Mistä hakisi vastauksia kun ei puolisolta saa ?
Olen vajaa 30nen ja avovaimoni hiukan nuorempi ja 3 alle koulu ikäistä lasta.
Kaikki sai alkunsa siitä kun 1kk sitten maistelimme alkoholinkia miespuolisen kaverini ja hänen vaimonsa kanssa.
Kaverini vaimo sitten oli poistunut asunnosta pois toisaalle yöksi ja avovaimoni meni käymään yöllä siellä jolloin olin nukkumassa.
Heräsin jossakin vaiheessa yöllä ja soitin missä hän on,vastaukseksi että mies kaverini luona.
Kysyin onko muita ja hän sanoi kaverini ja hänen vaimonsa.
Uudestaan kysyessäni avopuolisoni tullessa kotiin sanoi samaa että kaverin vaimo todella on siellä myös.
Hiukan humalassa alkoi ihmetyttää ja menin sitten tarkastamaan asian ja epäilykseni osottautuivat todeksi eli kaverin oli yksin.
Syyksi valehteluun sain että koska olen mustasukkainen ei uskaltanut sanoa totuutta.
Kaverini on käynnyt meillä,jutellut muutenkin avovaimoni kanssa ja ei se minua ole haitannut.
Ihmetyttää vain yhtä äkkiset valheet.
Toinen sanoo toista ko. illan tapahtumista ja toinen päin vastoin,ihan pikkukysyksistäkin.
Ketä siis uskoisi ja mitä tässä tilanteessa tekisi kun itse saa mielessään hakea vstauksia ?
Alkaa ajatusmaailma pikku hiljaa seota kun kaikki vaihtoehdot illan tapahtumista on mielessä.
Muutaman kerran kysyessäni hän on kuunnellut hiukan aikaa ja sanonut ettei mitään ole tapahtunut.
Kun sitten haluaisin keskustella jne. niin kuulemma nukuttaa.
Kommentteja ja vinkkejä kehiin kiitos.
Olen vajaa 30nen ja avovaimoni hiukan nuorempi ja 3 alle koulu ikäistä lasta.
Kaikki sai alkunsa siitä kun 1kk sitten maistelimme alkoholinkia miespuolisen kaverini ja hänen vaimonsa kanssa.
Kaverini vaimo sitten oli poistunut asunnosta pois toisaalle yöksi ja avovaimoni meni käymään yöllä siellä jolloin olin nukkumassa.
Heräsin jossakin vaiheessa yöllä ja soitin missä hän on,vastaukseksi että mies kaverini luona.
Kysyin onko muita ja hän sanoi kaverini ja hänen vaimonsa.
Uudestaan kysyessäni avopuolisoni tullessa kotiin sanoi samaa että kaverin vaimo todella on siellä myös.
Hiukan humalassa alkoi ihmetyttää ja menin sitten tarkastamaan asian ja epäilykseni osottautuivat todeksi eli kaverin oli yksin.
Syyksi valehteluun sain että koska olen mustasukkainen ei uskaltanut sanoa totuutta.
Kaverini on käynnyt meillä,jutellut muutenkin avovaimoni kanssa ja ei se minua ole haitannut.
Ihmetyttää vain yhtä äkkiset valheet.
Toinen sanoo toista ko. illan tapahtumista ja toinen päin vastoin,ihan pikkukysyksistäkin.
Ketä siis uskoisi ja mitä tässä tilanteessa tekisi kun itse saa mielessään hakea vstauksia ?
Alkaa ajatusmaailma pikku hiljaa seota kun kaikki vaihtoehdot illan tapahtumista on mielessä.
Muutaman kerran kysyessäni hän on kuunnellut hiukan aikaa ja sanonut ettei mitään ole tapahtunut.
Kun sitten haluaisin keskustella jne. niin kuulemma nukuttaa.
Kommentteja ja vinkkejä kehiin kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olisi, kun voisit jättää asian mielestäsi. Sillä se kasvaa ja paisuu liiaksi. Ota se kanta, että se on totta, minkä näet, muulla ei ole merkitystä! Mustasukkaisuus ei kannata! Olen kitkenyt sen itestäni joskus juurineen pois ja takaisin ei ole tullut...sillä toista ei voi omistaa.
Juuri tuo on mieltä raastavaa kun kaikki paisuu ja kasvaa mielessä.
Joka pienikin asia mistä ennen ei hetkahtunut tuntuu tulevan päälle.
Se ei ole helppoa aikaa,eritoten yöt.
Nukkumaan mennessä alkoi kaikki ajatukset velloa ja niihin hakemaan itse vastauksia.
Mutta nyt on sellainen olo että mitä minä tässä voitan.
Haluanko pohtia asioita loppu elämäni vai mitä.
Jos puoliso haluaa jotain touhuta niin touhutkoon.
Mitäs minä siitä paineita ottamaan,tiedän mitä itse teen ja sillä selvä.
Jos joku haluaa valehdella ja tuntee tekevänsä oikein niin menköön sitten niin.
Kai hänellä on siihen omansa syyt miksi asia ei minulle kuulu.
Ja mitä omistamiseen tulee niin senkin olen kuullut ja myös itsekkin tajuan että toista ei voi omistaa.
Miten sen omistamisen nyt sitten ymmärtää mutta se siitä.
Ja tässä on viime päivinä tapahtunut yhtä sun.
Kysymys miksi kaverit valehtee voi vain sanoa että en minä sellaista elämääni tarvitse.
Miksi pitää sellaista kaverina joka pystyy valehteleemaan päivästä toiseen päin naamaa.
Itsellenihän minä siinä pahaa mieltä ja mielen tuskaa kasvatan.
Mutta miksi kyseinen henkilö haluaa olla kaveri vaikka olen sanonut ja kysynyt miksi valehtee ?
Ja naama perus lukemilla väittää kiven kovaan asiaa omaksi edukseen vaikka se on valhetta.
Mutta mitäpä tässä hänen haluja miettimään.
Elämä jatkuu ja silleen
Luultavasti syy on se minkä sanoo, eli ei olisi jaksanut kuunnella mustasukkaista kyselyä. Jos olisi halunnut pettää, niin olisi varmasti suunnitellut ja "piilottanut" paremmin. Yksinkertaisesti häntä ei ole vielä nukuttanut, ja hakenut seuraa. Koskaan et 100% voi tietää, mutta siihenhän se luottamus suhteessa perustuukin.
Se pettää. Ala itsekkin tapailemaan naisia. Ihan selvät pettämisen merkit. Lapsetkin ovat noin nuoria, niin selviätvät erosta komeasti. Ja kaveri vaihtoon. Tommonen ei ole kaveri, saatikka ystävä.
"Tommonen ei ole kaveri, saatikka ystävä."
No siinä kyllä olit oikeassa :D
Loppu hyvin,kaikki hyvin ?