Nykyään homorummutetaan tällaisen

Sinä oletkin huomattavasti realistisemmin ajatteleva kuin naisettomat miehet täällä keskimäärin.

Jatka vaan ihmettelyäsi.
Se on sinun tehtäväsi.
Minä ajattelen, että homous ei ole normaalia vaan sairaus. Se on jo luonnostaakin sairaus.
Mistään sairaudesta kukaan terve ei tykkää.
Mutta koska et ole osannut ajatella asiaa vaan ihmetellä, niin jatka vaan ihmettelyäsi.

hämäränrajamailla kirjoitti:

Jatka vaan ihmettelyäsi.
Se on sinun tehtäväsi.
Minä ajattelen, että homous ei ole normaalia vaan sairaus. Se on jo luonnostaakin sairaus.
Mistään sairaudesta kukaan terve ei tykkää.
Mutta koska et ole osannut ajatella asiaa vaan ihmetellä, niin jatka vaan ihmettelyäsi.

Lue lisää

Onko sun mielestä vasenkätisyys tai sininen silmien väri sairauksia myös? Ne on samalla tavalla harvinaisia ilmiöitä kuin homouskin.

millävuosisadallaelät kirjoitti:

Onko sun mielestä vasenkätisyys tai sininen silmien väri sairauksia myös? Ne on samalla tavalla harvinaisia ilmiöitä kuin homouskin.

Niinpä, tässä tullaankin juuri siihen ongelmaan: onko kaikki harvinaiset ilmiöt muka jotain sairauksia?

Mä olen sitä mieltä, että me kaikki vaan joudumme tässä maailmassa kestämään erilaisia ilmiöitä. Jos kestämisessä on vaikeuksia, kestämistä voi yrittää opetella. Maailma ei tule koskaan menemään sillä tavalla, että kaikista miehistä tulee joitain Tony Halmeen kaltaisia voima ja nyrkkeilysankareita tai sitten kaikista naisista missejä.

Nuorempana ajattelin kyllä, että kun tulee esimerkiksi joksikin Tony Halmeen kaltaiseksi voimamieheksi tai yleensäkin menestyy jossain voimaa vaativassa urheilulajissa, on miehenä alfa tasoa.

Elämää enemmän nähneenä täytyy kyllä todeta, että sosiaalinen todellisuus on hyvin monimutkainen - ei ole yhtä ainutta oikeeta miestyyppiä, joka on automaatisesti menestyvä miestyyppi. On monenlaisia menestyviä miestyyppejä, samoin myös naisissa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois tätä tasoteoriaakaan - on kuitenkin valitettavasti niin miehissä kuin naisissa yksilöitä, jotka eivät saa tarpeeksi arvostusta ja sen takia joutuvat tavallista enemmän kärsimään yksinäisyydestä.

Homous on synti ja Jumala polttaa homot helvetin tulessa. Asia ei selittämällä ja ymmärtämällä ja suvaitsemalla muuksi muutu. Katukaa syntejänne ja rukoilkaa homojen kääntymyksen puolesta.

Lesboilu ei ole mitään seksiä. Seksiä on vain se, että miehen penis työnnetään johonkin ruumiinaukkoon.

Mitä sä edes laitat aikaa moiseen perverssiin ajatushautomoon?
Ihan kun sä haluaisit tökkiä tikulla jotain mätäpaisetta.
Eiks sulla on oikeesti mitään muuta järkevämpää tekemistä?
Mieti vaikka Suomen parasta, mieti miten saadaan porukka töihin ja virkakoneistoa 90% pienemmäksi. Heitä on nimittäin sen verran liikaa.
Myös parempaa miettimistä on miettiä avaruusmäärärahojen suuruutta ja suuntaa.
Media rummuttaa homojuttujaan, koska siellä on homoja. Haluavat asialleen huomiota.
Älä kävele heidän kaivamaan aivopesumonttuun. Ota oma elämäsi itsellesi, omaan käyttöösi.

jokuvaansanoo kirjoitti:

Mitä sä edes laitat aikaa moiseen perverssiin ajatushautomoon?
Ihan kun sä haluaisit tökkiä tikulla jotain mätäpaisetta.
Eiks sulla on oikeesti mitään muuta järkevämpää tekemistä?
Mieti vaikka Suomen parasta, mieti miten saadaan porukka töihin ja virkakoneistoa 90% pienemmäksi. Heitä on nimittäin sen verran liikaa.
Myös parempaa miettimistä on miettiä avaruusmäärärahojen suuruutta ja suuntaa.
Media rummuttaa homojuttujaan, koska siellä on homoja. Haluavat asialleen huomiota.
Älä kävele heidän kaivamaan aivopesumonttuun. Ota oma elämäsi itsellesi, omaan käyttöösi.

Lue lisää

Oletko lukenut mun kirjoituksia? Ne on luettavissa, jos kiinnostaa enemmän tietää, miksi olen kiinnostunut erilaisista hankalista kysymyksistä. Jos on aikaa, kannattaa perehtyä. En nyt jaksa alkaa kovin pitkästi selittelemään erilaisia syitä.

Lyhyesti voin sanoa, että on hyvä pohtia tätä normaaliuden ja sairauden rajaa: mitä me todella voimme sallia, kuinka suvaitsevaisia voimme todella olla. Otin tuossa nyt vaan tuollaisia ääriesimerkkejä, mihin saatetaan mennä, jos alamme likaa vaan sallimaan ja sallimaan.

Eikö myös ulkopuoliseksi jääneella ole nimenomaan hyvä miettiä erilaisia kysymyksiä, mikä on normaalia ja mikä selvästi sairasta. Jos ihminen olis "täysin normaali", ei hän jäisi koskaan ulkopuoliseksi.

jokuvaansanoo kirjoitti:

Mitä sä edes laitat aikaa moiseen perverssiin ajatushautomoon?
Ihan kun sä haluaisit tökkiä tikulla jotain mätäpaisetta.
Eiks sulla on oikeesti mitään muuta järkevämpää tekemistä?
Mieti vaikka Suomen parasta, mieti miten saadaan porukka töihin ja virkakoneistoa 90% pienemmäksi. Heitä on nimittäin sen verran liikaa.
Myös parempaa miettimistä on miettiä avaruusmäärärahojen suuruutta ja suuntaa.
Media rummuttaa homojuttujaan, koska siellä on homoja. Haluavat asialleen huomiota.
Älä kävele heidän kaivamaan aivopesumonttuun. Ota oma elämäsi itsellesi, omaan käyttöösi.

Lue lisää

Kysymys vielä: oletko itse ollut elämässä sellainen mies tai nainen, joka on jäänyt toistuvasti ulkopuoliseksi, vai oletko ollut sellainen, jolla on aina ollut paljon suosiota? Tällä on vaikutusta siihen, millaisia kysymyksiä ihmiset pohtii.

Tuota kysymystä olen pohtinut koko ikäni. Miksi mä en saa olla sellainen kuin olen. Tuo arvostuksen saaminen on jokatapauksessa enemmän tai vähemmän kaikille tärkeetä. Jossain vaiheessa vaan huomaa tämän tosiasian, että arvostus on aivan liian vähäistä, vaikka onkin normaali kunnon kansalainen ainakin näennäisesti.

Nimenomaan juuri tämä, että ei ole parisuhdetta eikä perhettä, kun monella muulla sanotaanko vaikka 25 vuotiaalla on. Ehkä ei vielä tuossa iässä kaikilla perhettä, muta jokatapauksessa vakava seurustelusuhde kuitenkin aika tavallinen ja lasten hankinta ainakin suunnitteilla. Moni normaali ihminen on elänyt myös sillä tavalla normaalin nuoruuden, että on jo joku seurustelusuhde takana.

Jos ensimmäisen seurustelusuhteen aloittaminen venyy yli 25 vuoden, tulee sitä helposti miettineeksi, mikä on vikana, vaikka on ihan normaali kunnon kansalainen ainakin näennäisesti. Tämä ei tietenkään tarkoita, että elämä olis menetetty, vaan tässä kohden alkaa miettimään, mistä johtuu, että on itse vastentahtoisesti vielä sinkku.

Kehittyä tässä parisuhdemahdollisuuksien nostamisessa pääsääntöisesti pystyy ja ilman muuta kannattaakin. Mielestäni yksi kehittymisen osa alue on nimenomaan tosiasioiden tunnistaminen. Jos tosiasioita ei tunnista, on vaikeeta kehittyä nimenomaan "oikeeseen suuntaan". Tämä "oikea suunta" tietysti tarkoittaa sellaisten taitojen omaksumista, jotka parantavat onnistumismahdollisuutta parisuhdemarkkinoilla.

todellavaikeeta kirjoitti:

Tuota kysymystä olen pohtinut koko ikäni. Miksi mä en saa olla sellainen kuin olen. Tuo arvostuksen saaminen on jokatapauksessa enemmän tai vähemmän kaikille tärkeetä. Jossain vaiheessa vaan huomaa tämän tosiasian, että arvostus on aivan liian vähäistä, vaikka onkin normaali kunnon kansalainen ainakin näennäisesti.

Nimenomaan juuri tämä, että ei ole parisuhdetta eikä perhettä, kun monella muulla sanotaanko vaikka 25 vuotiaalla on. Ehkä ei vielä tuossa iässä kaikilla perhettä, muta jokatapauksessa vakava seurustelusuhde kuitenkin aika tavallinen ja lasten hankinta ainakin suunnitteilla. Moni normaali ihminen on elänyt myös sillä tavalla normaalin nuoruuden, että on jo joku seurustelusuhde takana.

Jos ensimmäisen seurustelusuhteen aloittaminen venyy yli 25 vuoden, tulee sitä helposti miettineeksi, mikä on vikana, vaikka on ihan normaali kunnon kansalainen ainakin näennäisesti. Tämä ei tietenkään tarkoita, että elämä olis menetetty, vaan tässä kohden alkaa miettimään, mistä johtuu, että on itse vastentahtoisesti vielä sinkku.

Kehittyä tässä parisuhdemahdollisuuksien nostamisessa pääsääntöisesti pystyy ja ilman muuta kannattaakin. Mielestäni yksi kehittymisen osa alue on nimenomaan tosiasioiden tunnistaminen. Jos tosiasioita ei tunnista, on vaikeeta kehittyä nimenomaan "oikeeseen suuntaan". Tämä "oikea suunta" tietysti tarkoittaa sellaisten taitojen omaksumista, jotka parantavat onnistumismahdollisuutta parisuhdemarkkinoilla.

Lue lisää

Itsensä arvostus on kaiken a ja o. Kun kulkee pää pystyssä voi olla ihailtu, vaikkei eläisikään täysin tietyn kaavan mukaista elämää eikä olisi täysin normaali. Ilmeisesti arvostat itseäsi minua enemmän sillä itse en voi sanoa (työhistoriani takia lähinnä) olevani kunnon kansalainen. Mutta ehkä et kuitenkaan arvosta itseäsi tarpeeksi. Tuo muihin, normaaleihin, vertaileminen vähän kielii tästä. En osaa sanoa tarkemmin, en ole juurikaan tutustunut aiempiin kirjoituksiisi. Kehittymishalua sulla ainakin on mikä on hyvä asia.

todellavaikeeta kirjoitti:

Tuota kysymystä olen pohtinut koko ikäni. Miksi mä en saa olla sellainen kuin olen. Tuo arvostuksen saaminen on jokatapauksessa enemmän tai vähemmän kaikille tärkeetä. Jossain vaiheessa vaan huomaa tämän tosiasian, että arvostus on aivan liian vähäistä, vaikka onkin normaali kunnon kansalainen ainakin näennäisesti.

Nimenomaan juuri tämä, että ei ole parisuhdetta eikä perhettä, kun monella muulla sanotaanko vaikka 25 vuotiaalla on. Ehkä ei vielä tuossa iässä kaikilla perhettä, muta jokatapauksessa vakava seurustelusuhde kuitenkin aika tavallinen ja lasten hankinta ainakin suunnitteilla. Moni normaali ihminen on elänyt myös sillä tavalla normaalin nuoruuden, että on jo joku seurustelusuhde takana.

Jos ensimmäisen seurustelusuhteen aloittaminen venyy yli 25 vuoden, tulee sitä helposti miettineeksi, mikä on vikana, vaikka on ihan normaali kunnon kansalainen ainakin näennäisesti. Tämä ei tietenkään tarkoita, että elämä olis menetetty, vaan tässä kohden alkaa miettimään, mistä johtuu, että on itse vastentahtoisesti vielä sinkku.

Kehittyä tässä parisuhdemahdollisuuksien nostamisessa pääsääntöisesti pystyy ja ilman muuta kannattaakin. Mielestäni yksi kehittymisen osa alue on nimenomaan tosiasioiden tunnistaminen. Jos tosiasioita ei tunnista, on vaikeeta kehittyä nimenomaan "oikeeseen suuntaan". Tämä "oikea suunta" tietysti tarkoittaa sellaisten taitojen omaksumista, jotka parantavat onnistumismahdollisuutta parisuhdemarkkinoilla.

Lue lisää

Kuka estää sua olemasta sellainen kuin olet?

Mitä se arvostus sulle olis mitä kaipaisit, ihan konkreettisella tasolla? Annatko itse jotain vastaavaa muille? Keille?

todellavaikeeta kirjoitti:

Tuota kysymystä olen pohtinut koko ikäni. Miksi mä en saa olla sellainen kuin olen. Tuo arvostuksen saaminen on jokatapauksessa enemmän tai vähemmän kaikille tärkeetä. Jossain vaiheessa vaan huomaa tämän tosiasian, että arvostus on aivan liian vähäistä, vaikka onkin normaali kunnon kansalainen ainakin näennäisesti.

Nimenomaan juuri tämä, että ei ole parisuhdetta eikä perhettä, kun monella muulla sanotaanko vaikka 25 vuotiaalla on. Ehkä ei vielä tuossa iässä kaikilla perhettä, muta jokatapauksessa vakava seurustelusuhde kuitenkin aika tavallinen ja lasten hankinta ainakin suunnitteilla. Moni normaali ihminen on elänyt myös sillä tavalla normaalin nuoruuden, että on jo joku seurustelusuhde takana.

Jos ensimmäisen seurustelusuhteen aloittaminen venyy yli 25 vuoden, tulee sitä helposti miettineeksi, mikä on vikana, vaikka on ihan normaali kunnon kansalainen ainakin näennäisesti. Tämä ei tietenkään tarkoita, että elämä olis menetetty, vaan tässä kohden alkaa miettimään, mistä johtuu, että on itse vastentahtoisesti vielä sinkku.

Kehittyä tässä parisuhdemahdollisuuksien nostamisessa pääsääntöisesti pystyy ja ilman muuta kannattaakin. Mielestäni yksi kehittymisen osa alue on nimenomaan tosiasioiden tunnistaminen. Jos tosiasioita ei tunnista, on vaikeeta kehittyä nimenomaan "oikeeseen suuntaan". Tämä "oikea suunta" tietysti tarkoittaa sellaisten taitojen omaksumista, jotka parantavat onnistumismahdollisuutta parisuhdemarkkinoilla.

Lue lisää

Kaikkiahan sä et voi miellyttää. Arvosta itse itseäsi, niin ymmärrät tuon. Ja senkin, ettet ole toisten hyväksyntää vailla. Se on tietty huono juttu, jos ei ole ketään, ei sukulaista eikä kaveria, jonka tuntisit läheiseksi. Kaikissa meissä on puolia, jotka ei miellytä edes meidän tärkeimpiä ihmisiämme. Olemme sellaisia ja tuollaisia, mutta myös tällaisia... Vuorovaikutus on varmaankin se asia, mikä sitoo meitä toisiin ihmisiin. Odotat ehkä saavasi muilta jotain, mutta huomaatko mitä itse annat heille? Liika itseen käpertyminen on itsekästä, sitä ei aina huomaakaan. Voi kuvitella olevansa hyvinkin herkkä ja muita ajatteleva, mutta loppujen lopuksi sitä tuijottaakin vain itsekkäästi omaa napaansa - pelkää tuottavansa toisille pettymyksiä eli ei kestä itse itseään eikä pettymyksiä.

Tiedän muutaman tyypin, jotka eivät kestä ollenkaan eri mieltä olemista. He kokevat sen hyökkäykseksi omaa itseään kohtaan. Hyvän tyypin kanssa taas saa erilaisista näkemyksistä oikein mehukkaan keskustelun aikaiseksi. Joo-joo-lipilipi -tyypit on todella rasittavia, niistä voisi melkein suoralta kädeltä sanoa, että puhuvat kaikista pskaa selän takana, kun ei ole munaa keskustella asioista kasvotusten.

ageless_stranger kirjoitti:

Itsensä arvostus on kaiken a ja o. Kun kulkee pää pystyssä voi olla ihailtu, vaikkei eläisikään täysin tietyn kaavan mukaista elämää eikä olisi täysin normaali. Ilmeisesti arvostat itseäsi minua enemmän sillä itse en voi sanoa (työhistoriani takia lähinnä) olevani kunnon kansalainen. Mutta ehkä et kuitenkaan arvosta itseäsi tarpeeksi. Tuo muihin, normaaleihin, vertaileminen vähän kielii tästä. En osaa sanoa tarkemmin, en ole juurikaan tutustunut aiempiin kirjoituksiisi. Kehittymishalua sulla ainakin on mikä on hyvä asia.

Lue lisää

Jos on aikaa, voit tutustua mun kirjoituksiin, ne on luettavissa. Samoin näyttää sunkin kirjoitukset. Jos mulla on joskus aikaa, voin vähän yrittää perehtyä. Mukava tuntea palstan vakkareita.

NainenRuudunTakaa kirjoitti:

Kuka estää sua olemasta sellainen kuin olet?

Mitä se arvostus sulle olis mitä kaipaisit, ihan konkreettisella tasolla? Annatko itse jotain vastaavaa muille? Keille?

Lue lisää

"Kuka estää sua olemasta sellainen kuin olet?"

Ihmisellä on loppujen lopuksi aika rajalliset mahdollisuudet elämässä. Voin joskus myöhemmin perustella tarkemmin vaikka jossain uudessa keskustelun aloituksessa.

"Mitä se arvostus sulle olis mitä kaipaisit, ihan konkreettisella tasolla?"

Se, että ihmisellä olis sanotaanko nyt 25 vuoteen mennessä kestävä parisuhde ja mahdollisesti myös omia lapsia, kertoo jo mielestäni aika paljon siitä, että ihminen saa elämässä arvostusta. Lisäksi vielä se, jos on ollut joku aikaisempikin kestävä parisuhde takanaan 25 ikävuoteen mennessä, kestoo myös, että on arvostettu. Tämä kertoo, että henkilö kykenee kestävään parisuhteeseen ja kertoo myös sen, että on riittävän tasokas parisuhdemarkkinoilla. Eikö tämä ole jo aika konkreettinen merkki arvostuksesta?

Tämä on sinkut palsta, jossa keskustellaan sinkkuudesta ja minä olen jo aikaisemminkin sanonut, että erityisesti miehen elämä on erittäin yksinäistä, jos joutuu olemaan pitkään sinkku.

" Annatko itse jotain vastaavaa muille? Keille?"

Siinäpä se juuri onkin - täytyy olla nimenomaan sellaisa taitoja, joilla saa arvostusta.

LinerT.2 kirjoitti:

Kaikkiahan sä et voi miellyttää. Arvosta itse itseäsi, niin ymmärrät tuon. Ja senkin, ettet ole toisten hyväksyntää vailla. Se on tietty huono juttu, jos ei ole ketään, ei sukulaista eikä kaveria, jonka tuntisit läheiseksi. Kaikissa meissä on puolia, jotka ei miellytä edes meidän tärkeimpiä ihmisiämme. Olemme sellaisia ja tuollaisia, mutta myös tällaisia... Vuorovaikutus on varmaankin se asia, mikä sitoo meitä toisiin ihmisiin. Odotat ehkä saavasi muilta jotain, mutta huomaatko mitä itse annat heille? Liika itseen käpertyminen on itsekästä, sitä ei aina huomaakaan. Voi kuvitella olevansa hyvinkin herkkä ja muita ajatteleva, mutta loppujen lopuksi sitä tuijottaakin vain itsekkäästi omaa napaansa - pelkää tuottavansa toisille pettymyksiä eli ei kestä itse itseään eikä pettymyksiä.

Tiedän muutaman tyypin, jotka eivät kestä ollenkaan eri mieltä olemista. He kokevat sen hyökkäykseksi omaa itseään kohtaan. Hyvän tyypin kanssa taas saa erilaisista näkemyksistä oikein mehukkaan keskustelun aikaiseksi. Joo-joo-lipilipi -tyypit on todella rasittavia, niistä voisi melkein suoralta kädeltä sanoa, että puhuvat kaikista pskaa selän takana, kun ei ole munaa keskustella asioista kasvotusten.

Lue lisää

Mulla ei ole nyt aikaa vastata pitkästi, mutta juuri tuo on tärkeä seikka: ihmissuhdetaidot.
Tässäpä se haaste onkin - opiskella kovalla työllä joku ammatti, samanaikaisesti kehittyä ihmissuhdetaidoissa. Tämä yhdistelmä ei todellakaan ole kaikille yhtä helppoa.

todellavaikeeta kirjoitti:

Mulla ei ole nyt aikaa vastata pitkästi, mutta juuri tuo on tärkeä seikka: ihmissuhdetaidot.
Tässäpä se haaste onkin - opiskella kovalla työllä joku ammatti, samanaikaisesti kehittyä ihmissuhdetaidoissa. Tämä yhdistelmä ei todellakaan ole kaikille yhtä helppoa.

Lue lisää

Eikö siellä missä opiskelet ole muita ihmisiä, täytyyhän niidenkin kanssa tulla toimeen? Töitäkään et saa, jollet osaa olla ihmisten kanssa. Lähes kaikki työt vaativat yhteistyötaitoja.

Mä kyllä pahaa pelkään, että ihmissuhdetaidot opitaan jo lapsuuden kodissa. Niillä eväillä sitten jatketaan kehittymistä. Jos aikuisena on vielä ihan perustaidotkin hukassa, en minä keksi muuta keinoa kuin kallonkutistajan apu.

LinerT.2 kirjoitti:

Eikö siellä missä opiskelet ole muita ihmisiä, täytyyhän niidenkin kanssa tulla toimeen? Töitäkään et saa, jollet osaa olla ihmisten kanssa. Lähes kaikki työt vaativat yhteistyötaitoja.

Mä kyllä pahaa pelkään, että ihmissuhdetaidot opitaan jo lapsuuden kodissa. Niillä eväillä sitten jatketaan kehittymistä. Jos aikuisena on vielä ihan perustaidotkin hukassa, en minä keksi muuta keinoa kuin kallonkutistajan apu.

Lue lisää

Nämä kysymykset ei ole aivan noin yksinkertaisia. Pitkäaikaissinkuilla voi olla työ tai opiskelupaikka.

todellavaikeeta kirjoitti:

Nämä kysymykset ei ole aivan noin yksinkertaisia. Pitkäaikaissinkuilla voi olla työ tai opiskelupaikka.

Musta on aika yksinkertaista aloittaa ongelmien selvittely psykologin avustuksella. Silloin kun siihen ei itse eikä yksin pysty.

Lue tämä teksti, typerys!

https://lahtinenveikka.wordpress.com/2018/05/23/sakeita-miesasiamiehille/

Valkoisena lihaa syövänä heteromiehenä nämä kommentit syrjinnästä tuntuvat aina yhtä ihmeellisiltä, varsinkin kun ainakin osa niiden esittäjistä tuntuu vielä olevan aivan tosissaan. Minulle ei tule mieleen elämäni ajalta yhtäkään sellaista tapausta, jossa minua olisi syrjitty valkoisuuteni, heterouteni tai lihansyöntini vuoksi. Miehenä taas ainoa selkeä syrjivä ja epätasa-arvoinen asia on asevelvollisuus, mutta en minä nyt siitäkään erityisen katkera ole (tai ole koskaan ollutkaan).

Jotenkin näistä "syrjitty VHM" -avautumisista tulee aina sellainen olo, että kyseinen ryhmä on niin tottunut omaan etuoikeutettuun asemaansa, että kun muita ihmisryhmiä yritetään nostaa oikeuksien ja mahdollisuuksien osalta samalle viivalle heidän kanssaan, se tuntuu syrjinnältä.

Ja tietysti vähän niinhän se meneekin. Suhteellisuusteoriasta kuulee joskus kansantajuistettua esimerkkiä, jossa ilmiön havainnoitsijan asemaa verrataan asemalla junassa istuvaan ja sen ikkunasta ulos katsovaan henkilöön. Kun ikkunasta näkyvä viereinen juna näyttää alkavan liikkua, ei voi heti olla varma, kumpi junista on lähteny liikkeelle.

Samalla lailla valkoisen heteromiehen näkökulmasta muiden ryhmien oikeuksien nosto samalle tasolle voi näyttää siltä kuin omia oikeuksia oltaisiin rajoittamassa, vaikka käytännössä kaikki yhteiskunnassa tehtävä tasa-arvotyö on sellaista, jossa VHM:ltä ei oteta mitään saavutettuja oikeuksia tai mahdollisuuksia pois. Jos eri ryhmien oikeuksien ja mahdollisuuksien määrää mitattaisiin palkeilla, valkoinen heteromies katselisi luomakunnan kruununa korkeimman palkkinsa huipulta alaspäin, miten naisten, mustien, homojen ym. matalammat palkit kohoavat pikkuhiljaa tasaisesti, ja hänestä tuntuu, että oma palkki lyhenee...

Toki mahdollisuuksien tasaaminen siinä mielessä kutistaakin VHM-palkkia, että jotkin asiat ovat nollasummapeliä. Homojen mahdollisuus rekisteröidä parisuhteensa ei ole mitenkään pois heteroiden mahdollisuudesta rekisteröidä omansa, mutta esimerkiksi syrjimisen kieltäminen työntekijöitä haettaessa tarkoittaa sitä, että kilpailu työpaikoista kovenee ja nainen, homo tai mamu saattaakin viedä hyvät hommat luomakunnan kruunun nenän edestä, mitä ei vanhoina (VHM:lle) hyvinä aikoina olisi saattanut käydä.

Jotenkin tuntuu, että tämä viimeinen skenaario on aikojen muuttumisessa se suurin ongelma miesasiamiehille.

Hämärän_rajoilta kirjoitti:

Valkoisena lihaa syövänä heteromiehenä nämä kommentit syrjinnästä tuntuvat aina yhtä ihmeellisiltä, varsinkin kun ainakin osa niiden esittäjistä tuntuu vielä olevan aivan tosissaan. Minulle ei tule mieleen elämäni ajalta yhtäkään sellaista tapausta, jossa minua olisi syrjitty valkoisuuteni, heterouteni tai lihansyöntini vuoksi. Miehenä taas ainoa selkeä syrjivä ja epätasa-arvoinen asia on asevelvollisuus, mutta en minä nyt siitäkään erityisen katkera ole (tai ole koskaan ollutkaan).

Jotenkin näistä "syrjitty VHM" -avautumisista tulee aina sellainen olo, että kyseinen ryhmä on niin tottunut omaan etuoikeutettuun asemaansa, että kun muita ihmisryhmiä yritetään nostaa oikeuksien ja mahdollisuuksien osalta samalle viivalle heidän kanssaan, se tuntuu syrjinnältä.

Ja tietysti vähän niinhän se meneekin. Suhteellisuusteoriasta kuulee joskus kansantajuistettua esimerkkiä, jossa ilmiön havainnoitsijan asemaa verrataan asemalla junassa istuvaan ja sen ikkunasta ulos katsovaan henkilöön. Kun ikkunasta näkyvä viereinen juna näyttää alkavan liikkua, ei voi heti olla varma, kumpi junista on lähteny liikkeelle.

Samalla lailla valkoisen heteromiehen näkökulmasta muiden ryhmien oikeuksien nosto samalle tasolle voi näyttää siltä kuin omia oikeuksia oltaisiin rajoittamassa, vaikka käytännössä kaikki yhteiskunnassa tehtävä tasa-arvotyö on sellaista, jossa VHM:ltä ei oteta mitään saavutettuja oikeuksia tai mahdollisuuksia pois. Jos eri ryhmien oikeuksien ja mahdollisuuksien määrää mitattaisiin palkeilla, valkoinen heteromies katselisi luomakunnan kruununa korkeimman palkkinsa huipulta alaspäin, miten naisten, mustien, homojen ym. matalammat palkit kohoavat pikkuhiljaa tasaisesti, ja hänestä tuntuu, että oma palkki lyhenee...

Toki mahdollisuuksien tasaaminen siinä mielessä kutistaakin VHM-palkkia, että jotkin asiat ovat nollasummapeliä. Homojen mahdollisuus rekisteröidä parisuhteensa ei ole mitenkään pois heteroiden mahdollisuudesta rekisteröidä omansa, mutta esimerkiksi syrjimisen kieltäminen työntekijöitä haettaessa tarkoittaa sitä, että kilpailu työpaikoista kovenee ja nainen, homo tai mamu saattaakin viedä hyvät hommat luomakunnan kruunun nenän edestä, mitä ei vanhoina (VHM:lle) hyvinä aikoina olisi saattanut käydä.

Jotenkin tuntuu, että tämä viimeinen skenaario on aikojen muuttumisessa se suurin ongelma miesasiamiehille.

Lue lisää

Niin ja miten sä selität myös tämänkin, että maahanmuuttajamiehet pariutuvat helpommin kantasuomalaisen kanssa kuin maahanmuuttajanaiset, koska kulttuuri saattaa rajoittaa maahanmuuttajanaisten pariutumista kantasuomalaisen kanssa. Sanomattakin selvää, että syntyy myös naisista kilpailua, jolloin osa kantasuomalaisista miehistä jää kilpailun kovenemisen takia yksin. Kantasuomalaisilla naisilla ei tätä ongelmaa ole, vaan he voivat pariutua minkä maalaisen kanssa tahansa.
Kyllä asia vaan on näin, että nimenomaan miehiä ei sais koskaan olla liikaa suhteessa naisiin, ei koskaan. Tämä tosiasia koskee ihan kaikkia kulttuureja. Tähän voisivat päättäjämme myös vaikuttaa, että huolehdittaisiin, ettei tänne maahan tulis ainakaan nuoria miehiä liikaa. Kun pystyttäisiin huolehtimaan siitä, että naisia on riittävästi miehiä enemmän, turvallisuus maassa tulee olemaan taatumpi. Kyllähän asia on näin, että miehet ovat väkivaltaisempia, jolloin miesten välinen kilpailu naisista on pahempi asia ja suurempi uhka turvallisuudelle kuin naisten välinen kilpailu miehistä. Kyllähän vankilankin tilastot kertovat tämän miesten väkivaltaisuuden.

MiestenOngelmat kirjoitti:

Niin ja miten sä selität myös tämänkin, että maahanmuuttajamiehet pariutuvat helpommin kantasuomalaisen kanssa kuin maahanmuuttajanaiset, koska kulttuuri saattaa rajoittaa maahanmuuttajanaisten pariutumista kantasuomalaisen kanssa. Sanomattakin selvää, että syntyy myös naisista kilpailua, jolloin osa kantasuomalaisista miehistä jää kilpailun kovenemisen takia yksin. Kantasuomalaisilla naisilla ei tätä ongelmaa ole, vaan he voivat pariutua minkä maalaisen kanssa tahansa.
Kyllä asia vaan on näin, että nimenomaan miehiä ei sais koskaan olla liikaa suhteessa naisiin, ei koskaan. Tämä tosiasia koskee ihan kaikkia kulttuureja. Tähän voisivat päättäjämme myös vaikuttaa, että huolehdittaisiin, ettei tänne maahan tulis ainakaan nuoria miehiä liikaa. Kun pystyttäisiin huolehtimaan siitä, että naisia on riittävästi miehiä enemmän, turvallisuus maassa tulee olemaan taatumpi. Kyllähän asia on näin, että miehet ovat väkivaltaisempia, jolloin miesten välinen kilpailu naisista on pahempi asia ja suurempi uhka turvallisuudelle kuin naisten välinen kilpailu miehistä. Kyllähän vankilankin tilastot kertovat tämän miesten väkivaltaisuuden.

Lue lisää

Tässä miesten ja naisten pariutumisen matematiikassa on huomoitava siis miesten ja naisten lukumäärä, sekä myös kulttuuri.

todellavaikeeta kirjoitti:

Tässä miesten ja naisten pariutumisen matematiikassa on huomoitava siis miesten ja naisten lukumäärä, sekä myös kulttuuri.

Laasanenkin on tästä joskus maininnut.
Tuossa artikkeli.
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201802-poliitikot-pakottavat-suomalaiset-miehet-naisettomuuteen

Hämärän_rajoilta kirjoitti:

Valkoisena lihaa syövänä heteromiehenä nämä kommentit syrjinnästä tuntuvat aina yhtä ihmeellisiltä, varsinkin kun ainakin osa niiden esittäjistä tuntuu vielä olevan aivan tosissaan. Minulle ei tule mieleen elämäni ajalta yhtäkään sellaista tapausta, jossa minua olisi syrjitty valkoisuuteni, heterouteni tai lihansyöntini vuoksi. Miehenä taas ainoa selkeä syrjivä ja epätasa-arvoinen asia on asevelvollisuus, mutta en minä nyt siitäkään erityisen katkera ole (tai ole koskaan ollutkaan).

Jotenkin näistä "syrjitty VHM" -avautumisista tulee aina sellainen olo, että kyseinen ryhmä on niin tottunut omaan etuoikeutettuun asemaansa, että kun muita ihmisryhmiä yritetään nostaa oikeuksien ja mahdollisuuksien osalta samalle viivalle heidän kanssaan, se tuntuu syrjinnältä.

Ja tietysti vähän niinhän se meneekin. Suhteellisuusteoriasta kuulee joskus kansantajuistettua esimerkkiä, jossa ilmiön havainnoitsijan asemaa verrataan asemalla junassa istuvaan ja sen ikkunasta ulos katsovaan henkilöön. Kun ikkunasta näkyvä viereinen juna näyttää alkavan liikkua, ei voi heti olla varma, kumpi junista on lähteny liikkeelle.

Samalla lailla valkoisen heteromiehen näkökulmasta muiden ryhmien oikeuksien nosto samalle tasolle voi näyttää siltä kuin omia oikeuksia oltaisiin rajoittamassa, vaikka käytännössä kaikki yhteiskunnassa tehtävä tasa-arvotyö on sellaista, jossa VHM:ltä ei oteta mitään saavutettuja oikeuksia tai mahdollisuuksia pois. Jos eri ryhmien oikeuksien ja mahdollisuuksien määrää mitattaisiin palkeilla, valkoinen heteromies katselisi luomakunnan kruununa korkeimman palkkinsa huipulta alaspäin, miten naisten, mustien, homojen ym. matalammat palkit kohoavat pikkuhiljaa tasaisesti, ja hänestä tuntuu, että oma palkki lyhenee...

Toki mahdollisuuksien tasaaminen siinä mielessä kutistaakin VHM-palkkia, että jotkin asiat ovat nollasummapeliä. Homojen mahdollisuus rekisteröidä parisuhteensa ei ole mitenkään pois heteroiden mahdollisuudesta rekisteröidä omansa, mutta esimerkiksi syrjimisen kieltäminen työntekijöitä haettaessa tarkoittaa sitä, että kilpailu työpaikoista kovenee ja nainen, homo tai mamu saattaakin viedä hyvät hommat luomakunnan kruunun nenän edestä, mitä ei vanhoina (VHM:lle) hyvinä aikoina olisi saattanut käydä.

Jotenkin tuntuu, että tämä viimeinen skenaario on aikojen muuttumisessa se suurin ongelma miesasiamiehille.

Lue lisää

Kyllä se aina joltakin on pois ainakin väliaikaisesti, jos esimerkiksi ätmien asemaa parannetaan vaikkapa sellaisella tavalla, että järjestetään ätmeille julkisin varoin sosiaalisten taitojen perusteellista opetusta. Toki tällä tavalla voidaan saada sitten vähemmän tälle palstalle ruikuttajia, jos opetus on ollut laadukasta.

Jokaisessa erityisessä ihmisessä on jotain poikkeuksellista joka koskettaa... :)

LinerT.2 kirjoitti:

Jokaisessa erityisessä ihmisessä on jotain poikkeuksellista joka koskettaa... :)

Joo ja eksoottisimmat kosketukset ilmenee vähintäänkin kutinana :)

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201806042200990356_we.shtml

Harmaaritari kirjoitti:

Joo ja eksoottisimmat kosketukset ilmenee vähintäänkin kutinana :)

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201806042200990356_we.shtml

Lue lisää

Ai niin sulla oli pöpökammo :)

Tavallinen on kuitenkin jotain sellaista, joka ei herätä sen enempää mielenkiintoa eikä suuria tunteita. Tylsä...

LinerT.2 kirjoitti:

Ai niin sulla oli pöpökammo :)

Tavallinen on kuitenkin jotain sellaista, joka ei herätä sen enempää mielenkiintoa eikä suuria tunteita. Tylsä...

No niinpä. Sotien jälkeen tylsät miehet rakensi naisille maan jossa ne voi nyt päteä eksoottisuushuumassaan, tylsät miehet on hommansa hoitaneen niin ne joutaa tappaa sukupuuttoon.

Harmaaritari kirjoitti:

No niinpä. Sotien jälkeen tylsät miehet rakensi naisille maan jossa ne voi nyt päteä eksoottisuushuumassaan, tylsät miehet on hommansa hoitaneen niin ne joutaa tappaa sukupuuttoon.

Lue lisää

Mun tuntemat sodan jälkeen talonsa rakentaneet miehet ja naiset eivät ole tylsiä. Sodan käyneillä miehillä tosin oli useilla terveysongelmia, ja vaimot joutuivat tosissaan tekemään töitä niiden miesten ja lastensa puolesta. Suomalaiset naiset ovat kautta aikojen tehneet töitä vähintään siinä kuin miehetkin...

Ätmejä on ollut kautta aikojen. Sodan jälkeenkin, kun miehistä on ollut "pula".

LinerT.2 kirjoitti:

Mun tuntemat sodan jälkeen talonsa rakentaneet miehet ja naiset eivät ole tylsiä. Sodan käyneillä miehillä tosin oli useilla terveysongelmia, ja vaimot joutuivat tosissaan tekemään töitä niiden miesten ja lastensa puolesta. Suomalaiset naiset ovat kautta aikojen tehneet töitä vähintään siinä kuin miehetkin...

Ätmejä on ollut kautta aikojen. Sodan jälkeenkin, kun miehistä on ollut "pula".

Lue lisää

Silti niistä(kään) miehistä ei 2000-luvun naisille olisi kovinkaan moin kelvannut. Jos naiset olisi olleet samanlaisia kuin nyt jokainen olisi vaatinut itsellään vähintään mannerheim-ristin kuitannutta everstiä, ei olisi tavan rintamamoukka riittänyt.

Harmaaritari kirjoitti:

Silti niistä(kään) miehistä ei 2000-luvun naisille olisi kovinkaan moin kelvannut. Jos naiset olisi olleet samanlaisia kuin nyt jokainen olisi vaatinut itsellään vähintään mannerheim-ristin kuitannutta everstiä, ei olisi tavan rintamamoukka riittänyt.

Lue lisää

No ne sotaveteraanit alkaa tosiaan olemaan aika vanhoja... Niin kuin oli jo puhetta, en ole kiinnostunut vanhoista miehistä siinä mielessä.

Voihan se tosiaan olla, että nykyaikana miehistä on tullut uikuttavia mammanpoikia. Mun nuoruudessani isäni ikäiset miehet olivat vielä komeita ja urheilullisia, selkärankaisia töihin tarttuvia uroita. Nykyään naiset tekevät ne vanhanajan miesten työt ja hoitavat vielä lapsetkin kaiken päälle. Ehkä naisilla ei ole mitään tarvetta enää "tavalliselle" nykymiehelle. Turhia riippakiviä vain sellaiset holhokit... ;)

LinerT.2 kirjoitti:

No ne sotaveteraanit alkaa tosiaan olemaan aika vanhoja... Niin kuin oli jo puhetta, en ole kiinnostunut vanhoista miehistä siinä mielessä.

Voihan se tosiaan olla, että nykyaikana miehistä on tullut uikuttavia mammanpoikia. Mun nuoruudessani isäni ikäiset miehet olivat vielä komeita ja urheilullisia, selkärankaisia töihin tarttuvia uroita. Nykyään naiset tekevät ne vanhanajan miesten työt ja hoitavat vielä lapsetkin kaiken päälle. Ehkä naisilla ei ole mitään tarvetta enää "tavalliselle" nykymiehelle. Turhia riippakiviä vain sellaiset holhokit... ;)

Lue lisää

Turhia tai ei mutta se ainakin on ihan varmaa että vassarifeministinaiset epäröimättä polttaisivat perinteiset tylsät suomimiehet roviolla jos vaan voisivat ja korvaisivat ne lähi-idän ihmeillä.

Harmaaritari kirjoitti:

Turhia tai ei mutta se ainakin on ihan varmaa että vassarifeministinaiset epäröimättä polttaisivat perinteiset tylsät suomimiehet roviolla jos vaan voisivat ja korvaisivat ne lähi-idän ihmeillä.

Lue lisää

Ei kai ätmeihin kukaan viitsi hyviä polttopuita haaskata.

Tarkoitatko että lähi-idän miehillä on enemmän munaa kuin suomalaisilla miehillä, vai mitä pelkäät? ;)

LinerT.2 kirjoitti:

Ei kai ätmeihin kukaan viitsi hyviä polttopuita haaskata.

Tarkoitatko että lähi-idän miehillä on enemmän munaa kuin suomalaisilla miehillä, vai mitä pelkäät? ;)

Lue lisää

Ei niillä ole muuten kuin asenteissa mutta riittänee kun suominaiset luulee niillä olevan. En minä mitään pelkää, on vaan yhteiskunnallisesti sairas suuntaus tuo miestenvaihto-operaatio.

Harmaaritari kirjoitti:

Ei niillä ole muuten kuin asenteissa mutta riittänee kun suominaiset luulee niillä olevan. En minä mitään pelkää, on vaan yhteiskunnallisesti sairas suuntaus tuo miestenvaihto-operaatio.

Lue lisää

Luotan sun kokemukseen tuossa muna-asiassa :)

Mun puolestani jokainen saa valita ihan itse kumppaninsa.