Tämä ei koske kaikkia täällä käytyjä keskusteluita eikä kaikkia keskustelijoita, mutta pari usein esiintyvää seikkaa näissä jutuissa on minua jäänyt vaivaamaan.
Ensinnäkin tietysti silmitön abortin tehneiden syyttely tuntuu käsittämättömältä ja tarpeettomalta. Tästä on kuitenkin ollut puhetta edellisisä ketjuissa, joten en enää sen suuremmin asiaa vatvo.
Se minua kuitenkin ihmetyttää, ettei asiallisiakaan abortin vastaisia kommentteja suvaita. Vastaväitteitä saa toki esittää, mutta lähes aina joku kimpaantuu, vaikka viestissä olisi tehty selväksi, että kyseessä on henkilön oma mielipide, eikä hän muita ole tuomitsemassa.
Tosiasia kuitenkin on, että aborttiin liittyy moraalisia ongelmia, ja niistä on voitava keskustella. Se, että abortti on laillinen, ei kerro mitään abortin moraalisesta oikeutuksesta: siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden pitäisi olla. Yleinen argumantaatiovirhe on todeta, että koska abortti on laissa sallittu, se on myös oikein.
Keskustelua ja abortin vastaisia kannanottoja ei voida kieltää myöskään siksi, että siitä tulee aborttiin päätyneille kurja olo (keskustelu ei siis sisällä haukkumista, tuomitsemista, päätöntä syyttelyä ja uhkailua yms.). Luonnollisesti jos keskustelua aiotaan viedä pidemmälle kuin periaatteellisen pohdinnan tasolle (ts. aborttilain tiukentamiseen tms. käytännön tekoihin), on asiaa ajava taho velvollinen esittämään myös keinoja, joilla tarve abortteihin vähenee. Niin kauan kuin keskustellaan abortin oikeutuksesta yleisellä tasolla ns. spekulatiivisesti, tällaista velvollisuutta ei ole.
Itse siis vastustan aborttia lyhyesti sanottuna siksi, että minusta kukaan ei ole niin fiksu, että voi asettaa rajan solumöykyn ja ihmislapsen välille. Koska ihmislapsen tappaminen on minusta todella väärin (syistä jotka varmaan kaikki ymmärtävät), on minusta abortin teko liian suuri riski verrattuna sen tekemättä jättämiseen (luonnollisesti on ääritapauksia, kuten tilanne, jossa äidin henki on vaarassa). Lisäksi minusta erityisen ikäviä ovat ne hyvin yleiset tilanteet, joissa ehkäisyä ei edes ole yritetty tiedosta huolimatta. Sellainen tuntuu kuvastavan puhdasta välinpitämättömyyttä. Vai mikä ajattelukuvio näillä ihmisillä pyrii mielessä? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen...
Summa summarum, miksi aborttia vastustavien kommenttien esittäminen on niin totaalisen kiellettyä? Miksi asiasta ei saa keskustella sen kaikki puolet esiin tuoden ilman? Ymmärrän, että kyseessä on vahvoja tunteita herättävä kysymys, mutta siitäkin huolimatta ja juuri siksi keskustelun pitää olla avointa ja kriittistä.
Ensinnäkin tietysti silmitön abortin tehneiden syyttely tuntuu käsittämättömältä ja tarpeettomalta. Tästä on kuitenkin ollut puhetta edellisisä ketjuissa, joten en enää sen suuremmin asiaa vatvo.
Se minua kuitenkin ihmetyttää, ettei asiallisiakaan abortin vastaisia kommentteja suvaita. Vastaväitteitä saa toki esittää, mutta lähes aina joku kimpaantuu, vaikka viestissä olisi tehty selväksi, että kyseessä on henkilön oma mielipide, eikä hän muita ole tuomitsemassa.
Tosiasia kuitenkin on, että aborttiin liittyy moraalisia ongelmia, ja niistä on voitava keskustella. Se, että abortti on laillinen, ei kerro mitään abortin moraalisesta oikeutuksesta: siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden pitäisi olla. Yleinen argumantaatiovirhe on todeta, että koska abortti on laissa sallittu, se on myös oikein.
Keskustelua ja abortin vastaisia kannanottoja ei voida kieltää myöskään siksi, että siitä tulee aborttiin päätyneille kurja olo (keskustelu ei siis sisällä haukkumista, tuomitsemista, päätöntä syyttelyä ja uhkailua yms.). Luonnollisesti jos keskustelua aiotaan viedä pidemmälle kuin periaatteellisen pohdinnan tasolle (ts. aborttilain tiukentamiseen tms. käytännön tekoihin), on asiaa ajava taho velvollinen esittämään myös keinoja, joilla tarve abortteihin vähenee. Niin kauan kuin keskustellaan abortin oikeutuksesta yleisellä tasolla ns. spekulatiivisesti, tällaista velvollisuutta ei ole.
Itse siis vastustan aborttia lyhyesti sanottuna siksi, että minusta kukaan ei ole niin fiksu, että voi asettaa rajan solumöykyn ja ihmislapsen välille. Koska ihmislapsen tappaminen on minusta todella väärin (syistä jotka varmaan kaikki ymmärtävät), on minusta abortin teko liian suuri riski verrattuna sen tekemättä jättämiseen (luonnollisesti on ääritapauksia, kuten tilanne, jossa äidin henki on vaarassa). Lisäksi minusta erityisen ikäviä ovat ne hyvin yleiset tilanteet, joissa ehkäisyä ei edes ole yritetty tiedosta huolimatta. Sellainen tuntuu kuvastavan puhdasta välinpitämättömyyttä. Vai mikä ajattelukuvio näillä ihmisillä pyrii mielessä? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen...
Summa summarum, miksi aborttia vastustavien kommenttien esittäminen on niin totaalisen kiellettyä? Miksi asiasta ei saa keskustella sen kaikki puolet esiin tuoden ilman? Ymmärrän, että kyseessä on vahvoja tunteita herättävä kysymys, mutta siitäkin huolimatta ja juuri siksi keskustelun pitää olla avointa ja kriittistä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Yleensä näissä keskusteluissa asetutaan pikku jumalan asemaan. "Kun minä tiedän miten asia on, ja abortin saa tehdä vain poikkeustapauksissa jotka minä määrittelen".
Enhän minäkään tekisi aborttia omassa elämässäni, mutta mikä minä olen sanomaan mitä joku toinen saa keholleen tehdä.
Ihan todella, varhaisessa raskauden vaiheessa sikiöllä ei ole ihmisoikeuksia koska sikiö ei ole ihminen. Joku 12 vk. sikiö ei parhaallakaan hoidolla selviäisi hengissä ilman kantajaansa.
Tämähän voi kuulostaa julmalta, mutta en voi ymmärtää miten suuri huoli monella ihmisellä tuntuu olevan sikiöstä.
Sellaisen ihmisen mielestä, joka haluaa vauvan, sikiö on jo ensimmäisenä päivänä vauva, mutta sellainen joka lasta ei halua, katsoo sen olevan solumöykyn, josta hän haluaa eroon. Tämä on hyväksyttävä, ajatteli sitten miten tahansa omassa elämässään.
Ei siis mestaroida toisten elämää, vaan eletään omaamme.
No ainakin omasta puolestani voin sanoa, etten ole mestaroimassa muiden elämää enkä luule olevani mitenkään muita fiksumpi tässä(kään) asiassa, minkä kyllä yritin tuoda viestissäni esille. En todellakaan puolustellut keskusteluja, joiden pointtina on muiden mollaaminen ja oma pätemisen tarve (tiedän, että niitä on paljoan).
Mutta vaikka en yritäkään kertoa kenellekään kuinka hänen tulis elämäänsä elää, tämä on silti keskustelemisen arvoinen aihe: eihän muitakaan moraalidilemmoja kuitata sillä, että no, se on jokaisen oma asia, mitä siitä turhaan puhumaan! Tällaisista asioista pitää puhua, argumentteja pitää tutkiskella ja niihin tulee suhtautua kriittisesti. Tämä on eri asia kuin tuomitseminen tai toisten elämään puuttuminen tai henkilökohtaisuuksiin meneminen. Ne eivät kuulu hyvään, kriittiseen keskusteluun vaan riitelyyn.
Btw, tosiaan tuo argumenttisi jonka mukaan sikiö ei ole ihminen ennen 12 vkoa sortuu juuri siihen oman näkemyksen ainoana oikeana pitämiseen. Sinusta sikiö ei ole ihminen, jostakusta muusta se voi olla. Sikiöllä ei ole ihmisoikeuksia, koska lakimme ei sitä ihmiseksi katso. Laki voi olla oikeassa, mutta yhtä hyvin se voi olla väärässä.
Jos sinä taas ajattelet, että sikiö on alkiovaiheestaan asti oikeutettu ihmisoikeuksiin, kuinka voi perustella sen, että tuo ihminen voidaan tappaa jos sen kantajan henki on vaarassa.Ovatko tässä "jotkut tasa-arvoisempia kun toiset"?
Moraalinen ongelma on mielestäni tässä asiassa niillä joilla on moraalinen ongelma. Yhteiskunnassa asiat on päätettävä jollain tavalla, ja jos ne olisi päätetty toisin, olisi moraalinen ongelma minun kaltaisillani henkilöillä, jotka katsovat raskaudenkeskeytyksen oikeutetuksi.
Ja ihan kun sanoit. Jos jonkun mielestä sikiö on ihminen, niin sitten ei pidä harkitakkaan keskeytystä. Mutta sallittakoon se niille, joiden mielestä asia ei näin ole, koska raskaudenkeskeytys on laillinen.
Minä en ole sanonut, että sikiö on ihminen ja sillä on ihmisoikeudet. Olen sanonut, että minusta kukaan ei ole niin fiksu, että voi asettaa rajan solumöykyn ja ihmisen välille. En siis tiedä, onko sikiö ihminen vai ei. Siksi suhtauden aborttiin varauksella. Joidenkin mielestä sikiö on ihminen, ja heidän asenteensa lienee ehdottomampi.
Ja tilanteesta, jossa äidin henki vaarassa: sikiöhän ei selviäisi ilman äitiä kuitenkaan (tämähän on usein aborttia puolustavan peruste). Tällöin siis yritetään selvitä mahdollisimman pienillä menetyksillä. Lisäksi minulla tähän ongelmaan liittyy vielä se mahdollisuus, ettei sikiö lopulta ole lankaan ihminen, kun taas äiti varmasti on. Ja kyllä, tämäkin tilanne on moraalinen ongelma... olet ihan oikeassa. Asia on sen verran monimutkainen, että yksiselitteisiä vastauksia ei ole.
Niin, ja kuten jo toin esille, en ole kieltämässä aborttia keneltäkään, enkä edes sano, missä tilanteessa se on oikein tai väärin jonkun muun kohdalla. Mutta edelleen, vaikka abortti on laillinen, ei se tarkoita, että moraaliset ongelmat (joita kyllä abortin tehnetkin pohtivat, päätyvät vain eri lopputulokseen kuin minä) ja eriävät mielipiteet pitäisi vaieta kuoliaiksi tai pitää vain "toisinajattelijoiden" piirissä.
Yhteiskunnan tulee suorittaa jatkuvaa "itsepohdiskelua". Asenteita ja oletuksia pitää kysennalaistaa. Mikä syy meillä on olettaa, että tämänhetkiset näkemyksemme (siis yhteikunnan tasolla, esim. lait) olisivat täydellisiä, kun ne eivät ole ennekään sitä olleet?
Mutta en vain ymmärrä mikä on se perimmäinen ongelma kun raskaudenkeskeytyksen saa tehdä tai sitten sen voi olla tekemättä.
Kun tälläkin palstalla monet kannattavat lainsäädännön muuttamista tiukemmaksi, useimiten syy on se, että pidetään sikiön "lähdettämistä" murhana ja sikiötä siis täysivaltaisena ihmisenä.
Niin kauan kun sikiö ei tule ilman kantajaansa toimeen, se on osa kantajaansa, ja näinollen kantaja määrittelee sen ihmisoikeudet.Niitä joko on tai sitten ei.
Sensijaan, jos kantaja haluaa äidiksi, on hänen hoidettava sikiötä kun ihmistä ts.olemalla esim. päihteittä.
Tämähän menee kaksinpuheluksi, ei hyvä.
Niinpä taitaa mennä, mutta on se astetta parempi kuin yksinpuhelu :)
Siis se perimmäinen ongelma monella on juuri se, että sikiö koetaan ihmiseksi, jolla on ihmisoikeudet, ja jos näin ajattelee, niin tottakai vähän heikkoa tekee se, että toisten mielestä abortti on ihan ok... et kai sinäkään hyväksy mennyttä afrikkalaisten orjuutusta, vaikka tietyt tahot vuonna yksi ja kaksi eivät heitä ihmisinä pitäneetkään (en nyt sano, että nämä voisi rinnastaa, en vaan keksinyt parempaa esimerkkiä...)? Se, jos sikiö ei tule toimeen ilman äitiään, ei sinänsä ole peruste, eihän pikkulapsikaan yksin pärjää (vaikka hoitajan henkilöllisyys ei niin kriittinen enää olekaan).
Itse en ihan noin radikaalisti ajattele, minulle se perimmäinen "ongelma" on lähinnä tämä keskustelun kieltävä "ilmapiiri". Minä en varsinaisesti käy näitä keskusteluja muuttaakseni lakeja tai muita ihmisiä, vaan enemmänkin oppiakseni (ainakin toistaiseksi). Itse kullekin meistä olisi hyväksi altistaa omia luutuneita käsityksiä silloin tällöin ulkoiselle kritiikille ja keskustelulle ja tarkastaa, josko omissa aatteissa olisi mahdollisesti tarkentamisen tai suoranaisen muutoksen paikka. Minusta ainoa tyhmä on se, joka ei ikinä kyseenalaista omia mielipiteitään.
Niin, ja tämä aborttiasia on vain yksi minua askarruttavista kysymyksistä. Ihan yhtä kiinnostunut olen keskustelemaan vaikka homojen adoptioikeudesta, eläinkokeista, siitä onko kenellä tahansa oikeus hankkia lapsia tai siitä, missä määrin suomalaisilla on velvollisuus auttaa muita kansoja. Pari mielenkiintoista ja opettavaista moraalidilemmaa mainitakseni.
Yleensä näissä keskusteluissa löytää itsestään kaikenlaisia ristiriitaisuksia ja epäjohdonmukaisuuksia, joskus huomaa perustaneensa oletuksensa faktoihin, joiden totuusarvo olikin nolla. Ehkä lopulta se suurin voitto on itsetuntemuksen kasvaminen ja joskus tietty se herkullinen hetki, kun onnistuu argumentoimaan jotain väitettään niin tehokkaasti, että "vastapuolen" on pakko olla samaa mieltä (mitä en odota näissä keskusteluissa tapahtuvan).
Sikiöhän on täydellisesti osa kantajaansa, verenkierto jne. samat. Sikiö pärjää aikaisintaan vk. 25 ulkomaailmassa.Abortin valinnut voi siis verrata sitä vaikka syöpäkasvaimeen.
Siispä edelleen väitän, että sikiö on osa kantajaansa.Tämä ei takoita sitä, että sitä saa kohdella miten tahansa, sillä jos sikiöstä aikoo kasvattaa ihmisen, sen ihmisoikeuksia on kunnioitettava.
Pikkulapsi on ihan eri asia.
Lainsäädäntö todella muuttuu ja sen tulee muuttua, mutta tiedon lisääntyessä sitä käytetään hyväksi.
Tieto on oleellista, ei kunkin henkilökohtainen moraali.
Kiitos ddm. Tämä on ollut virkistävää, mutta nyt muihin puuhiin.Jatka samaan malliin tulevaisuudessa !
...vastata, vaikket ehkä luekaan enää :).
Ymmärrän senkin ajattelutavan, että sikiö on osa äitiä, mutta siltä kyllä puuttuu kunnon faktatodisteet. Ensinnäkin kyseessä on kaksi geneettisesti erilaista yksilöä. Toiseksi, jossain vaiheessa sikiölle kehittyy tuntoaisti, kuuloaisti ym. ja sen aistimukset ovat henkilökohtaisia ts. äiti ei niitä tunne (eikä painvastoin, joskin tietty esim. äidin stressi vaikuttaa sikiöön). Lisäksi aidillä ja sikiöllä ei ole sama verenkierto: heidän verensä eivät sekoitu. Mitä siitäkin tulisi, jos lapsella on eri veriryhmä kuin äidillä? Ja silloinhan HIV-äidin lapsi olisi automaattisesti HIVn kantaja, ja näinhän ei ole. Siinä siis pari argumenttia, joiden perusteella kysessä on erillinen yksilö.
Ja tosiaan, sikiötutkimus edistyy, osasyy omalle näkemykselleni on se, että olen tuon tutkimuksen tiettyjä osa-alueita seurannut melko läheltä. Mitä enemmän tiedä ja näen, sitä vaikeampi minun on mieltää pientäkään sikiötäkään miksikään muuksi kuin äidistään kovin riippuvaiseksi lapsen aluksi. Mutta kuten jo olen sanonut, niin paljon minulla ta kenelläkään ei ole tietoa, että voisin sen rajan vetää varmasti oikeaan paikkaan. 12 vko on auttamatta enemmän tai vähemmän mielivaltainen ajanhetki.
Ja juu, oli kiva jutella, hyviä jatkoja!
Ihan totta, ei tietenkään verenkierto yhteinen ole,
tarkoitti sanoa: sikiö on täysin riippuvainen äidin vk:sta
Laki sallii abortin ja sitä pidetään usein perusteluna abortille. Se on totta ja myöskin on totta, että meidän pitäisi ajatella omilla aivoillamme enemmän, eikä vain sokeasti hyväksyä sitä mitä yhteiskuntamme opettaa. Kuitenkin kun keskeytys on laillakin sallittu, antaa se aikamoisen vahvan kannanoton abortin puolesta, siis ei-tuomittavuudesta. Siksipä se onkin ihan hyvä peruste, sillä meidät jokainen on opetettu ja sopeutettu juuri tähän kulttuuriin ja yhteiskuntaan (siis abortti myönteiseen), kaikki eivät vain tulkitse oppeja samoin...
Laki on ihan hyvä peruste henkilökohtaisille päätöksille ja mielipiteille. Ei Suomen aborttilaki ole tuulesta temmattu, sille on erittäin hyvät perusteet. Kuitenkaan minusta ei voida ajatella, että keskustelu on turhaa, koska meillä on jo laki asiasta. Todennäköisesti tällä hetkellä käytävä aborttikeskustelu (Pro Life Suomi ym.) ei vaikuta lakiin mitenkään, ja ehkä hyvä niin. Sitten voidaan todeta, että voimassa olevaa lakia on taas koeteltu eikä parempaa ratkaisua ole löydetty. Ja silloin keskustelu on tehnyt tehtävänsä. Jos muutoksia tulee, niin se onkin sitten eri juttu.
Moraalikysymykset ovat minustakin mielenkiintoisia, ja haluan keskustella niistä koska se kehittää omaa ajattelukykyä. Avauksesi oli erittäin asiallinen ja olen kaivannut juuri tuollaista jo kauan sitten, kun aktiivisemmin osallistuin näihin keskusteluihin.
Tämä moraalikysymys lienee erityisen hankala syystä että sen voi kokea tai käsittää joko yksilön moraaliasiana tai sitten yhteisön/yhteiskunnan. Yksilönäkökulmasta elämä on itseisarvo, ja sitä tulee kunnioittaa moraaliperustein sellaisenaan. Yhteisönäkökulmasta moraaliperusteet ovat erilaiset. Silloin laki astuu mukaan kuvioihin. Laki itsessäänhän ei millään tavalla ohjaa yksilömoraalia, vaan ainoastaan määrää tietyt käyttäytymissäännöt yhteisössä. Sen takia lakia ei voi pitää kovinkaan painavana asiana jos tarkastelee asiaa yksilönäkökulmasta.
Jos taas tarkastellaan asiaa yhteisönäkökulmasta, niin laki on aika tärkeä johtotähti. Lyhyesti voi sanoa, että yhteisössä käyttäydyt moraalisesti jos seuraat lakia (joka tässä tapauksessa antaa MAHDOLLISUUDEN keskeyttää raskaus, eikä suinkaan velvoita siihen). End of story.
Näissä keskusteluissa sekoitellaan umpimähkään perusteluja puolesta ja vastaan sekä yksilömoraalinäkökulmasta että yhteisömoraalinäkökulmasta. Olisi hyvä jos nämä saataisiin vielä eroteltua toisistaan.
Käsitin että olit itse ehkä enemmänkin yksilölinjalla. Voidaanhan ajatella, että jos ajatellaan moraaliarvoja yksilöissä, niin niistä on yhtä monta tulkintaa kuin yksilöitä. Onko näiden keskustelujen perimmäinen ongelma ehkä se, että halutaan tehdä yksilöiden moraalikäsityksitä yleisiä, yhteisöllisiä, ja kieltää erilaisten moraalikäsitysten olemassaolo? Ts. toivotaan (joskus vaaditaan), että jokainen käsittää samalla tavalla elämän arvon sellaisenaan.
Joku voi sanoa sitä moraaliseksi rappioksi jos suuri osa ihmisistä eivät näe elämän itseisarvoa. Mutta oletteko ajatelleet sitä mahdollisuutta, että ehkäpä nämä henkilöt, jotka kokevat elämänlaadun olevan yhtä tärkeä kuin elämä itsessään, ovat nimenomaan pohtineet asiaa jo pidemmälle, ja luoneet oman moraalimaailmansa joka ei välttämättä ole yhtään huonompi. EI siis ole aina niin, että ne jotka ehkä ensisilmäyksellä vaikuttavat moraalittomilta, olisivat miettineet asiaa liian vähän.
Nämä kaksi moraalimaailmaa ja käsitystapaa eroavat toisistaan kuin kaksi uskontoa. Monet uskonnot harrastavat käännyttämistä koska kannattajat ovat niin vahvasti siinä uskossa että juuri se heidän uskonto on se ainoa oikea. Niin tapahtuu myös tällä palstalla.
Onhan näistä asioista keskusteleminen joskus hedelmällistäkin, mutta olen todennut, että suurimmaksi osaksi näistä kannattaisi keskustella vain silloin, kun ollaan oikeasti asettamassa rajoja yhteisölle, eli lakeja säädettäessä. Tämä siitä syystä, että en näe mitään syytä myöskään uskonnossa keskustella loputtomiin siitä kumpi ompi parempi, vaan jokainen on omassa mielessään nähnyt asiat omalla tavallaan.
Aloittaja siis kaipaa keskustelua asiasta, jotta ihmiset voisivat kehittää itseään ja mielipiteitään, kehittyä ihmisinä. Jos elämä itsessään on tärkeä ja arvokas, niin tämäkin keskustelu on turha. Ajatteleminen on turhaa. Elämmehän, vaikka istuismme baarissa vetämässä kaljaa.
Jos tällä keskustelulla ja tällä aborttipalstalla taas ON jokin merkitys, niin se mielestäni viittaa siihen , että elämä tarvitsee myös sisältöä ollakseen hieno ja arvokas. Jokainen tietää itse mitä elämäänsä haluaa, mitä tarvitsee tehdäkseen elämänsä sisältörikkaaksi. Toiselle vauva antaa elämälle tarkoituksen, toiselta vauva vie elämältä tarkoituksen. Vauvan elämästä puhumattakaan, toiset pystyvät antamaan vauvalle rakkautta, toiset eivät. Voisimmekin keskustella siitä miten tärkeää rakkaus on elämässä. Jos elämä on itseisarvo, ei se siis vaadi sisältöä eikä rakkautta ollakseen silti hieno ja arvokas. Kuulostaa minusta erittäin karulta ja alkukantaiselta ajattelutavalta.
Huomaan että olen kirjoittamassa romaania, jota kukaan ei varmasti jaksa lukea. Sainpahan purkaa taas ajatuksiani. Jos joku ymmärsi mitä kirjoitin, niin hyvä.
Luin kirjoituksesi läpi mielenkiinnolla ja täytyy sanoa, että yhdyn siihen. Olen itse joskus yrittänyt saattaa ajatuksiani tähän muotoon, mutta minulla ei ole ollut siihen kysyä.
Kuitenkin, tiivistit (jos niin voi sanoa :)) hienosti sen, mitä olen itsekin ajatellut ja elämästä yleensäkin miettinyt. Abotti-kysymys ei todellakaan välttämättä ole kysymys moraalista ja sen puutteesta, vaan suuremmistä elämänkatsomuksellisista asioista.
Jaksoin lukea, paljon hyviä pointteja sinulla.
Totta, tässä keskustelussa olen yksilölinjalla, mutta en pyri siihen, että muut ajattelisivat samoin. Haluan pitää itselläni mielipiteenvapauden ja sallin sen muillekin. Tietenkään en syyttele ketään abortista, kyseessähän on laillinen ja yhteiskunnan hyväksymä teko.
Arvoista vähän... minusta elämällä on itseisarvo JA elämänlaatu on myös tärkeä arvo. Nämä arvot ovat joskus ristiriidassa, mutta arkielämä on ristiriitoja täynnä. Tosiasia on että (lakiin vedotakseni) yhteikunnan näkemyksenkin mukaan ihmiselämällä on itseisarvo (ketään ei saa tappaa, vaikka jonkun mielestä elämä arvotonta olisikin), laki vain ei laske alkiota/sikiötä ihmiseksi. Laki siis sanoo, että ihmiselämä on itseisarvo, mutta alle 20 viikkoinen sikiö ei ole ihminen.
Edellisen perusteella, vaikka minusta elämä itseiarvo onkin, ei keskustelu ole turhaa. Hyvä elämä tarvitsee sisältöä, mutta minusta se ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että elämä sinälläänkin on arvokasta. Nämä keskustelut eivät ole turhia, jos koemme niistä jotain irti saavamme. Kenekään ei toisaalta ole mikään pakko osallistua, jos kiinnostusta ei löydy. Eikä keskustelun tarvitse olla kansallista pohdintaa jotta sillä on merkityksensä. Kahdenkin ihmisen välinen ajatustenvaihto, joka ei mitenkään pyri vaikuttamaan asioiden tilaan, voi olla hyvin antoisaa.
Abortin moraalittomuutta (jos tätä sanaa tahdotaan käyttää) perustellaan usein sillä, ettei suurimmassa osassa tapauksia ole edes yritetty käyttää ehkäisyä ja on toimittu holtittomasti.
Tarkoittaako tämä automaattisesti, että ihminen on moraaliltaan huono ja leväperäinen? Mietin myös sitä, miten sellainen ihminen joka ei ymmärrä käyttää ehkäisyä vaihtuvissakaan suhteissa, olisi enemmän sopiva kantamaan huolta lapsesta, kuin sellainen joka toimii vastuullisesti seksisuhteissa.
Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli jokunen päivä sitten. Siinä muutama lääketieteen ammattilainen pohdiskeli, miten aborttiluvut ovat pysyneet suurimpina 70-80 -luvun taitteessa syntyneillä (tällä hetkellä noin 22-26 vuotoaita). Tämä siis kumoaa ajatuksen, että nuoret tekisivät abortteja eniten. Sen sijaan tähän luvun kanssa korreloi yllättävän voimakkaasti lama ja sukupuolivalistuksesta säästetyt rahat.
Nämä sukupolvet olivat juuri niitä, jotka jäivät vaille koulun sukupuolivalistusta, kun se laman aikana poistettiin kouluista.
Nyt en aijo väittää, etteikö aikuinen ihminen tiedä miten lapset saavat alkunsa. En voi kuitenkaan olla ajattelematta, että tällä asialla voi olla vaikutusta jollain tavalla.
Miten on vaikuttanut lama-ajan perhepolitiikka tähän 70-80 -lukujen sukupolviin? Oma kokemukseni ei ole riittävä tutkimusaineisto, mutta onko niin, että silloin joukko nuoria on kulkenut oman onnensa nojassa, kasvattaen itseään vanhempien ollessa paineen alla? Nämä nuoret ovat jääneet vaille sukupuolivalistusta, ovat ehkä ottaneet itse selvää asioista miten parhaiten taitavat - harrastamalla seksiä.
Onko heille totuuden todellinen ymmärtäminen pitänyt tapahtua vaikeimman kautta?
Olen myös pohtinut tätä laman vaikutusta...
Silloin kuin minä ja veljeni synnyttiin oli nousukausi (70-luvulla), kaikki oli hyvin. Isälläni ei ole kuin kansakoulutus taustalla, silti aina ollut töitä, oma talo, varaa matkustella jne... Olen saanut sellaisen mallin; tämä oli onnellinen lapsuus, sellaisen haluan tarjota omille lapsilleni. Nyt on vaikeampaa, korkeallakin koulutuksella on vaikea löytää vakituista työtä, säästäminen on hankalaa, "kaikki" on huonommin.
Ei minusta voi sanoa, että ihminen, joka tietoisesti jättää käyttämättä ehkäisyä on huono ihminen. Virheen hän minusta kyllä tekee, mutta niitä me teemme kaikki. Silti myönnän, että välinpitämättömyys tässä asiassa herättää minussa aika voimakkaita tunnereaktioita, mutta se minulle suotakoon... yritän pitää silti ilmaisuni asiallisena.
Lamasta: voi olla osa tottakin, itse olen tosin juuri noita lama-ajan lapsia, enkä tunne kyllä ikäluokastani ihmisiä, jotka eivät olisi perusvalistusta ehkäisystä saaneet (tosin olen siitä nuorimmasta päästä lama-ajan lapsia). Meidän ollessamme teinejä tuli HIV, mikä ehkä hieman lisäsi valistuksen ja keskustelun määrää. Lamalla on tietty voinut olla vaikutusta, mutta itse uskoisin sen johtuvan hieman eri syistä.
Voisiko olla niin, että lama-ajan lasta pelottaa (ehkä syystäkin) vastuu lapsesta, kun omakin tulevaisuus tuntuu huteralta? Itse ainakin tunnistan tunteen...
No, syitä on varmaan monia, tulevaisuus näyttää, näkyykö tämä sukupolvi koko hedelmällisen ikänsä piikkinä aborttitilastoissa.
En oikein usko siihen, että valistuksen puute olisi syynä lama-ajan lasten korkeisiin aborttilukuihin nykyään. Hehän ovat nyt jo selvästi yli kahdenkymmenen ja tieto ehkäisyn merkityksestä on aivan varmasti tarttunut jokaiseen siihen mennessä (Suomen nykyoloista puhuttaessa). Silti heillä (tai siis minäkin olen tuota sukupolvea) aborttiluvut ovat edelleen korkeita. Voisiko syynä olla jokin muu kuin lama, tai ehkä laman aiheuttama asennemuutos? Minusta ainakin tuntuu (osin vanhempieni puheiden perusteella), että laman jaloissa kasvaneet ovat suorastaan ylivarovaisia eivätkä uskalla sitoutua mihinkään...ehkä siinä osasyy?
En myöskään usko että vahinkoraskaudet johtuu vajallisesta ehkäisyneuvonnasta. Kaikki vähänkin järkevät peruskoulun käyneet tietävät kyllä mistä tulee raskaaksi, ja kuinka sen estää.
Toinen asia josta olen samaa mieltä on tuon lama-ajan vaikutus lapsentekoon. Itse olen läheisesti katsonut lama-ajan vaikutusta perheisiin ja se oli yksi oma syyni minkä takia päädyin aborttiin. En halua kasvattaa lastani ns. puutteessa, vaan haluan lapseni saavan rahallisesti turvallisen elämän. Pitää hankkia ammatti ennen lapsia, olla turvattu elintulo ja turvalliset perhesuhteet... En usko kuitenkaan että kyseessä on mikään sitoutumiskammo, vaan idealismi, jonka mukaan kaikki muut asiat pitää olla kunnossa ennnen lasten tekoa (ura, talous, koti, aviopuoliso...)
Sitoutumiskammo oli vähän huono sana...ehkä enemmänkin se on pelkoa vastuun ottamisesta lapsesta, kun ei ole ihan sata varma omasta pärjäämisestä. Itse esimerkiksi pidän nykyistä elämäntilannettani sellaisena, että lapsen kanssa kyllä pärjäisi, muttamutta...vakituista työtä ei ole, parisuhteestakaan ei voi olla aivan varma (vasta 2v. yhdessä). Ne asiat voisivat pelottaa, jos nyt raskaaksi tulisin, vaikka tuskin saisivat minua tekemään aborttia.
Aborteista puhuttaessa homma tyssää aina siihen, että molemmat osapuolet - sekä vastustajat että puolustajat - tekevät sen virheen että niputtavat kaikki abortit saman otsikon alle (jos näin voi sanoa). Aina unohdetaan se, että jokainen tapaus pitää punnita erikseen.
Sekä abortin yksioikoinen kieltäminen että salliminen kaikissa tapauksissa vie väärälle tielle.
Sekin on jo moneen kertaan todistettu että ainoa tapa vähentää abortteja on sukupuolivalistus. Jos nuorilla (ja miksei muillakin) on riittävästi asiallista tietoa ehkäisystä, ja heidät saadaan jopa käyttämään sitä, ei tule abortteja.
Abortteja tehdään aina, oli se laillista tai ei, on tehty koko ihmisen olemassaolon ajan, eivätkä sitä mitkään lait voi muuttaa.
Jos ehkäisy kielletään (vrt katoliset maat), tai jos sitä ei ole saatavilla, tai jos naisella ei ole määräämisoikeutta omaan kehoonsa ja seksuaalisuuteensa, tulee ei-toivottuja raskauksia. Se johtaa hyvin usein myös aborttiin, joka sitten tehdään vaikka sukkapuikolla jos lääkäriin ei pääse. Jokainen voi itse tykönään päätellä mitkä seuraukset siitä on.
Pitää vielä lisätä tuohon viestiini kun huomasin ettei se ehkä käynyt tekstistä selväksi:
Abortti on siis paljon muutakin kuin moraalinen ongelma. Ei riitä alkuunkaan että puhutaan elämän säilyttämisen problematiikasta, sillä aborttiin liittyy suuri joukko muitakin asioita, esim. koulutus, naisten yhteiskunnallinen asema eri kulttuureissa, uskonnot, köyhyys (ehkäisyä ei ole saatavilla edullisesti), jne.
Jokainen tapaus on erilainen, siksipä en missään nimessä kannata abortin totaalikieltoa. Kuitenkin jos tarkastellaan vain asian moraaliaspektia sikiön näkökulmasta, ovat kaikki abortit tavallaan saman arvoisia: keskeinen kysymyshän on sikiön oikeus elää, onko sillä tämä oikeus vai ei. Jos ei ole niin se siitä, mutta jos on, ei asiaa muuta se jos lapsi on vammainen, äiti ei lasta halua tms. Jos sikiöllä on oikeus elää, sen tappaminen on vääri.
Tosielämä ei tietenkään ole näin mustavalkoista, vaan valintoja tehtäessä on punnittava hyötyjä ja haittoja monien osallisten kannalta. Tällöin useimmat ihmiset pyrkivät tekemään valintansa ns. pienimmän pahan periaatteen mukaan, jolloin joku osapuoli saattaa ratkaisusta kärsiä. Tämä ei tee pienimmän pahan periaatteesta mitenkään toimimatonta: itseasiassa hyötyetiikka tuntuu käytännän elämässä toimivan huomattavasti paremmin kuin sääntöetiikka (johon jyrkät kannat yleensä perustuvat) juuri siksi, että se sallii tapauskohtaisen tarkastelun. Hyötyetiikassakin on tietty ongelmansa...
Ja ehkäisystä vielä: niinpä, jos kaikki käyttäisivät ehkäisyä, aborttiluvut vähenisivät aika paljon. Mutta missä mättää, kun ei oppi mene perille? Itse en enää usko että pelkkä sukupuolivalistuksen lisääminen auttaa merkittävästi. Ihmiset kyllä tietävät, mitä riskejä suojaamattomassa seksissä on. Jotain tuntuu olevan pielessä syvemmissä asenteissa: abortti nähdään ehkäisykeinona, omaa ruumista ei arvosteta niin paljon, että sitä pyrittäisiin suojelemaan silläkin uhalla, että kumi saattaa aiheuttaa naurettavaa sähläämistä. Vai mistä johtuu, ettei oppi mene perille, vaikka tietoa kyllä on saatavilla?
Abortti tosiaan liittyy laajempaan kysymykseen naisten asemasta ja oikeuksista yhteiskunnassa, ja sen totaalinen kieltäminen (ehkäisystä puhumattakaan) toisi varmasti enemmän pahaa kuin hyvää. Itse olen kuitenkin elätellyt toiveita, että keskustelu (tästä ja muista kysymyksitä) jollain tavalla ehkä joskus voisi muuttaa ilmapiiriä ja lakeja... kivoja muutoksia olisivat mm.
a) lapsi ei enää olisi riski työuran kannalta (ts. tiukennuksia irtisanomisehtoihin ja siihen, millä perusteella määräaikaisia työsuhteita saa solmia)
b) kulut äitiyslomasta eivät kolahtaisi suoraan äidin työnantajalle (isän työnantajalle puolet, itse voisin maksaa vähän lisää veroja, jos sillä voitaisiin kuitata osa työnantajien kuluista)
c) yhteiskunnan lapsivastaisuus tai ehkä enemmänkin vieraantunut asenne perhe-elämään saataisiin jotenkin "kitkettyä"
d) suurempi vastuullisuus ehkäisyn käytössä
No, näitähän ei täällä loruilemalla saavuteta, mutta ehkä vielä joskus. Voisivat nuo aborttitilastotkin vähän kaunistua...
Tuossa kirjoituksessasi tuli heti ensimmäisenä se perustavaa laatua oleva virhe, eli aborttia kun EI voi EIKÄ pysty tarkastelemaan pelkästään moraalin näkökulmasta, jos aborttien lukumäärälle haluaa jotain tehdä. Abortit eivät myöskään samasta syystä voi olla kaikki samalla "lähtöviivalla".
Ei voida kysyä onko sikiöllä oikeus elää vai ei, sillä eloonjäänti on jokaisen yksilön pyrkimys - oikeus on jo sitten toinen juttu.
Ihmisellä yleensä pitäisi olla oikeus elää, mutta niin vain tälläkin pallolla soditaan ja tapetaan ihmisiä päivittäin.
Ehkäisy voi jäädä käyttämättä myös siksi että sitä ei yksinkertaisesti saa: monissa kulttuureissa mies päättää käytetäänkö ehkäisyä vai ei. Samoin esim. katolinen uskonto sanelee ehdot useissa maissa. Jos ilmapiiri yhteisössä on valmiiksi ehkäisylle kielteinen, ei sitä käytetä vaikka haluttaisiinkin. Eivätkä kaikki ole niin oppineita että tietäisivät mitä seurauksia suojaamattomalla yhdynnällä voi olla.
Toki rikkaissa länsimaissa pitäisi olla selvää että valistus menee perille ja nuoret oppivat, mitä seksi on ja mitä siitä seuraa, mutta niin vain on ettei näin aina käy. Monesti ensimmäisissä kokeiluissa meillä(kin) nuoren naisen kompastuskiveksi tulevat miehen/pojan asenteet. Kumia ei haluta käyttää, koska poika ei halua. Toisaalta teinityttö/-poika voi olla niin estynyt ja ujo seksiasioissa ettei ehkäisyvälineitä edes uskalleta hakea, saatika että tyttö uskaltaisi mennä gynekologille hakemaan e-pillerireseptiä. Siinäkin olisi valistustyöllä tekemistä, ettei seksi olisi niin hävettävä asia.
On sitäpaitsi typerää väittää että "ihmiset kyllä tietävät mitä seurauksia suojaamatomassa seksissä on", sillä nykyäänkin monissa suomalaisissa perheissä ei nuorille puhuta seksistä halaistua sanaa. Itselläni on ikätovereita jotka eivät tienneet mitä kuukautiset ovat, kun ne alkoivat, ja minä olen sentään vasta kolmekymppinen! Miten voi olla mahdollista että näin käy? Onko vika koulun vai kodin, vai molempien?
Nuori hakee yleensä valistuksensa sieltä mistä sen helpoiten saa, eli kavereilta, mistä syystä sitten nuorisolla on niinkin uskomattomia käsityksiä ehkäisystä kuin esim. se että tampoonia voi käyttää ehkäisyvälineenä.
Itse koen että kouluaikana ei juurikaan valistettu seksuaalisesta kanssakäymisestä. Onneksi on fiksut vanhemmat, jotka kertoivat. Anatomiset seikat kyllä käytiin tunneilla päällisin puolin, mutta se siitä sitten. Käytäntö, tunteet ja seksuaalisuus yleensä jäi täysin pimentoon.
Olisihan se hienoa jos tasa-arvo toteutuisi ja lasten hankkimisesta syntyvät kulut tasattaisiin työnantajien kesken, mutta en usko että lähimpään sataan vuoteen on muutosta luvassa.
Ymmärsit varmaan väärin.
"aborttia kun EI voi EIKÄ pysty tarkastelemaan pelkästään moraalin näkökulmasta, jos aborttien lukumäärälle haluaa jotain tehdä"
Ei niin. Mutta jos haluaa keskustella asiasta teoreettisella tasolla (filosofisesti), niin se on täysin mahdollista ja tietyissä tilanteissa välttämätöntäkin. Tällaiset pohdiskelut eivät tietenkään toimi tosielämässä, mutta ne voivat olla mielenkiintoisia ja niistä voidaan saada aineksia realistisempaan keskusteluun, jossa yksittäistapauksien luonne huomioidaan, ja ratkaisuja pyritään löytämään. On siis erotettava spekulatiivinen ja käytännön parannuksiin pyrkivä keskustelu, kuten jo aiemmin olen maininnut.
Lisäksi tarkennan nyt (anteeksi, jäi tekemättä alunperin), että ehkäisy ym. kommenttini koskevat Suomen oloja, kun muista ei ole omakohtaista kokemusta. Tilanne on luonnollisesti eri esim. katolisissa maissa. Valistusta ei varmaan Suomessakaan ole liikaa, mutta itse en kyllä tunne ketään yli 15 vuotiasta, joka ei ehkäisyn merkitystä tietäisi. Tunnen kyllä monia, jotka eivät siitä piittaa. Kun peräsin muutosta vähän syvempiin asenteisiin, tarkoitin juuri sitä, että ehkäisy pitäisi jotankin saada mieltymään niin tärkeäksi, etteivät mainitsemasi esteet enää olisi merkityksellisiä. En edes väitä tietäväni miten tämä tapahtuisi... kunhan vaan totesin, että tiedonpuutteesta ei yleensä, kun ehkäisyä ei käytetä.
No, varmasti vieläkin on ihmisiä, jotka eivät ihan oikeasti tiedä, miten raskaaksi tullaan, mutta väittäisin kyllä, ettei heitä montaa ole. Usko tai älä, seksuaalivalistus on parantunut aika paljon kymmenessä vuodessa (olen parikymppinen), vaikka tekemistä vielä onkin. "Tekninen puoli" tulee useimmiten hyvin selväksi, tunnepuolta ei juuri käsitellä. Faktana tähän väliin voitanee todeta, että vuonna 2003 Suomessa n. 2,3% aborteista tehtiin alle 16 vuotiaille.
Aivan varmasti näistäkin osa tiesi miten raskaaksi tullaan (tämä ei siis nyt ole syyttelyä, mutta tosiasiat pitää tunnustaa), joten eiköhän niiden oikeasti tietämättömien osuus aborttiluvuissa ole melko marginaalinen? Siis vaikka "ihmiset kyllä tietävät mitä seurauksia suojaamatomassa seksissä on" onkin yleistys (niin kuin moni sinunkin lauseesi), se koskee todennäköisesti vähintään 96% suomalaisista. "Kiitos" HIVn ynnä muiden, kodeissakin puhutaan asiasta entistä enemmän...
Niin, ja ehkä se tasa-arvo ei mihinkään parane vielä kymmeniin vuosiin, mutta oletkos huomannut, että pientä edistystä tapahtuu jatkuvasti? Ja usko pois, ei sitä tapahdu, jos ei kukaan sitä viitsi vaatia.
(Btw, se jos jossain loukataan ihmisen oikeutta elää, ei tarkoita, että meilläkin on lupa niin tehdä. Täysin ontuva logiikka. Ja minä voin oikein hyvin kysyä, onko sikiöllä oikeus elää - itseasiassa aborttia harkitessakin tämäkin kysymys on jollain tasolla syytä käsitellä. Vastauksesta sitten riippuu, miten toimimme.)
NNoNNii, olinpa jonkin aikaa poissa etten ehtinyt katselemaan tuliko tänne vastausta, mutta parempi myöhään...
Pitää nysvätä pilkkua parista jutusta vielä tuossa sun vastauksessas.
Eli: jos abortista halutaan keskustella filosofian kannalta, moraali on aivan liian kapea ja kulttuurisidonnainen näkökulma (jos puhutaan yksinomaan kristitystä moraalista, mitä ilmeisesti meillä yleensä tarkoitaan).
Ja sitten "tekniikan" ja "tunteen" kohtaamisesta. Tunnepuoli (sisällytän tähän myös itsemääräämisoikeudesta puhumisen) on syytä käsitellä seksistä puhuttaessa juuri sen vuoksi, ettei kumpikaan osapuoli - yleensä tyttö - tunne itseään painostetuksi seksiin ja/tai ehkäisyn poisjättämiseen. Vaikka teoriassa tietäisi sen seuraukset, teinin elämässä mahdollisuus tulla raskaaksi vs. myllertävä ihmissuhde- ja tunne-elämä on taistelu jossa jälkimmäinen voittaa. Kyllä minäkin muistan mitä oli olla teini-ikäinen... Monikaan ei tiedä että on ok sanoa "ei tipu ilman ehkäisyä".
Pieni huomautus: jos _vain_ 2,3 % aborteista tehdään alle 16-vuotaille, ollaan hyvässä tilanteessa. Tähänkin määrään kun todennäköisesti sisältyy hyväksikäyttötapauksia.
Huomautus ihmisoikeuksien loukkauksista ei ollut tarkoitettu oikeutukseksi lisäloukkauksille, vaan oli enemmänkin kyyninen kommentti siitä miten paha nyt vaan tapahtuu. Aborttilukumäärien vertailu (mikäli täyskieltomaista nyt mitään oikeita lukuja saisi laittomista aborteista) todennäköisesti näyttäisi että ns. kokonaisuuden kannalta abortti on melko pieni murhe. Kyynistä, kenties, mutta se ei tarkoita etteikö asialle saisi tehdä jotain.
Abortista voi keskustella monella tavalla. Asiaa voi käsitellä hyvin suppeasti tai erittäin laajasti, ei ole mitään sääntöä siihen, mikä on oikea tapa. Vasta käytännön muutoksiin tms. tähtäävissä keskusteluissa on tärkeää huomioida kaikki osatekijät. Asiaa voi tarkastella filosofisesti moraalinäkökulmasta, silloin on vain tiedostettava näkökulman suppeus. Kristitty moraali on ihan yhtä hyvä yksittäinen näkökulma kuin mikä tahansa muukin, vaikkei oma näkemykseni ehkä täysin sitä noudattelekaan (olen ateisti, joskin luonnollisesti kristillisen yhteikunnan kasvatti). Yksittäisiä "palikoita" tutkimalla voidaan kuitenkin tehdä havaintoja, joita ei laajempaa kuvaa katsoessa edes huomaa. Siksi sallittakoon keskustelu kaikenlaisista näkökulmista.
Ja tunteista, nimenomaan tuosta syystä niistäkin pitää puhua valistuksen yhteydessä, en vain usko että valistus (koulut, koti, terveydenhuollonammattilaiset..) yksin saa muutosta asenteissa aikaan.
Totta, "vain" 2,3%... olisi hienoa, jos luku olisi nolla, vielä hienompaa olisi, että hyväksikäyttötapauksista päästäisiin. Pyrinkin vain näyttämään, että abortti tehdään yleensä teini-iän aikoja sitten ohittaneelle naiselle, jolla varmasti on tietoa ehkäisystä ja voisin kuvitella hänen olevan myös tunnetasolla kypsempi ts. ei alistu niin herkästi painostukseen seksin ja ehkäisyn suhteen, vaan tekee päätöksensä itsenäisemmin.
Ja kyynisyys lienee sekin sallittua, minä itse vain koen sen kovin ankeana elämänasenteena :)
Tulipa tässä vaan mieleen, kun on ollut aika mielenkiintoinen keskustelu tässä meidän kesken, että miksiköhän kukaan muu ei ole vielä viitsinyt osallistua? Meniköhän vähän turhan korkealentoiseksi? ;)
Onhan se tietty niin että se paskanheitto on paljon helpompaa, kun ei tarvi kummemmin ajatella...
Joo, no oli tossa toinen kaksinpuhelu aikaisemmin... mutta ehkä se on niin, että niitä jotka tykkää vaahdota, ei asiallinen keskustelu kiinnosta, ja niille jotka tarvitsevat jotain apua/neuvoa, ei tästä keskustelusta paljoa ole iloa.
Mutta tosiaan, on tullut ihan mielenkiintoisia pointteja vastaan, vaikka ehkä reaalimaailmasta onkin homma vähän irronnut :)
No, ei kai sitä aina ole pakko olla niin käytännöllinen...