Onko teologisessa opiskelu millaista? Olen ateisti/agnostikko ja minua kiinnostaisi uskontotieteiden opiskelu. Mietityttää vain teologiseen hakeminen, että kuinka paljon siellä on kristinuskon sisäistä opetusta ja kuinka paljon tieteellistä tutkimusta? Ja ovatko kaikki teologisen opiskelijat uskossa tai pappislinjalle hakeutuvia? Sinänsä kristinuskon opiskelu ei haittaa, on erittäin mielenkiintoistakin, kunhan se ei vaan ole raamatun lukua ja jakeiden opettelua ilman mitään tutkimusta mikä siihen liittyy (tai vaikka sosiaalipsykologista katsantaa). Oletan että tätä ei teologisessa opiskelu ole?
Uskontotieteitä voi jonkin verran kai opiskella Helsingissä kulttuurin tutkimuksen puolella? Olisiko se parempi vaihtoehto?
Uskontotieteitä voi jonkin verran kai opiskella Helsingissä kulttuurin tutkimuksen puolella? Olisiko se parempi vaihtoehto?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Teologiseen hakemisessa ei kysytä kirkon jäsenyyttä eikä varsinkaan uskovaisuutta. Opiskelijoiden joukossa on kaikkia, toki uskovaisia on suhteellisesti enemmän kuin muissa tiedekunnissa. Kaltaisiasi uskonnoista kulttuurina kiinnostuneita ateisteja löytyy varmasti.
Teologinen tiedekunta ei ole raamattukoulu eikä lähetystyömaa vaan asiallinen tiedekunta, jossa tehdään tieteellistä tutkimusta. Toki kristinuskon näkökulma on keskeinen papiksi tai muuten ev.lut. kirkon työhön aikoville. Muille on muita linjoja.
Ohjaako sinua henki, oletko nähnyt enkeleitä.
Ei mitään merkitystä omalla tunnustuksella. Porukkaa on teologisessa on kaikenlaista. Sama kun opiskelisi historiaa yliopistolla. Toki raamatuntutkimuksen (eksegetiikka) pääaineessa on varmasti porukkaa uskovaisista perheistä keskimäärin enemmän. Mutta opetus on siinäkin aivan samanlaista historiallisten tekstien tutkimusta kun muu tekstitutkimus. Uskontotiedettä opiskellaan yhdessä humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden kanssa. Siellä aiheet ovat jo paljon monimuotoisempia. Toinen tekee gradua terrorismista uskonto psykologisesta näkökulmassa toinen taas tutkii viikinkejä. Mielenkiintoista on opiskelu teologisessa. Työllisyys mietityttää.
oula o o oouulaa sama kun opettaisi historiaa poliittiselta kantilta.
Riskinä on noillaspekseillä uskoon tulo tiedon lisääntyessä, mutta se ei liene haittaa. Hyviä saarnamiehiä kaivataan aina.
Olen uskonnoton ja valmistuin vuosi sitten teologian maisteriksi hyvillä arvosanoilla. Voin suositella tutkintoa lämpimästi, opiskelin paljon sivuaineita myös muissa tiedekunnissa (valtsika, käyttäytymistieteellinen, humanistinen) ja teologisessa oli mun mielestä usein paras opetus - siihen panostettiin paljon ja kurssit koostuivat muustakin kuin pelkistä kalvosulkeisista (mutta toisaalta ei ollut mitään kamalaa näytelmää, laulua, leikkiä ja tanssia että sellaista järkevää työskentelyä kuitenkin :)
Uskonnottomuus ei haitannut tai helpottanut opintoja (toki sellaiset eksistentiaaliset kriisit joita jotkut tosi syvässä uskossa olevat kaverit koki jäi itseltä väliin mikä lie ihan hyvä), eikä missään kukaan kysynyt mun uskonnollisuudesta tai uskonnottomuudesta mitään. Kaveriporukassa tietysti saattoi tulla arjessa esiin, että ei ole samoja jouluperinteitä tmv. kuin muilla.
Teologiaa opiskelen yksityisesti, ihan teoria tasolla. Avaa näkemyksiä elämään.
Hiukan ihmetyttää, mitä ei-uskovainen tekee opintojen jälkeen. Kirkon hommiin hakeutuminen olisi valheessa elämistä.
Niistä tulee kaiken maailman konsultteja ja kauppiaita, valokuvaajia ja joutenolijoita.
Risti ja sen ymmärtäminen on uskon tärkeimpiä asioita. Tässä lisää. https://www.reddit.com/user/pentoikk