Mä istun terassilla vilttiin kääriytyneenä ja mietin sinua. Mitenköhän mones ilta tämä on, kun en vain pysty toimimaan. Tekemään niitä arkisia asioita joita arki vaatisi toimiakseen jouhevasti. Mietin onko todella niin, että vaistoni ja sydämeni ovat väärässä. Väärässä kun tuntevat ja tietävät sinulla olevan lämpimiä ajatuksia minua kohtaan. Selkeää kiinnostusta, mutta pelkäät kokonaistilannetta. Tilannetta joka on hankala ja tuonut jo esiin omituisuutena. Sydämmessäsi kuitenkin kutittelen ja ajatuksissasi pyörähdän. Järki kuitenkin yrittää sanoa, että et halua tutustua muhun enää enempää ja haluat unohtaa minut. Olemme paljon jutelleetkin tai siis minä. Sä oot jaksanut kuunnella mun murheita tunnin ja toisenkin. Oletko vain niin kohtelias mies? Vai haluaisitko oikeasti olla osa elämääni. Voiko mies oikeasti yrittää unohtaa, vältellä ja sanoa että ei kiinnosta vaikka olisikin tunteita? Tukahduttaa niitä mahdottomalta tuntuvan tilanteen edessä? Vaikka niitä olisikin? Mä en pysty sua unohtamaan, en millään. Joku sisälläni kertoo, että mun kylmät varpaani kuuluvat sun peittosi alle. Haluaisin painautua sua vasten syksyn pimeässä illassa, laituritansseissa. Haitarimusiikin soidessa taustalla ja aaltojen liplattaessa veneen kylkiin. Auringon laskiessa tulla kainaloosi rantakalliolla. Nojata hartioihisi, tuntea lämpimän kätesi ympärilläni ja olla vaan. Olla sun lähellä. Suudella huuliasi pehmeästi, mutta vaativasti. Niin, että tietäisit yön tuovan ihomme koskettamaan toisiamme. Jokaisesta kosketuksesta tietäisit että käteni haluavat koskea vain sinua, että minä haluan vain sinua. Tietäisit aamulla herätessä vierestäni, peiton alta, että olet juuri se mies, jonka kanssa haluan olla onnellinen ja tehdä onnelliseksi.
Olisiko meillä mahdollisuus?
Rakastaa?
Olisiko meillä mahdollisuus?
Rakastaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miks luulet olevas väärässä?
Mun pitäs olla se viltti!
Noh. Olipas siinä aika ihana kirjoitus, josta käy hyvin ilmi kirjoittajan tunteet. Kaipaamani nainen saisi kyllä minun puolestani ajatella noin, minä vastaisin noihin tunteisiin täysin.
Kirjoitat kauniisti ☺️.. kumoa tämä olisikin minulle
Olipa ihana kirjoitus, osui suoraan herkkään sieluuni. Pystyin todella näkemään tilanteen, aistimaan tunnelman jopa tuntemaan ja haistamaan fiilikset. Oon erinäisissä paikoissa tuollaista kuvitellut tunnelmoinut, kaivannut jotakuta samoin aistivaa ja tuntevaa. Oma yksinäisyys välittyy varmaan osiltaan tuosta, että tuntuu ettei sellaista ihmistä ole olemassa joka pystyisi virittäytymään tuohon tunnelmaan ja aistimukseen, kaikkea ei tarvitse eikä edes pysty sanoin kuvaamaan. Voihan sitä haihatteluksi sanoa, ehkä se on sitä joidenkin naisten kokemaa tunnehömppää itssellänikin, mutta se on osa minua, vaikka ravistelenkin sitä hartioilta pois ja työnnän järjen alta syrjään.
Haitarimusiikkia rantakalliolla vain lohivoileivät puuttuu.
Joo, ja varmaan silliaamiainen. Meinasitko sää ilokses vaan tunnelmaa viedä.
Oot sä harmaa vaan et demi?
Kaunis kirjoitus joka on täynnä lämpimiä tunteita ja epävarmuutta. Antaisitko jonkun tunnisteen tuosta miehestä? Ei kukaan voi vastustaa noita tunteita, ole rohkea ja lähesty häntä.
Oletko kertonut tuon hänelle? Kerro ihmees itse olisin onnellisuudesta pinkeänä jos joku nainen tuntisi minua kohtaan nuo tunteet.