Yksinäisyys

Joo perheistä keskustellaan ja katotaan kieroon ja ilmaistaan että yksinäisille se on varmaan kamalaa nää pyhät. Onhan ne kyllä joskus vaikeita eli nyt.

Perhe keskeisyydellä korostetaan että on tärkeämpi, parempi ihminen kuin perheettömät.

Harvat ne perheensä kanssa juhlapyhiä viettävät vaan miettivät kuumeisesti mihinkä tuupata kakarat että pääsisisi juhlimaan. Monet pariskunnat erillään ja mukulat tuupattuna isovanhemmille. Ei se kuulemma tunnu juhlalta viettää kitisevien kersojen kanssa kotona vaan tavalliselta arjelta.

Kaupunki on täynnä juhannus juhlia niin ei itselläni ole koskaan ollut ongelma juhlapyhät vaan kun on tullut ikää niin ne eivät enään kiinnosta, on jo niin monet juhannusjuhlat nähty ja juhlittu. Kesällä voi juhlia silloin kuin huvittaa eikä vain jonain pakko juhannuksena.

Älähän huoli...
Meidän juhannus:
- Pakkaamista
- V*tummoinen kiire lähteä
- Kauppareissu (Siellä on kaikki tekohymyilevät stessiLiisat vaimo ostamassa niin "trendikästä" ja pahaa kasvishöttöä.
- Mökille
- Töitä mökillä (sauna, puut, kunnostukset ym.), lapset huutaa, jotain unohtui, vaimo stressaa
- Sukulaisten kanssa vietetään aikaa ja esitetään onnelista ja hyvin toimeentulevaa. Vaimon ja kälyn tekohymy päällä. Meidän lapset on kiltisti, mutta kälyn kakarat huutaa ja mesoaa.
- Sama toisinpäin ja kotiin.
Jäisin mielummin kotiin yksin, mutta en voi!

Maailma ei ole joko tai versiota. Yksinäisten ja perheellisten välissä on myös lapsettomat pariskunnat.

Ei ole onneksi lapsia kitisemässä, mutta juhannus on lopulta yksi viikonloppu muiden joukossa. Mökkiä ei ole, joten kotona ollaan. Toisesta korvasta sisään, toisesta korvasta ulos koko juhla.

En näe siinä näin aikuisiällä mitään ihmeellistä. Pelkkä lisätekosyy juopotella hiukan enemmän ja ostaa hiukaan kalliimpia ruokia, ei sen enempää eikä vähempää.

Sama täällä.tässä syön karkkia ja oon pitkällään,auto pihassa mut ei tee mieli edes mihkään lähteä kun on yksin

Juhannus on pelkkä ruokakauppiaiden epävirallinen salajuoni yllyttää asiakkaita eli kansalaisia ylensyöntifestivaaleihin, ja tunnetusti heikot ovat helpoimpia uhreja; lapsiperheet ja "sukuloijat". Makkaraa, majoneesipitoista perunasalaattia, jälkiruokaa, kaljaa, jäätelöä, lisää makkaraa, grillifilettä, viinaa, limsaa...
kaloria kalorin perään ja kassakone kilisee. Järkevimmät meistä seisoo hiljaa paikallaan ja antaa koko puljauksen tuulen mennä yhtä nopeasti kuin tulikin. Jos elämässä pitääkin joskus juhlia syöpöttelemällä juhlallisemmin, jonkun veen almanakan päivämääränkö sen yht äkkiä pitäisi antaa määrätä ?
Samalla rahalla kun joku lapsiperhe ylensyö 3 päivää putkeen, kävisi vaikka vanhemmat kahdestaan hotellilomalla oikeasti nauttimassa tai tankkaisi auton 3 kertaa.

aloituksesi osu nappin .nin on sama asia ollut minulla 100% 1998 lukien ja jatkuu 2022.juhannus. Kukan ei peräni soita,tai sano hyvää juhannusta.uttavuotta tai vappua. Syy kun tietävät olen yksin ja yksinäinen. Varsinki viimeset 12 vuottaa.No tuon 24 vuoden aikoina kontaktit oli voitko autaa,Tuo tulessasi,vie menessäsi tee aina jouten olessasi palkatta ja maksa tuomisesi.Sentän opetellut sanoo viimeset 4 vuotta ei.Eristä ja syrjäytää enempi.

ei ole pakko kertoa totuutta muille yksinolosta, kerrot et nyt kiireitä ja on kiva kaveriki, vaikka olisitkin kotona yksin, silloin kukaan ei käytä hyväksi pyytämällä kaikkea

sisarukset kokoontuu jonnekin mökkiin viikoksi juhannuksen ajaksi ja näyttelevät onnellisia! On se niin hienoa!

No ei ketään tunnu kiinnostavan myöskään lapsettoman pariskunnan juhannus tai yhtään mikään muukaan elämä :)) Ne on ne sisarukset kellä on lapsia niin paljon kiinnostavampia tapauksia ja heidän kanssa juttua riittää. Olen itse perheen musta lammas ja vietän juhannukset tätä nykyä yksin kun mies menee sukunsa mökille :) Se on vaan 1-2 päivää muiden joukossa, turha niistä on stressata. Kohta saakin ahdistua sitten joulusta.

Aikoinaan ihan riittävästi "joutui" sukujuhannuksia viettämään, joten nyt eläkkeellä ja vuosikymmenet sitten eronneena ei enää onneksi tarvii. Lapsikin menee oman perheensä kanssa muualle juhannuksen viettoon niin olen monta juhannusta saanut viettää rauhallisesti omin menoin. Yksinäinen en ole ja täällä kaupungissa pääsee helposti ihmisten ilmoille jos alkaa seinät ahistaa. Vielä ei ole ahistanut.
Toki lapsen perhe on tärkeä, mutta ilomielin suon heille ne omat menot ja tukena olen niin kauan kuin on tarpeen. Muiden sukulaisten kanssa ei juhlia vietetä, kaikki onissa porukoissaan ja hyvä niin.

Luojan kiitos ei mitään pakko kokoontumisia ja pakko sosiaalisuutta hampaat irvessä saaden olla ihan omassa rauhassa eikä tämän parempaa voi ollakkaan. Täällä on tosi hiljaista ja nuorempi porukka lähtenyt selvästi muualle juhlimaan. Me 60 ja kuoleman väliltä vaan olemme kotiin jääneet.

Jos kärsii yksinäisyydestä niin miksi ei hakeudu ihmisten pariin vaikka baariin tai muihin lehdissä ilmoitettuihin juhannusjuhlille.

Ei minultakaan kukaan mitään kysele mutta suollan sitten kuulumiset ulos jos huvittaa ihan kysymättäkin. Ja valitan isoon ääneen jos olen vähän huonosti nukkunut ja väsynyt.

60-luvulla muutettiin tänne pieneen kylään asumaan.
Minä olin 8-9 vanha ja erehdyin menemään urheilukentälle, siellä sisäsiittoisen kylän pojat pelas ja urheili, minäkin olisin mukaan mennyt mutta yksi tyyppi sanoi mulle " mitä sä täälä teet" tarkotti että häivy ja minä lähdin kotiin.
En ole sen jälkeen aikuisenakaan tunkenut kylän kerman tapahtumiin enkä ketään tapaamaan.
Ystäviä ei ole ollut tämän 60 vuoden aikana kuin omat sukulaiset, hiljaista ja yksinäistä elämään on ollut, ikää nyt noin 70 v.