Miten luulisit reagoivasi hänen kuolemaansa, jos hän yllättäen kuolisi? Mitä kautta uskoisitte saavanne tiedon?
Kuolinilmoitus
PapaEmeritus
27853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Se olisi hirvittävää. En halua edes ajatella sellaista.
Tosin, minä varmaan kuolen ennemmin.
Olen joskus nähnyt painajaista hänen kuolemastaan. Heräsin ja itkin paniikissa kunnes helpottuneena käsitin sen olleen pahaa unta. Pisti miettimään asioita vakavasti. Mutta mitäpä voin tehdä muuta kuin toivoa hänelle terveyttä ja varjelusta vaaroista ja onnettomuuksista. Onneksi hän on järkevä ja huolellinen. Saisin viiveellä tiedon, meillä on yhteisiä tuttavia ja hän asuu pienellä paikkakunnalla. Luulen että hänkin saisi tiedon tuttavien kautta jos itse kupsahtaisin. Koetan olla kupsahtamatta. Heh heh.
Pedataanko kokoajan... kuolemaani.
Siihenkö tähtäys?
Hän saisi varmaan tietää vahingossa, tuttujen-tuttujen-tuttujen kauttaan ...
Hän varman miettii: "Ei voi olla totta ... Nyt hän meni ... Toivottavasti oli kivuton kuolema ... Mihin hän kuoli?"
Ja kaikki koetut yhteiset hetket, pyöri tulvana päässä!
•••
Käänsit tämän itseesi. Kysyin,
miltä sinusta tuntuisi, jos hän kuolisi?
.
On kieroutunutta alkaa onanoimaan ajatuksella, miten hän surisi sinua.
Enkä halua loukata sinua, mutta tiedän kokemuksesta, että tuo ajattelutapa saattaa kääntyä joillakin lopulta itsetuhoisuuteen.
Sama toisinpäin!
Hyvä huomio. Mutta minä olen kärsinyt tarpeeksi tuosta, kun ei-itsetuhoiset ihmiset huolestuttavat muita omalla kuolemallaan hakeakseen sääliä, niin se jotenkin iskee kovaa ja syvälle. Usein oikeasti pahaa oloaan tuntevat kun ovat asiasta hiljaa, ja näille ihmisille se on pelkkä vitsi. Triggeröidyn siitä heti, ja verenpaineeni huutaa hoosiannaa
Toki tämä oma aiheenikin voi olla jollekin sosiaalipornoa tai sairasta. Mutta itse haluan herätä todellisuuteen. Toki mietin omaa rajllisuuttanikin, mutta en koe terveeksi kirjoittaa tänne "mitä mietit nähdessäni kuolinilmoitukseni"
En kestäisi sitä , hajoaisin varmaan ihan totaalisesti..
En halua edes ajatella.
Yössä kuutamo hohtaa kalvakkaana. Nahkaruoska iskee ruumista autiomaassa ei muita kuin mies hirsipuussa.
eikö nuo iysemurha-aloitukset kuuluisi ihan muualle. Ja tämäkin kuolema-palstalle, ettei meidän muiden tarvitse lukea näitä.
Pahoittelut. Ja tämä ei ollut itsemurha-aloitus, ja olen pahoillani, että sinulle ilmeisesti itsemurha tuli ensimmäisenä assosiaationa aloituksesta.
Ja kuolema-palstalle ehkä kyllä sopisi myös tämä, mutta tämä on osa omaa ikävöinti prosessiani: aikaa kuluu, olen huolissani hänestä sekä erittäin onneton ollessani erossa hänestä geologisista syistä. Mietin parhaillani onko kymmenien tuhansien kilometrien välimatka oikea vai tekosyy tähän ihmiseen- en ole uskaltanut viedä kilometrinkään päässä olleita suhteitani vakavaksi keskusteluksi asti edes aiemmin. Toisaalta, kukaan ei ole ikinä kohdellut minua näin hyvin, ja rauhoittanut, inspiroinut sekä saanut minut jopa uskomaan toivoon jostain. En puhu uskonnoista, vaan suuremmasta.
Hän loi minuun vahvan siteen, jo ensisilmäyksellä.
Kuolema on vain väistämätön totuus, ja mielestäni on hyvä palauttaa aika-ajoin itsensä maallisuuteen, kuolevaisuuteen sekä siihen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Tosin elän itse siinä ajatusmaailmassa liikaa, ahdistuksessa. Mielestäni kuolemaakin pelottavampaa melkein on tämä ihmisen elämä sosiaalisessa mediassa, ja elämättä jääminen.
Hänen seurassaan en pelännyt mitään, en vihannut,
Täydensimme toisiamme. Täydennämme edelleen.
Ja itse tulisin oireilemaan hänen kohdallaan todella rajusti, niin henkisesti kuin fyysisesti. Rehellisesti sanoen en oikein tahdo itsekään ajatella asiaa, mutta pelot on hyvä kohdata ennemmin, kuin jossitella jälkikäteen
Olen miettinyt samanlaisia ajatuksia kuin aloituksessa, minulle ei tullut mieleen itsetuhoajatukset aloituksesta.
silloin kun kirjoitin kommentin, niin samalla sivulla oli näkyvissä vähintäänkin kaksi itsemurhaan liittyvää aloitusta. Kommentissani en tietääkseni sanonut tämän aloituksen olevan sellaisen vaan että eikö tämän kuuluisi sijoittua kuolema ja suru -palstalle? Miksi T teet tällaisia aloituksia? Voisin hakea arkistosta lukuisia vastaavia, jotka on kirjoitettu aivan samalla käsialalla.. Mitä oikein haet näillä??
todella pelottavaa, kun 50-vuotias akka jakaa näitä sairaita ajatuksiaan täällä nuorienkin luettavaksi. Tässä herää väkisinkin kysymys, että miksi tämä vanha nainen oikein tekee tätä vuodesta toiseen?? Mitä sellaisen päässä oikein liikkuu?
En tiedä. En osaa ennakoida tuollaisia tunnetiloja, ennenkuin osuu kohdalle.
Minä hajoaisin kappaleiksi. Niin pieniksi, ettei minua siitä enää kasaan saisi kursittua.
Tiedän, että katuisin kuollakseni sitä, etten kertonut hänelle tunteistani, enkä tehnyt asioiden eteen mitään.
Minulle tulisi varmasti ero nykyisestäni, koska hän ei luonnollisesti kestäisi katsoa tuskaani toisen miehen vuoksi.
Tiedon saisin todennäköisesti yhteisiltä ystäviltä.
Ehkä illalla sytyttäisin kynttilän ja hetken miettisin yhteisiä hetkiä. Mutta en saa mistään tietää. Ehkä hyvä niin. Niin hän on halunnut etten tiedä mitn.
Mä vaan tietäisin sen. En tiedä miksi. Tuskin kukaan mulle siitä ilmoittais. Ei oo yhteisiä ystäviä. Kuolinilmoitus varmistaisi. Se olis kamalaa. Hautajaisiin en uskaltais mennä, mutta kävisin haudalla heti niiden jälkeen ja juttelisin hänelle kaiken. Toivottavasti ei tapahdu vielä kymmeniin vuosiin.
teillä on omituisia fetissejä, sairaita normaalin mielestä. Ite en ole vielä ikinä miettinyt jotain vastaavaa. Eikö teillä tosiaankaan ole muuta mietittävää?
Yön pimeät tunnit, oma kuolema, läheisten kuolemat... Minä mietin joka päivä ja yö häntä, joten olen pohtinut tätäkin. Varmasti minut voi diagnosoida sairaaksi, mutta fetissi tämä ei ole. Ei missään nimessä. Tähän väliin Reinikaisesta kuulemani vitsi,
"Mikä on nekrofiili - useimmiten hautausurakoitsija"
Hän nauraisi tälle vitsille, luultavasti jo kysymyksen kohdalla osaisi vastata tähän. Erikoinen tapaus, siksi häntä niin paljon ajattelinkin. Täysi mysteeri, joka varmaan pitkänkin parisuhteen aikana osaisi yllättää positiivisesti kymmenien vuosien jälkeenkin. Ja niin viehättäväkin vielä.
Ja hänen kanssaan voi jutella kuolemasta sekä henkisistä asioista. Hänellä on uskomaton kyky pohtia asioita, vaikka antaakin itsestään vähän koomisen kuvan seurassa. Kaksistaan hänestä paljastuukin knoppitietotaito sekä hän ymmärtää politiikkaa, musiikkia, taidetta, huumoria, ihmisten persoonaa, syvällisiä asioita.. Huoh, kaipaan yöllisiä jutteluitamme sekä kosketusta. En tykkää hipsuttajista, mutta hän osasi senkin miellyttävällä tavalla.. En kestä olla erossa hänestä
Kiitos.
Kirjoitit kauniisti. Kuin kaivattuni. Levollista yötä.
>3
Kaipaan. Oikeesti.
Vieläkin
Kauniita unia, rakkautta elämääsi
Olisin todennäköisesti surullinen pitkän aikaa.
Minulle vain tuli tiedoksi että joku tuttu ihminen oli kuollut, joskus tuollainen on vähän.
NO EN AINAKAAN HAUTAJAISIIN MENE :D
miettisin varmaan että lähtiskö perässä.