Tytär tuossa kyseli, että mitkä mahdollisuudet eron vuoksi isättömillä lapsilla on mahdollista kehittyä aivan hyviksi ihmisiksi! Lasten isä on yhdenlainen taivaanrannanmaalari, hunsvotti täysin vastuuton tarinankertoja, uhoaja ja uhkailija joka asuu onneksi 400 km päässä. Tyttöraukka haikailee kuitenkin sitä, että lapsilla pitäisi olla isä ja käy iltaisin Jaakobin painia itsensä kanssa mitä tehdä ja muuttaako tyypin perään heittäytyen tyhjän päälle taloudelliseen epävarmuuteen sekä henkiseen kaaokseen. Mitä neuvoja tyttärelle voi antaa?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Outo kysymys. Isättömiä lapsiahan on paljon, samoin äidittömiä. Joillakin ei ole kumpaakaan.
Parempihan se on olla isätön/äiditön jos jompikumpi on se hunsvotti. Silloin lapsestakin voi tulla samanlainen esimerkin kautta.
Niin tietysti paras mahdollinen on jos lapsella olisi kumpainenkin, silloin hänellä on elämän peusasiat kunnossa ja esimerkki miten itse käyttäytyy ja elää elämänsä.
Mutta toisen vanhemman puuttuminen ei ole este hyvälle elämälle.
Paljon myös riippuu omasta itsestään ja kavereista. Mutta ei neuvoja voi kenellekään antaa suoranaisesti, sillä kyllä elämä opettaa mikä on oikein ja mikä väärin. Ja miten itse haluaa olla onnellinen.
Sotien aikaan on kasvanut tuhansia isättömiä lapsia - ja taatusti suurinosa heistä on täysin tasapainoisa & "täyspäisiä".
Ja jos tuo isä on aidosti ja pyytteettömästi kiinnostunut lapsistaan, hän ilomielen matkustaa 400km nähdäkseen lapsensa.
Eräs etä-äiti (siis huomaathan etä-äiti) "velvoitettiin" hankkimaan lasten asumispaikkakunnalta itselleen pieni asunto että sai tavata sielä viikonloppuisin lapsiaan - että näinkin voi asian järjestää.
Isä on tärkeä, mutta ei edellytys kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi - kuten ei äidinkään olemassaolo. Joissain tapauksissa isällä/äidillä voi päinvastoin olla epäsuotuisa vaikutus lapsen kehitykseen - jopa vahingollinen.
Vaikeaa ketään mennä neuvomaan, mutta tyttären kannattaa miettiä onko isän fyysinen jatkuva läsnäolo sen arvoinen, että sen hinnaksi kannattaa laittaa tuon tyhjän päälle heittäytymisen ja henkisen kaaoksen - se on henk.kohtaisena mielipiteenäni näin yleisesti ottaen turhan suuri hinta lohkaistu lapsen elämänpiiristä - lapsi tarvitsee kuitenkin perusturvallisuutta ennen kaikkea ja kaiken ohessa hyvin paljon.