En väitä tietäväni hyvyyden tai pahuuden olemusta objektiivisesti. Mutta, entäpä jos hyvyys ja pahuus itsessään on vain yhdysvaikutus, ts. siellä missä on hyvyyttä on myös pahuutta. Aivan kuten, missä on sähköä on myös magnetismia.
Mitä jos hyvyys ja pahuus ovat vain saman kolikon eri puolet. Kun heitämme kolikkoa, näemme ainoastaan kruunan tai klaavan. Siis joko hyvän tai pahan, entäpä jos ne molemmat ovatkin samanaikaisesti olemassa.
Mielestäni pyhimyksiä ei ole olemassa – kyllä se paavikin perseillään istuu, kuten kaikki naisetkin etc. Eikä mielestäni absoluuttisesta paholaista ole olemassa, vaikka käärme tai sika horoskoopiltaan olisi.
Mitä jos hyvä ja paha ovatkin vain jotain ihmisyksilön päässä olevaan jotain hyvin subjektiivista.
Mitä jos hyvällä ja pahalla ei olekaan objektiivista perustaa ulkomaailmassa – mitä sitten?
Tapahtuuko kaikki elämässä objektiivisen hyvän ja pahan tuollapuollen?
Mitä jos hyvyys ja pahuus ovat vain saman kolikon eri puolet. Kun heitämme kolikkoa, näemme ainoastaan kruunan tai klaavan. Siis joko hyvän tai pahan, entäpä jos ne molemmat ovatkin samanaikaisesti olemassa.
Mielestäni pyhimyksiä ei ole olemassa – kyllä se paavikin perseillään istuu, kuten kaikki naisetkin etc. Eikä mielestäni absoluuttisesta paholaista ole olemassa, vaikka käärme tai sika horoskoopiltaan olisi.
Mitä jos hyvä ja paha ovatkin vain jotain ihmisyksilön päässä olevaan jotain hyvin subjektiivista.
Mitä jos hyvällä ja pahalla ei olekaan objektiivista perustaa ulkomaailmassa – mitä sitten?
Tapahtuuko kaikki elämässä objektiivisen hyvän ja pahan tuollapuollen?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyseessä on joukon itsensä määrittelemiä joukon sisäisiä asioita kahteen eri kategoriaan. Eli molemmat hyvä ja paha ovat tietenkin olemassa, molemmat ovat ihmisestä. Säännöt ja vaikkapa käyttäytymismallit tai niihin liittyvät pelotteet rangaistukset, tai yleinen joukon paine, tarkoituksella vähentävät toista puolta, ei-haluttua.
Kasvatus ja koulutus voi vaikuttaa, ihmisyksilön luonteenpiirteet myös, mutta koska kyseessä ei ole pohjimmiltaan tai kokonaisuudessaan pelkästään synnynnäinen asia, vaikkakin esim. käsitys reiluudesta tai oikeudenmukaisuudesta saattaa olla syvemmällä ihmisessä kuin pelkät opitut normit, ihminen on aina ihminen, ja toteuttaessaan hyveitä tai paheita, hyvyyden tekoja tai pahuuden takoja, toteuttaa ihmisyyttä, johon sekä hyvä että paha sisältyy.
Rohkeudesta kiinni kuinka pitkälle keskitiestä on valmis suuntaan tai toiseen menemään.
Voi siis olla "hyviäkin" ihmisiä, ja onkin, mutta ei sen tarvitse aina paavin olla. Eikä siihenkään tuoliin pelkästään yhdenlaisia ihmisiä valikoidu. Todennäköistä on, että on ollut ja tulee olemaan laidastalaitaan. Kuten valtaväestökin, suurin osa paaveistakin on todennäköisimmin jossain keskivaiheilla, horjuu hyvän ja pahan välillä. Ja äärilaidoissa myös rohkeasti väkeä edustamassa omaa näkemystään, mutta ehkä sitten määritelmien mukaisesti näitä ääripäitä on keskimääräistä kaitaa keskitietä tallaavaa väkeä vähemmän.
Hyvä pikkeli
Kysymys on vain näkökulmasta.
Viiden kuuden miljardin ihmisen äkkikuolema tekisi maapallon luonnolle pelkästään hyvää.
Väitätkö että ihminen ei ole osa luontoa tai olisi jotenkin epäluonnollinen olio? Kuinka määrittelet itse luontoon sisältyvänä luonnollisena olentona luonnon puolesta luonnon ihannetilan ja mihin tilaan meinasit sen pysäyttää?
Tietysti ihminen on osa luontoa, ja joidenkin mielipiteiden mukaan vielä sen älykkäimpiin kuuluva osa. Ihmisen älykkyys on peräti ylittänyt luonnon normaalit kannanrajoitusmekanismit. Valitettavasti vain ihmisenkään evoluutiopotentiaali ei taida riittää lajin kovin pitkään säilymiseen, muiden lajien oheissukupuutoista puhumattakaan. Tosin 99,5 prosenttia maapallolla eläneistä lajeista on kokenut sukupuuton, joten liitymme lajina kunniakkaaseen joukkoon.
Onneksi tänne jäävät vielä bakteerit, torakat ja mahdollisesti rotat jatkamaan elämää maapallolla, jos sen ilmasto ei nyt satu asettumaan aivan äärimmäisiin oloihin.
Kyllä tuo muille eliölajeille tekisi pääsääntöisesti hyvää, mikäli olemassaoloa hyvänä pidetään.
Siehää olet kuin P. Linkola!
Venäjä on käynnistänyt valtavan hyökkäyksen Ukrainan energiainfrastruktuuria vastaan, mikä on viranomaisten mukaan 12. laajamittainen hyökkäys energialaitoksiin tänä vuonna.
Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskin mukaan käytettiin 93 ohjusta ja yli 200 dronia.
keittokirjasta voi katsoa sopivan sekoituksen hyvää ja pahaa
Muistaakseni Aristoteles puhui puoluepolitiikasta jotenkin niin: Että jokainen joka on meidän puolueen puolella on pakostakin hyvä. Olkoon vaikka millaisia mielipiteitä. Mutta jokainen joka ei kuulu meidän puolueeseen tai joukkoon on pakostakin paha.
Eli jos on mielenosoitusmarssi niin jompi kunpi on pahoja. Joko marsiin osallistujat tai ne, jotka eivät siihen osallistu?
Hyvää ja pahaa on joissain tapauksissa vaikea määritellä ja toisaalta se minkä joku kokee hyvänä on jonkun toisen mielestä pahaa. Voidaanko hyvää ja pahaa määritellä absoluuttisesti, en tiedä. Ehkä jakoa voitaisiin lähestyä motiivin kannalta, haluaako tehdä hyvää vai pahaa. Tuokin jaottelu on hieman hankalaa nimittäin isä joka piiskaa lastaan voi ajatella ja jopa sanoa, että tämä on sinun omaksi parhaaksi. Taloyhtiössä mummu voi syöttää lintuja, jotka pesiytyvät pihapiiriin ja sotkevat ympäristön. Vastaavasti taas näennäinen hyvän tekeminen voi sisältää esim. itsensä tehostamista ja näyttämisen halua.
Yksinkertaisimmillaan hyvä on pahan puutetta ja vastaavasti paha on hyvän puutetta. Koska hyvän ja pahan muotoja on lukematon määrä, niin ne ovat keskenään epäsymmetrisiä muotoja. Tällöin ne eivät ole sen enempää kontraarisia kuin kontradiktorisiakaan käsitteitä. Sen sijaan esimerkiksi miellyttävä ja epämiellyttävä tai tuskallinen ovat toistensa suhteen kontraarisia vastakohtia, sillä ne ovat toistensa pois sulkevia asioita.
Liberalistisen arvo-käsitteen mukaan hyvä (paha) on subjektiivinen ja relativistinen asia. Vastaavasti arvo-objektivistisen käsityksen mukaan hyvä (paha) on non-naturalistinen, eli ei-luonnollinen arvo-ominaisuus. Arvo-objektivistisen käsityksen mukaan kyse on siis arvostelmista riippumattoman hyvän (pahan) olemassaolosta.
Vaikka objektiiviset ja subjektiiviset hyvä/paha-käsitykset eroavatkin enemmän tai vähemmän toisistaan, niin yhtäläisyyksiäkin löytyy. Esimerkiksi molemmat arvosuuntaukset voivat hyväksyä esimerkiksi sen, että kivun ja mielihyvän kokemisen arvo on erottamaton osa niihin kohdistuvista vastenmielisyys- ja haluttavuusreaktioista. Tämä siksi, että sekä objektivistien, että subjektivistien mukaan silloin ilmiö- ja reaalimaailma kohtaavat toisensa.
Lisää hyvän-käsitteestä teoksessa "Hyvän variaatiot", von Wright.
Toki on mustaa ja on valkoista, mutta yleensä se on jotakin siltä väliltä. Valitettavasti taaskaan ei löydy sitä yksinkertaista vastausta kysymykseen. Meidän mielestä esim. demokratia on todella hyvä asia, mutta maailmassa on paljon voimia jotka tekevät parhaansa sen romuttamiseksi jopa esiintymällä itse demokraatteina ja epäilemällä olemmeko me muka sellaisia.
Arvatenkin joulu on possulle pahaa, mutta ihmiselle hyvää.
Se on ihmisen luonne sellainen, että mustavalkoisia asioita on helpompaa käsitellä, vetää rajaa välille, tehdä päätöksiä tai valintoja, lokeroida ja luokitella, kuulua joukkoon tai erottua. Sen takia mustavalkoista totuutta levitetään ahketasti, se on myös yksi tapa hallita ihmisiä tai tilanteita, pidetään tarinat tarpeeksi yksinkertaisina.
Ei siinä sinänsä mitään väärin ole, mutta on hyvä tietää, että asioilla on puolensa, ja aina löytyy syitä ja tarkoituksia miksi mitäkin asioita pidetään pinnalla, koska se vaatii työtä ja harvemmin kukaan aikaansa huvin ja harrastuksen vuoksi tuhlailee.
Hyvä ja paha menee mielestäni tuohon kuvioon aika helposti, koska kuten muutkin on todenneet, käsitteinä ovat sopivan väljiä lähes tarkoitukseen kuin tarkoitukseen.
Emme voisi ymmärtää mikä on hyvää, ellei olisi pahaakin.
Mutta pahuuden olemassaoloa ei voida perustella hyvyyden ymmärtämisellä. Jos voisi, silloin hyvyys ja pahuus olisivat symmetrisiä käsitteitä. Mutta koska näin ei ole, niin meidän ei tarvitse manata pahuutta esiin ymmärtääksemme hyvän. Hyvän kohdalla kannattaa kiinnittää huomio G.E. Mooren esille nostamaan "naturalistiseen virhepäätelmään".
Mulla on ollut aina ilmeisen väärä käsitys hyveestä tai hyvästä moraalifilosofian kannalta.
Oon ajatellut että voi olla olemassa puhtaasti hyviä ihmisiä.
Mutta kun silmäilin erästä teosta hyve onkin onnen tunnetta sydämessä siitä että saa muilta ihmisiltä suosionosoituksia omien tekojensa oikeellisuuden tähden. Kaikki taputtaa selkään ja on siksi onnellinen.
Evankeliumi sanoo: Kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden. Voidaan päätellä että tuo uskonto on täysin hyveiden vastaista.
Suurin nautinto on suurin hyve. Ja kärsimys on suurin pahe. Jossakin kulttuurissa voi olla tapana viettää hulvatonta elämää nautiskellen. Siinä kulttuurissa niin eläen saa taputukset olkapäilleen. Niinpä käsitys hyveistä on täysin aikaan ja kulttuuriin sidoksissa.
Kristillisyyttä arvostetaan Nykyisin hyveen perikuvana mutta 2000 vuotta sitten se oli suurin hyveen vihollinen.
HYVÄ AVAUS?
Zele yritti kolmekertaa salamurhata Trumpin :(
Kumman puolen Suomen johto valitsee? Trumpin vai Zelenskyin?