Henkisesti loppu

Hengenvaarallista lopettaa kerrasta pitkä tissuttelu. Vähennä pikkuhiljaa, etkä anna mennä humalan puolelle, niin voit muutaman viikon päästä olla jo selvistä päin.

Kuule kulta, mene heti lähimpään avokatkoon hakemaan apua. Diapameilla kauheimpien ahdistuksen yli ja saat nukuttua.

Parasta lääkettä ahdistuksen on raaka kirkas viina, puoli pulloa jos saat kestämään sisällä niin olo kohenee ja mieli virkistyy. Jääkylmää bissee tai lonkeroa jatkoksi niin väkisin alkaa suunpielet kääntymään hymyyn.
Huominen on huomenna.

Tuttu juttu. Mutta jos vaimo juo vielä enemmän. 90- luvulla riitti 2-3 pulloa olutta iltaisin. Nykyään ei riitä "six-pak" tai litran tölkki illassa. Juhlatilaisuudet menee överiksi. Muuttunut agressiiviseksi!

Tarvitset terapiaa ja masennuslääkityksen, mahdollisesti jotain rauhoittavia. Hae apua mahdollisimman pian! Itsensä lääkitseminen on vaarallista. Alkoholisoitunut ystäväni on kuolemassa maksakirroosiin. Älä anna juomisen mennä niin pitkälle!

Ei ihan noin kuin Mairella, muttei kauaksi käy. Nuo ahdistukset ja pelkotilat näköjään saa silläkin jos tissuttelee pari-kome-neljä kertaa viikossa. Helvetillinen on just oikea sana.
Menin aa-ryhmään ja minulle tosi hyvä kokemus. Siellä meitä oli "hienoja ja hunoja", eli todellakin ihan skarpin näköisiä tyyppejä, työssäkäyviä, opiskelevia ja puistojuoppoja juttelmasssa hallitsemattomasta juomisestaan. Siitä on nyt yli viikko, enkä ole yhtään sen jälkeen ottanut. En itsekään ymmärrä mistä motiivin pukkasi. Menen taas muutaman päivän kuluttua ja meinaan ruveta käymään. Omaan jonkin verran hengellisyyttä vanhastaan, niin että uskonto ei töki, mutta siellähän puhutaan Korkeammasta viinan ylittävästä voimasta, sopinee niille jotka eivät Jumalaan usko.

Alkoholisti ratkeaa aina uudelleen, turhaa itsepetosta nuo kuivat kaudet.
Jos ei ole työesteitä niin miksi en vetäisi huomenna perseitä.
Selvinpäin olo on perseestä, kaikki juopot sen tietävät. Ei mitään tekemistä, aika ei kulu mihinkään.
Jurrissa on kivempaa.

Ehdottomasti kannattaa pitää taukoja, jos pystyy. Se kohottaa itsetuntoa. Ja kuntoa. En ole mennyt vielä seuraavaan tapaamiseen, en latele tässä syitä kun tiedän että vaikuttavat tekosyiltä, mutta ollenkaan en ole ryyppäillyt tämän yhden AA-käyntikerran jälkeen. Se tilaisuus teki vaikutuksen. Ihan ihmeellistä. Sain myös pari puhelinnumeroa, jonne voisin soittaa pahan olon tullen, muttei vielä ole tarvinnut. Olen aikaisemmin ollut KirkkaallaHuuhtoen;n kanssa samaa mieltä, aika ei meinaa selvinpäin kulua, mutta ihme kyllä nyt on löytynyt ajanvietettä, ihan vain tv-sarjojen katselua tvstä ja Areenasta ja kirjastosta lainattujen äänikirjojen kuuntelua öisin, kun uni ei joka yö tahdo tulla. Mitä lieneekin muutaman tunnin, päivän tai viikon jälkeen, mitä sitä murehtimaan, nyt on kohtalaisen hyvä olo.