Eli oon siis 11vuotias tyttö ja mua on alkanu masentaa hirveesti nyt lähiaikoina ja en enää tiedä onko tää normaalia
-tunnen ahdistusta ja itken melkein joka päivä
-päätäni särkee tosi usein (en tiiä liittyykö thähän aiheeseen)
-mikään mukava ei enää tunnu melkein miltään
-tuntuu että kukaan ei ymmärrä
-välillä tunnen että en vain jaksa enää ja haluaisin vain luovuttaa
-en saa yöllä unta
Olen yrittänyt pyhua tästä vanhemmilleni mutta he aina vain sanovat että se on murrosikä😔
-tunnen ahdistusta ja itken melkein joka päivä
-päätäni särkee tosi usein (en tiiä liittyykö thähän aiheeseen)
-mikään mukava ei enää tunnu melkein miltään
-tuntuu että kukaan ei ymmärrä
-välillä tunnen että en vain jaksa enää ja haluaisin vain luovuttaa
-en saa yöllä unta
Olen yrittänyt pyhua tästä vanhemmilleni mutta he aina vain sanovat että se on murrosikä😔
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se voi liittyä ihan vain kasvamisen vaiheeseen. Käypä juttelemassa kouluterkkarin kanssa, hän voi varata ajan koulupsykologille, jos teillä on sellainen. Mitä asioita mielessäsi pyörii? Kohtalotovereita varmasti löytyy, nuorempia ja sitten vanhempia, jotka ovat eläneet jo asioita läpi. Perustavanlaatuisten asioiden pohtiminen kuuluu ihmisluontoon, toivottavasti löydät luotettavia juttukumppaneita.
No itse olen aika ujo ja olen hädin tuskin uskaltanut sanoa äidilleni että itken melkein jokapäivä ja entiset mielenkiinnonkohteet eivät enää kiinnosta mutta aina saan vain saman vastauksen mutta tietääksen murrosikään ei kuulu itsetuhoiset ajatukset ja mielessä pyörivä lause: "ehkä itsemurha ei ookkaan niin paha vaihtoehto" olen myös väkisin mielessäni miettinyt että jos tekisin itsemurhan niin miten tekisin sen😓......
https://www.tukinet.net/
https://www.tukinet.net/keskustelu/otsikot.tmpl?grp=59
Tuolla on hyvä foorumi löytyy myös live-chat.