Mulla on varmaan ihan tavanomainen ongelma, mutta kysyisin neuvo nyt kuitenkin;
Olen seurustellut n.8kk nykyisen avovaimoni kanssa ja ongelmani on mustasukkaisuus, jota tunnen (tyhmää kyllä) hänen menneisyydestään. En siksi, että se on harrastanut seksiä yhdenillan juttujen kanssa pari-kolme kuukautta ennen mun tapaamistani vaan siksi, että nyt hän jotenkin haikailee niiden Varsinkin yhden tai kahden niistä perään. ON OLLUT E-MAIL yhteydessäkin niihin. MÄ en tiedä pitäisikö mun vaan niellä se, että hän haluaisi niitä ehkä nähdäkin? Kun mun on niin hirveän vaikea luottaa häneen kun mun kaksi edellistä suhdettani on päättynyt siihen, että mua on petetty ja mun itsetunto on pirstaleina. Nyt olen sitten suuttunut( oikeestaan siksi, että juuri edellä mainituista syistä johtuen) olen tuntenut oman asemani uhatuksi. Tiedän, että en voi häntä omistaa enkä määräillä, mutta mulle on kehittynyt sellanen hirveä kontrolloimisen tarve, josta haluan pääsätä eroon. Ei tämä ole kivaa minustakaan. Nyt pelkään vielä lisäksi sitä, että tämä mun suhtautumiseni ajaa hänet joko tekemään jotain tyhmää tai sitten hän kyllästyy ja lähtee. Mä luotan siihen, että hän rakastaa mua ja halua olla mun kanssa, mutta sellainen äärimmäisyyteen viety luottamus (jota mulla oli edelliseen ja turpaan tuli silti) puuttuu. Toinen syy on se, että mä tiedän miten helppoa on antaa pirulle pikkurilli ja miten tilaisuus tekee varkaan eli miten helppoa sen kaiken mitä niillä oli (jos naiseni nyt haluaa tavata näitä edellisiä) on leimahtaa uudelleen liekkiin. Mä olen sanonut hänelle, että mun luottamustani ei voi palauttaa kuin 1000% rehellisyys. Suuttumisen ja riidan uhallakin. Peittely ja salailu riidan pelossa ei missään nimessä lisää luottamusta. KErtokaa mitä mun pitäisi tehdä?
Olen seurustellut n.8kk nykyisen avovaimoni kanssa ja ongelmani on mustasukkaisuus, jota tunnen (tyhmää kyllä) hänen menneisyydestään. En siksi, että se on harrastanut seksiä yhdenillan juttujen kanssa pari-kolme kuukautta ennen mun tapaamistani vaan siksi, että nyt hän jotenkin haikailee niiden Varsinkin yhden tai kahden niistä perään. ON OLLUT E-MAIL yhteydessäkin niihin. MÄ en tiedä pitäisikö mun vaan niellä se, että hän haluaisi niitä ehkä nähdäkin? Kun mun on niin hirveän vaikea luottaa häneen kun mun kaksi edellistä suhdettani on päättynyt siihen, että mua on petetty ja mun itsetunto on pirstaleina. Nyt olen sitten suuttunut( oikeestaan siksi, että juuri edellä mainituista syistä johtuen) olen tuntenut oman asemani uhatuksi. Tiedän, että en voi häntä omistaa enkä määräillä, mutta mulle on kehittynyt sellanen hirveä kontrolloimisen tarve, josta haluan pääsätä eroon. Ei tämä ole kivaa minustakaan. Nyt pelkään vielä lisäksi sitä, että tämä mun suhtautumiseni ajaa hänet joko tekemään jotain tyhmää tai sitten hän kyllästyy ja lähtee. Mä luotan siihen, että hän rakastaa mua ja halua olla mun kanssa, mutta sellainen äärimmäisyyteen viety luottamus (jota mulla oli edelliseen ja turpaan tuli silti) puuttuu. Toinen syy on se, että mä tiedän miten helppoa on antaa pirulle pikkurilli ja miten tilaisuus tekee varkaan eli miten helppoa sen kaiken mitä niillä oli (jos naiseni nyt haluaa tavata näitä edellisiä) on leimahtaa uudelleen liekkiin. Mä olen sanonut hänelle, että mun luottamustani ei voi palauttaa kuin 1000% rehellisyys. Suuttumisen ja riidan uhallakin. Peittely ja salailu riidan pelossa ei missään nimessä lisää luottamusta. KErtokaa mitä mun pitäisi tehdä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mustasukkaisuus on sairaus. Omistushalua, heikkoa itsetuntoa jne. Itsekin olen sairastanut tämän taudin. Pienestä asiasta saa paisuteltua mielessään todella muhkeita juttuja jos niin tahtoo. Kun epäilee ja etsii, löytää varmasti kaikenlaista "kamalaa", mihin tarttua ja saada lisäpontta epäilyilleen. Sitten kun vielä oikein intoutuu tilittämään näitä epäilyksiään puolisolleen ja vaatimaan täydellistä rehellisyyttä joka asiassa, jatkuvia vakuutteluja rakkaudesta - voi mikä soppa siitä syntyykään!
Suhde alkaa takuulla voimaan pahoin ja syytetty helposti toimii juurikin päinvastoin kuin syyttäjä toivoisi. Mikä sitten lääkkeeksi?
Heitä kotipoliisin univormu pois päältäsi ja ota rennosti! Älä pähki turhia asioita. Kumppanisi on sinun kanssasi, koska haluaa niin. Piste. Hän varmasti kertoo sitten kun haluaa asioihin muutosta? Kohteletko kumppaniasi nyt niinkuin toivoisit hänen kohtelevan sinua? Haluaisit kai että sinuun luotetaan 1000%:sti? Mikä sinua estää ajattelemasta vähän valoisammin? Keskittymään enempi siihen rakastamiseen? Näyttää siltä että rakastat puolisoasi - mikset antaisi sen näkyä ja kuulua kaikin tavoin - myös ajatuksissasi. Tämä kun on ihan oikeasti vain ja ainoastaan sinun ongelmasi, jonka voit kyllä onnistua ratkomaan.
Aikanani vaadin itsekin kovasti mieheltäni täyttä rehellisyyttä, kävin läpi puhelimet ja epäilin kaikkea mahdollista. Saattoi olla jopa aihettakin. Vasta kun käsitin kuinka paljon pahaa saan suhteellemme aikaan noilla vaatimuksillani, jatkuvalla riitelemisellä, asiat alkoivat muuttua.
Luottavaisella ja rakastavalla suhtautumisella on kyllä ihmeitä tekevä voima! Oma olokin on ihanan kevyt :) Jos mieheni joskus vieraisiin pöytiin huutelikin, enää hänen ei totisesti niin tarvitse tehdä :). Itsetuntoni on parempi, hymy herkässä, sydän pakahtumaisillaan rakkaudesta miestäni kohtaan ja suhteemme kukoistaa. Kaikki tämä vain kun PÄÄTIN etten enää kiusaa itseäni ja miestäni epäilyilläni. Muista aina, että pessimisti saattaa olla loppupeleistä oikeassa, mutta sillä välin optimistilla on PALJON hauskempaa!!
Mustasukkaisuus on sairaus. Omistushalua, heikkoa itsetuntoa jne. Itsekin olen sairastanut tämän taudin.
***Tuossa olen kanssasi ihan samaa mieltä. Sairaudesta todella on kyse. Minulla se ei onneksi ole vielä saanut yhtään tämän sairaampia muotoja (vrt;väkivaltaa tai muuta TODELLA sairasta)
Pienestä asiasta saa paisuteltua mielessään todella muhkeita juttuja jos niin tahtoo. Kun epäilee ja etsii, löytää varmasti kaikenlaista "kamalaa", mihin tarttua ja saada lisäpontta epäilyilleen.
***Toi on muuten ihan totta. En ole itseasiassa KOSKAAN ajatellut sitä niin, että ETSIEN SILLÄ SILMÄLLÄ TODELLA LÖYTÄÄ jotain epäilyttävää. Olen lopen kyllästynyt tähän omaan pöhkimiseeni.
Sitten kun vielä oikein intoutuu tilittämään näitä epäilyksiään puolisolleen ja vaatimaan täydellistä rehellisyyttä joka asiassa, jatkuvia vakuutteluja rakkaudesta - voi mikä soppa siitä syntyykään!
***Toikin on ihan totta. Kyllä sitä saa riitaa aikaiseski esim; siitä, että mikset HETI vastannu kun soitin...Tyhmää, niin VITUN tyhmää! Kyllä mä tiedän sen.
Suhde alkaa takuulla voimaan pahoin ja syytetty helposti toimii juurikin päinvastoin kuin syyttäjä toivoisi.
***Niin, totta kai se on selvää, että syytetty kapinoi kontrollia vastaan. Niin jokainen itseään kunnioittava ihminen tekee. Ja sen jälkeen on kierre valmis. Ja suhde voi TODELLA pahoin. Meillä ei olla vielä siinä vaiheessa enkä siihen saakka halua mennäkkään. Ja pelkästä rakkaudesta häneen haluan oppia luottamaan ja muuttamaan käsityksiäni ja asennettani asioihin.
Mikä sitten lääkkeeksi?
Heitä kotipoliisin univormu pois päältäsi ja ota rennosti! Älä pähki turhia asioita. Kumppanisi on sinun kanssasi, koska haluaa niin. Piste.
***Kyllä on todella alkanut puristaa tämä "kotipoliisin" koppalakki aika lailla! ON tainnut uniformukin pesussa kutistua kun kiristää ja puristaa niin ja on päivä päivältä yhä epämiellyttävämpää pitää sitä yllä ja toimia niin. Totta kai hän on kanssani, koska haluaa sitä. Järjellä se onkin helppo ymmärtää!!
Hän varmasti kertoo sitten kun haluaa asioihin muutosta? Kohteletko kumppaniasi nyt niinkuin toivoisit hänen kohtelevan sinua?
***En kohtele. Enkä kohtele edes niin kuin itse haluaisin häntä kohdella. Juuri siksi mä täältä apua haenkin.
Haluaisit kai että sinuun luotetaan 1000%:sti?
***itseasissa kyllä ja pyrin myös olemaan sen luottamuksen arvoinen. Ne asiat, joita tossa ekassa kerroin, joita en ehkä hyväksyisi niin niitä hyväksyisi itseltänikään. Että siinä mielessä koitan olla reilu.
Mikä sinua estää ajattelemasta vähän valoisammin? Keskittymään enempi siihen rakastamiseen? Näyttää siltä että rakastat puolisoasi - mikset antaisi sen näkyä ja kuulua kaikin tavoin - myös ajatuksissasi.
***Niin mikä estää mua ajattelemasta valoisammin...pelko, menettämisen pelko, joskin ymmärrän kyllä, että jos hetki lyö niin en sille MITÄÄN voi! Haluaisin todella keskittyä enemmän rakastamiseen, hellimiseen, kunnioittamiseen, keskustelemiseen...katsoa eteenpäin! Kyllä mä yritän sen antaa näkyä ja kuulua...itse asiassa jatkuvasti sen riitelyn ulkopuolella,(jota kuitenkin on todella vähän vielä)
Tämä kun on ihan oikeasti vain ja ainoastaan sinun ongelmasi, jonka voit kyllä onnistua ratkomaan.
***Ymmärrän sen. En voi vaatia Puolisoltani MITÄÄN! Enkö todella voi vaatia MITÄÄN? Mutta ongelma on kyllä todella mun ja vain minun päässäni. Mua ahdistaa ihan hirveesti se kaikki mitä tää mun käyttäytyminen saa aikaan hänessä ja itsessäni.
Aikanani vaadin itsekin kovasti mieheltäni täyttä rehellisyyttä, kävin läpi puhelimet ja epäilin kaikkea mahdollista. Saattoi olla jopa aihettakin. Vasta kun käsitin kuinka paljon pahaa saan suhteellemme aikaan noilla vaatimuksillani, jatkuvalla riitelemisellä, asiat alkoivat muuttua.
***Voin vakuuttaa, että yritän muuttua. Voin vakuuttaa, että mä en saa tällä aikaan mitään muuta kuin pahaa ja myrkytän kaikki tunteet. Haluan todella päästät tästä eroon. Rakastan puolisoani AIVAN valtavasti ja haluan elää ihmisenä hänen rinnallaan.
Luottavaisella ja rakastavalla suhtautumisella on kyllä ihmeitä tekevä voima! Oma olokin on ihanan kevyt :)
***Mä uskon ton. Tuntuu vaan niin hirveen vaikeelta muuttaa KAIKKI kertaheitolla!
Jos mieheni joskus vieraisiin pöytiin huutelikin, enää hänen ei totisesti niin tarvitse tehdä :). Itsetuntoni on parempi, hymy herkässä, sydän pakahtumaisillaan rakkaudesta miestäni kohtaan ja suhteemme kukoistaa. Kaikki tämä vain kun PÄÄTIN etten enää kiusaa itseäni ja miestäni epäilyilläni.
***On hienoa, että teilläkin menee paremmin.
Muista aina, että pessimisti saattaa olla loppupeleistä oikeassa, mutta sillä välin optimistilla on PALJON hauskempaa!!
***Olipas hyvä loppulause. Mitä iloa on oikeassa olemiseesa jos se merkitsee nimen omaan ilon menettämistä?
NÖPÖ; Kiitos sulle erittäin asiallisesta vastauksesta ja neuvoista. Näistä oli kyllä apua.
Olemme olleet mieheni kanssa jo 15 vuotta avoliitossa ja koskaan en ole häntä pettänyt, mutta aina saan kuulla että muka minulla on muita miehiä, jos tulen kauppareissulta vähän myöhempään, aivan jo vatsasta nipistää kun pelkään taas sanomisia, että vieraissa olen taas muka ollut,ja ylitöihinkin on joskus pakko jäädä, niin hän tulee työpaikalleni tarkistamaan että puhunko totta ja kaikenlaiset tyttöjen yhteisillat olen saanut jättää kun kuulemma juonin vain päästäkseni miehiin, mitä vanhemmaksi hän tulee sitä mustasukkaisemmaksi muuttuu, ja vieläpä kehtaa sanoa ettei ole mustis yhtään,että se on normaalia kun epäilee puolisoaan, kännykkäviestit joita minulle tulee, hän lukee ne ensin, ja puhelutiedot tarkistaa.
Että ei elämä ole helppoa mustasukkaisen miehen rinnalla, älkää kysykö miksi jatkan kumminkin...... on lapset ja yksinjäämisen pelko liian suuri
Kiitos tuhannesti!
Jo tieto siitä, että joku saman ongelman kanssa painiva on onnistunut "parantamaan tapansa" helpottaa. Kaikki kirjoittamasi on totta, mutta myös niin paljon "helpommin sanottu kuin tehty".
Mieheni on aikaisemmissa suhteissaan pettänyt ja pelaillut, minun kanssani ei, tietääkseni. Hän kertoo ettei enää koe tarvetta moiseen, koska on nyt löytänyt sen mitä haluaa, minut. Kuinka romanttista! Miksi minun on niin vaikea uskoa siihen? HALUAN toki uskoa, haluan luottaa ja järjelläni olen yrittänytkin ongelmaa ratkoa samoilla keinoin kuin "Nöpö". Mutta kun se tunne iskee päälle kuin suuri, musta ja myrkyllinen, tukahduttava hyökyaalto, silmissä sumenee ja sydäntä kouristaa...Ajattele siinä sitten järkevästi!
Onko kyse vain siitä, että minulla on niin huono itsetunto, etten voi uskoa riittäväni hänelle? En ole aikaisemmissa suhteissani ollut mustasukkainen enkä epäillyt kumppaniani, siksi koenkin olevani niin eksyksissä tämän tunteen kanssa. En osaa käsitellä sitä.
Onko jokin keino, jolla itsensä saa vapautumaan? Se "pessimisti saattaa olla loppupeleistä oikeassa, mutta sillä välin optimistilla on PALJON hauskempaa" on niin totta, niin totta, mutta kuinka muistan sen tosipaikan tullen?
erittäin ihanaa oli lukea nuo viestit! oma poikaystäväni on sairaan mustasukkainen! toivoisin että hänkin ymmärtäisi minua! aina surullinen olo ja saan itkeä jatkuvasti! rakastan häntä erittäin paljon mutta en kestä ainaista syyttelyä. kukaan ei ymmärrä! kumpa hänkin muuttuisi ja ymmärtäisi ettei mustasukkaisuudessa ole mitään järkeä! en voisi koskaan pettää enkä ole antanut aihetta olla mustasukkainen. esim. jos ollaan ystävien luona niin aina on kiire pois etten varmasti kerkeä jutella heidän kanssaan. mulla on aina ollut paljon hyviä ystäviä, kuin tyttöjä myös poikia. en halua luopua tai menettää ketään heistä. aina he ovat tärkeitä! miten saan hänet ymmärtämään. erittäin, erittäin paha olo aina. en halua erota! neuvoja kaipaan teiltä! miten saitte mustasukkaisuuden pois??
Miksi sen pitäis saada nähdä/pitää yhteyttä entisiin petikavereihinsa? En suostuisi!
ei sellanen suhde ole todellakaan terveellistä jos jompikumpi osapuoli haikailee entisiä, sillon se pitää myös palata niihin entisiin jos niin kerran haluaa. tee muijalle selväksi yks asia------> se seurustelee sun kans ja sen pitää katsoa teän yhteistä tulevaisuutta eteenpäin kuten tietty sinunki, mutta jos se mailailee niitten exien kans ja on muuten heän kans yhteyksissä niin kääri se neiti mattoon ja räpäytä parvekkeella vaik niin et haluaisi, mutta se on vaan sun omaksi eduksi pitemmän päälle! ota nyt heti selvää siitä, et onko siihen jokin pätevä syy olla entisiin yhteyksissä ja miksi helvetissä! ettei tämä neiti vaan olisi sellanen et se haluaa aina uuden luun ja myöhemmin on pakko kuiten ettiä niitä vanhoja piilotettuja luita" - kokeile myös hänen rajoja, alat olemaan yhteyksissä entisiin ja s-postia kirjotteleen niin tsekkaa miten hän suhtautuu sellaseen! :)
Se on niin sietämätön epäillä koko ajan tyttöystävääni. Trauma jäi mieleeni, kun mun tyttöystäväni makasi erään tutun kanssa yksi kuukautta ennenkuin aloitimme seurustelun. Tiedän,ettei tyttöni ei petä, mutta tuntuu siltä, että hän olisi pettänyt minua, vaikka emme ole vielä seurustelleet. Johtuu siitä ehkä, että olin vähän ihastunut mun tyttöystävääni sitten hän makasi toisen kanssa..Tai en ollut koskaan muiden tyttöjen kanssa sängyllä(Siis yhdyntä lukuun ottamatta pillun hyväilemistä). Joskus mieli tekee rakastella jonkun tuntemattoman tytön kanssa, koska mulla ei ollut muuta ja tyttöystävälläni oli kolme eri poikaystävää.Oon niin kateellinen.. Mutten voi mitään tunteilleni. Nykyään asumme yhdessä. Aina välillä vituttaa ne mielikuvitukset miten se nussii sen toisen pojan kanssa, vaikka emme olleet vielä yhdessä. Nyt en halua edes, että muijani juttelee tiettyjen kanssa...Etenkin ne pojat, jotka olivat hänen kanssa, "naistenmiehet" tai miehet, jotka himoitsevat ja flirttailevat häntä. Kyllä hän rakastaa minua todella paljon.. Aikaisemmin minun mustasukkaisuuteni oli hyvin pahaa, mutta nyt vähitelleen luotan enemmän tyttäystävääni.. Toivottavasti meillä menee hyvin tulevaisuudessa.
Mullahan ei ole sellasta ongelmaa, että mä epäilisin. Mähän vaan pelkään, joka on siis täysin eri juttu. Totta kai mä ymmärrän järjellä, että se on turhaa, mutta tunteet on tunteita. Ehkä niitä joskus oppii järjellä hallitsemaan.
Mutta sulle "oon itte mustasukkainen" Menneet on menneitä. En minäkään menneistä ole mustasukkainen kunhan ne pysyy menneinä eikä niitä tuoda yhteydenpitona tähän päivään tai tähän suhteeseen. Mä en näe mitään syytä mihin hän niitä tarvitsisi. Eikä hän osaa sitä itsekään selittää.
Kyllä hän on mua "pettänytkin", mutta kun se oli niin kimurantti tilanne, että teki sen miehen kanssa, jonka kanssa on vieläkin naimisissa ( siis ero ei ole astunut vielä voimaan) Ja asuikin vielä sen luona silloin. Mies tosin jo tiesi minusta ja oltiin miehenkin kanssa juteltu. Eli siis se petti tätä miestään koko ajan MINUN kanssani, siksi en nyt niin suurta meteliä siitä nostanut kun säälistä sille miehelleen kerran anto.
Onhan mullakin seikkailuni, mutta mä en pidä niihin vanhoihin MITÄÄN yhteyttä. Lukuunottamatta yhtä joka oli kaveri jo ennen panoa ja myös sen jälkeen. Samoin kun hänkin pitää yhteyttä sellaiseen, joka oli kaveri jo ennen panoa ja myös sen jälkeen. Se on mulle OK. Tunnen tämän nykyiseni kaverin sattumalta entuudestaan.
Mutta kaiken kaikkiaan täytyyhän naisen saada jutella kadulla ja yleisillä paikoilla kenen kanssa haluaa. Eikä silläkään ole juuri väliä jos joku hänelle flirttailee, sehän on vain osoitus, että olen löytänyt tosi vetävän naisen (niin kuin olenkin). Sitä paitsi flirttailu on enimmäkseen tahatonta kommonikointia ja täysin luonnollista. Minäkin teen niin. Se ei vielä johda mihinkään eikä tarkoita mitään jos toinen ei sitä halua.