Kun ei enää jaksa ja pettynyt kaikkeen , eniten itseensä kaikessa suhteessa. Hyvänä päivänä kaikki suht ok, mut huonona päivänä fiilis, mitä paskin. Hassuinta tässä on, että periaatteessa kaikki hyvin. Tiettyjen vastoinkäymisten myötä olen oppinut arvostamaan elämää ja terveyttä, mikä ei todellakaan ole itsestään selvyys. Itsellänikin ollut tilanteita, jolloin ollut asiat huonommin ja saanut herätyksen elämän rajallisuuteen.
Myös läheisiä ihmisiä löytyy, mutta silti mun on todella paha olla (tähän monta syytä) enkä vaan pysty avautumaan asiasta. Päällisin puolin kaikki näyttää varmasti ok eikä kukaan osaa aavistaakaan, mitä todellisuudessa tunnen. Tunteetkin menee nykyään niin laidasta laitaan. Kun tunnen, niin tunnen PALJON hyvässä ja pahassa. En vain pysty avautumaan kenellekään ja tuntuu olevan helpompi pitää ihmiset tietyn etäisyyden päässä musta. Tuntuu, että ei vaan enää jaksa edes yrittää mitään, kun kaikki menee pieleen, kuten ennenkin. Sitä yrittää olla vahva, mutta todellisuudessa on kaikkea muuta ja myös todellisuudessa ei jaksaisi enää yksin olla vahva.
Myös läheisiä ihmisiä löytyy, mutta silti mun on todella paha olla (tähän monta syytä) enkä vaan pysty avautumaan asiasta. Päällisin puolin kaikki näyttää varmasti ok eikä kukaan osaa aavistaakaan, mitä todellisuudessa tunnen. Tunteetkin menee nykyään niin laidasta laitaan. Kun tunnen, niin tunnen PALJON hyvässä ja pahassa. En vain pysty avautumaan kenellekään ja tuntuu olevan helpompi pitää ihmiset tietyn etäisyyden päässä musta. Tuntuu, että ei vaan enää jaksa edes yrittää mitään, kun kaikki menee pieleen, kuten ennenkin. Sitä yrittää olla vahva, mutta todellisuudessa on kaikkea muuta ja myös todellisuudessa ei jaksaisi enää yksin olla vahva.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan mun suusta tuo teksti, tosin terveyden kanssa ei ole ollut ongelmia..
Apua en hae, koska se olisi heikkoutta. Liian lähelle en päästä, koska sekin olisi vain heikkoutta. Ja heikkous on pahasta, koska aina pitää olla vahva ja pärjätä yksin.
Kerran on jo henkinenromahdus tullut. Sitä pelkään, koska nyt on eri tilanne ja semmoseen ei ole enää varaa joutua. Mutta silti apua ei voi hakea, koska heikkoutta ei saa näyttää. Mennään viimeseen asti, vaikka se tarkottaisi oman käden kautta hautaan. Siellä saa sitten maata ja miettiä, kannattiko olla niin pirun vahva.
En oikeesti oo näin negatiivinen. Nyt on vaan kaikki toivo menetetty, että joskus edes joskus tapahtuis jotain hyvääkin kaiken tän paskan keskellä.
Joskus oikea vahvuus löytyy sieltä, et uskaltaa olla myös heikko ja tarvitseva.
Koska kukaan meistä ei ole jatkuvasti vahva ja hyvä ja oikeassa.
Joskus on hyvä olla vaan sitä mitä oikeesti on,
En tiedä tietääkö kumpikaan teistä Jari Kekäläinen laulun
Sen verran- Oisko han laulutnäissä nimi
Jos ois sen verran et vahva et uskaltaisi olla heikko..
Tuolla se varmaan ainaskin laulun sanat löytyy.
Niinpä. Hulluahan tuo, mut samoil fiiliksil mennään. Lohduttavaa kuulla, etten oo ainut hullu. Tsemppiä sulle ehkä se aurinkokin joskus paistaa, mut sinne hautaan asti se ei enää osu ;)
Itse kans menen terveys edellä monesti, en vaadi liikoja itseltäni ja tyydyn monesti vähempään. Oma tilanteeni ei ole paras mahdollinen, siksi en helpolla päästä naisiakaan lähelleni, kun en usko, et se johtaisi mihinkään parempaan, vaan loisi enemmän huolta ja harmia arkeeni? Olen varautunut ja luottamustani ei helpolla saavuteta, elämä opettanut. Maalaisjärkeä on, onneksi vielä terveenäkin pysynyt. Liika itsekkyys ärsyttää. Huomioin myös muita.