Askel kerrallaan

Mitä voisin mä sulle toivottaa,
kun mielesi painui lakoon?
En löydä sanaa loduttavaa,
se vielä siis odottakoon.
En pyydä sua päätäsi kohottamaan,
tai katsomaan parempaan aikaan.
Vaan jospa mä saisin sut kertomaan,
mikä kyyneleet aikaan saikaan.

Sinä tiedä et ehkä itsekkään
mikä mieltäsi noin kovin painaa.
Ehkä kiinnyit johonkin tärkeään,
joka olikin sinulle vain lainaa.
Kenties surut menneitten vuosien,
esiin vihdoin koittavat tulla.
Siis anna vain virrata kyynelten,
nyt on aika muistelulle.

Moni asia taaksesi jäänyt on,
myös se mikä tuskaa tuotti.
Olit kerran täysin sanaton,
petyit silloin kuin sydän luotti.
Vaikka tänään et jaksaisi enempää,
tai jaksaisit vain vähän matkaa,
voit menneitten päivien etsintää
voit menneitten päivien etsintää
vielä huomennakin jatkaa.

Jos jaksaisit edes yhden askeleen,
siitä itseäsi tänään kiitä.
Ja vaikka et näkisi huomiseen,
silti kätesi yhteen liitä.
Voit olla vain hiljaa ja rauhassa
kyllä luojamme kuulee senkin.
kuin kauniin helmen nauhassa
hän näkee väsyneenkin...