oon sairastanu masennusta, vaikeaa ja psykoottista sellaista parisen vuotta. lääkkeitä on kokeiltu todella monia ja tälläkin hetkellä syön kolmea eri lääkettä ja käyn pari kertaa viikossa psykologilla ja psykiatrilla. ei auta. pakkohoitoon meinasivat laittaa mutta vanhempani kielsi sen. olen 17 vuotias. opiskelut on menny päin persettä, samoin itsesuhteet sairauteni myötä. nyt olen alkanut tehdä itselleni jtn. oon 168/56 ja TODELLA LÄSKI. kukaan ei oo tällänen ku minä.. aloin juosta muutama viikko sitten väh tunnin päivässä ja tene kaikkea muuta liikuntaa lähes jatkuvasti ja syön mahd vähän (hedelmää ja jugurttia voin vielä syödä, muu ruoka aiheuttaa oksennuksen tunteen) ei vaan ole nälkä vaikka vatsa kurniikin. ihan hyvin olen jaksanut liikkua yms. mutta olisiko minun huolestuttava tästä ruokahaluttomuudesta? en halua anorektikoksi, mutta läskikään en tahdo olla!!! mulla on vielä sellanen lääkitys joka muuten auttaa jotenki mut haittavaikutuksena lihominen!! psykoosilääkitys. auttakaa, mitä voin tehdä? ilman unilääkettä en nuku enää. olen ylivireystilassa kokoajan. tekee mieli huutaa ja raivota ja repiä itseään, sitten taas vaan väsyn ja makaan useita tunteja. mihinkää sairaalaan en todellakaan mene ja psykologiin yms hoitajiin on luottamus mennyt ajat sitten.
mitä voin enää tehdä???
onneton
3486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet painosi ja pituutesi perusteella hoikka, mutta et liian laiha. Itse olen aina pitänyt itseäni normaalipainoisena, ja olen saman pituinen ja painoinen kuin sinä (hieman sinua painavampi nykyään). Voisitko käydä päivättäin psykologilla vaikkapa päiväsairaala-tyyppisessä paikassa jos nykyinen apu ei tunnu riittävältä? Kysy vaikkapa psykiatriltasi tai pyydä vanhempiasi selvittämään. Varmasti löydät vielä auttajia, joihin voit luottaa.
Hei!
Haluan sanoa muutaman sanan, jos siitä suinkin on apua. Masentuneena on vaikea olla tyytyväinen itseensä, mutta muista: on eri asia tuntea kuin tietää jotain. Älä turhaan ole huolissasi sun painosta, sillä se on TÄYSIN normaali! Kumpi on tärkeämpää: se ettet liho vai se, että saat helpotusta tuskaasi? Sehän on hienoa, että lääkkeet helpottaa sun oloa! Joillekin on vaikea löytää sellaisia lääkkeitä.
Tuntuuko susta, ettei kukaan välitä tai ymmärrä sua tai ettet voi luottaa kehenkään? Vaikka sellaiset tunteet on ahdistavia, älä anna niiden estää sua saamasta apua! Sitä jokainen masentunut ansaitsee ja tarvitsee. Jotkut ei ymmärrä masentuneita, eivät ilkeyttään vaan siksi, etteivät ole kokeneet samaa. Jossei tämänhetkinen psykiatrisi ja psykologisi pysty auttamaan sua, ei se tarkoita, ettei jotkut muut siihen kykenisi. Mikset puhuis asiasta sun vanhemmille?
Sairastat vaikeaa masennusta, siitä kestää kauan parantua. Älä kiirehdi, elämä on edessäsi, opiskelut kyllä odottaa. Älä vertaa saavutuksiasi kaverisi saavutuksiin. Parantuaksesi tarvitset myös lääkityksen ja terapian. Mitä pahaa on osasto jaksossa ? On niitä muillakin ihmisillä ja nehän on tarkotettu ahdistuneille.
Keskity rauhassa parantelemaan itseäs, tee ohessa jotain, mistä nautit. Ulkoile. Ota lemmikki tai helli toisten. Hoida lapsia. Kerää jotain, esim tarroja. Haaveile kumppanista tai asunnosta tai urasta tai jostain.
Jos sua hämää lääkkeen "lihottavuus" pyydä lääkäriä vaihtamaan se, jos mahdollista !!!