Koitan kirjoittaa lyhyesti.
Reilu puolivuotta sitten sain kakkostyypin (eli hypomania-muotoisen) bipolaarihäiriön diagnoosin ADHD-diagnoosini kylkeen. Tätä ensimmäistä diagnoosia en koe välttämättä oikeaksi itselleni, ainakaan hypomaniasta ei ole haittaa vaan na toistuvat masennukset minut tappaa.
Olen kuitenkin viime kesästä asti (ellen vähän kauemminkin) yrittänyt saada keskusteluapua, hetkeksi sainkin terveyskeskuksen puolelta, mutta siellä keskityimme adhd:n oireisiin ja kuinka se vaikuttaa elämääni; vaikuttaa, että se ainakin vaikuttaa masennukseeni, koska osa vaikeuksistani kumpuaa siitä. Olimme myös yhtä mieltä, että lääkitykseni tähän häiriöön on väärä, ja hän yritti useasti saada kiinni tuota diagnoosilääkäriäni.
Kun lopulta sain hänelle ajan ja se aika koitti, sainkin tuon bipolaarin diagnoosin. Sain siihen lääkityksen ja kyselin puheavusta, sitä ei kuulemma voi saada ennen lääkitystä. Ok, siirtyy siis parilla kuukaudella. (lääkityksillä kestää yleensä se 1-2kk toimia) Kerroin vastaanotolla tällöin, että on itsetuhoisia ajatuksia, saan itkukohtauksia, murrun ulkona yms. etten nyt ole ihan kunnossa.
Maaliskuussa sitten sain lähetteen psykiatriselle puolelle (lääkitys toimi tällöin aika hyvin, toimintakyky oli suht hyvä mutta eihän se lääkitys niitä oikeita ongelmia pois vie vaikkei ne oireilisikaan ja vaikuttaisi juuri silloin elämääni lamaannuttavasti) ja iloisena odottelin aikaa jota minulle oltiin lupailtu jo aika pian. Siinä kestikin sitten kauemmin mitä minulle sanottiin, mutta koska tilanteeni oli vieläkin ihan ok, joskin huonontumaan päin, niin odottelin kiltisti. (haluaisin avautua tästä enemmän, mutta teksti näyttää jo nyt aika pitkältä)
Kuitenkin, tämä aika oli pari viikkoa sitten. Olen näinä kuukausina mennyt jo huonompaan kuntoon, minun piti myös lopettaa tuo lääkitys sivuoireiden vuoksi. Laitoin liikaa odotuksia käynnille ja olin ymmärtänyt jotain väärin tai en muuten ole ajatellut, mutta kun toiveikkaana vastaanotolle menin niin selvisi aika pian etten nyt päässytkään juttelemaan sille päätohtorille kuten olin luullut. Ilmeisesti koska olin uusi asiakas tavallaan tässä talossa (koska olin asioinut vain neurolääkärin kanssa, en mielenterveys kun en sinne koskaan ollut päässyt), oli kyseessä vain kartoitusta miten menee nyt, mitkä lääkkeet on käytössä jne.
Lopputulos nyt on se, että vieläkin on kuukausien jonot eli saan ehkä syksystä jotain keskusteluapua. Puhuimme bipolaarivertaistukiryhmästä, eli saatan joutua sinne ensin. Saatan kyllä perua tämän, koska tosiaan edelleen en oikein usko omaan diagnoosiini, toisaalta en tiedä kakkostyypin kaksisuuntaisesta niin paljon vaikka olen etsinyt tietoa (mania on tunnetumpi ja yleisempi? ainakin helpommin tunnistettavampi), ja masennukseen saattaisi vertaistuki toimia. Luultavasti kuitenkin perun tämän, joka tarkoittaa että voi mennä vieläkin kauemmin saada mitään apua.
Koska olin laittanut tuohon tapaamiseen niin paljon odotuksia (kun luulin jostain syystä, että nyt alkaisi säännölliset psykologi-/vastaavakäynnit), olen mennyt taas huonompaan kuntoon. Tuntuu, että tarvitsen nimenomaa sitä keskusteluapua ja ammattilaisen kanssa. Muunmuassa tämän bipolaariasian kanssa, onko ne oireet täsmääviä, entä mistä erotan sen ja adhd:n toisistaan, mitä jos minulla vain toistuu masennukset, mistä ne johtuu jne. Selvitettävää olisi elämässä, eikä tähän nyt auta se että mene ulos lenkille. Haluan hoitaa ne syyt pois, haluan käsitellä ja kohdata ne asiat ja parantua ihan oikeasti enkä päällisin puolin saada toimintakykyä.
Köyhä olen, eli yksityiselle en voi mennä. Voinko yrittää vielä terveyskeskuksen kautta saada nopeammin hoitoa tai jotain apua? Onko jotain nettisivuja? Miten autan parhaiten itse itseäni?
Usein mietin tuota itse itseni auttamista, mutta nopeasti se tuntuu hyvin työläältä ja siltä, ettei voimavarat vain riitä. Toki yleisesti olisi myös saada toimintakykyä kuntoon. Pelkään että masennukseni menee psykoottisuuden puolelle, minulla on jo nyt välillä pieniä vainoharhaisia ajatuksia, ei kuitenkaan pahasti verrattaen mitä aikaisemmin minulla on ollut.
Saisinkohan apua ennen kuin tämä menee pahemmaksi? Mitä minä teen?
Reilu puolivuotta sitten sain kakkostyypin (eli hypomania-muotoisen) bipolaarihäiriön diagnoosin ADHD-diagnoosini kylkeen. Tätä ensimmäistä diagnoosia en koe välttämättä oikeaksi itselleni, ainakaan hypomaniasta ei ole haittaa vaan na toistuvat masennukset minut tappaa.
Olen kuitenkin viime kesästä asti (ellen vähän kauemminkin) yrittänyt saada keskusteluapua, hetkeksi sainkin terveyskeskuksen puolelta, mutta siellä keskityimme adhd:n oireisiin ja kuinka se vaikuttaa elämääni; vaikuttaa, että se ainakin vaikuttaa masennukseeni, koska osa vaikeuksistani kumpuaa siitä. Olimme myös yhtä mieltä, että lääkitykseni tähän häiriöön on väärä, ja hän yritti useasti saada kiinni tuota diagnoosilääkäriäni.
Kun lopulta sain hänelle ajan ja se aika koitti, sainkin tuon bipolaarin diagnoosin. Sain siihen lääkityksen ja kyselin puheavusta, sitä ei kuulemma voi saada ennen lääkitystä. Ok, siirtyy siis parilla kuukaudella. (lääkityksillä kestää yleensä se 1-2kk toimia) Kerroin vastaanotolla tällöin, että on itsetuhoisia ajatuksia, saan itkukohtauksia, murrun ulkona yms. etten nyt ole ihan kunnossa.
Maaliskuussa sitten sain lähetteen psykiatriselle puolelle (lääkitys toimi tällöin aika hyvin, toimintakyky oli suht hyvä mutta eihän se lääkitys niitä oikeita ongelmia pois vie vaikkei ne oireilisikaan ja vaikuttaisi juuri silloin elämääni lamaannuttavasti) ja iloisena odottelin aikaa jota minulle oltiin lupailtu jo aika pian. Siinä kestikin sitten kauemmin mitä minulle sanottiin, mutta koska tilanteeni oli vieläkin ihan ok, joskin huonontumaan päin, niin odottelin kiltisti. (haluaisin avautua tästä enemmän, mutta teksti näyttää jo nyt aika pitkältä)
Kuitenkin, tämä aika oli pari viikkoa sitten. Olen näinä kuukausina mennyt jo huonompaan kuntoon, minun piti myös lopettaa tuo lääkitys sivuoireiden vuoksi. Laitoin liikaa odotuksia käynnille ja olin ymmärtänyt jotain väärin tai en muuten ole ajatellut, mutta kun toiveikkaana vastaanotolle menin niin selvisi aika pian etten nyt päässytkään juttelemaan sille päätohtorille kuten olin luullut. Ilmeisesti koska olin uusi asiakas tavallaan tässä talossa (koska olin asioinut vain neurolääkärin kanssa, en mielenterveys kun en sinne koskaan ollut päässyt), oli kyseessä vain kartoitusta miten menee nyt, mitkä lääkkeet on käytössä jne.
Lopputulos nyt on se, että vieläkin on kuukausien jonot eli saan ehkä syksystä jotain keskusteluapua. Puhuimme bipolaarivertaistukiryhmästä, eli saatan joutua sinne ensin. Saatan kyllä perua tämän, koska tosiaan edelleen en oikein usko omaan diagnoosiini, toisaalta en tiedä kakkostyypin kaksisuuntaisesta niin paljon vaikka olen etsinyt tietoa (mania on tunnetumpi ja yleisempi? ainakin helpommin tunnistettavampi), ja masennukseen saattaisi vertaistuki toimia. Luultavasti kuitenkin perun tämän, joka tarkoittaa että voi mennä vieläkin kauemmin saada mitään apua.
Koska olin laittanut tuohon tapaamiseen niin paljon odotuksia (kun luulin jostain syystä, että nyt alkaisi säännölliset psykologi-/vastaavakäynnit), olen mennyt taas huonompaan kuntoon. Tuntuu, että tarvitsen nimenomaa sitä keskusteluapua ja ammattilaisen kanssa. Muunmuassa tämän bipolaariasian kanssa, onko ne oireet täsmääviä, entä mistä erotan sen ja adhd:n toisistaan, mitä jos minulla vain toistuu masennukset, mistä ne johtuu jne. Selvitettävää olisi elämässä, eikä tähän nyt auta se että mene ulos lenkille. Haluan hoitaa ne syyt pois, haluan käsitellä ja kohdata ne asiat ja parantua ihan oikeasti enkä päällisin puolin saada toimintakykyä.
Köyhä olen, eli yksityiselle en voi mennä. Voinko yrittää vielä terveyskeskuksen kautta saada nopeammin hoitoa tai jotain apua? Onko jotain nettisivuja? Miten autan parhaiten itse itseäni?
Usein mietin tuota itse itseni auttamista, mutta nopeasti se tuntuu hyvin työläältä ja siltä, ettei voimavarat vain riitä. Toki yleisesti olisi myös saada toimintakykyä kuntoon. Pelkään että masennukseni menee psykoottisuuden puolelle, minulla on jo nyt välillä pieniä vainoharhaisia ajatuksia, ei kuitenkaan pahasti verrattaen mitä aikaisemmin minulla on ollut.
Saisinkohan apua ennen kuin tämä menee pahemmaksi? Mitä minä teen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ole tyytyväinen: minä sain, en kakkos, kolmos, nelos...vaan sadantyypin diagnoosin!!!