Jos annan verovapaan lahjan eli tämän 4999,- summan sellaiselle lähellä olevalle sukulaiselle jonka koen itse että hän tarvitsisi sitä rahaa taloudellisen tilanteen vuoksi.
Ja jos annan tämän summan seuraavan kerran kolmen vuoden päästä niin sehän menee silloinkin verovapaasti.
Olen tehnyt testamentin niin voivatko he muut saajat vuosien myöhemmin kuolemani jälkeen vaatia tältä joka nyt saa tuon verovapaan lahjan niin voivatko muut vaatia esm: ennakkoperintönä tai suosiolahja tarkoituksella vaatia häneltä rahoja takasin?
Voinko myös omat raha varani käyttää miten haluan elinaikanani vai määrääkö laki kun olen testamentin tehnyt niin minun pitää säästää rahani testamentin saajille?
Ja jos annan tämän summan seuraavan kerran kolmen vuoden päästä niin sehän menee silloinkin verovapaasti.
Olen tehnyt testamentin niin voivatko he muut saajat vuosien myöhemmin kuolemani jälkeen vaatia tältä joka nyt saa tuon verovapaan lahjan niin voivatko muut vaatia esm: ennakkoperintönä tai suosiolahja tarkoituksella vaatia häneltä rahoja takasin?
Voinko myös omat raha varani käyttää miten haluan elinaikanani vai määrääkö laki kun olen testamentin tehnyt niin minun pitää säästää rahani testamentin saajille?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jokaisesta 4999 euron lahjoituksesta kannattaa tehdä lahjakirja, jossa erikseen ilmoitetaan "lahja ei ole ennakkoperintöä". Jos lahjakirjoissa ei ole tätä lausetta tai lahjakirjoja ei ole tehty, ainakin viimeiset tekemäsi lahjoitukset voidaan luokitella ennakkoperinnöksi. Sellaisina ne vähentävät lahjansaajan perintöosuutta javieläpä muuttuvat verollisiksi lahjoiksi.
On myös testamenttiin rinnastuva lahja, joka otetaan huomioon perinnönjaossa, jos perittävän kuolemasta on kulunut enintään 3 vuotta. Tällaiset max 3 v ennen kuolemaa olevat lahjat tulevat perintöverotuksen piiriin lahjasummasta riippumatta.
"lahjakirja, jossa erikseen ilmoitetaan "lahja ei ole ennakkoperintöä". Jos lahjakirjoissa ei ole tätä lausetta tai lahjakirjoja ei ole tehty, ainakin viimeiset tekemäsi lahjoitukset voidaan luokitella ennakkoperinnöksi."
Lahjoittaja voi myös erikseen kirjallisesti ilmoittaa, että ko. lahjat eivät ole ennakkoperintöä.
"Sellaisina ne ... vieläpä muuttuvat verollisiksi lahjoiksi."
Toki vain, mikäli lahjansaajan perintö ko. lahjat ml. nousee 20.000 euroon.
"Lahjoittaja voi myös erikseen kirjallisesti ilmoittaa, että ko. lahjat eivät ole ennakkoperintöä."
Näin asia on. Hyvä on kuitenkin huomata, että erillinen ilmoitus on tehtävä joko ennen lahjan antamista tai samaan aikaan sen kanssa. Jälkikäteen ei voi perittävä määrätä omaisuuden ennkkoperintöluonteesta kuin testamentissaan, jota koskee laissa säädetyt muotovaatimukset.
Se, mitä erillisen ilmoituksen ajankohdasta sanot, pätee muulle kuin rintaperilliselle annettuun lahjaan - tai ei välttämättä siihenkään!
PK 6:1, 2. virke
"Jos ennakon saajana on muu perillinen, on vähentäminen tehtävä vain, jos omaisuutta annettaessa on niin määrätty ->tai olosuhteiden perusteella on katsottava niin tarkoitetun<-."
Sitä, mitä lahjoittaja on tarkoittanut, hän voi myöhemmin kirjallisesti selventää.
Rintaperilliselle annettu lahja:
PK 6:1, 1. virke
"Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun."
Kun tässä "määräämisen" ajankohdasta ei ole mainintaa, sitä perustellumpaa on, että lahjoittaja voi lahjan antamisen jälkeenkin selventää, mikä hänen tarkoituksensa on ollut eli se, ettei lahjaa katsota ennakkoperinnöksi. Sen jälkeen tulkinnalle tarkoituksesta ei jää sijaa.
Samaan viittaa myös verohallinnon ohje verotuksesta:
"Rintaperilliselle annettu lahja voi olla ennakkoperintöä. Lahjanantaja voi erikseen määrätä ->esimerkiksi lahjakirjassa<-, että lahjaa ei oteta huomioon ennakkoperintönä." - Siis "esimerkiksi" - mutta myös muulla tavoin, ja ilman aikarajoitusta, kun siitä ei mitään mainita.
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/perinto/perinnonjattajalta_saadut_lahja/
Mökillä kun kirjoittelen, oppikirjoja ei ole käsillä. Mahdollisesta Aarnion-Kankaan erilaisesta mielipiteestä riippumatta edellä esittämäni kantta on perusteltu.
"Sitä, mitä lahjoittaja on tarkoittanut, hän voi myöhemmin kirjallisesti selventää."
Toki voi, mutta koska "selvennys" koskee perittävän kuoleman jälkeen tapahtuvaa, se on lain mukaan tehtävä testamentille säädetyssä muodossa ollakseen pätevä. Tämä pätee KAIKKIIN perittävän tekemiin lausumiin, jotka koskevat hänen SITOVASTI jo antamiaan lahjoja niin rintaperilliselle kuin muillekin perilliselli tai testamentisaajille. Perittävä ei voi antaa jäämistöään koskevia määräyksiä kuin oikeustoimen tekemisen hetkellä (so. lahjoitushetkellä tai sitä ennen), taikka sitten laatimalla testamentti.
Kantani on ainoa oikea testmenttioikeudellisesti perusteltu kanta!
Itse asiassa ainoastaan Saarenpää on sinun perustellulla kannallasi, hänkin omien sanojensa mukaan varoen. Muut ovat Aarniota ja Kangasta myöten sitä mieltä, että rintaperillisen saaman lahjan ennakkoperintöolettaman voi kumota vapaamuotoisesti ja milloin tahansa.
Ehkä tuosta vielä joku käy prejudikaatin hakemassa. Voidaan sitten mennä sen mukaan ilman filosofointia siitä, mikä on perusteltua.
Perustelusi ontuu pahasti: ""selvennys" koskee perittävän kuoleman jälkeen tapahtuvaa".
Selvennys koskee nimenomaan lahjoitusajankohdan tapahtumaa, siis ->mitä lahjoitettaessa on tarkoitettu<-. Näin ollen selvennys on tehtävissä vapaamuotoisesti.
Tämähän näkyy jo säännöksestäkin: "ellei muuta ole olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun." Kun lahjoittaja selventää, mitä hän ->lahjoittessaan<- tarkoitti, jotain muuta ei voida "olosuhteisiin katsoen otaksua tarkoitetun".
Perustelusi ontuu pahasti: ""selvennys" koskee perittävän kuoleman jälkeen tapahtuvaa".
Se koskee nimenomaan kuoleman jälkeen tapahtuvaa eli sitä, miten perinnönjako tapahtuu. Otetaanko siinä huomioon annettu lahja ja miten. Testamentti on ainoa oikea oikeustoimi, jolla vaikutetaan jäämistön jakamiseen.
Höpö höpö. Kysymys on siitä, mitä lahjoittaja lahjan antaessaan on tarkoittanut. ->Selvennys<- liittyy siten lahjan antamisen ajankohtaan. Oleellista on, että kysymyksessä on jo tapahtuneen oikeustoimen selvennyt, EI uusi määräämistoimi (joka edellyttäisi testamenttia).
Höpö höpö. Kysymys on ainoastaan ja vain jäämistön jakamisesta. Kun jäämistöä koskevia määräyksiä annetaan, ne on tehtävä testamentin muodossa. Olennaista on, että lahjoitus on jo sitovasti annettu ja täytetty. Sitä ei ole lupa sorkkia jälkikäteen muutoin kuin testamentilla.
Eihän tuossa luke ... n käsityksessä ole järjen hiventäkään! Itsepäistä vänkäämistä!
Lahjan antamisen käsittävän oikeustoimen tulkinnasta tässä on kysymys: siis mikä oli lahjoittajan tarkoitus lahjan antaessaan. Jos siitä epäselvyyttä ilmenee, epäselvyyden voi parhaiten poistaa lahjan antajan oma ilmoitus siitä, mikä hänen tarkoituksensa oli. Sen jälkeen ei enää tarvitse pähkäillä, "mitä olosuhteisiin katsoen on otaksuttava tarkoitetun". (PK 6:1, 1. virke)
Älä enää vänkää. Asia on selvä. Sitova oikeustoimi ei voi luonteeltaan muuttua jälkikäteistulkinnoin. Kysymys on ainoastaan ja vain perinnönjaosta, jossa voidaan ottaa huomioon perittävän elinaikan tapahtuneita oikeustoimia. Määräys on silloin annettava testamentissa, koska oiekustoimen ennakkoperintöluonne konkretisoituu silloin.
Uskon toki jo, että olet käsitykseesi luutunut, joten lopetan opastamisesi tähän.
Lopetan opetukseni tähän, koska et ymmärrä perusasioita.
Ennakkoperintö ja siitä ehkä johtuva suosiolahja koskee tietenkin vain rintaperillisiä, joten vaikka sisarukselleen, ystävälleen tai jollekin yhdistykselle voi antaa eläessään lahjoja, joita ei voida lukea ennakkoperinnöiksi tai suosiolahjoiksi, vaikka he saisivat myös testamenttilahjoituksen.
Omaisuuttaan saa käyttää koko elämänsä kuten haluaa ja testamentinkin voi tehdä ja on toisinaan syytäkin tehdä uudestaan, jolloin edellinen kumoutuu.
Jos haluaa testamentata tietyn asian jollekulle, on hyvä huolehtia siitä, että kyseinen asia pysyy omistuksessa, koska jos sitä ei jäämistössä olekaan jäljellä, ei tarkoitettu saaja voi saada hyvitystä muusta jäämistöstä. Niin voi käydä kun vaikkapa kun edunvalvoja myy sen saadakseen varoja käyttöösi. Toki tuollaisen tilanteen varalle voi testamenttiin tehdä tarvittavat määräykset.
Jos lahja on annettu muulle kuin rintaperilliselle, olettama on, että se ei ole ennakkoperintöä. Mutta kyllä se on mahdollista, muunkin perillisen saama lahja on ennakkoperintöä.