Tervehdys taas minulta!

Aika rispaatunutta on sitten sosiaalinen elämäsikin , johtuen paljolti peli- ja muista riippuvuuksista.
Tuo rehellinen kertominen onkin hyvä, vaikka asettaa se aloituksen kannanottoon melkoisia vaatimuksia . Eihän siinä mitään, jokainen elää omaa elämäänsä, mutta ei itselläni ole tarvetta "parempaa" aikaansaada kuin mitä palsta ajoittain tarjoaa.

Omat ratkaisunsa täällä netissä ,tekee meistä jokainen, minulla ne ovat jo selvät,...tietolähteenä ja sosiaalisten kontaktien helpohkona paikkana tämän koen.
Kaikkeen en osallistu, pelejä en suosi minkäänlaisia, niiden mekaanisuus ja hengettömyys tuntuu romuilta.
Nuorena Linnamäellä kokeilimme ystäväni kanssa jotakin älytöntä pikku nosturia, jolla piti koukata jokin esine, äsh,...pelkkää krääsää tarjolla minusta iso kasa. Miksi ei näppäryyttä siinä vaadittiin hieman, mutta sitä oli ennestäänkin, joten sattuman varaan oli turhauttavaa.

Ollaan me aikamoisia 😊 inhorealistejä,..siivoamaan ja mattojen piiskausta! koskahan niitä piiskata tarttee, kun imurit on keksitty. höh
Pursimiehen kadulta on jäänyt lapsuudenkodin kiviseinien kaiku paukkeesta millä rottinkisella tamppausvehkeellä paukutettiin niin maan peru....sti.

Ei hyvä ihme, ihmisyys ja luonne menee naiseudessakin etusijalle, naiseuden, olkoon vaikka kuinka hemaiseva, jos sen lisäksi ei muuta ole kuin sen ylläpito, jää se omaan arvoonsa.

Tapasin eilen suvun sotaveteraanin tuoreen lesken, kaupan hyllyjen välissä ehdimme hieman kosketella yksin jäämisen tunteita. " Ei edes meri tunnu enään miltään" sen tyhjiön jälkeen, totesi hän. Minä lohduttamaan sen olevan liian aikaista vielä. Vakuutin elämänilon palaavan jälleen, kun sen aika on.

Äsken koin viehättävän hetken,..kuunnellessani aamupäivän jumalanpalvelusta, tajutessani jotakin tärkeää siitä, niin samassa pieni varpunen lensi riemukkaasti räpytellen ikkunani luona.
Ihastuin näkyyn , pieni suloinen viestintuoja ja taas uudelleen, se tuli toistamaan riemukasta paikallaan räpyttelyä lähes kiinni ikkunassani 😊 Ei noin somaa voi unohtaa !

Puutarhatöitä eilen ja tänään. Ruohon leikkaaja leikkasi nurmikon, mutta ei pensaiden alustoja. Huudatin trimmeriä ja kaivoin nurmikon näkyviin puskien alta. Koko piha näyttää kevyemmältä. Minun päivänliljani eivät kukkineet ollenkaan tänä kesänä. Mikähän niitä vaivaa. Lehtiä on kyllä ihan riittävästi, niin että eivät ne kuolemassakaan ole.
Karsin kuivuneita oksia. Minulla on pieni luumupuu. Nyt näkyy ensi kerran raakileita. Toivotaan parasta.
Pitäisi saada lisää soraa sisääntuloon. Saunio ja heinätupsut puskevat hiekan läpi. Muistan asian aina, kun en voi soittaa minnekään ja tilata. Koetan muistaa huomenna K-raudan. Kai ne voivat toimittaa säkeissä? En tiedä, mutta toivon.
Meidän talon alla asuu kolme rusakkoa. Välillä ne pomppivat ihan jaloissa. Siili oli keväällä, mutta onkohan se joutunut riitoihin niitten rusakoiden kanssa, kun ei ole enää näyttäytynyt.
Puutarha-asuni on suurin piirtein samaa luokkaa kuin Ruunella. Rispaantunut ja ikivanha. Vähän laajemmin sentään peittää kuin R:lla.
Tervehdys minultakin, ja hyvää alkavaa viikkoa.