Poikani seurusteli amerikkalaisen tytön kanssa jonka seurauksena syntyi ihana poikalapsi. Avioituivat ja erosivat aikanaan. Äiti ei ollut lapselle äiti, vaan teini, joka nukkui päivät ja pelasi yöt tietokonepelejä. Poikani yritti käydä töissä, mutta siippa ei ruokkinut edes lastaan, saatikka tehnyt muutakaan. Sitten vaimo muutti vain yksin takaisin Amerikan mantereelle. Poikani jäi lapsen kanssa yksin yli vuoden kesti tätä..
Äiti ei ottanut mitään yhteyttä yli vuoteen. Sitten ykskaks tuli Suomeen takaisin ja elivät vähän aikaa ns. Perhe-elämää. Sai poikanikin suvaitsevaiseksi muuttamaan Amerikkaan. Aika tuli, kaikki myytiin ja liput uuteen elämään oli käsillä. Pääsivät sinne, jossa tämä vaimo sanoi, et tämä oli tässä. Muuta muualle. Poika sekaisin ja sydän murtuneena yritti paikata, sitä, mitä oli jäljellä. Sanoi, ettei muuta mihinkään ilman poikaansa.
Poika päätti kuitenkin tulla Suomeen takaisin ja aloitti elämän taas uudestaan tyhjästä. Rahat meni... No, onneksi sai työpaikan ja asunnon, siinä äitinä autoin.
Sit, tää vaimo pyysikin, et jos aloitetaan kuitenkin uudestaan elämä ja hän tulee Suomeen. Hän aloittaa opiskelun ja ottaa asunnon samasta kaupungista. No, opiskelusta ei tullut mitään ja miehiä oli enemmän kuin kahdessa kädessä sormia.
Sitten päätyivät avioeroon ja et ppoika jää isälleen... Vuosi meni niin... Sitten vaimo halusikin pojan itselleen, vaikkei pojanpoika elämässään paljon ollut äitinsä kanssa elänyt.
Kuitenkaan kumpikaan vanhemmista ei kertonut ppojalle, et tämä jää asumaan Amerikkaan, kun äidin kanssa sinne lähti. Se oli pojalle kauhistus! Kaikki hänen tuntemansa ihmiset olivat poissa. Vain äiti, joka ei todellakaan tiedä mikä äitiys tarkoittaa. Se ei tarkoita määräilyä ja komentelua, ilman hoivaa ja huolenpitoa.
Välillä äiti jättämään lapsen yksin, lappu oveen ja tulee joskus aamuyöstä....
Isoäiti on onneksi, muttei tiedä mitään tyttärensä menoista.
Oon niin huolissani, etten tiedä mitä tehdä?
Äiti ei ottanut mitään yhteyttä yli vuoteen. Sitten ykskaks tuli Suomeen takaisin ja elivät vähän aikaa ns. Perhe-elämää. Sai poikanikin suvaitsevaiseksi muuttamaan Amerikkaan. Aika tuli, kaikki myytiin ja liput uuteen elämään oli käsillä. Pääsivät sinne, jossa tämä vaimo sanoi, et tämä oli tässä. Muuta muualle. Poika sekaisin ja sydän murtuneena yritti paikata, sitä, mitä oli jäljellä. Sanoi, ettei muuta mihinkään ilman poikaansa.
Poika päätti kuitenkin tulla Suomeen takaisin ja aloitti elämän taas uudestaan tyhjästä. Rahat meni... No, onneksi sai työpaikan ja asunnon, siinä äitinä autoin.
Sit, tää vaimo pyysikin, et jos aloitetaan kuitenkin uudestaan elämä ja hän tulee Suomeen. Hän aloittaa opiskelun ja ottaa asunnon samasta kaupungista. No, opiskelusta ei tullut mitään ja miehiä oli enemmän kuin kahdessa kädessä sormia.
Sitten päätyivät avioeroon ja et ppoika jää isälleen... Vuosi meni niin... Sitten vaimo halusikin pojan itselleen, vaikkei pojanpoika elämässään paljon ollut äitinsä kanssa elänyt.
Kuitenkaan kumpikaan vanhemmista ei kertonut ppojalle, et tämä jää asumaan Amerikkaan, kun äidin kanssa sinne lähti. Se oli pojalle kauhistus! Kaikki hänen tuntemansa ihmiset olivat poissa. Vain äiti, joka ei todellakaan tiedä mikä äitiys tarkoittaa. Se ei tarkoita määräilyä ja komentelua, ilman hoivaa ja huolenpitoa.
Välillä äiti jättämään lapsen yksin, lappu oveen ja tulee joskus aamuyöstä....
Isoäiti on onneksi, muttei tiedä mitään tyttärensä menoista.
Oon niin huolissani, etten tiedä mitä tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Poikasi vaan on niin tyhmä että ei opi.
Viranomaisesi vaan on niin tyhmä että ei opi
Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?
Ja onko tilanne todella tuollainen, vai oletko kuullut vain poikasi kertomuksen? Hänellä saattaa olla aika katkeruuden värittämä versio.
Noh, se on kuitenkin surullista, että lapsi vaihtaa paikkaa niin pitkäaikaisesti. Vuosi siellä ja toinen täällä... Lapsi ei kiinni kehenkään oikeasti.