voi laittaa ilman vaimennus piirin rakentamista ?
Muuntajana on 25A 12v ja tasasuuntaaja kestää 100A nyt on elektrolyytti konkkia 40,000µF edestä, mitäs raati sanoo kuin paljon ootte laittanu ilman et tarvii pelätä tasasuuntauksen poksahtamista ?
Muuntajana on 25A 12v ja tasasuuntaaja kestää 100A nyt on elektrolyytti konkkia 40,000µF edestä, mitäs raati sanoo kuin paljon ootte laittanu ilman et tarvii pelätä tasasuuntauksen poksahtamista ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä isommat konkat laitat niin sitä kuumempana käy muuntaja.
Riippuu siitä, mihin käyttöön teet tuota vekotinta. Hurinajännitteen suuruus tai pienuus riippuu käyttötarkoitusta. Johonkin hommaan ei tarvii paljon suodatella. Esim. audiovahvistin taas melko hyvää.
Älytön konkkamäärä rikkoo verkkojännitteen puhtautta, eli sinikäyrä rikkoontuu ja tulee harmonisia ja tehokerroin huononee. Syynä se, että tasasuuntausdiodien virta kulkee vain sinijännitteen huippukohdissa.
Nykyisin taitaa olla määräyksiä, että tietyn tehorajan ylittävät laitteet vaativat PFC:n eli Power Factor Correction. Nykyisin esim. pöytä-PC:n virtalähteessä käytetäänkin PFC-korjausta, joko passiivi- tai aktiivikomponenteilla tehtynä.
Ainakin 50000mF basso jytkyy ja leila K soi.
Tasurilla on paitsi jatkuvan maksimivirran raja niin myös muita rajoja virralle. Mikä nimenomainen komponentti sinulla on tasasuuntaussiltana?
Kun katsoin yhden tuollaisen datalehdykäistä niin siellä oli 100 A jatkuvan virran lisäksi rajoituksena 450 A ei-toistuva pulssivirta. Tuon lisäksi löytyi rajat termeille I²t ja I²sqrt(t) (jossa I on virta ja t on virtapulssin pituus) mikä suojelee puolijohdekomponentteja välittömältä sulamiselta.
Kokeile vaikkapa LTspicellä millaisia virtoja kondensaattorin läpi kulkee ensimmäisen puolijakson aikana. Kokeile sitä myös niin, että kytket virran päälle siniaallon huipun kohdalla.
Kokeilin itse LTSpicellä.
Virran rajoittaa muuntajasi hajainduktanssi ja elkojen sarjavastus. Äkkiä simuloimalla 18 H ensiöinduktanssilla, 30 A schottky - diodisillalla ja 0.999 tai 0.9999 kytkentäkertoimella muuntajan käämien välillä tulee 47000 µF konkan (esr 0.015 ohmia) kanssa verkkovirrasta luokkaa 7...15 A virtapiikki ekan puolijakson nousevan reunan aikana. Samaan aikaan diodeista menee lävitse hetkellisesti lähemmä 200...300A virta (riippuen muuntajan kytkentäkertoimesta, induktanssista jne. )
Jos diodisilta kestäisi yksittäisen 450 A virtapiikin kytkentähetkellä niin sen pitäisi kestää tuossa käytössä. Kytkentä saattaisi kestää konkan tuplaamisenkin ilman, että mentäisiin yli 450 A rajan ekassa virtapulssissa. Jos konkan ja maan väliin laittaa sarjaan 0.01 ohmin vastuksen virtamittariksi niin 300 A tuottaa sen yli 3 V jännitteen, jonka pystyisi mittaamaan esimerkiksi Arduinon omalla adc:llä vaikkei olisikaan varsinaista skooppia käytössä.
Mikä on tasasuuntaajan tyyppimerkintä, sillä ilman tietoa sen ominaisuuksista ei enempää voi tästä sanoa.
Mutta mitä etua tulee älyttömästä varauskondensaattorin koosta. Toimii tietysti hetkellisenä energiavarastona. Mutta kuinka monessa verkkolaitteessa sellaista tarvitaan? Tulee mieleen vain amisten älyttömät bassojytkeet. Mutta silloin virta otetaan yleensä suoraan akusta ja kondensaattorin tehtävänä on eliminoida kaapelien sarjavastus hetkellisen huipputehon aikana.
Esimerkiksi tässä kytkennässä on 47,000µF https://goo.gl/images/Epst5E
Eli en näe mitään ongelmaa omassa 40,000µF konkka paketissa, mietin vain kuinka paljon sitä uskaltaisi lisätä tuosta ja minkälasia µF määriä porukka on täällä käyttänyt ?
Kuten jo tuolla aiemmin on kerrottu. Paras lähteä liikkeelle tavoitteista mikä on todellinen muuntajan ulostulojännite. Miten se tulee riittämään verkkojännitteen vaihteluille. Paljonko jää mahdolliselle stabiloinnille troppia. Voi joutua tekemään mielenkiintoisen kytkennän jos tropille jää jännitettä niukasti. Vai onko kyseessä raavirtälähde jonka jännitteellä ei ole suurta merkitystä.
Aikoinaan hurinoita pienenneltiin alipäästösuotimilla joissa konkat luokkaa 1mF yhtä ulostulon amppeeria kohden. Induktanssi sitten hyvän matkaa alle 50Hz. Hurinat pysyivät mukavasti kurissa ja kun kytkennät eivät olleet kovinkaan ronkeleita jännitevaihteluille niin hyvin rokkasivat.