Huutavat vanhemmat

Olen luullut, että meidän naapurit ovat ainoat, jotka käyttäytyvät juuri samalla tavalla. Jo reilut viisi vuotta sitten muuttivat naapuriimme, lapset olivat silloin leikki-ikäisiä. En ole ennen kuullut sitä huudon ja noitumisen määrää, mitä lapset joutuivat kuulemaan. Vanhemmilla oli usein tupakat ja kaljapurkit käsissä. Nyt lapset, tyttö ja poika, ovat vanhempiensa korkuisia, huuto jatkuu , ja "yllättäen" nuorten kielenkäyttö on tismalleen sama, mitä ovat ikänsä kuunnelleet! Vanhemmat eivät puutu asiaan mitenkään, vaikka heitä nyt nimitellää huo--- ja ho----, v-sana kuuluu koko ajan. Mietin myös usein yhteydenottoa lastensuojeluun, mutta jäi tekemättä. Selvästi huomaa, ettei noista nuorista tule koskaan tasapainoisia ja onnellisia, historialla on paha tapa toistaa itseään, eli huuto jatkuu heidän tulevissa perheissään.

Saavatkohan lapset edes sapuskaa ja jäätelöä kesä kuumalla?

Nämä meidän naapurin lapset ovat aina olleet viimeisen päälle muodikkaasti puettu, mutta koskaan en ole nähnyt heidän leikkivän pihassa, enkä myöskään heillä kavereita. Aineellisesti kaikki on hyvin, mutta turvallisuus, rakkaus ja välittäminen näyttävät puuttuvan. Jos olisin nähnyt fyysistä väkivaltaa, silloin olisin tehnyt ilmoituksen heti! Sitähän ei tiedä, mitä seinien sisäpuolella tapahtuu!?

Pienesä kaupungissamme on eräs perhe, jonka hyvin monet tuntevat. Heillä on myös tapana kiljua joka paikassa, missä liikkuvat. Kaupan perällä jo kuulee, kun kyseiset henkilöt astuvat ovesta sisään. Ulkomaanmatkoilla ei ole Suomelle kovin hyvää mainosta, kun vanhemmat pöpperöissään huutavat jälkikasvulleen.

Huutamalla, karjumalla ja alistavalla "kasvatuksella" tehdään juuri näitä paljon puhuttuja arkoja ja syrjäytyneitä nuoria, ja myös tulevia linnakundeja. Joku on sitä mieltä, että kotia ei saa syyllistää, mutta valitettavasti se syy usein kuitenkin sieltä löytyy.

Huutamalla ja raivoamalla kasvatetaan koulukiusaajia ja häiriköitä. Ei lupaa hyvää tulevaisuutta lapsille , jos vanhemmat eivät anna opastusta, tukea ja rakkautta vaan kuvittelevat kasvattavansa karjumalla. Pienet lapset ovat avuttomia ja täysin vanhempiensa armoilla. Toivottavasti heillä on joitain muita ymmärtäväisempiä aikuisia elämässään, esim. päivähoidossa, jotta saisivat myös positiivista palautetta ja hyväksyntää. Muuten siinä on tulossa kaksi sosiopaattia yhteiskuntaamme, kunhan tarpeeksi kasvavat.