Netin keskustelupalstoilla ja FB:ssa on paljon ns. antiikkipalstoja ja vanhan tavaran kirpputoreja.
Moni voi mennä halpaan jos alkaa tehdä ostoksia. Tarjotaan myyntiinkin mitä ikiaikaisempaa roinaa, kunhan se on "vanhaa talonpoikaisantiikkia".
Eräänä päivänä tv:ssä oli Huutokauppa Helanderin edustaja kertomassa myytävistä esineistä ja puhui mm. nimekkäiden disainareiden tuotteista, jotka ovat hyvin suosittuja nettipalstoilla.
Hänellä oli esimerkkinä mm. täysin virheettömän näköinen lasikulho, jota tekijä ei kuitenkaan ollut signeerannut, joten se on kakkoslaatua. Syynä oli juuri ja juuri havaittavaissa oleva ilmakupla, joka pudotti esineen kakkoslaaduksi.
Hinnat määräytyvät esineen kunnon mukaan, ei tekijän perusteella. Ei voi olla virheetöntä esinettä, jossa on "hiukan krakelointia pohjassa", tai "käytön tuomia kulumia, muuten ensiluokkaisessa kunnossa".
Kuluma on kulumaa ja hinta määräytyy sen mukaan. Eihän esine ole käyttökelvoton, se vain ei ole huippuhinnassa.
Tuskailen, kun myynnissä on soppakulho, erinomaisessa kunnossa, kansi puuttuu, Hinta 120 E!
Kerran hikeennyin niin, että menin palstalle kertomaan, että Antiikkimessuilla oli myynnissä Shilkinin kissafiguuri kahdellakympillä, koska siinä oli pieni lohkeama. Virheettömänä vastaavasta olisi joutunut maksamaan varmaankin parisataa. Huomautin, että pikkuviatkin laskevat hintaa. Huippuhinnoilla on oikeus odottaa, että esine on virheetön. Se pitäisi kaupanteossa ottaa huomioon.
Varjelkoon, minä ryöpyn sain niskaani, kun tämän valistukseni julkaisin palstalla. Minulle ilmoitettiin, että jos minulla ei muuta asiaa ole, niin on parasta pysyä poissa palstalta. Kaupankäynti on asiallista ja lain mukaista, eikä minulla ole oikeutta siihen puuttua.
Minusta minulla oli suoranainen velvollisuus huomauttaa mahdollisille ostajille, että silloinen myyntiesine ei ollut muutamaa euroa kalliimpi, koska siinä oli vikaa. Rikkinäisen esineen myynti ei ole oikein ja kohtuullista.
No en tietenkään toiste mene sekaantumaan asioihin, sillä tyhmähän ei ole se joka pyytää, vaan se, joka maksaa.
Moni voi mennä halpaan jos alkaa tehdä ostoksia. Tarjotaan myyntiinkin mitä ikiaikaisempaa roinaa, kunhan se on "vanhaa talonpoikaisantiikkia".
Eräänä päivänä tv:ssä oli Huutokauppa Helanderin edustaja kertomassa myytävistä esineistä ja puhui mm. nimekkäiden disainareiden tuotteista, jotka ovat hyvin suosittuja nettipalstoilla.
Hänellä oli esimerkkinä mm. täysin virheettömän näköinen lasikulho, jota tekijä ei kuitenkaan ollut signeerannut, joten se on kakkoslaatua. Syynä oli juuri ja juuri havaittavaissa oleva ilmakupla, joka pudotti esineen kakkoslaaduksi.
Hinnat määräytyvät esineen kunnon mukaan, ei tekijän perusteella. Ei voi olla virheetöntä esinettä, jossa on "hiukan krakelointia pohjassa", tai "käytön tuomia kulumia, muuten ensiluokkaisessa kunnossa".
Kuluma on kulumaa ja hinta määräytyy sen mukaan. Eihän esine ole käyttökelvoton, se vain ei ole huippuhinnassa.
Tuskailen, kun myynnissä on soppakulho, erinomaisessa kunnossa, kansi puuttuu, Hinta 120 E!
Kerran hikeennyin niin, että menin palstalle kertomaan, että Antiikkimessuilla oli myynnissä Shilkinin kissafiguuri kahdellakympillä, koska siinä oli pieni lohkeama. Virheettömänä vastaavasta olisi joutunut maksamaan varmaankin parisataa. Huomautin, että pikkuviatkin laskevat hintaa. Huippuhinnoilla on oikeus odottaa, että esine on virheetön. Se pitäisi kaupanteossa ottaa huomioon.
Varjelkoon, minä ryöpyn sain niskaani, kun tämän valistukseni julkaisin palstalla. Minulle ilmoitettiin, että jos minulla ei muuta asiaa ole, niin on parasta pysyä poissa palstalta. Kaupankäynti on asiallista ja lain mukaista, eikä minulla ole oikeutta siihen puuttua.
Minusta minulla oli suoranainen velvollisuus huomauttaa mahdollisille ostajille, että silloinen myyntiesine ei ollut muutamaa euroa kalliimpi, koska siinä oli vikaa. Rikkinäisen esineen myynti ei ole oikein ja kohtuullista.
No en tietenkään toiste mene sekaantumaan asioihin, sillä tyhmähän ei ole se joka pyytää, vaan se, joka maksaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totta puhut ja totuuden puhujaa kaikki rakastaa! Helanderista vielä, heidän meklarinsa kertoi Iltasanomissa, kuinka reunavika romahduttaa lasiesineen arvon. Viikkoa aikaisemmin sama mies hehkutti kuinka Gunnel Nymanin viallisesta lasivadista maksettiin yli kymppitonni! No saahan sitä maksaa, mutta jotain kertoo asiantuntemuksesta, tai jostain muusta,
Vähän sama juttuhan on maalausten myynnissä. Niitähän usein myydään taiteilijan nimellä, ei teoksen laadulla. oli työ miten kehno tahansa, jos tekijän nimi löytyy "matrikkelista"m hinta tuplaantuu; "tämä on aito matrikkelitaiteilian työ..." Itse ostan kyllä mieluummin satasella taulun, josta pidän, kuin viidellä sataa nimekkään taiteilijan huonon työn.
Netissä myydään vaikka mitä, mm. mainoslahjoina tulleita esineitä, kuten lusikoita ja veitsiä. Nouseeko niihin hinta ja arvo vuosien myötä itsekseen, vai millä laskennalla mainoslahjojen hinnat määritellään.
Moni nuori ei varmaankaan ymmärrä, että vanhemmat ihmiset muistavat kuin eilisen päivän yli 50 v. takaiset tapahtumat ja talousesineet. Moni ikäihminen on saanut kirjakerhon kirjan ohessa lusikan, joka yhä lojuu keittiön laatikossa.
Olen ollut minäkin innostunut antiikkiesineistä, huonekaluistakin. Lähinnä kyllä talonpoikaistyylistä, Helanderiltä tosin ostin jykevän koritemaalatun Venäläisen kaapin johon kesämökillä ihastuin. Kaupan mukana annoin sen mennä, samoin (lasten haettua mieleisiään) kuin parit saavit ja purnukat.😊
Kun mieheni oli varsinainen keräilijä, oli ilo antaa perillisilleen keräilynsä enemmistö, ruokailuastiastoja lukuunottamatta. Myönnettävä on,.... niihin olen ihastunut kuten taidelasiin ja patsaisiin.
Kalusteissa en pidä raskaista ja kookkaista kruusatuista, niiden ollessa mielestäni liian dominoivia, ehkä suurissa ja korkeissa huoneissa Katajanokalla pääsivät oikeuteensa, mutta vaaleaa ja kevyttä, lasia ja matalia tasoja niissä silmäni lepää.
Valkoisen talonpoikaisrokokoo ruokasalin kaluston hyväksyin mukaani uuteen kotiini, sen olin itse ostanutkin aikanaan.
Minusta kaikki barokkiin liittyvä, pukeutumista myöten, on liian mahtavaa ja kömpelöäkin samalla,..
Selkeitä pintoja ja osittain paljaita lattia-aloja antaa ajatuksille tilaa ja keveyttä. Tänään juuri kun hieman turhauduin sisälläoloon kuumuudessa, laitoin nojatuoliini valkoisen lakanasuojuksen, suorin keittiössä paikat, ja suihkun jälkeen annoin ihon kuivaarauhassa itsestään, on olo ihan siedettävä.
Lounasta lie järkevintä poimia nyt kylmäruokana lautaselleen.
Olen katsonyt tv:stä "Pokka pitää" komedian. Herttainen, hyvin vaatimaton rouva Bukee hyvin kuvastaa melko täydellistä arvostelukykyä:)))