Länsi-Suomi lehden mielipiteet osastolla HPV-rokotteesta sairastuneiden tyttöjen vanhemmat kirjoittivat otsikon "HPV-rokote tuhosi tytärtemme elämän" ohella myös THL:n ohjeesta, ettei haittailmoituksia tarvitse tehdä ko rokotteen osalta, koska "haittasignaali on jo havaittu". Mikäli THL:n ko ohje pitää paikkansa, kovin ovat hataralla perustalla tässä maassa terveydenhoidolliset evästykset. THL:n ulosotot rokotteiden osalta muutoinkin ovat olleet sellaista epätoivoista torjuntayritystä.
Rokotehaittoja pelätään päivä päivältä yhä enemmän. THL: ssa lasten asemesta tahdotaan pelastaa rokotteet. Asenne on sellainen, että mitäs menivät sairastumaan rokotteista. Näyttää pahasti siltä, että viranomaisiamme ei voisi vähempää kiinnostaa perheiden katastrofaaliset rokotetragediat. Mitä enemmän rokotteista vakavasti sairastuneita lapsia, sitä kiihkeämmin rokotteet tahdotaan pelastaa, lapsista viis.
Lobotomia kaikesta kauheudestaan huolimatta meni tieteessä läpi kuin tyhjää vain. Kirurgian arvostus oli tuolloin huipussaan. Sittemmin Nobel-erehdys painettiin tiedevillaisella, eivätkä kirurgitkaan joutuneet mistään vastaamaan, viattomia kun olivat. Seurasi uusi tieteellinen invaasio lähestyä ihmisaivoja, tällä kertaa kemian puolelta ja nyt tärppäsi jo taloudellisesti paljon paremmin. Jopa niin hyvin, että tästä ruletista teollisuusalan huiput eivät mistään hinnasta suostune enää luopumaan. Mitäpä tieteestä, kunhan rokotteet saadaan pelastettua ja näiden myötä rahat.
Rokotteiden osalta tieteestä on turhaa puhua. Rokotteissa ei ole tiedettä nimeksikään, yhtä vähän kuin Nobel-lobotomiassa. Ahneus ja terveydenhoidollinen piittaamattomuus eivät ole tiedettä. Se että rokotteet sotketaan tieteelliseen ajatteluun on tieteen halveksumista.
Tieteellistä näyttöä rokotteista ei todellakaan tahdota. Lääkärit tietävät varsin hyvin, mitä siitä seuraa, jos he satuttavat rokoteasiantuntijoita. Siksi he vaikenevat rokotteista, vaikka rokotteiden aikaansaamat perhetragediat olisivat kuinka syviä ja järkyttäviä tahansa. Lääkärin on kovetettava mielensä ja kieltäydyttävä näkemästä. Yhä useampi lääkäri päätyykin päättämään päivänsä itse. Kollegat vaikenevat ja tätä kutsutaan tieteeksi, vaikka tosiasiassa kysymys on mitä vakavimman luonteisesta ammatillisperäisestä sairaudesta.
Siiriä kiinnostavat mediaseksikkäät henkilöön liittyvät kommentoinnit ja tieteellinen liturgointi. Hänen tulisi muistaa, että elävää elämää kuvaa ennen kaikkea muutos. Virukset muuntuvat yhtenään ja rokotteet vauhdittavat muunnoksia, myös bakteeri- ja sienimuunnoksia. Näitä muuntautumisia tapahtuu monilla rintamilla yhtä aikaa ja ihmismielelle kovin, kovin ennalta arvaamattomasti. Rokotetutkija voi erehtyä sotkemaan itsensä tähän verkkoon ja kuvitella hallitsevansa näin monimuotoista tuntematonta. Mikrobeja on käsittämätön määrä ja sotkeutumalla muutamiin sotkeudutaan niihin loppuihinkin, koska nämä kaikki ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tietyt mikrobit vahvistuvat ja hyötyvät rokotteista ja vaarallisuudessaan jopa voittavat entiset. Näin ollen rokotesodissa kuten tavanomaisemmissakin sodissa ei ole voittajia, ainoastaan häviäjiä.
Rokotteisiin painostaminen ja toisen ihmisen syyttely omasta sairastumisesta kuvaavat ehkä selvimmin nykysairautta, joka voimakkaimmin häiriintyy juuri mielen alueella, eikä tässä suhteessa ole eroa sen enempää potilaan kuin lääkärinkään kohdalla. Molemmat tahot ainakin uutislähetysten mukaan ovat osoittaneet erinomaista rokotteellista syyttelytaitoa. Koska ihmisen mieli nykytieteelle on liki tuntematon, rokoteteollisuuden on ollut mahdollista kehitellä laumaimmuniteettiteoria ja näin alistaa ihmiset massatuotantoonsa. Liiketalouden näkökulmasta tämä kuvaa suurta oivallusta, kun taas lääketieteen ja terveydenhoidon kannalta ei niinkään.
Rokotehaittoja pelätään päivä päivältä yhä enemmän. THL: ssa lasten asemesta tahdotaan pelastaa rokotteet. Asenne on sellainen, että mitäs menivät sairastumaan rokotteista. Näyttää pahasti siltä, että viranomaisiamme ei voisi vähempää kiinnostaa perheiden katastrofaaliset rokotetragediat. Mitä enemmän rokotteista vakavasti sairastuneita lapsia, sitä kiihkeämmin rokotteet tahdotaan pelastaa, lapsista viis.
Lobotomia kaikesta kauheudestaan huolimatta meni tieteessä läpi kuin tyhjää vain. Kirurgian arvostus oli tuolloin huipussaan. Sittemmin Nobel-erehdys painettiin tiedevillaisella, eivätkä kirurgitkaan joutuneet mistään vastaamaan, viattomia kun olivat. Seurasi uusi tieteellinen invaasio lähestyä ihmisaivoja, tällä kertaa kemian puolelta ja nyt tärppäsi jo taloudellisesti paljon paremmin. Jopa niin hyvin, että tästä ruletista teollisuusalan huiput eivät mistään hinnasta suostune enää luopumaan. Mitäpä tieteestä, kunhan rokotteet saadaan pelastettua ja näiden myötä rahat.
Rokotteiden osalta tieteestä on turhaa puhua. Rokotteissa ei ole tiedettä nimeksikään, yhtä vähän kuin Nobel-lobotomiassa. Ahneus ja terveydenhoidollinen piittaamattomuus eivät ole tiedettä. Se että rokotteet sotketaan tieteelliseen ajatteluun on tieteen halveksumista.
Tieteellistä näyttöä rokotteista ei todellakaan tahdota. Lääkärit tietävät varsin hyvin, mitä siitä seuraa, jos he satuttavat rokoteasiantuntijoita. Siksi he vaikenevat rokotteista, vaikka rokotteiden aikaansaamat perhetragediat olisivat kuinka syviä ja järkyttäviä tahansa. Lääkärin on kovetettava mielensä ja kieltäydyttävä näkemästä. Yhä useampi lääkäri päätyykin päättämään päivänsä itse. Kollegat vaikenevat ja tätä kutsutaan tieteeksi, vaikka tosiasiassa kysymys on mitä vakavimman luonteisesta ammatillisperäisestä sairaudesta.
Siiriä kiinnostavat mediaseksikkäät henkilöön liittyvät kommentoinnit ja tieteellinen liturgointi. Hänen tulisi muistaa, että elävää elämää kuvaa ennen kaikkea muutos. Virukset muuntuvat yhtenään ja rokotteet vauhdittavat muunnoksia, myös bakteeri- ja sienimuunnoksia. Näitä muuntautumisia tapahtuu monilla rintamilla yhtä aikaa ja ihmismielelle kovin, kovin ennalta arvaamattomasti. Rokotetutkija voi erehtyä sotkemaan itsensä tähän verkkoon ja kuvitella hallitsevansa näin monimuotoista tuntematonta. Mikrobeja on käsittämätön määrä ja sotkeutumalla muutamiin sotkeudutaan niihin loppuihinkin, koska nämä kaikki ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tietyt mikrobit vahvistuvat ja hyötyvät rokotteista ja vaarallisuudessaan jopa voittavat entiset. Näin ollen rokotesodissa kuten tavanomaisemmissakin sodissa ei ole voittajia, ainoastaan häviäjiä.
Rokotteisiin painostaminen ja toisen ihmisen syyttely omasta sairastumisesta kuvaavat ehkä selvimmin nykysairautta, joka voimakkaimmin häiriintyy juuri mielen alueella, eikä tässä suhteessa ole eroa sen enempää potilaan kuin lääkärinkään kohdalla. Molemmat tahot ainakin uutislähetysten mukaan ovat osoittaneet erinomaista rokotteellista syyttelytaitoa. Koska ihmisen mieli nykytieteelle on liki tuntematon, rokoteteollisuuden on ollut mahdollista kehitellä laumaimmuniteettiteoria ja näin alistaa ihmiset massatuotantoonsa. Liiketalouden näkökulmasta tämä kuvaa suurta oivallusta, kun taas lääketieteen ja terveydenhoidon kannalta ei niinkään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.