Tulit lohkareen lailla elämääni, kuin iso kivi huoneeseen, joka olisi vaikeasti poishilattavissa. Mutta sinä sulit hiljaa pois, luulin sen sittenkin menneen kaikki hiljakseen luotani. Ihmeekseni monet vuodet ovat vierineet, ei mitään kuulumisten vaihtoa, ei puolin eikä toisin.
Menneisyys nousee mieleeni, niin kuin joku vaikeroisi metsässä eksyksissä. Kysyn: "Mikä sinulla on?" Hiljaisuutta ja vaikerrusta kuin kuulisin. "Miten se elämä meni?" Vastaat: "Ei hyvin, voisit auttaa." Kummallista, oletko todellakin virtaavan joen keskellä, vain muutamia kiviä jalkojesi alla? Miten olet joutunutkaan sinne? En pysty tulemaan sinne, hukkuisin hyiseen virtaan. Mutta pystyn heittämään pinnalle styrokseen sidotun puisen kapulan, joka on rautakoululla kiinni paksuun köyteen. Ota siitä kiinni, niin vedän vaikka traktorilla rannalle" käyn vuoropuhelua kanssasi.
- Ei, ei... Toisenlainen hätä täällä on, sanot. Hätäsi on niin kuin epätasapainossa olevan, juuri koskeen kaatumaisillaan olevan hätää. Apua tarvitset, mutta et uskalla kunnolla pyytää. Pitäisi pyytää, sillä tulee vain karumpaa jälkeä, jos ei pyydä apua. Tuskaa - sille tarvitsisit liennytystä. "En osaa!" huudat, kun olet eksyksissä
"Jotakin hyvää meni pois, niin kuin kauas saavuttamattomiin menosi jälkeen", selvität minulle. "Mitä, tällaisiako puhelet? kysyn kuin kysyäkseni itseltäni intuitiivisesti ja saadakseni vastauksen sinun tilastasi. "Minkä takia? Meneekö aika osaltasi pois? Millaisessa hädässä olet?" kysymykset ja vastaukset vuorottelevat perä perää.
Menneisyys nousee mieleeni, niin kuin joku vaikeroisi metsässä eksyksissä. Kysyn: "Mikä sinulla on?" Hiljaisuutta ja vaikerrusta kuin kuulisin. "Miten se elämä meni?" Vastaat: "Ei hyvin, voisit auttaa." Kummallista, oletko todellakin virtaavan joen keskellä, vain muutamia kiviä jalkojesi alla? Miten olet joutunutkaan sinne? En pysty tulemaan sinne, hukkuisin hyiseen virtaan. Mutta pystyn heittämään pinnalle styrokseen sidotun puisen kapulan, joka on rautakoululla kiinni paksuun köyteen. Ota siitä kiinni, niin vedän vaikka traktorilla rannalle" käyn vuoropuhelua kanssasi.
- Ei, ei... Toisenlainen hätä täällä on, sanot. Hätäsi on niin kuin epätasapainossa olevan, juuri koskeen kaatumaisillaan olevan hätää. Apua tarvitset, mutta et uskalla kunnolla pyytää. Pitäisi pyytää, sillä tulee vain karumpaa jälkeä, jos ei pyydä apua. Tuskaa - sille tarvitsisit liennytystä. "En osaa!" huudat, kun olet eksyksissä
"Jotakin hyvää meni pois, niin kuin kauas saavuttamattomiin menosi jälkeen", selvität minulle. "Mitä, tällaisiako puhelet? kysyn kuin kysyäkseni itseltäni intuitiivisesti ja saadakseni vastauksen sinun tilastasi. "Minkä takia? Meneekö aika osaltasi pois? Millaisessa hädässä olet?" kysymykset ja vastaukset vuorottelevat perä perää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
korjaus: rautakoukulla.
hän niin miks sä köytit meidät tänne. Mielestäsi se on sitten niin että minä tarvitsen apua. No tarvitsenhan minä koska en saanut itse vaikuttaa meihin. Elämäni meni sekaisin koska en saanut hoitaa tätä niin kuin itselleni on ominaista. Sä halusit käydä tän täällä joka itselleni on täysin vierasta. Mä halusin osoittaa tunteeni livessä. Ei mua voi ottaa vaan mä haluun ottaa.
Minunko kanssani puhelit? Tai nappasit radioaalloilta vastaukseni. Naiselleko kirjoitat vai miehelle?
Olet tainnut lueskella palstaa, kun tiedät, että jollain ei asiat ole kohdallaan. Ojentaisit auttavan kätesi hänelle, kenen tiedät apua tarvitsevan. Et sinä siihen huku, jos autat toisen kuiville.
Kirjoitin eräälle miehelle ja nainen olen. Jostain syystä nousi tuollaiset ajatukset pintaan. Tuo juttu katkesi tuossa ikään kuin kesken, tuli mieleeni proosa ja samalla tuon "ihmisen mielikuvat", joita hän saattaisi ajatella. Toisaalta siinä on sekä faktaa että fiktiota, niin tuossakin jutussa osittain kulkee hänen sanomaa sanaansa/tekoansa toisenlaisessa ympäristössä, toisaalta siihen on sekoitettu menneitä ympäristöjäkin. Mutta myös monen muun elämään sopivaa ajatusfiktiota ja ympäristöjä siinä varmasti on mukana.
En ole palstaa lukemalla hänen asioitaan saanut selville. Kirjoittaneeko tai lukeneekokaan näitä. En tiedä, miten hänen asiansa ovat, olisi varmaan ihmeissään, jos ehkä yli kymmenen vuoden jälkeen ottaisin jotakin yhteyttä.
Toisaalta kirjoitin sekä kirjoittamisen halusta että saadun intuition pohjalta. Tämä kirjoitus voi koskea ihan jotakuta minulle tuntematontakin ihmistä.