On 20 vuotta seurustellut ja yhdessä asunut yli 70-vuotias pariskunta.
Molemmilla edellisistä liitoistaan aikuiset lapset.
Toinen heistä on nyt sairastunut ja dementoitunut pikkuhiljaa.
He muuttivat jossain vaiheessa eri osoitteisiin, mutta ovat silti pariskunta.
Nyt tilanne on se, että dementoitunut tarvitsee kokoajan apua, kaikessa.
Kysymys kuuluu:
Kuka on velvollinen lainmukaan hoitamaan tätä dementoitunutta ja mahdollisesti hakemaan hänet palvelutaloon. Ja kuka hoitaa hänen raha-asiansa ym.
Molemmilla edellisistä liitoistaan aikuiset lapset.
Toinen heistä on nyt sairastunut ja dementoitunut pikkuhiljaa.
He muuttivat jossain vaiheessa eri osoitteisiin, mutta ovat silti pariskunta.
Nyt tilanne on se, että dementoitunut tarvitsee kokoajan apua, kaikessa.
Kysymys kuuluu:
Kuka on velvollinen lainmukaan hoitamaan tätä dementoitunutta ja mahdollisesti hakemaan hänet palvelutaloon. Ja kuka hoitaa hänen raha-asiansa ym.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Pitäisi ehkä soittaa kunnan/kaupungin Soteen ja ilmoittaa tapauksesta, jos lapsia ei kiinnosta hoitaa vanhustaan..mihinkään.
pirre
Terveempi puolisko on soittanut ja sossut ovat tulleet käymään, paperinivaskojen kanssa.
Heillä on omat kiireensä ja tavallaan vastuu on vieritetty toistaiseksi seurustelukumppanille.
Aikuiset lapset asuvat kaukana.
He ovat puhelimitse hengessä mukana.
ilmoitus sosiaalitoimeen jos vanhus on jätetty heitteille, asia hoidetaan viran puolesta
Juuri näin, Lain mukaan lapset eivät ole velvollisia hoitamaan vanhempiaan: yhteiskunta hoitaa.
Siis hoitaa miten hoitaa, mutta vastuu ei kuulu lapsille.
deme
Näinhän se menee.
Seurustelukumppani on hoitanut asioita parhaan kykynsä ja vointinsa mukaan.
Kun on vielä se, että ei ole aviopari, tiedonsaanti on vaikeampaa.
Dementoitunut ei ole tehnyt mitään testamenttiä, eikä mitään valtakirjoja kenellekään.
Nyt on myöhäistä.
Sairaus tuli hiipien, mutta etenee vauhdilla.
Lapset tulevat esiin siinä vaiheessa kun perintö jaetaan.
Seurustelukumppani, hoitaja jää nuolemaan näppejään.
Noinhan siinä monesti käy. Perilliset ottavat haukkana osansa, vaikka eivät olisi millään tavoin ottaneet osaa hoitopulmiin aikaisemmin.
Siinä mielessä testamentti olisi tarpeen turvaamaan myös pitkäaikaisen kumppanin tilannetta jos/kun toinen kumppani kuolee.
Meillä oli kerhossa (missä en muuten käy) mielenkiintoinen esitelmä siitä, mitä kaikkea tulisi jättää jälkeenjääville tiedoksi, siis muutakin kuin nämä tavanomaiset: testamentti ja hoitotahto. Yllättävän paljon sitä setvittävää jää itse kunkin jäljiltä. Vakuutukset, sopimukset. rahaliikenne jne. Kälyni taistelee parhaillaan näiden asioiden kanssa veljen kuoltua ja täysin ummikkona kun veli hoiti eläessään kaiken.
Kuka vaan voi tehdä ilmoituksen vanhuksen edunvalvojan tarpeesta maistraatille.
" ... mutta vastuu ei kuulu lapsille. " - Mitä tällaisista lapsista tulee ajatella? Epäinhimillisyyden huippuja, ei tee mieli pitää ihmisinä.
voivoi, paljon on lapsia jotka eivät ole missään yhteydessä vanhempiinsa, eikä läheskään aina syy ole lapsissa, sillä paljon löytyy vanhempia jotka ovat hylänneet lapsensa, samoin kun niitä vanhempia jotka ovat pistäneet välit poikki jos aikuiset lapset eivät hyppää heidän pillinsä mukaan
monelta on kielletty kotiovesta sisään astuminen esimerkiksi uuden puolison astuttua kuvioihin
montakohan lasta on vanhemmat viinanhuuruissaan karkottaneet elämästään?
epäinhimmillisyyden huippuja löytyy yhtälailla vanhemmista, ehkä jopa enemmän
Totta todella, tiedän sen. Mutta silti toivoisi, että uusista polvista kasvaisi parempia, kykenevämpiä, osaavampia, tietävämpiä ... kuin edelliset olivat.
Hyihel
Lapset ovat niin hyvin koulutettuja, että eivät he ehdi omilta kiireiltään vanhuksiaan edes katsomaan.
Niin, tässä näkee kasvstuksen tuloksen
Yeap, "koulutettuja" ja ehkä kasvatettujakin, mutta ei ohjattuja ja opastettuja. Näkemys elämän sisältöasioista uupuu.
Seulonta toimii kohdallasi hyvin.
H.
Lesken syli se on lämpöinen, ja lempeä on silmäin loiste.
huomattu
Kerran kun on käynyt luona sen, haluaakin tulla toiste.🎵♩🎶🎵🎵
2lesken
huomattu
Kuka on tämä tuntematon, joka noin kauniistu tunnelmoi? Kiinnostaisi tietää jotain.
Sairaan lapset yhteiskunnan avulla.
Mitä sää sekoilet?
olisikohan hänen vastauksensa avauksen kysymykseen:
"Kysymys kuuluu:
Kuka on velvollinen lainmukaan hoitamaan tätä dementoitunutta ja mahdollisesti hakemaan hänet palvelutaloon. Ja kuka hoitaa hänen raha-asiansa ym."
Y-h-t-e-i-s-k-u-n-t-a!!!
ai, etkö tiedä mikä se on? https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteiskunta
korpi
Olet siis sitä mieltä, että lapsilla olisi, jos ei muuta, niin ehkä moraalinen vastuu yhdessä sossun/kelan kanssa järkätä isänsä hoito tai hoitoon.
Näin ymmärsin vastauksestasi.
Jäikö vastaukseni epäselväksi?
Yhteis
Tämä sairas ihminen.on suhteellisen varakas ja hänen aikuiset lapsensa ovat korkeastikoulutettuja.
Edunvalvonta on tietty vaihtari, mutta kuka sen hakee.
Yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset ja mielestäni varakkaammat ihmiset saisivat maksaa itse oman hoitonsa.
Eikö mielestäsi sosiaalilainsäädäntö olekaan kaikille suomen kansalaisille sama. Varakkaat joo...miksi hitossa sinäkin nostat leskeneläkettä?
korppi
On ja on.
Rikkaammat ja suuremman eläkkeen saajat menevät/pääsevät/ joutuvat yksityiseen palvelukotiin.
Normi tavallinen tallaaja sijoitetaan kunnalliseen.
Edesmennyt kainuulainen mieheni oli omalla työllään maksanut eläkeyhtiöille palkastaan koko työhistoriansa.
Lainmukaan leskelle kuuluu työeläkkeestä puolet miinus vero.
Jos emme olisi olleet avioliitossa, raha olisi jäänyt Eläkeyhtiölle.
2lesken
Kyllä varakkaat hyvätuloiset voivat myös halutessaan mennä kuntapaikoille.
kunnal
Minulla on kaksi tapausta kahden vuoden sisällä.
Oikeastaan ei annettu vaihtoehtoja.
Työryhmä katsoi kokonaisuuden ja sen mukaan toinen omaiseni pääsi
ei joutunut, yksityiseen.
Toinen sijoitettiin kunnalliseen.
Eroa oli heti alkuvuokrassa.
Yksityisessä maksettiin takuuvuokra, kunnallisessa ei.
Lääkärinkäynti maksaa yksityisellä, kunnallisella se kuuluu koko pakettiin.
Muitakin eroja on.
Meillä tämä viimeisin oli yksityisessä kunnallispaikalla, vaikka omaisuutta ja pääomatuloja oli ihan runsaasti, yrittivät kyllä vääntää yksityiselle puolelle, mutta puoliso ei suostunut, vaan vaati kunnalliselle koska ovat veroja maksaneet koko aikuisikänsä
hoitomaksu muodostui tulojen mukaan
Yksityistäminen on tämän päivän trendi kunnissa. Kunnat voivat antaa palvelusetelin yksityisiin paikkoihin. Se ei kattane kuitenkaan kaikkia makuja. Kunnat vähentävät omia paikkojaan.
Kumppanin kannattaa ottaa kohtuullinen maksu niistä mitä tekee dementikon hyväksi, ei tietenkään suorana palkkiona, mutta ehkä ostoksissa. Ja hoitaa niitä raha-asioita ja muita. Jos se lapsille sopii, niin jaksaisiko sen. Hänellä lienee tilinkäyttöoikeus. Paljon hankalammaksi käy rahan nosto ja käyttö kun on edunvalvoja, joka muuten sitten myös ottaa kaikista palveluistaan maksun. Miksi ei siis tämä parisuhteen terveempi osapuoli. Kannattaa katsosa sairaalan papereista, kenet dementikko on laittanut läheisekseen, eli se jolle soitetaan jos hätä tulee.
Sitten vain kuntaan yhteys ja kodinhoitaja käymään kolme kertaa päivässä. Siitä tulee lasku, mutta jos dementikolla on rahaa, niin ei ole ongelma. Jos terveempi osapuoli ei jaksa sitä tehdä näitä edes rahaa vastaan, niin lapset ovat seuraavaksi vastuussa. Sinne vaan sitten patistamaan. Jos lapset eivät halua, niin sitten maistraattiin edunvalvontahakemus. Laitospaikkoja löytyy dementikolle vasta (riippuu kunnasta) kun sattuu jotakin ikävää. Ja jos dementikolla vähäkään vielä aivot pelaa, niin että ymmärtää minne on joutunut, niin sellaiselle dementiapaikka on ankea.
ei-jur
Lapset eivät hoida raha-asioita. Toistaiseksi kumppanin vastuulla on kaikki.
Itsellä kävi omaiseni kanssa niin, että kukaan muu ei päässyt tileille
kuin edunvalvoja. Oli siis pakko ottaa.
Kumppani on papereissa läheinen, koska yhdessäoloa on jo yli 20 vuotta.
Kuntaan on otettu yhteys.
Tässä kohtaa on mutta.
Dementikko ei pärjää yhtään yksin.
Kumppani on hoitajan asemassa yötä päivää dementikon kodissa.
Paikkaa ei ole vapautunut palvelukodista, kun kotona pitäisi pärjätä.
Täällä on jo kerrottu, että lapsilla ei ole mitään velvollisuuksia, vain oikeuksia, kun sairaasta aika jättää.
Jos minulta kysytään, ja sinähän kysyit, niin kaikilla kuuluisi olla vastuu toistemme hyvinvoinnista. Lapsilla, kumppaneilla, sukulaisilla, naapureilla... Jos joku huomaa että toinen ei pärjää, tai pärjää huonosti. Se jolla on paras näkemys siitä missä tilassa toinen on, hän informoi muita. Ja jos ei itse pysty hommaamaan tarvittavaa apua, hän delegoi duunin jollekin toiselle.
Ihan parasta olisi jos pystyisi jonkun "hoitokokouksen" pitämään, jossa voisi kartoittaa kuka pystyy auttamaan miten, vähän jakamaan tehtäviä. Ja kuka painostaa kuntaa, koska nehän ei itsestään ala tarjoamaan apua kenellekään. Niistä etuuksista joutuu taistelemaan.
noo
Nämä hoitokokokoukset eivät tahdo toimia sukulaisten kesken.
Kaikilla on omissa asioissaan niin paljon, etteivät ehdi mitenkään.
Homma nakitetaan kilteimmälle orjalle, joka yksin puurtaa monen eri sektorin kanssa. Ihan uuvuuksiin asti.
Palkkana on arvostelu myöhemmin, että olisi pitänyt tehdä noin. Miksi näin teit.
Ihmiset ovat itsekkäitä ja kokoajan kiinni omissa huipputärkeissä projekteissaan.
Eikä heitä kiinnosta jonkun dementoituneen ihmisen elämä.
Silloin kun itse jouduin siihen tilanteeseen että sairastaneen elämää piti ruveta hoitamaan, se ei mun mielestä mitään orjatyötä ollut. Oli ilo antaa takaisin menneistä vuosista, mun vuoro olla tuki ja turva. Kiva nähdä miten toisen mieli rauhoittui kun pystyi johonkin luottamaan, vaikkei aina oltukaan ihan samaa mieltä mitä apua tarvitaan milloinkin. Riitaakin oli, kai se on normaalia kun ei ole tottunut siihen että ei enää pärjää, johonkin se turhautuminen pitää purkaa.
Se voi olla helpotus että saa yksin säätää, eipä tarvi kymmeneltä kysyä mielipidettä ennen kuin jotain päättää/tekee. Nämä asiat ovat lähinnä omasta suhtautumistaan kiinni. Saa itselleen rauhan kun auttaa ja on se "kiltti orja". Voin vaikka vannoa, että ne jotka eivät osallistu auttamisessa, on paljon suurempi ja voimakkaampi suru kun toinen saa lähdön nextille levelille. Sitä se jälkitappelukin osittain on, ne syytökset. Mitäpä niitä kuuntelemaan jos tietää tehneensä minkä pystyi. Ei tarvi ottaa kuuleviin korviin.
"Ihmiset ovat itsekkäitä jne.." - onhan oma napa aina lähin, niin taitaa olla sullakin. Jos jollain on työtä ja ipanoita, ei hän ehkä pysty osallistumaan kuin joku jolla on koko päivä aikaa. Voi olla välimatkaakin reippaasti. Mistä sä heidän elämästä tiedät? Sulla ei ole kokemusta perhe-elämästä, pitäisikö sun tutustua sellaiseen ennen kuin moitit omaisen lapsia?
Kunnat ei anna apua kovin helpolla, on ihan turha yrittää soittaa ja sopia jotain itse. Lääkärin kautta se on mentävä, kuvailtava kotitilannetta ja omaa jaksamista. Ja jos ei kertaheitolla onnistu, pitää yrittää uudestaan. Mutta niin kauan kuin joku jaksaa ja uhraa oman terveytensä, niin kauan ei saa mitään muutosta.
Oli miten oli, minusta tämä kumppani jonka mies sairastaa dementiaa, on velvollinen kertomaan muille omaisille miten maa makaa. Jos hän ei enää jaksa, hän kertoo lapsille tilanteesta. Ja sitten hän vetäytyy ja antaa muiden hoitaa kuten näkevät parhaaksi. Voi nimittäin olla että lapset näkee parhaaksi jonkun muun tavan. Sitäkin voi olla raskasta katsella sivusta. Raskaampaa kuin hoitaa itse.
nooh
Kirjoituksestasi huokuu hyvin empaattinen kuva, yhtä lähimmäistäsi kohtaan.
Mikä ilo ja riemu on 24/7 olla omahoitaja.
Aina hälyvalmiudessa.
Hoitaa ihan yksin kaikki riemumielin.
Sinunlaisiasi tarvitaan yhä enemmän.
Itselläni on hyvä kokemus kunnan palveluista, omaishoitajana.
Sain niin paljon apua kun pyysin.
Miehelläni oli aina intervallipaikka kohortissa valmiina.
Lääkärille soitto riitti.
Mutta tämä tapaus mistä kirjoitan on erilainen.
Kumppani on vielä jaksanut, mutta nyt alkaa tulla raja vastaan.
Hän on jo äärettömän uupunut.
Kyllä hän alkaa olemaan selvillä molempien voimavaroista.
Ne vähenevät.
Kumppani on alkanut jo toimimaan viedäkseen asiaa eteenpäin.
2lesken
Miksi et puutu tilanteeseen ja ala hoitaa kumpaakin!!!
Hoidathan naapurisi dementoitunutta koiraakin.
Ja vahtaat kodinhoitajia tupakalla.
Ala.toimia
Jos minulta kysytään jotain, voin antaa hyviä neuvoja.
Meinaatko, että alkaisin tekemään kuutamokeikkaa hoitajana, vaikka en ole edes hoitaja.
Mitä koiraan tulee, hoito on päättynyt kohdaltani.
En vahtaa kodinhoitajia, kun niitä ei ole täällä enää.
En minä ole hoitanut ketään 7/24. Omaiseni hoiti kyllä itseään aika pitkälti, otin vaan kiinni siitä mihin hän ei pystynyt. Esim. 4 kk kestävä siivouskeikka.. Välimatkaa oli reilut 300 km, joten kunnalliset palvelut oli otettava käyttöön, ja siitä tiedänkin että joutuu taistelemaan niistä palveluista. Niin kauan kuin on joku joka uuvuksiin asti tekee, niin kauan ei tipu kotihoitoa eikä hoitopaikkaa. Näin se vaan on. Säästösyihin vetoavat, en ymmärrä mitä siinä säästetään jos lyhyen ajan sisällä saavatkin kahta hoidettavaa kun hoitajakin kuukahtaa.
Että tomerana vaan siellä. Auttamaan oikeista syistä ja sillä määrällä mitä itse jaksaa.
Dementikko tarvitsee edunvalvojan joka toivottavasti ei ole perhettä sillä väärinkäytöksen mahdollisuus syntyisi .
Väärinkäytökset ovat yhtä mahdollisia oli sukua t. ei. Virallisen edunvalvojan pitää tehdä tilitys, oli sukua t. ei. Sitten näiden epävirallisten ei tarvi. Siinäkin suhteessa on monta mahdollisuutta, että jotain menee vinoon.