Minusta tuntuu, etten pysty kohta enää hallitsemaan ajatuksiani. Nyt järkevänä hetkenä, ajattelen että pitäisi ehkä hakea apua tai soittaa johonkin, mutta miksi niin tekisin, kun eihän minulla nyt ole ongelmaa? Miksi soittaisin kenellekään ja sanoisin, että välillä tuntuu siltä että haluaisin tappaa itseni? Enhän minä silloin enää itseäni halua tappaa, jos jollekulle soitan.
Toisaalta taas koko viime yön mietin, miten pystyn salaamaan itsemurha aikeeni vielä jonkun aikaa läheisiltäni sekä hoitavalta lääkäriltä. Eihän tässäkään ole mitään järkeä! Yritän pysyä elossa, mutta samalla haluan tappaa itseni, sillä en jaksa enää. Jos siis vastaan lääkärille rehellisesti, että kyllä minulla on itsemurhasuunnitelma, niin enhän minä silloin oikeasti enää haluakaan kuolla, eli niin en voi tehdä. Kun taas jos kiellän sen kokonaan, niin järkevä puoleni minussa sanoo, miksi en edes yritä ottaa apua vastaan. Niin, samalla voi miettiä että miksi mennä ylipäätään koko lääkäriin jos haluan kuolla pois?
Nyt kaipaisin jonkun järkevämmän ja kokeneemman ihmisen neuvoa, mitä teen? Olenko sekoamassa jotenkin lopullisesti, kun en edes itse tiedä yritänkö hakea apua vai en? Ei se kyllä taida ihan normaalia/tervettä olla, jos yö menee miettiessä sitä, miten onnistuisi parhaiten peittämään oman pahanolon vieä hetken aikaa, jotta voisi kaikessa rauhassa lähteä täältä kuukauden päästä.
Tässä viestissäkään ei taida nyt olla kovin paljoa järkeä, mutta...
Toisaalta taas koko viime yön mietin, miten pystyn salaamaan itsemurha aikeeni vielä jonkun aikaa läheisiltäni sekä hoitavalta lääkäriltä. Eihän tässäkään ole mitään järkeä! Yritän pysyä elossa, mutta samalla haluan tappaa itseni, sillä en jaksa enää. Jos siis vastaan lääkärille rehellisesti, että kyllä minulla on itsemurhasuunnitelma, niin enhän minä silloin oikeasti enää haluakaan kuolla, eli niin en voi tehdä. Kun taas jos kiellän sen kokonaan, niin järkevä puoleni minussa sanoo, miksi en edes yritä ottaa apua vastaan. Niin, samalla voi miettiä että miksi mennä ylipäätään koko lääkäriin jos haluan kuolla pois?
Nyt kaipaisin jonkun järkevämmän ja kokeneemman ihmisen neuvoa, mitä teen? Olenko sekoamassa jotenkin lopullisesti, kun en edes itse tiedä yritänkö hakea apua vai en? Ei se kyllä taida ihan normaalia/tervettä olla, jos yö menee miettiessä sitä, miten onnistuisi parhaiten peittämään oman pahanolon vieä hetken aikaa, jotta voisi kaikessa rauhassa lähteä täältä kuukauden päästä.
Tässä viestissäkään ei taida nyt olla kovin paljoa järkeä, mutta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elät liian suuressa kuormituksessa, mikä vie voimasi. Jos jollain tavalla kuormitusta saisi pienennettyä, kun saat vähennettyä niiden asioiden ajattelemista mitkä ovat huonosti ja sen sijaan etsisit rentoutuskeinoja vähentääksesi stressiä.
Hullu ja tollo sinä olet.
Metsästä löytyy vahvaoksaisia puita.
Rautakaupasta saa lujaa venymätöntä köyttä.
Koirankuonolainen.
Naukumaijan poika.
Luuseri.
P*skamälli yhteisön rattaissa.
Hyi mikä sontaläjä.
Etiäpäin,
Tätä minäkin luulen, että olen jotenkin ylivireisessä tilassa. Yritän hallita sellaisiakin asioita joita ei voi hallita. Pitäisi tavallaan pystyä rentoutumaan, mutta se ei onnistu. Sitten väsyneenä haluaa kuolla pois, mutta ei jaksa tehdä asialle mitään, ja kun on vähän virkeämpi ymmärtää, mitä kaikkea voisi/pitäisi tehdä, ja se alkaa ahdistamaan hirmuisesti.
Ajattelin, kokeilla "shokkihoitoa". Tapasin muutaman erittäin vakavasti sairaan ihmisen, joilla ei oikeasti ole kovin paljoa elinaikaa (vaikea sairaus). Ajattelin, että se saisi minut kunnioittamaan elämää lahjana, että se saisi elämänhaluni heräämään., lopettamaan itsemurha valmistelut. Todellisuudessa kävi niin, että kuolema alkoi tuntua liiankin tutulle ja turvalliselle lähestyä.
Hyi hitto,
Anteeksi, mutta sain päivän parhaat naurut, kiitos siitä!
Todellisuudessa tuo metsä-puu-köysi ei ole minun ruumiinrakenteellani ja voimillani mikään ratkaisu :) ja koirankuonolaisuudesta tulee mieleen sanonta, "Se koira älähtää, mihin kalikka kolahtaa".