Uudessa Metsästäjä -lehdessä kerrotaan aselain muutoksesta sekä EU:n ampuma-asedirektiivin vaatimuksista. Kun tuota lukee herää heti voimakkasti ajatus siitä, että nyt ollaan iskemässä suomalaiseen metsästäjään ikävällä tavalla.Ensinnäkin he joilla on itselataavia aseita, joutuvat pahimmillaan hävittämään aseitaan ja hankkimaan uusia tämän kyseisen direktiivin täyttäviä aseita tilalle. Tästä tulee lupamenoja sekä myös rahallista menetystä. Oman lisänsä soppaan tuo se, mihin sitten tai kenelle päätyvät "kielletyiksi julisteut" aseet?
Toisen omaan silmään pistävänä asiana on harrastuksen jatkumisen osoittaminen viiden vuoden välein. Toisin sanoen kyseessähän on metsästämisvelvollisuus. Vaikkei sitä ehkä heti ajattelisi.
Millä sitten osoittaa riittävä metsästys? Jos et kuulu metsästysseuraan, miten osoitat sen? Riittääkö metsästyskortti, vai pitääkö käydä ampumassa riistaa repullinen ja viedä vallesmannille, että tässäpä tuli velvollisuus täytettyä?
Kaiken kaikkiaan alkaa muhia sellainen ajatus että EU on direktiivejä tehtaileva riippakivi, josta pitää päästä' eroon. Suomen pitäisi olla kansalaisilleen vapaa maa, eikä velvoittaa ja luoda kieltoja ja jatkuvia tiukennuksia asioihin, jotka on toimineet yli 100 vuotta. Keitä me olemme oikein äänestäneet? Suomen vai jonkun muun kansakunnan edustajia? Seuraavissa vaaleissa kannattaa olla valppaana, ettei ääniä herutella henkilöille, jotka suosivat EU:n aselakien jatkuvia tiukennuksia ja lahkolaisuutta. Suoraan sanoen kansaansa petollisesti muita hyödyttäviä luopioita.
Meissä suomalaisissa on ihmisiä jotka ei halua kuulua isoihin porukoihin ja pitää melua itsestään harrastustensa kanssa,syitä voi olla yhtä montaa kuin on harrastajaakin.Meissä on myös ihmisiä jotka haluaisivat kuulua, mutta eivät pääse taloudellisten kynnysten vuoksi jne.Esim kun itse olen sopivassa tilaisuudessa kysellyt mitä seuran jäsenyys maksaa, tuli suora vastaus tonnilla rahaa pääsee alkuun. Pelkkä ampumaratakortti voi maksaa 50 eurosta ylöspäin!On pakko kysyä: Tähänkö on tultu? Vuosisadan perinne on muutettu rahan kiskomisen ja viranomaisvelvotteiden suoksi missä säännöt satelee jostain ylhäältä ja meidän osa on kynityn kukon osa? Eihän se näin mene.Jos tällä tavalla metsästysasioita ajetaan eteenpäin, tulee raja varmasti vielä vastaan, ja se on tämän harrastuksen lopullinen loppu. Ja sen jälkeen maassa on tuhansia salametsästäjiä kiellettyine aseineen. Meneppä sinne sitten kyselemään, saisko nähdä luvat?
Toisen omaan silmään pistävänä asiana on harrastuksen jatkumisen osoittaminen viiden vuoden välein. Toisin sanoen kyseessähän on metsästämisvelvollisuus. Vaikkei sitä ehkä heti ajattelisi.
Millä sitten osoittaa riittävä metsästys? Jos et kuulu metsästysseuraan, miten osoitat sen? Riittääkö metsästyskortti, vai pitääkö käydä ampumassa riistaa repullinen ja viedä vallesmannille, että tässäpä tuli velvollisuus täytettyä?
Kaiken kaikkiaan alkaa muhia sellainen ajatus että EU on direktiivejä tehtaileva riippakivi, josta pitää päästä' eroon. Suomen pitäisi olla kansalaisilleen vapaa maa, eikä velvoittaa ja luoda kieltoja ja jatkuvia tiukennuksia asioihin, jotka on toimineet yli 100 vuotta. Keitä me olemme oikein äänestäneet? Suomen vai jonkun muun kansakunnan edustajia? Seuraavissa vaaleissa kannattaa olla valppaana, ettei ääniä herutella henkilöille, jotka suosivat EU:n aselakien jatkuvia tiukennuksia ja lahkolaisuutta. Suoraan sanoen kansaansa petollisesti muita hyödyttäviä luopioita.
Meissä suomalaisissa on ihmisiä jotka ei halua kuulua isoihin porukoihin ja pitää melua itsestään harrastustensa kanssa,syitä voi olla yhtä montaa kuin on harrastajaakin.Meissä on myös ihmisiä jotka haluaisivat kuulua, mutta eivät pääse taloudellisten kynnysten vuoksi jne.Esim kun itse olen sopivassa tilaisuudessa kysellyt mitä seuran jäsenyys maksaa, tuli suora vastaus tonnilla rahaa pääsee alkuun. Pelkkä ampumaratakortti voi maksaa 50 eurosta ylöspäin!On pakko kysyä: Tähänkö on tultu? Vuosisadan perinne on muutettu rahan kiskomisen ja viranomaisvelvotteiden suoksi missä säännöt satelee jostain ylhäältä ja meidän osa on kynityn kukon osa? Eihän se näin mene.Jos tällä tavalla metsästysasioita ajetaan eteenpäin, tulee raja varmasti vielä vastaan, ja se on tämän harrastuksen lopullinen loppu. Ja sen jälkeen maassa on tuhansia salametsästäjiä kiellettyine aseineen. Meneppä sinne sitten kyselemään, saisko nähdä luvat?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ongelma ei ole EU vaan asevihamielinen ilmapiiri suomalaisten viranomaisten keskuudessa. EU asedirektiivi asettaa minimin, jota suomalaiset viranomaiset jostain syystä haluavat kiristää entisestään. Direktiivien kanssa pystytään elämään, mutta suomalaiset virkamiehet ovat kaiken pahan alku ja juuri.
Suomessa valmisteltu aselakiesitys asettaa sellaisia kiristyksiä, joita ei edes direktiivi vaadi. Lisäksi suurella työllä direktiivii saatu reserviläispoikkeus alkaa olla ihan pelkkä vitsi. Juuri kukaan ei sitä tule täyttämään, sillä suomalaiset virkamiehet ovat tekemässä siitä ihan käsittämättömän tiukan. Kansanedustajien tahtotila oli, että reserviläispoikkeus ei saa vaikeuttaa maanpuolustusharrastusta, mutta suomalaiset virkamiehet eivät edes tätä kunnioittaneet.
Kenellä Suomessa on valta? Kansanedustuslaitoksella vai virkakoneistolla?
Tämä direktiiviasia on ajettu läpi aivan liian "sukkasillaan". Me suomalaiset emme tarvitse tällaisia kyttäysdirektiivejä. Tämän tyyppiset direktiivit, jolla kajotaan ihmisten yksityisomaisuuteen ja vaatimuksiin sen joko muuttamisesta toiseksi tai kokonaan hävittämisestä, ilman että kansalainen ei välttämättä saa valtiolta edes korvausta menetetyn välineen arvosta, on erittäin oikeudenmukaisuuden vastaista ja perusteetonta Suomen oloissa. Ne poliitikot jotka tällaisia menevät hyväksymään on saatettava julkiseen keskusteluun vastaamaan siitä, mitkä ovat suomalaisen Perustuslailliset oikeudet nykypäivänä, jos Perustuslaki sanoo että "jokaisen omaisuus on turvattu Lailla" ja ko. Lain voimassa ollessa luodaan äänestettyjen edunvalvojien taholta asetus, jolla omaisuuteen kajotaan direktiivillä, joka on ulkomailla laadittu ilman että asiasta ole aiheuttaneeton viritetty edes kunnollista julkista keskustelua, missä ko. aseiden suomalaiset omistajat voivat puolustaa oikeuksiaan. Onko Suomesta tullut kansalaiselleen oikeudeton valtio? Tämä on myös se kysymys mikä nyt nousee väkisinkin. Pitääkö täältä lähteä kotimaastaan sellaiseen maahan, missä ihmisen oikeudet harrastuksiin on vielä olemassa, ilman että joitain virkaintoisia poliitikkoja olisi asian tiimoilla päässyt vouhottamaan? Sinänsä ristiriita asiassa on myös että, sama aviisi josta ko. kyykytysdirketiivin luin, välissä tuli mainoslehti, missä myydään näkyvästi puoliautomaattista kertatulta ampuvaa metsästyskivääriä Kenen intressejä tällä direktiivillä oikeastaan siis ajetaan? Jos meillä Suomessa on tilanne, että poliitikot pelkäävät, niin eikö olisi silloin peiliin katsomisen paikka ja helpottaa kansalaisten oloja, kuin paukuttaa nuijalla pöytään kristyksiä lisää? Tästä direktiivistä joku poliittinen ryhmä saa todella oivan vaaliaseen, millä voi saada satatuhatmäärin ääniä. Kansalaisaloite olisi todella hyvä startti keskustelulle. Sillä mihin me tarvitaan oikeasti sellaisia poliitikkoja ja puolueita, jotka heikentävät meidän Perustuslakia ja meidän oikeuksia normaaliin elämään, työhön ja harrastamiseen? Ei mihinkään. Olisi hyvä saada julki ne edustajat, jotka tämän hyvin selvän omaisuuteen kajoamisen ovat hyväksymään menneet. Jos ei muuta, niin ainakin vaalipäivänä tiedetään varmuudella, minkä väristä puoluetta ei palkita ainoallakaan äänellä ase- metsästys - ja ampumaharrastajien taholta. Erikoista on se myös, ettei yksikään järjestö, joita rahoitetaan metsästysharrastus ja ampumaharrastajien taholta, ole oikein pitänyt edes ääntä itsestään. Mielestäni tällaiset järjestöt eivät kyllä sitten ole jäsenmaksujen arvoisia, jos ei tämän kummemmin kyetä asialle tekemään mitään.
Tarvitaanko maahan uusi aktiivisempi järjestö?
Suomeen ei tarvita mitään uusia järjestöjä vaan ainoastaan aktiivisesti oikeuksistaan kiinni pitävä harrastajakunta. Suomalaiset eivät osaa vaatia nykyisiä edustajiaan turvaamaan harrastustaan.
Tästä on hyvä esimerkki muutaman vuoden takainen aselakien kiristämistä vastustava adressi, joka keräsi muutama kymmenen tyhatta nimeä vaikka harrastajakuntaa on miljoona. Etujärjestötkään eivät yhdessä halunneet lähteä ajamaan adressia eteenpäin, sillä pelkäsivät oman tonttinsa puolesta.
https://www.adressit.com/aseet
Jos me emme itse pidä kiinni oikeuksistamme, niin ei siinä mikään järjesö meitä auta.