varovainen pyynnössään, miten sen esittää! Jos siinä myös flirttailee, niin ihastunut ajattelee sen vain omalla tavallaan. Todella säälittävää käyttää toisen tunteita hyväksi. Jos taas kutsujalla on joitakin omia tunteita toista kohtaan ja haluaa kokeilla miltä tuntuu kohdata, voi se olla hyväksyttävää, jos sen ilmaisee myös toiselle.

Näille kaiken varmistelijoille ja toisia ymmärtämättömille ihmisille tekisi hyvää rakastua ja mennä kimppaan sellaisen pitkään sinkkuna olleen kanssa, joka sitten pettäisi heidän luottamuksensa ja veisi uskon muihin ihmisiin. Ai niin, mutta sinkkuhan ei voi olla sellainen. Sorry, mutta elömä lyö lujaa välillä ja jos joku laukoo näin typeriä kommentteja niin ehkä hänelle tekisi hyvää elämää varmustellessaan ja myita arvostellessaan saada osansa elämän kolhuista.

Vielä lisäisin, että mäkin kuvittelin että kun liittoon lähin ja lapset sain, että tämä kestää yhdessä vanhetaan. Lapsilla on hyvä ja turvallinen koti. Rakkautta ja yhdessäoloa, ei siis mitään ihmeellisiä toiveita, mutta ei se niin mennyt. Hirveä pettymys, vaikea myöntää ei onnistu vaikka mitä tekisin. En hallinnutkaan tätä enää mitenkään.
Elämä yllättää, miksi hylätä rakkaus vaikkapa tuollaisessa tilanteessa mitä joskyseinen kertoo. Ihmisille voi loppujen lopuksi laittaa aika vähän ennakko-oletuksia. Ehkä sydäntään kannattaa kuunnella ja sopivasti järkeä.

yksisilmäisille kirjoitti:

Vielä lisäisin, että mäkin kuvittelin että kun liittoon lähin ja lapset sain, että tämä kestää yhdessä vanhetaan. Lapsilla on hyvä ja turvallinen koti. Rakkautta ja yhdessäoloa, ei siis mitään ihmeellisiä toiveita, mutta ei se niin mennyt. Hirveä pettymys, vaikea myöntää ei onnistu vaikka mitä tekisin. En hallinnutkaan tätä enää mitenkään.
Elämä yllättää, miksi hylätä rakkaus vaikkapa tuollaisessa tilanteessa mitä joskyseinen kertoo. Ihmisille voi loppujen lopuksi laittaa aika vähän ennakko-oletuksia. Ehkä sydäntään kannattaa kuunnella ja sopivasti järkeä.

Lue lisää

Niin on. Ja moralisoijille vielä tiedoksi, että ne täällä kaipailevat varatut ei aina oo niitä parisuhteen pahiksia, vaan siihen saattaa olla osasyy sillä puolisolla, että on tänne päätynyt. Eikä silti välttämättä ole ajankohtaisia eroaikeita eikä suunnitelmissa pettää. Ei kannata tuomita toisten tekemisiä ja valintoja, jos ei mitään heidän taustoistaan tiedä.

yksisilmäisille kirjoitti:

Vielä lisäisin, että mäkin kuvittelin että kun liittoon lähin ja lapset sain, että tämä kestää yhdessä vanhetaan. Lapsilla on hyvä ja turvallinen koti. Rakkautta ja yhdessäoloa, ei siis mitään ihmeellisiä toiveita, mutta ei se niin mennyt. Hirveä pettymys, vaikea myöntää ei onnistu vaikka mitä tekisin. En hallinnutkaan tätä enää mitenkään.
Elämä yllättää, miksi hylätä rakkaus vaikkapa tuollaisessa tilanteessa mitä joskyseinen kertoo. Ihmisille voi loppujen lopuksi laittaa aika vähän ennakko-oletuksia. Ehkä sydäntään kannattaa kuunnella ja sopivasti järkeä.

Lue lisää

En näe tuomitsevuutta tuossa nimimerkin joskyseinen tekstissä. Hän vain kuvailee siinä erilaisen ihmisen. Tottakai ihminen voi ihastua ja rakastua varattunakin, mutta teot ovat aina valintoja. Kaikki ihmiset eivät tee valintojaan ensisijaisesti rakkauden ohjaamina, vaikka sellaista tuntisivatkin. Toisille määräävämpiä asioita omien päätösten teossa voivat olla muut arvot. Sekin kannattaa oman rakkauden huumassa muistaa, ettei toinen välttämättä näe tai koe asioita samoin.

silmätvoiavautua kirjoitti:

Niin on. Ja moralisoijille vielä tiedoksi, että ne täällä kaipailevat varatut ei aina oo niitä parisuhteen pahiksia, vaan siihen saattaa olla osasyy sillä puolisolla, että on tänne päätynyt. Eikä silti välttämättä ole ajankohtaisia eroaikeita eikä suunnitelmissa pettää. Ei kannata tuomita toisten tekemisiä ja valintoja, jos ei mitään heidän taustoistaan tiedä.

Lue lisää

Näin on. Itsekin olen ihastunut varattuun, mutta ihmiseen kokonaisuutena enkä harkitse ensimmäisenä että pettäisin hänen kanssaan.. Haluaisin vain katsoa pidemmälle olisiko tällä tulevaisuutta, pikkuhiljaa..
Toki tunnen fyysistä vetovoimaa paljonkin mutta pidän kuitenkin järjen mukana.. En haluaisi pilata tätä jos en jo ole..
Näen että hän on ihana, kiltti ja huomaavainen. Huumori ja hymy vie jalat alta.. Olemme niin samankaltaiset, jotenkin. Kuin tuntisin hänet jo..
En ole ikinä aiemmin täällä ketään kaipaillut pitkän parisuhteeni aikana, nyt vasta tuli tarve kun vahvat tunteet ja kaipaus yllättäneet niin kovasti eikä muuta kanavaa keksinyt, tiedän, ei ollut kovin järkevää..

Eipä niin ole parisuhteen pahiksia ennen ihastumista. Ihastumisen myötä muuttuvat kotona jopa agressiiviksi. Se on ikäänkuin ihastuksen vahvistamista se puolison mollaaminen, haistattelu, kiusaaminen, uhkailu ym. mitä kuvioon kuuluu. Ja vi...ttu se unelmointi, kyllä on oksettavaa katsoa, kun sen niin selvästi näyttää. Kun sitte puoliso ottaa eron puheeksi, niin syytetään vainoharhaiseksi. Jotkus ovat todellisia paskahousuja ihmissuhteissa.

Minäpä näen moralisointia ja vahvaa sellaista joskyseinen henkilän tekstissä. Hänhän kirjoittaa, että hän ei pystyisi ottamaan kontaktia ihmiseen, joka millään tavoin olisi ilmaissut ihastustaan toiseen ollessaan varattu, vaikka toinen olisi sinkku sitten myöhemmin. Ilmeisesti täällä palstalla ihastumiset ja rakastumiset liitetn heti pettämiseen ja toinen jännä ajatus tuntuu olevan, että sinkut saa tehdä mitä vaan. On teillä mielenkiintoinen moraali, mutta eiköhän tuosta jauhaminen kantsi lopettaa. Sinkku ottaa sinkun, joka ei ole koskaan ihastunut (edes ajatuksissaan) aiemman suhteensa aikana (paras tietty ettei aiempaa suhdetta olis koskaan edes ollut eli olis suhteeton) ja he elävät elämänsä loppuun saakka yhdessä onnellisena.

pistejaaamen kirjoitti:

Minäpä näen moralisointia ja vahvaa sellaista joskyseinen henkilän tekstissä. Hänhän kirjoittaa, että hän ei pystyisi ottamaan kontaktia ihmiseen, joka millään tavoin olisi ilmaissut ihastustaan toiseen ollessaan varattu, vaikka toinen olisi sinkku sitten myöhemmin. Ilmeisesti täällä palstalla ihastumiset ja rakastumiset liitetn heti pettämiseen ja toinen jännä ajatus tuntuu olevan, että sinkut saa tehdä mitä vaan. On teillä mielenkiintoinen moraali, mutta eiköhän tuosta jauhaminen kantsi lopettaa. Sinkku ottaa sinkun, joka ei ole koskaan ihastunut (edes ajatuksissaan) aiemman suhteensa aikana (paras tietty ettei aiempaa suhdetta olis koskaan edes ollut eli olis suhteeton) ja he elävät elämänsä loppuun saakka yhdessä onnellisena.

Lue lisää

Eihän se mitään moralisointia ole, jos ihminen toimii itse oman moraalinsa mukaan. Missään ei esitetä esimerkiksi vaatimusta toiselle toimia samoin. Kysehän voi olla vaikka siitä, ettei ihminen pysty tuollaisen käytöksen johdosta rakentamaan sitä luottamusta toiseen, joka suhteeseen vaaditaan. Ei pelkkä rakkaus riitä ihmissuhteen muodostamiseen ja ylläpitoon.

Ei tietenkään pelkkä rakkaus riitä suhteeseen, mutta minusta on hieman hupaisaa ja typerääkin raakata ihminen pois jatkosta tuollaisen asian vuoksi. Hänhän voisi mitä mainioin kumppani. Muutoinkin se mitä parisuhteessa onnistuakseen tarvitsee on joustava mieli.

seonvaanfaktaa kirjoitti:

Ei tietenkään pelkkä rakkaus riitä suhteeseen, mutta minusta on hieman hupaisaa ja typerääkin raakata ihminen pois jatkosta tuollaisen asian vuoksi. Hänhän voisi mitä mainioin kumppani. Muutoinkin se mitä parisuhteessa onnistuakseen tarvitsee on joustava mieli.

Lue lisää

Voi olla hupaisaa ja typerää mielestäsi, mutta eikö tuo jo sitten itsessään kerro, että ette ole toisillenne sopivia. Se mikä jollekulle näyttäytyy typeryytenä, voi olla toiselle mitä vakavinta todellisuutta. Eikä ainakaan luottamuksen rakentaminen ole ihan mikään pikkuasia. Joustavuus on tärkeää ja usein hyödyllistäkin, mutta ei ihmisen silti mikään pakko ole joustaa toisten halujen mukaan. Vain omaa käytöstämme voimme määrätä edes jollain tavalla.

Oliko mun kirjoitus mielestäsi hupaisa? Etkö osaa kunnioittaa toista ihmistä. Rupesit arvostelemaan ja pilkkaamaan kirjoitustani yllä, josta mielestäsi saa hupaisan kuvan. En varmaan sopisikaan yhteen noin joustamattoman ja vain omia arvojaan kunnioittavan ihmisen kanssa. Minä yritin sanoa, että täydellistä ihmistä ei tule vastaan, mutta rakkaus voi yllättää. Joku voi tykätä laiheliineista, mutta huomaakin olevansa suhteessa tuhdimman kanssa. Joku voi tykätä vaaleista, mutta ihastuukin tummempaan. Sitten on vielä tapa-ja luonnekysymykset ja omalla kokemuksella voin sanoa, että joustavuus ja suvaitsevaisuus ovat suhteen onnistumisen ja luottamuksen rakentamisen kannalta tärkeitä. Ite oon joutunut esimerkiksi läheisen seurustelun kannalta testaamaan suvaitsevaisuuttani. Vaikeaa se oli, mutta onnellisuus on tärkeintä. Sinä edellinen kirjoittaja häpeämättömästi tylytit minua.

seonvaanfaktaa kirjoitti:

Oliko mun kirjoitus mielestäsi hupaisa? Etkö osaa kunnioittaa toista ihmistä. Rupesit arvostelemaan ja pilkkaamaan kirjoitustani yllä, josta mielestäsi saa hupaisan kuvan. En varmaan sopisikaan yhteen noin joustamattoman ja vain omia arvojaan kunnioittavan ihmisen kanssa. Minä yritin sanoa, että täydellistä ihmistä ei tule vastaan, mutta rakkaus voi yllättää. Joku voi tykätä laiheliineista, mutta huomaakin olevansa suhteessa tuhdimman kanssa. Joku voi tykätä vaaleista, mutta ihastuukin tummempaan. Sitten on vielä tapa-ja luonnekysymykset ja omalla kokemuksella voin sanoa, että joustavuus ja suvaitsevaisuus ovat suhteen onnistumisen ja luottamuksen rakentamisen kannalta tärkeitä. Ite oon joutunut esimerkiksi läheisen seurustelun kannalta testaamaan suvaitsevaisuuttani. Vaikeaa se oli, mutta onnellisuus on tärkeintä. Sinä edellinen kirjoittaja häpeämättömästi tylytit minua.

Lue lisää

En kai ole sitä väittänyt hupaisaksi. Enkä pilkannut, arvostellut tai tylyttänyt. Totesin vain, että ihmiset ovat erilaisia eivätkä kaikki toimi tai tee valintoja rakkauden ohjaamana, vaikka siten tuntisivatkin. Rakkaus voi varmasti yllättää, mutta ei suhteeseen vahingossa ajauduta vaan se on aina valintojen tulosta. Ja toisinaan muut asiat kuin rakkaus ovat merkittävämpiä noita valintoja tehdessä. Sinäkin löydät vielä varmasti ihmisen, jonka kanssa mielenne käyvät yksiin.

Ensinnäkään sinun kommenttisi, jossa tyrmäät jonkun jo omasta mielestäsi ikävän perusteella ei kerro vielä mitään osuvatko mielet yksiin. Mielten yksiinosumisen voi tietää vasta paremman tuntemisen jälkeen, jolle tuossa ei anneta mahdollisuutta. Mutta ei sekään riitä, että mielet osuisi yksiin toisen pitäisi olla jollakin lailla silmää miellyttävä, fyysisesti viehättävä, hänen pitäisi olla vapaa, liikunnallinen, luonnosta pitävä, uskollinen, ei juoppo, ei henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen noi on minun mielestä paljon tärkeämpiä asioita kuin se, että ihadtuuko joku varattuna sitäpaitsi lähes kaikki ihastuu jossain vaiheessa varattuna, ihmisen pääkopan sisälle ei vaan voi mennä. Ite oon muuten ainakin sen oppinut että rehellisyydellä ja avoimuudella ei voita mitään. Kannattaa vaan vaikka salaa rakastaa jotakin toista ja erota silleen äkkiseltään. Silleen ei kärsi ite niin paljon!

Lisäisin vielä ettei tule väärinkäsityksiä, että itse en ole varattuna ihastunut ollut tuollaisen, tiukan moraalin omaavaan sinkkuun. Päinvastoin vain tapaukseen joka olisi heti halunnut seksiä, vaikka tiesi varattuna olemisesta eli sinkuissa on kyllä vielä löyhämoraalisempia ja epäluotettavampia ihmisiä. Mutta tunteilla ei pidä koskaan leikkiä ne voi haavoittaa toisen loppuiäksi ja ihmisten on hyvä kantaa vastuuta niistä, kaikenmoisia pelottavuuksiakin tapahtuu. Lisäksi nuo itselle tärkeät asiat niin en usko, että ne täyttävää ihmistä edes tulee vastaan, enkä mä rakkauteenkaan pahemmin usko. Se on varmaan enempi meidän naisten huteria ajatuksia. Miehet haluu kumppanin, josta ylpeillä kavereille, jota voi panna riittävästi ja joka näyttää hyvältä.

Mun mielestä rakkaus ja jos se olis vielä molemminpuolinen on niin harvinaista etenkin vanhemmalla iällä ettei sitä kantsis ihan heppiisin perustein hylätä, mutta tiedän että moni ajattelee ja tuntee toisin, mikä tietty vaikeuttaa asioita entisestään. Eihän varattu ja sinkku yhdistelmä alkuunsa mikään ihanne ole ja haasteita varmaan piisaa. Kummallakin tai toisella voi olla moraalisia ihanteita, niistäkin pitäisi puhua. Varattu herkästi tuntee syyllisyyttä tunteistaan. Ymmärrän myös, että sinkkua voi pelottaa tunteiden syveneminen varattua kohtaan ja pelko ettei varattu eroakaan tai etteivät he sittenkään sopisi toisilleen ja sitten itseä sattuu, mutta tuo ihan sama voi tapahtua sinkun ja sinkun välillä myös. Varattu voi pelätä toisen leikkivän tunteillaan, sinkulla ei välttämättä tartte olla mitään matkassa ja varattu voi tosiaan pelätä juuri tuota ylempänä olevan moralistin reaktiota, joka ei haluaisi toisesta yhtään mitään, vaikka toinen eroaisikin. Mutta kaikkiin näihin auttaa puhuminen ja rehellisyys, kuten ihmisten välisiin asioihin muutoinkin. Lisäksi kantsii miettiä mitä oikeasti pelkää, mitä oikeasti suojelee. Voisiko niistä yhdessä päästä ylös? Pelkääkö yksinäisyyttä, entisten kokemuksien vuoksi satuttavuutta, muiden ihmisten reaktioita ja maineen menetystä.

Tuolla ajatusmallilla jätä perhe perustamatta! Edustat vastuutonta, moraalitonta läheisriippuvuutta.

Mä en pystyis ikinä täällä ketään moralisoimaan, kun en tiedä ihmisten tilanteita.Yleensä nämä moralisoijat eivät loppujen viimeksi itse kanna vastuutaan parisuhteesta. Täällä palstalla on hurja määrä ihmisiä arvostelemassa ja tuomitsemassa muita, mutta mitä he itse tekevät. Parisuhteen saa paremmin säilymään, kun pitää huolta siitä, ravitsee sitä, kohtelee toista hyvin ja arvostaen. Säröjä syntyy, kun toista ei kunnioiteta ja juopa kasvaa, kun asiat on huonolla tolalla.Vähitellen menetetään henkinen yhteys toiseen ja rakkaus kuolee. Miksi halutaan viimeiseen asti pitää kiinni kuolleista tunteista ja nähdään jonkun varastavan puolison. Perustellaan vielä, että huonolla hetkellä, että suhteen huonoja hetkiä hyväksikäytetään. Siis haloo, eikö muka aikuinen ihminen osaa omilla aivoillaan ajatella lähteäkö toisen matkaan ja jos ei osaa niin eikö se oo sastanan raskadta vahtia selladta koko ajan ja pitää kynsin hampain kiinni. Mitä tulee läheisriippuvuuteen, se on tervettä tietyssä määrin. Suomalaisten perisynti on liiallinen itsenäisyys jota korostetaan ja ihaillaan ihan liiallisuuksiin asti, eikä sellaisetkaan ihmiset osaa kiintyä terveesti. Ite kävin pitkät mietinnät, kun sieltä ja täältä toitotettiin, että yksin on hyvä olla ja elää. Varmadti joidenkin on, mutta ite arvostan muuta. Ite haluan löytää tasapainoisen, tada-arvoisen, turvallisen parisuhteen, jossa voi jakaa asioita , yhdessä tehden. Ja jos en löydä niin olen onneton, miksi sitä väustellä. Olen parisuhdeihminen ja tässä iässä joudun ehkä silloin tinkimään rakkaudessa tulevan parisuhteen suhteen. Mielestäni olen hyvin realistinen, jopa inhorealisti.

Voi, voi. En ole kehottanut PETTÄMÄÄN. Ja uskottomia ihmisiä on niin sinkuissa kuin varatuissa. Ihminen voi rakastua liittonsa aikana, ihminen voi rakastua eron hetkellä, ihminen voi rakastua parin vuoden päästä erostaan tai voi olla että ihminen ei rakastu enää koskaan. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Ei ihminen, joka heti eron jälkeen menee kimppaan jonkun kanssa välttämättä ajattele, että joku pitää olla ja löytyä heti eron jälkeen vaan hän nyt vaan sattui löytämään sen siinä. Huono suhde edesauttaa rakastumista johonkuhun toiseen ja kysyt miksei silloin eroa. Moni yrittää ihan velvollisuudentunnostakin saada liittoa toimimaan, mutta sitten rakastuu. Yhtälailla voi olla, että se suhteen toinenkin osapuoli kyllä tietää suhteen huonosta laadusta, mutta hänkään ei saa sitä aikaiseksi, mikä on niin vaikea ymmärtää tässä.
Ymmärrän kyllä näkökulman, jonkun liittoon tuppautumisesta. Siinä auttaakin katsoa ajan kanssa mitä uusi toisi tullessaan. Hätiköiden ei pitäisi erota, mutta suomalaiset kyllä yrittää monia, monia vuosia saada huonoa suhdetta kuntoon ennenkuin eroaa. Jos joku löytää sit vielä onnen niin sehän se kamalaa olisi. Joskus mietin, että nauttiiko suomalaiset enemmän siitä, että jos itestä tuntuu pahalta niin toisestakin pitää tuntua pahalta ja vielä parempi ettei hänkään olisi onnellinen.

Parempi yksi onneton kuin kymmenen onnetonta. Tämän asian monet varatut tietävät ja eivät eroa ihastuksistaan huolimatta. Parisuhteeseen on kertynyt paljon suhteita ja eroa punnitaan tarkkaan. Myöskin se puoliso josta voisi erota, saattaa ollakin oikein kiva tyyppi, joten punnitaan ja harkitaan. Avioliitto voi olla hyväkin, vaikka välillä ihastutaan.
Joten jatketaanpa tätä meidän liittoa ja annetaan ihastuksen höyryt vapautua aivoistamme.

Voi olla noinkin. Tai sit voi olla näin: äiti, kärsii, isä kärsii, lapset kärsii ja ihastus/ihastukset kärsii. Mutta siinä lienee suomalainen luonne parhaimmillaan. Suomalainen sisu näkyy siinä, lusitaan kunnes kuolema koittaa ja vapauttaa meidät. Tai hei:
Mitäpä jos eroaisi: lapset olisivat vapautuneempia, uusi äitipuoli tai isäpuoli olis lasten mielestä kiva (hui, kauhistus siis aivan hirveetä, siitähän on palstat täynmä, äitipuolen pitää olla kammottava). Tai äiti ja isä tapailisivat uutta kumppania olisivat hyväntuulisia ja iloisia, joka voisi heijastua lapsiinkin. Mutta ei helvetissä tuo on vastoin suomalaisia normeja. Mielummin näytetään ulospäin hyviltä, vaietaan ongelmista, kunnes vapautus tulee.

Valitettavasti se on monesti niin, että mies haluaa juosta muiden naisten perässä, muttei halua erota. Tälle me emme ole vielä keksineet selitystä. Seksi on huono selitys, kun monesti näissä salasuhteissa ei ole seksiä, on vaan se ihastuminen. En nyt syyllistäis aina sitä petettyä puolisoa vaan ajattelisin asiaa niin, että mikä saa ihmisen käyttäytymään näin. Oma narsismi, sellainen ihminen haluaa koko ajan ihailua, rakastumisen tunnetta ja ennen kaikkea näyttää muille ihmisille kuinka haluttu hän on. Kuitenkin tämä narsku pysyy suhteessa niin kauan kuin paljastuu. Narskun tuho on kun molemmat hylkää sekä puoliso että ihastus. Tällöin narskulla menee ns. pasmat sekaisin. Tälläiset löytyy sitten sieltä kaljakuppilasta. Naisissa näitä narskuja on sitten enemmän sinkuissa, jotka saalistaa miehiä siviilisäätyyn katsomatta. Käyttää hetken ja heittää pois.
MUTTA kun ihminen oikeasti rakastuu, niin hän eroaa reilusti ja kertoo asiasta puolisolleen. Näin toimii terve ihminen. Terve ihminen ei halua vuositolkulla loukata puolisoaan ja lapsiaan pettämisellä. Hän pystyy puolison kanssa kommunikoimaan rehellisesti ja eroamaan suhteesta.
Tälläinen kirjoittelu täällä palstalla tuntuu siltä, että omaa huonoutta puolusteltais. Nämä rakastuneetkin haluaa parisuhteen, siitä se taas oravanpyörä alkaa eikä kummemmaksi muutu.
Arki ja töyssyt tulee eteen ennemmin tai myöhemmin.
Muistakaa kuitenkin tarkailla oikeasti millainen luonne tällä pettäjällä on, säästytte monelta harmilta.
Rakastumisessa ei ole mitään pahaa, ihmisen pettämisessä on.

Onko sulle käynyt noin? Vai miksi pelkäät? :D

En kerro täällä omista kokemuksista, mutta uutiset on täynnä näitä mustasukkaisuus rikoksia.
Koskaan ei voi tietää, koska toisella ihmisellä naksahtaa. Puolison pettäminen antaa siihen otollisen maaperän, jos kiinni jää. Siksi näissä rakastumisasioissa tulisi olla parisuhteessa ollessa aika harkitseva ja jos rakastuminen on varmalla pohjalla, tulisi erota.
Itse pitäisin rakastumisen omana tietona, niin kauan kuin tietäisin mitä elämältä haluan.

Moni ihminen rakastuu, vaikka olisi parisuhteessa, mutta se on useimmiten ohimenevä ilmiö eli
ihastumista.
Yksipuolinen rakkaus on kurja tilanne, mutta siitäkin selviää jos ottaa sen järjen käyttöön.

sunpuolisostajohtuen kirjoitti:

En kerro täällä omista kokemuksista, mutta uutiset on täynnä näitä mustasukkaisuus rikoksia.
Koskaan ei voi tietää, koska toisella ihmisellä naksahtaa. Puolison pettäminen antaa siihen otollisen maaperän, jos kiinni jää. Siksi näissä rakastumisasioissa tulisi olla parisuhteessa ollessa aika harkitseva ja jos rakastuminen on varmalla pohjalla, tulisi erota.
Itse pitäisin rakastumisen omana tietona, niin kauan kuin tietäisin mitä elämältä haluan.

Moni ihminen rakastuu, vaikka olisi parisuhteessa, mutta se on useimmiten ohimenevä ilmiö eli
ihastumista.
Yksipuolinen rakkaus on kurja tilanne, mutta siitäkin selviää jos ottaa sen järjen käyttöön.

Lue lisää

On näitäkin maanis-depressiivisiä tapauksia joiden tunteet ja käytös heittää ylös ja alas enemmän tai vähemmän. Roikkuminen vaikka ei ole mitään saumaa.

Entä jos vain tuntee sellaista yhteenkuulumista, rakastuu? Miksi päästäisi sen mahdollisuuden ohi? Pahassa maailmassa rakkaus ei ole koskaan tuomittavaa! Minusta.

Ei kysymys ole siitä, että rakkaus olisi tuomittavaa, vaan siitä miten ihminen toimii parisuhteessa. Ap kertoo, että parisuhde on huono.........ei ole kuitenkaan siitä lähtenyt.
Ap kertoo kuinka on rakastunut toiseen..........onko se toinen rakastunut aloittajaan.
Katsokaapa elokuva Hiljaiset sillat, siinä on eräs ratkaisu.
Omia tunteita voi hallita ja niitä voi jopa kouluttaa.

Niin siis tunnet vai et tunne? Sen vaimon? Vai onko tässä nyt monta tarinaa päällekkäin?