Toisen luokan kansalainen

Lehdissä taas. Ruotsinlaivalla isä läimäytti poikaansa niin että lapsi lennähti iskun voimasta. Poika oli vallaton taxfiipuodissa.
Säikähtyneet sivulliset kutsuivat vartijat, koska isä oli täysin raivon vallassa. Vartijat saivat tilanteen rauhoittumaan ja isä myönsi lyönnin. Isku oli sitä luokkaa, että jos toinen osapuoli olisi ollut aikuinen ihminen, lyöjä olisi pidätetty ja pantu laivan putkaan, mutta nyt perhe sai mennä jatkamaan yhdessä matkaa omiin oloihinsa. Isku unohdettiin.
Lapsiin kohdistunut väkivalta ja muu asiaton kohtelu sivuutetaan yleisesti. Aikuiset ovat aina lasta vastaan, hän ei saa apua eikä tukea, kun perheväkivalta alkaa. Jopa oman perheen aikuiset pelkäävät sekaantumista. Usein väliin menevä on perheen vanhempi lapsi, joka nousee puolustamaan sisarusta. Silloin on kaksi häviäjää pahoinpitelyn kohteena..
Lasten on selviydyttävä yksin.
Suomi on edelleen sarvikuonojen maa. Ei ihme, että väkivallan kierre jatkuu. Pelkäämme lapsena vanhempiamme, aikuisina toisiamme.
Suomi on yksi väkivaltaisimmista Euroopan maista. Asennekasvatusta tarvitaan.