Minulla on paniikkihäiriö, kohtaukset tulevat yleensä kaupan kassalla ja paikoissa joissa on paljon ihmisiä, ja tilanteissa joissa minä olen keskipisteenä. Kohtauksessa menen täysin punaiseksi, hikoan, tärisen, tuntuu että happi ei kulje ja tulee todella hyono olo. Poikaystäväni teki kerran pahan virheen, olimme kaupassa ja minä maksoin, sain kassalla lievän kohtauksen, poikaystäväni rupesi ihmettelemään että miksi punastuin, se pahensi minun kohtausta. Sen jälkeen siinä kaupassa en ole voinut käydä normaalisti, muistan aina mitä silloin tapahtui. Poikaystäväni vielä tiesi minun sairaudestani. Minä olen aina ollut kova punastumaan, mutta paniikkikohtaukset ovat tulleet noin pari vuotta sitten. Se on minulle todella vaikeaa. Kehitän myös itse paniikkia kun ajattelen että entä jos punastun..Olen yrittänyt olla ajattelematta sitä, mutta se on vaikeaa.
Käytin lääkkeitä, mutta lopetin ne vuoden vaihteessa, kun ne aiheuttivat tunnottomuutta sukupuolielämässä. Jonkun aikaa oloni oli ihan hyvä mutta nyt kohtauksia on taas tullut. Elämä ei ole helppoa!
Käytin lääkkeitä, mutta lopetin ne vuoden vaihteessa, kun ne aiheuttivat tunnottomuutta sukupuolielämässä. Jonkun aikaa oloni oli ihan hyvä mutta nyt kohtauksia on taas tullut. Elämä ei ole helppoa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
onhan tuo paniikkihäiriö minullakin. niinhän se on kaikki sanovat: -ajattele jotain muuta.
helpommin sanottu kun tehty, (kai siihen oppii), sitähän minäkin tolkutan täällä kaikille,
kun olen, sitten kumminkin huomannut, että se yleensä toimii. Sitten se kun olet jostakin selviytynyt: muista onnitella itseäsi, sekin oli aluksi minulla vaikeaa,
-miten se nyt voisi onnistua, yleensä toisia onnitellaan, mutta itseä... ääääh.
Näitä minun psykologini on minulle opettanut vuosia jo, aina hän kysyy: oletko muistanut rauhoitella itseäsi ja onnitella hyvästä suoriutumisesta. Tämä on sitä itsetunnon kohotusta. Ei tarvitse välttämättä lääkeitä, joka tilanteeseen, jos vaikka on sellainen ihminen jolle voi puhua, niin ei tule sitä ahdistusta liian kovana, mikä yleensä laukaisee kohtauksen. mieluiten puhukaa asiasta avoimesti, niin minäkin teen.
Aina kun on uusi työpaikka minä kerron heti kaikille, mikä on minun tilanne, muuten ihmiset hermostuvat ja lopulta luultavammin soittavat ambulanssin, jos alan kertoa, että: nyt tuntuu et jalat ei ota maahan, vaikka seison tukevasti maassa, tai yleensä minulla tulee tunne etten saa happea ja tulee hyperventilaatio. yritä pärjätä tämän paniikin kanssa, ehkä se ei ole niin kamalaa sittenkään, voisihan olla jotain muutakin..
mulla on kanssa vissiin paniikkihäiriö, en oo vielä käyny lääkärissä (pitäs) vaikka tätä on jatkunu pitkään. mulla on kanssa tuo punastuminen ja se on todella ärsyttävää ja ahdistavaa! ja sitten kun sitä oikein ajattelee, että nyt en punastu niin pahentaa vaan tilannetta. ei oo tietysti kivaa että kellään on tämmönen ongelma, mutta oonpahan silti onnellinen etten oo ainoa maailmassa!
auttaako paniikkihäiriö-lääkkeet muuten myös tuohon punastumiseen? vastauksia, kiitos, jos tiedätte!
Kyllä minulla ainakin vähän auttoi. Kohtaukset vähenivät ja niissä punastuminen,mutta tavan punasteluun kyllä ei oikeen auttanu