Katso minua. Näe minut. Ja näe itsesi! Kuuntele. Olen tässä, vieressäsi. Haluan sinut. Haluan sinut! Haluan koskettaa sinua, haluan hyväillä sinua... rakastaa sinua. Paljon.
Kuvittelet, tai haluat kuvitella olevasi sisältä kuollut, olet jääräpäisesti päättänyt jäädä menneeseen kuolettaaksesi itsesi. Mutta et näe mitä nykyisyydessäsi tapahtuu, et tartu nykyisyyteen kiinni edes hetken vuoksi. Edes hetken vuoksi! Sitkeästi luudut omaan rataasi uskotellen itsellesi ja minulle, ettet piittaa. Mutta suru silmissäsi ja hartioillasi huutaa vapautusta, jota et itse ole halukas tai kykenevä ottamaan vastaan. Varovasti kokeilet kepillä jäätä, otat askeleen, ehkä toisen, mutta palaat rantaan takaisin. Sinä pelkäät. Sinä pelkäät elämää.
Sinä tiedät, että voisit tulla. Minä olen varma, että sinä tiedät yhä voivasi. Voisit tulla, koskettaa, voisit ottaa minut syliisi ja rakastaa, hetken. Mutta et tee sitä. Et tule, et avaa itseäsi, et kosketa enää. Vaikka taatusti kuulet minun yhä huutavan: "Ota minut!" leikit ymmärtämätöntä moralistia.
Pyydän: iloitse kanssani. Tule. Ole kanssani. Makaa vieressäni kalliolla, puhutaan jotakin vaan tai ollaan hiljaa. Istu kanssani kahvilla auringossa, jää aamuyöhön saakka nuotiolle juttelemaan. Että näkisin rakkaat kasvosi, kätesi, kuulisin äänesi ja ajatuksesi. Että voisin katsoa sinua kauan, kauan, iloiten valtavasti näkemästäni. Että voisin auttaa sinua näkemään voimasi, että voisin opastaa sinut perille saakka. Että voisit painaa pääsi syliini ja nukahtaa.
Minä tarvitsen sinua. Koska rakastan sinua. Jokaisessa hengenvedossani olen kosketustasi, käsiäsi, lempeää ääntäni, nauruasi ja lapsellista innostustasi vailla. Haluan puhua sinulle, kertoa ajatukseni, ne pienet arkisetkin, tai maailmaa syleilevät oivallukset. Haluan kuulla mielipiteesi tuosta, tästä, siitä. Haluan provosoida sinut väittelyyn. Haluan leikkiä ja nauraa kanssasi. Haluan nähdä sen kiihkeän idealistin, sen ihmisen joka syttyy palamaan ja on yllättäen jonakin hetkenä yhtä hullu kuin minä. Ja haluan kuulla sanat suruusi, haavaasi. Haluaisin, jos soisit, antaa sinun itkeä. Hellin käsin, niin pehmeästi kuin ikinä osaisin, pyyhkisin kyyneleesi. Jos vain soisit.
Tarvitsen sinua. Tarvitsen jopa jalanjälkiäsi lumessa. Ja tämän tiedostaminen tekee minut hulluksi.
Ja ei, en missään tapauksessa aio kirjoittaa suoraan sinulle. Se on hyödytöntä. Ja nolostuttavaa. Haavoittuisin. Tämä murheen ja kaipauksen kyllästämä, epätoivoisten etsijöiden, onnettomien kaltaisteni vankila toimikoon umpimähkään pimeään lähetettynä viestinvieväjänä.
Kuvittelet, tai haluat kuvitella olevasi sisältä kuollut, olet jääräpäisesti päättänyt jäädä menneeseen kuolettaaksesi itsesi. Mutta et näe mitä nykyisyydessäsi tapahtuu, et tartu nykyisyyteen kiinni edes hetken vuoksi. Edes hetken vuoksi! Sitkeästi luudut omaan rataasi uskotellen itsellesi ja minulle, ettet piittaa. Mutta suru silmissäsi ja hartioillasi huutaa vapautusta, jota et itse ole halukas tai kykenevä ottamaan vastaan. Varovasti kokeilet kepillä jäätä, otat askeleen, ehkä toisen, mutta palaat rantaan takaisin. Sinä pelkäät. Sinä pelkäät elämää.
Sinä tiedät, että voisit tulla. Minä olen varma, että sinä tiedät yhä voivasi. Voisit tulla, koskettaa, voisit ottaa minut syliisi ja rakastaa, hetken. Mutta et tee sitä. Et tule, et avaa itseäsi, et kosketa enää. Vaikka taatusti kuulet minun yhä huutavan: "Ota minut!" leikit ymmärtämätöntä moralistia.
Pyydän: iloitse kanssani. Tule. Ole kanssani. Makaa vieressäni kalliolla, puhutaan jotakin vaan tai ollaan hiljaa. Istu kanssani kahvilla auringossa, jää aamuyöhön saakka nuotiolle juttelemaan. Että näkisin rakkaat kasvosi, kätesi, kuulisin äänesi ja ajatuksesi. Että voisin katsoa sinua kauan, kauan, iloiten valtavasti näkemästäni. Että voisin auttaa sinua näkemään voimasi, että voisin opastaa sinut perille saakka. Että voisit painaa pääsi syliini ja nukahtaa.
Minä tarvitsen sinua. Koska rakastan sinua. Jokaisessa hengenvedossani olen kosketustasi, käsiäsi, lempeää ääntäni, nauruasi ja lapsellista innostustasi vailla. Haluan puhua sinulle, kertoa ajatukseni, ne pienet arkisetkin, tai maailmaa syleilevät oivallukset. Haluan kuulla mielipiteesi tuosta, tästä, siitä. Haluan provosoida sinut väittelyyn. Haluan leikkiä ja nauraa kanssasi. Haluan nähdä sen kiihkeän idealistin, sen ihmisen joka syttyy palamaan ja on yllättäen jonakin hetkenä yhtä hullu kuin minä. Ja haluan kuulla sanat suruusi, haavaasi. Haluaisin, jos soisit, antaa sinun itkeä. Hellin käsin, niin pehmeästi kuin ikinä osaisin, pyyhkisin kyyneleesi. Jos vain soisit.
Tarvitsen sinua. Tarvitsen jopa jalanjälkiäsi lumessa. Ja tämän tiedostaminen tekee minut hulluksi.
Ja ei, en missään tapauksessa aio kirjoittaa suoraan sinulle. Se on hyödytöntä. Ja nolostuttavaa. Haavoittuisin. Tämä murheen ja kaipauksen kyllästämä, epätoivoisten etsijöiden, onnettomien kaltaisteni vankila toimikoon umpimähkään pimeään lähetettynä viestinvieväjänä.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Kaunista :)
Ihana <3 tämä meni suoraan sydämeen <3. Olen täysin sinun jos nämä ovat ajatuksiasi.. kertoisitpa suoraan.
Hyvää aamupäivää
Todella kauniisti kirjoitettu :)
Todella iski minuun, jotenkin niin tuttua tekstiä. Kuka sitten oletkin, kerro ihmeessä ajatuksesi kaivatullesi, hän varmasti ilahtuisi . Jotenkin itsekkin on toivoa täynnä ja odottaa jotakin ihanaa saapuvaksi.
Minä haluan kokonaan, täysin. En vain hetken.
Suuni ensikerralla.
Mihin mä katsoisin kun kaikkialla näen vain sinut?
Hmm... Kuka uskoo haikaraa?
YLE Areenalla tuo lasten jännitysohjelma tulee mieleen, jossa on hyvä ja jännittävä alkumusiikki:
basso aloittaa jännittävästi, vokalisti aloittaa hihkaisten: KESÄ...
aurinko pilven reunan takaa katsoo(kammottavasti laulaen)...
Haikara voi vaikuttaa epäluotettavalta mutta on kuitenkin loppujen lopuksi aitotumainen ja selkärankainen.
Väkevä texti ja tunne. Menikö jolleki immeiselle vai haamulle?
Ensin meinasin hivenen tuohtuneena vastata, että ihmiselle tietysti. Tarkemmin ajateltuna oikea vastaus voisi olla, että haamulta haamulle. Näet, me kumpikaan emme elä. En enempää minä kuin hänkään.
Hieno vastaus, kiitos.
huh mikä teksti
Upea. Taju kankaalla nyt.
Puhdasta tunnetta suoraan sanottuna.
Hän ei halua minua.
Mistä tiedät? Onko tilanteesta johtuvaa epävarmuutta? Vaatiiko aikaa ja rauhallista lähestymistä?
Vankilassakin elän kyllä. Kynnys mennä sen moraalisen rajan yli on iso. Olen sen rajan ylittämisestä ensikertalainen. Olen miettinyt kyllä paljon onko myös minulla oikeus onneen. Edes hetkeen tai hetkiin. Katellaan ja pärjäillään. Aika näyttää.
Kaunista. Olisipa mulle..
Olet vieressäsi näin ja öitä sitten.
Oletteko olleet tekemisissä toistenne kanssa.
Olemme, välillä paljonkin. Tunnemme toisemme kyllä aika hyvin.
Et tää saattais olla mulle.. mut ei taida ollakkaa.
Piittaanhan minä aivan helvetisti. Antaisin rakastaa enemmän heti sillä sekunnilla jos vain tuon kaipaamani kertoisi minulle suoraan.
Sitten en valitettavasti ole kaipaamasi, ellei tilanne ole muuttunut. Näillä näkymin ei. Enkä jaksa uskoa että muuttuu.
Taitaapa varatulle olla viestisi siis suunnattu. Minä olen ihan sinkku vain.
No eipä ole varatulle.
Eipä ollut onneksi minullekaan. Hyvä!
Sitten ilmeisesti viittaat johonkin mitä toinen tuntee/on mieltä/periaatteeseen? Mistä voit tietää onko tuollainen tilanne muuttunut jos et juttele oikean ihmisen kanssa?
Ja munaa olis tarjolla taas
Välinpitämättömyys on yksi suurimmista lahjoista mitä ihmiselle on suotu. Varsinkin k-päiden osuttua kohdalle. Tätä ei voi kylliksi korostaa ja olla siitä kiitollinen.
Tällä murheellisten sielujen palstalla jokainen on sairas jonkun välinpitämättömyydestä. Kaikenlainen välinpitämättömyys on aina julmaa eikä koskaan tuo tullessaan mitään hyvää.
narsistista peukun imeskelyä tämä. ja täytyy kyllä ihan ulvoa naurusta tuota kohtaa "leikit moralistia",,,no heh heh niin kauan kun täytyy kirjoitella kenellekään ensinnäkään moista yliampuvaa lölleröä, saati sitten piilottaa vittuilua ja itseselittelyä sekaan niin teksti on täyttä kuravelliä rivistä riviin. eli vastakaikua ei ole ollut ja lähestymisestä napsahtaa sanktiot
Onpa hienoa, että keksit tuollaisen aivan uuden tulkinnan ja lähestymistavan! Se kertoo älykkyydestä ja siitä, että olet aidosti kiinnostunut ihmisten tarinoista. On myös mahdollista, että teet tutkimusta esim. aiheesta "Provosoiva käytös ja siihen vastaaminen nettiyhteisöissä", etkä malttanut, tosin tutkimuksellisen linjan säilyttämisen korrektiutta hieman vallattomasti kyseenalaistaen, tehdä pientä testiä. Älykästä toki sekin. Hienoa, että uskallat rikkoa jäykkiä akateemisiä raja-aitoja! Sinusta varmasti kuulemme vielä! Kaikkea hyvää!
Vaikka tämä aloitus on vanha, se läikähdytti. Kirjoittaja oli saanut kuvattua tunteita upeasti ja mikä omituisimmalta tuntuu, kuin itse olisin kirjoittanut. Kirjoitus kuvaa syvää tuskaa suoraan sydämestä. Kaunista...saavuttamatonta, toisaalta riuduttavaa..erityisesti kohta missä sanotaan ” katso minua, näe minut, näe itsesi!
Uuuh...jopa on...voimakas ja väkevä texti!
Mikämiesmiltäpajalta?
Upea teksti, kauniit tunteet. Ihmetteln kuka ei tuollaista haluaisi, jos tietäisi. Toisaalta apkin jättää vastuun vain toiselle eikä ilmaise itseään suoraan toiselle.
Välillä asiat ei niin yksinkertaisia.
Sellaisia olemme ja tulemme. Tunteet ja rajalliset kyvyt ymmärtää asioita vallitsevat . Nyt y.määrän täysin ja kadun etten voinut täysin vastata tunteisiisi ja usein tuhosin innokkuutesi ja sillä tavoin myöskin elämääni ja sun. Voinko vielä yrittää muuttua.olisi niin paljon kenties edessä.
. Ei tunteet ole yhtä kuin sinä. Et voi yrittää muuttua koska tunteita ei itse määräämällä voi muuttaa. Ei sille mitään voi ellei tunteita ole jotain ihmistä kohtaan, eikä se ole sinun syysi.
Tarvisin kohteen rakastaa,
näyttää rakkaus pimeässäkin.
Tarvisin luvan kohteelta,
tuoda tunteeni lähelle.
Herrasmiehenä en tuppaudu iholle,
Varsinkin jos on kielletty.
Kunnioitan energiaasi,
aurasi olisi turvassa.
Mutta en pääse lähelle,
jos en tiedä kohdetta.
Vaikeaa,
mahdotonta,
mutta ehkä ensi vuonna.
Elän rakkaudesta,
nyt olen kuollut rakkaudesta.
Tällaiset viestit on suorastaan kauheita kun on itse pitkässä (20v.) suhteessa tajunnut sen "inhorealiteetin" että se uskomaton halu ja kiihko toista kohtaan kestää max.3v. ja sitten parit joko eroaa tai jatkaa.
Kuka nyt oikeasti on niin naiivi että uskoo toisen tuovan kuun taivaalta tai ikuisen onnen tai rakkauden tunteen. Sitä settiä tuo aloitus on, hirveää hehkutusta.
Joo. Realistia intoilu lähinnä naurattaa, kun moinen ihastumisen kemikaalikoktail ei sumenna ihmisen normiolotilaa.
Johan se on ikävää, että tuollainenkin kaunis asia kuin rakastaminen ei herätä realistissa muita reaktioita kuin naurun. Jää paljosta paitsi realisti, kun ei tunteita osaa tuntea. Se on sääli.
Meneppä kuule huomenna kirjakauppaan ja kysy myyjältä, olisko heillä myydä sulle Tunteiden ABC-kiriaa. Tiedä vaikka sellaisen luettuasi olisit oppinut jotain...
Realisti+ymmärtää+ettei+moinen+tunnepössy+kestä+kovin+pitkään+vaan+arki+iskee,+sitten+erotaan+tai+petetään+ja+eletään+kulissia.+Tulette+sen+näkemään+aikanaan.+Kokemuksen+äänellä,+lapsukaiset,+vähintään+50+%+avioliitoista+ja+avoliitoista+vielä+useampi.+Tunnen,hyvinkin.+Enpä+ole+uniikki.
Voi ystäväiseni pienoiseni, kumpa olisinkin vielä sellainen unelmiin uskova untuvikko kuin muutama vuosikymmen sitten! Ovat rikkoutuneet monet haaveet ja liitot ja ties mitkä, turpiin on tullut kerran ja toisenkin, MUTTA realistia ei elämä ole saanut minusta muokattua. Yhä uskon! Toivon! Tunnen! Luotan! Etsin! Kyseenalaistan, tappelen, haluan oppia, nähdä asioita uudella tavalla, tehdä asioita totutusta poikkeavalla tavalla, - vain testatakseni, miltä poikkeava reitti tuntuu.
Eniten mietin tekstissäsi sanaa "normiolotila". Mikä on normiolotila; kuka sen määrittelee ja millä mittarilla? Ettei vain olisi niitä kulttuurisidonnaisia kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluvia olettamuksia, joiden kyseenalaistaminen olisi enemmän kuin paikallaan, mutta joihin kajoaminen käytännön tasolla on yleisesti äärimmäisen paheksuttavaa ja lähes verrattavissa pyhäinhäväistykseen? (Ja nyt tunnustan, arvon "aalistirea", mä provosoin ihan tieten tahtoen, koska tykkään härnätä ja väitellä! Se on oikein virkistävää touhua kaiken normihöttöntötön vastapainoksi! 😉😃)
No jopas jotakin, tällä palstalla on käyty peräti oikeaa keskusteluakin joskus! Vau! Onkohan palstalla kirjoittelevilla ihmisillä tätä nykyä ajatuksia ja mielipiteitä, vai ovatko kaikki vain suloisesti sekaisin (hohhoijaa)?
Niinhän se on, aloittaja palaa aina takaisin tarkistaakseen omia kirjoituksiaan.
Vielä ehdin sanoa Sinulle Hyvää Vappua!
Halaus.
Hieno kirjoitus tuo oli AP:lta. Olisi hauska kuulla miten tilanne meni ja ratkesi, vai vieläkö ollaan samassa jamassa.
Itse havahduin omia sanojani tässä ketjussa. Muistin kyllä , että olen vuoden kaivannut, mutta en että jo kesäkuussa omat sanani oli rakkaudesta riutuvia. Herättävää. En ole koskaan vuotta kaivannut ilman, että tunteet kuihtuu tai tilanne ratkeaa suhteeseen tai pakkeihin.
Onko se vähän sama kuin että rikollinen palaa aina rikospaikalle? 😉
Onpa ihana kirjoitus, en ole aikaisemmin lukenut sitä. Tänään kun katsoin jännittävää sarjaa netistä, tuli tarve siihen, että vieressä olisi joku johon voisi turvautua silloin kun ohjelmassa on pelottava tunnelma.
Kiitos. Hengitys meinasi pysähtyä. Juuri toivoin, että kertoisit mitä haluaisit minun sanovan sinulle, kun tunnen etten löydä perille luoksesi. Ihana kirjoitus. Pystyisinpä tuohon... Luen uudestaan. Hyvää yötä rakas. Kaikki on hyvin.
rakastan, rakasta, mut jos mun mies sanois mulle jotain noin imelää, läpsäyttäisin korville ja sanoisin, että herää hemppo. jotain rajaa , pus
voihan vitukka, jos mu mies alkaisjirjoittaan noin, olisin hyvin otettu ja sit läpsäyttäisin hänt poskelle, liika liikaa on liikaa, tien ilman moisiakin, et hän mua rakastaa, leikitellä ei tarvi, pus ja hali
Kaunista ja syvällistä. Aivan kuin ensirakkauteni olisi kirjoittanut tuon minulle. Kirjoituksen ajankohtakin täsmää suunnilleen siihen, milloin hän on minut viimeksi nähnyt. Jos olisit hän... Antaisin sinun rakastaa, suojella pahalta ja eheyttää takaisin kokonaiseksi. Muistan, minä rakastan sinua.
Oli kirjoitus kenelle tahansa omistettu, se on kaunis ja syvällinen. Kirjoitus kosketti ja herätti voimakkaita tunteita. Sinulla on kirjoittajan lahja.