Mitä vaihtoehtoja enää on?

opiskelu ulkomailla jossain halvassa maasa elät mukavasti kelan tuilla. kokeile kokonaan toisenlaista maailmaa jospa se sopisi sinulle paremmin. esim joku budhalainen maa

Älä anna periksi vielä. Olet liian nuori. Sinulla on vielä paljon kokematta ja kaikki voi muuttua parempaan suuntaan hyvinkin nopeasti.

Hei,

Hyvä, että kirjoitit tilaneestasi tänne! Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki voi olla hyvä voimavara, vaikka kerroit, että terapia, osastohoito ja lääkitys ei ole vielä tuonut helpotusta tilanteeseesi. Oletko kertonut hoitotahollesi näistä itsetuhoisista ajatuksistasi? Jos et, niin kerro niistä siellä ja toki myös vanhemmillesi. Lääkitystä ja hoitoasi voidaan muuttaa tarpeen mukaan.

Lisäksi on olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voit halutessasi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä.

- Sekasin-chat nuorille, https://sekasin247.fi/. Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 7-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoise

- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

- Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.

Kiireellisessä tilanteessa voit aina ottaa yhteyttä myös paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen.

Voimia tilanteeseesi!

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

On muitakin näkemyksiä masennuksesta, hoidoista jopa parantumisestakin kuin mitä meillä tarjotaan. Niitä kovin tutuiksi tulleita piikkejä ja pillereitä.

Tässä eräs näkemys, joka paneutuu huomattavasti syvällisemmin aiheeseen, mitä meillä on tapana.

https://www.elinahytonen.fi/2011/08/masennus-kiinalaisen-ja-lansimaisen-laaketieteen-silmin/

Lähteekö siinä taju, kun naru alkaa kuristaa? onko täysin tuskaton tapa kuolla?

onko tuo mukavempi tapa kun esim hukuttautuminen?

Hei,

Olet saanut hyviä ohjeita sos-kriisikeskuksesta ja Masennuksesta.
Kokeilepa niitä.

Hyvä että olet etsimässä apua.
Käy tarkistuttamassa että esim ei ole raudanpuutetta. Jos ei jaksa, niin voi olla ihan sellainen syy.
Tai että puuttuu jotain.

Toivon sinulle kaikkea hyvää!

Älä luovuta!!!
Mä niin tajuan sua ja musta sä oot rohkee kun kirjoitit vielä tänne, aivan huippisjuttu!!! Niin monet antavat heti periksi, mutta sä et.

Kirjoitan nyt omasta kokemukstani: mäkään en aikanaan saanut riparilta apua vaikka pieni kiiinnostus tuolloin yliluonnollisiin oli. En valitettavasti myös luterilaisesta kirkosta. Niissäkin on paikkakuntaeroja.
Mä voisin suositella helluntaisrk:ta, siellä nuorten iltoja ym kivaa. Itsekään en aina jaksa lukea, silloin olen kovasti tykännyt kuuunnella esim. Tv7:n puheita, siellä on ohjelma-arkisto, jossa hyviä on esim ohjelmat :yliluonnollista, iloa arkeen ym.
Aivan mahtavaa kun kirjoitit tänne, kerrothan lisää elämästäsi!
Eikä se masis aina siihen katso, vaikka sullakin on ulkoisesti asiat hyvin , monet rikkaatkin ihmiset ovat kärsineet masiksesta ja pahoista ajatuksista.

Muista että ei ole väliä kuinka pahassa paikassa olet elämässäsi, niin riittää et sanot "Jeesus auta", Hän AINA kuulee sua, ihan aina!! Jeesus rakastaa sua yli kaiken ja hänellä on suunnitelma sunkin elämälle, hyvän suunnitelma! Hän kuoli puolestasi että saisit iankaikkisen elämän, niin paljon Hän rakastaa sua <3

Kirjoitathan lisää tänne ajatuksiasi jooko?

Ihan hirmu paljon haleja ja jaksamisia sulle!
Oon ihan satavarma että tilanteesi muuttuu vielä iloksi vaikkei se nyt näytä/tunnukaan siltä.
Tsemppiä, oot tärkee!

mä oon 40 vuotias mies ja kärsin samasta kun sä ja ollut monia kertoja osastolla ja suljetilla ja on psykiatria ja omahoitaja mut sillä erolla et mul ei oo ketään ei oo tyttöystävää ja kavereita mut periksi en oo antanu vielä sullaha on asiat pirun hyvin muhun verrattuna! noin nuorena kannata itsaria tehdä, elämä eesså tosin kun mulla.

Mitä jospa 12.7. olisikin toivon päivä. Päivä jolloin näetkin valonpilkahduksen tulevasta, sulla on paljon kivoja asioita mitä koet ja näet, älä anna periksi, ethän.
Musta sana säälittävä ei sovi suhun, vaan toivorikas, rohkea, hyvä kirjoittamaan, fiksu.
Aina on toivoa!!!
Kokeilethan vielä näitä ihmisten vastauksia sulle, mikä niistä tuntuu hyvältä sun mielestä. Yhtään mitään että siinä häviä, voit vain voittaa :)
Tsempit edelleen!!!

Menit metsään mukana köysi
Mutta luontosi sinut löysi
Päähäsi putosi käpy
Pieni elämän näpy
Pesästä pallo kuin muna
Raiteilla kiiti vieressä juna

Elämässä on kärsimystä. Se on osa sen luonnetta. Elämä ei ole helppoa. Eksistentiaalinen kriisi voi kuulua osana ihmisen ajattelumaailmaan kun hän tajuaa oman kuolevaisuutensa ja miettii miksi on syntynyt. Voi tulla tunteita, että ei haluaisi olla olemassa ja mikä järki kaikessa on. Toiset vaan painavat menemään, ja vaikuttavat onnellisilta ja itsestä voi tuntua että miksi edes olla olemassa, miksi synnyin, miksi tämä kaikki. Halua olla olematta. Ehkä osa ihmisistä kokee asiat voimakkaammin, pohdiskelevat enemmän ja ovat herkempiä. Niille monesti elämä saattaa tuntua rankemmalta, kuin toisille jotka eivät niin paljoa asioita mietiskele. Vaikka en itse buddhalainen olekaan, mielestäni on lohdullista lueskella buddhalaisia tekstejä ja havaita niistä se, että tällaisia asioita tuskin vain itse pohdiskelee, näitä asioita on pohdittu vuosisatoja ja tuhansia, elämän luonnetta ja miten suhtautua siihen, että elämässä on vahvasti läsnä kärsimyksen luonne ja eksistentiaaliset kysymykset.

Monesti sitä ajattelee, että elämässä pitäisi olla onnellinen, mutta siinä missä on onnea, on myös kärsimystä. Joillakin kärsimystä on enemmän kuin toisilla, elämä ei ole reilua. Toisaalta, siinä missä näkee vain oman kärsimyksensä, muilla saattaa olla huomattavasti hankalampaa. Olen oppinut ajattelemaan asioita myös kiitollisuuden kautta. Kun on käynyt hyvin pohjalla, kun elämä ei ihan niin paljoa koettele, niin sitäkin myös arvostaa paljon.

Kun puhutaan masennuksesta, monesti ajatellaan, että se pitäisi muuttaa pois. Että olisi epänormaalia olla masentunut, ja pitäisi olla aikaansaava ja toimelias. Että kun syö lääkkeitä ja sitten terapiaan, niin sitten se alkaakin helpottaa, niin vaan. Mutta elämä on polku, jossa asiat eivät hetkessä vain muutu vaan pikkuhiljaa tulee oivaltamisia ja pikkuhiljaa voi syntyä muutoksia. Se vaatii kärsivällisyyttä. Vaikka masennus vaikuttaisi pelkästä synkkyydeltä ja tuskalta, siinä voi olla myös joku tarkoitus, se voi tietyllä tavalla herättää näkemään asioita. Itse olen yrittänyt oppia sitä, että pystyn käsittelemään monenlaisia tunteita. Ne tuskaisimmatkin kokemukset ovat loppupeleissä jälkikäteen ajateltuna olleet jonkinlainen viisauden lähde elämässä, jossa on oppinut itsestään jotain ja monesti se kauneus elämässä on sen synkkyyden vastinpari. Kun joskus olen ollut hyvin turruttavilla lääkityksillä, niin osaan arvostaa sitäkin, että pystyn vaikkapa itkemään, ja se on hyvin hieno puhdistava tunne. Monesti masentuneet ajatukset eivät ole tulleet vailla syytä ja kun asioita on pohdiskellut vuosia myöhemmin, onkin jotenkin armollisemmin itseään kohtaan voinut nähdä että mistä ne voimakkaimmat masennuksen kokemukset ovat kummunneet. Itselläni on ollut traumataustaa, jonka merkityksen olen vasta aikuisiällä tajunnut miksi olen aikuisiällä kärsinyt niin paljon. Ja yrittänyt oppia olemaan itselleni armollisempi.

Itse olen sairastanut masennusta aina välillä teini-iästä asti. Muutamaksi vuodeksi elämä helpotti aikuisuudessa ja voin sanoa, että teini-ikä itsessään oli ainakin minulle ahdistavaa ja kamalaa aikaa. Oli aivan upeaa elää vuodet varhaisaikuisuudessa jotka olivat todella hienoja ja olen onnellinen, että en päättänyt päiviäni teini-iässä vaikka rankkaa olikin ja itsemurha-ajatuksia. Teini-ikä todenteolla koettelee ihmistä, liekö se on hormonimyrsky vai vaatimukset mitä nuorelle laitetaan: "löydä polkusi, ura... opiskelupaikka" Yhtäkkiä onkin tilanteessa, jossa kaikki vastuu heitetään niskaan kerralla. Jos yhtäkkiä siinä pisteessä onkin tilanteessa, että ei ole energiaa eikä jaksa tai pysty, niin onhan se kamalaa. Mutta vaikka koulu tai muu lykkääntyisi masennuksen takia, kannattaa miettiä, että aina voi yrittää uudelleen kun on voimia.

Pelottavaa masennuksessa on ollut oman oppimiskyvyn heikkeneminen, mutta kannattaa miettiä, että se voi aina parantua. Toivossa kannattaa elää. Olen itse kokenut sellaisen jakson, etten ole pystynyt mihinkään ja sitten taas jaksoja jolloin pystyn asioihin.

Jos näkee edes jotain positiivista elämässään eli saa edes pienistä asioista jotain iloa, niin niihin kannattaa tarrata. Ne tuovat helpotusta vaikeissa tilanteissa. Jos on oikein synkkä mieli, silloin voi olla hankala edes niistä nauttia. Itse saan iloa pienistä asioista, vaikka minulla onkin masennusdiagnoosi. Jos saa edes jostain arkipäivän pienistä jutuista sen pienen ilon pilkahduksen, kaikki toivo ei ole menetetty. Jos se sitten tarkoittaisi, että katsoo vaikka jotain lempisarjaa monta jaksoa putkeen ja yrittää sillä tavalla sinnitellä jaksaakseen niin sitten se on sitä. Tai jos se tarkoittaa että jos saa vain ruoasta iloa, syö sitten.

Joskus voi vaatia se, että löytää elämään suunnan se, että käy pohjalla. Tärkeää olisi löytää joku asia, mitä tehdä ja mitä odottaa eikä sen tarvi edes olla mitään kovin ihmeellistä. Jos löytää jonkun asian, joka itseä edes jonkun verran kiinnostaa ja jota voi alkaa tekemään vaikka työkseen, se on hieno asia.

en tee mitään kenenkään hyväksi paitsi itseni. olen elättinä ikuisesti. en puhu kenellekään muuta kun hei korkeintaan.ulkoistan itseni täysin tästä paskasysteemistä paitsi ilmaisesta rahasta. nautin helpista elämästä rauhassa. minimoin verojen maksun ja lopetin alkon tupakin ja möin auton pois. ostan kaiken mahdollisen halvalla saksasta netistä. viranomaiset ei pääse muhun käsiksi en mene mihinkään niiden juttuihin mukaan. olen kalliin valtion maksaman tohtoritason koulutuksen omaava enkä taatusti aio tehdä mitään maksaakseni koulutuskulujani valtiolle takaisin.

jatkossa äänestän minäkin vihreitä kiitos vinkistä.

vois vielä aikasa kuluksi panna paksuksi jotain huumejuoppoämmiä niin paljon kun vaan ikinä kerkee eli satoja ainaki. lapset joutuu varmasti huostaanottoon laitoksiin josta kulut tuhansia euroja per lapsi kuussa.

Masennuslääkkeet voivat myös aiheuttaa masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia.Nämä on mainittu usein pakkausselosteessa.

Masennuslääkkeissä on se ikävä puoli että ne vievät myös kyvyn tuntea iloa ja muita positiivisia tunteita.Itse menetin lääkkeiden käytön aikana mielenkiinnon kaikkeen halusin vain maata sängyssä.Normaali ajattelukyky palautui vasta noin kuukauden kuluttua lääkkeiden lopetuksesta.