Meidän perhe on ihan suunnattomasti ihastunut suomen lapinkoiriin. Lähinnä ulkonäöltä, koska emme tunne rotua hirveästi. Nyt keväällä olisi tulossa porin lähelle pennut, ja ajattelimme, että voisimme sieltä yhden varata, mutta ihan ensimmäiseksi meillä on kk kettuterrieri, tykkää toisista koirista, ja leikkii paljon niiden kanssa, mutta vain vapaana, remmissä puolustaa hirveästi, voiko he pärjätä keskenään?
Asumme kaupungin lähiössä rivitalossa 4h keittiö, hyvät ulkoilumahdollisuudet, eli tarvitseeko suomenlapinkoira kuinka paljon tilaa?
Sitten, jos voisi ihan muuten lappiksen luonteesta joku kertoa, jolla tällainen on, kun on löytynyt vaikka minkälaista tietoa niistä, niin jos ihan esimerkkien kanssa kertoisi joku?
Kiitti jo etukäteen!
Asumme kaupungin lähiössä rivitalossa 4h keittiö, hyvät ulkoilumahdollisuudet, eli tarvitseeko suomenlapinkoira kuinka paljon tilaa?
Sitten, jos voisi ihan muuten lappiksen luonteesta joku kertoa, jolla tällainen on, kun on löytynyt vaikka minkälaista tietoa niistä, niin jos ihan esimerkkien kanssa kertoisi joku?
Kiitti jo etukäteen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puuttumatta muutoin koiran pitämiseen; lappis on leppoisa, mutta aika kova haukkumaan, joten varautukaa kouluttamaan haukkuminen pois.
Uskon, että kettuterrierinne tottuu uuteen vauvaan ajallaan. Kannattaa keskustella muiden kettuterrierien omistajien kanssa mitä he ovat mieltä. Lapinkoirista voin sanoa sen verran, että se on mielestäni ehdottomasti "omakotitalokoira", sillä se rakastaa olla ulkona ja pitää huolta reviiristään, mutta sopeutuu hyvin myös pienempään asuntoon. Lapinkoira on iloinen, rauhallinen, uskollinen ja älykäs rotu. Se tarvitsee paljon lenkkeilyä ja älyllistä puuhaa ja onkin helppo kouluttaa. Oma lappalaiseni rakastaa uimista ja pyörälenkkejä yli kaiken. Jotkut sanovat, että lapinkoirat ovat haukkuherkkiä, mutta sekin on yksilöllistä ja opetettavissa pois koiran käytöksestä. Omani ei hauku sen enempää kuin koirat yleensä. Jotkut lapinkoiraurokset ovat melko kovapäisiä, mutta oikealla koulutuksella oikein mainioita otuksia. Itse pidän rodusta sen takia, että ne ovat niin helppohoitoisia (pestään, kun ovat likaisia ja harjataan säännöllisesti) ja niillä on aina hymyilevä ilme kasvoillaan!
Hei!
Minulla on kaksi lapinkoiraa ja voin kertoa olevani onnellinen koiranomistaja! Asumme maalla, mutta mielestäni lapinkoira voi yhtä hyvin asua kerrostalossa. Niin minäkin koirineni ennen. Enemmänkin on kysymys siitä, millä tavalla hoitaa koiraansa. Kerrostalosta pääsee kyllä ulos ja lenkille ja koiralla pitäisi kyllä olla mahdollisuus irtijuoksemiseen mahdollisimman usein. Kerrostaloasumisessa on se etu, että koira saa elää laumassaan eikä unohdu pihanperälle yksinäisyyteen. Ja olisi hyvä, jos sisälämpötila pysyisi kohtuuden rajoissa eli ei liian kuumaa.
Luonteeltaan omat koirani ovat ns. pehmoja, eivät siedä kovia otteita eikä edes kiukkuista komentamista. Haukkuminen ei ole ollut ongelma, toinen haukkuu vain syystä eli autoja yms. sekä halutessaan jotain ja toinen ei hauku kuin käskystä. Sisällä ovat aina hiljaa. Ja kyllä koiran täytyy saada haukkua, onhan se koiran omaa kieltä ja ihan luontaista koirille.
Omat koirani ovat uroksia, 10 ja 7 vuotiaita, nuorempi on kastraatti. Ovat hyvin lapsirakkaita ja hellyydenkipeitä, haluavat aina olla mukana menossa laumansa kanssa. Helppoja kouluttaa HUOM. pehmeää koulutusta!!!
Eli tämä oli ylistyslaulu lapinkoiran erinomaisuudesta!
Ja se tulee kyllä hienosti toimeen mm. mäyräkoirani kanssa. Se ei hauku turhaa, vaikka herkästi sitten asioita ilmaiseekin haukkumalla. Kun koiraa ei jätä yksin "tyhjää louskuttamaan", sen haukkumisen voi vahvistaa minimiin. Meidän koira haukkuu vieraat, ja jotain huomaamiaan asioita, sekä haukahtelee leikkiessään ja paimentaessaan lehmiä, mutta muuten se ei louskuttele. Ja pystyy kuljettamaan minne tahansa, vaikka maalla asutaankin. Käytin sitä pentuna paljon eri paikoissa, mm. Helsingissä on käyty metrossa ajelemassa, ja se ottaa uudetkin asiat nykyisin tosi rauhallisesti.
Turkkikin pysyy hienosti "selvänä", eikä sen harjaaminen silloin tällöin ole mikään ylitsepääsemätön urakka. Karvanlähdön aikaan sitä karvaa tosin on sitten joka paikka täynnä...