Se,että rikkaiden maiden mahot ihmiset vievät köyhiltä heidän lapsensa sen sijaan,että auttaisivat noiden maiden köyhiä paikan päällä on vain uusi härski muoto kolonialismista.
Sillä rahalla mitä käytetään köyhien lasten hakemiseen mm. lentomatkoineen ja hotellimajoituksineen voisi tukea kokonaista isoa köyhää kylää vuosikausia.
Tiedän mm. tapauksen,jossa rahalla ostettiin 2 poikaa kansan parista,joka on sukupuuton partaalla. Adoptoijat eivät opeta lapsille tuon pienen kansan omaa kieltä vaan edistävät sen tuhoa viemällä muutenkin vähistä lapsista 2 poikaa pois ulkomaille.
Samalla rahalla olisi kustannettu esim. opettaja paikalliseen kouluun,joka olisi opettanut tuon kansan omaa kieltä lapsille. Sitä ei nyt tehdä kunnolla.
Sillä rahalla mitä käytetään köyhien lasten hakemiseen mm. lentomatkoineen ja hotellimajoituksineen voisi tukea kokonaista isoa köyhää kylää vuosikausia.
Tiedän mm. tapauksen,jossa rahalla ostettiin 2 poikaa kansan parista,joka on sukupuuton partaalla. Adoptoijat eivät opeta lapsille tuon pienen kansan omaa kieltä vaan edistävät sen tuhoa viemällä muutenkin vähistä lapsista 2 poikaa pois ulkomaille.
Samalla rahalla olisi kustannettu esim. opettaja paikalliseen kouluun,joka olisi opettanut tuon kansan omaa kieltä lapsille. Sitä ei nyt tehdä kunnolla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Tiedän mm. tapauksen,jossa rahalla ostettiin 2 poikaa kansan parista,joka on sukupuuton partaalla."
Mitäs täällä nillität, tee rikosilmoitus. Ihmiskauppa on laitonta. Minkä tahansa maan lain mukaan.
Taidat nyt sekoittaa keskenään hyväntekeväisyyden ja adoption. Apua tarvitsevien auttaminen siellä missä he apua tarvitsevat on tietenkin ensisijaista. Mutta jos lapsella ei ole vanhempia, eikä hänelle löydy adoptiovanhempia, on parempi että hänet adoptoidaan ulkomaille. Se on siis vasta kolmanneksi paras vaihtoehto, mutta kuitenkin parempi kuin se neljänneksi paras, eli asua ja kasvaa aikuiseksi laitoksessa.
"Tietämääsi tapaukseen" sanon heti, että Suomessa nämä lapset eivät ainakaan ole. Enkä tiedä miten suomalaiset adoptoijat olisivat siitä vastuussa.
Palataanhan asiaan kun tiedät adoptiosta jotakin, etkä ole pelkkien ennakkoluulojen varassa. :-)
En ymmärrä, miten adoptio ulkomaille olisi parempi vaihtoehto kuin aikuiseksi kasvaminen syntymämaan laitoksessa? Onko asiaa tutkittu vai miten tätä asiaa esitetään näin varmana? Olen nähnyt ja kuullut tämän perustelun muuallakin.
Ulkomaille adoptoitaessa edessä on kulttuurin sekä kielen vaihto ja todennäköisesti rasismia ainakin jossain muodossa, usein valitettavasti rankassa muodossa. Syntymämaan laitoksessa lapsi ei saisi oman perheen turvaa, mutta voisi silti kasvaa ihan onnelliseksi ihmiseksi kuten Suomessakin monet laitoksissa kasvaneet. Nykyään monia adoptiolapsia sitä paitsi hoidetaan ennen adoptiota sijaisperheissä.
Adoptio ei ole hyväntekeväisyyttä, eikä avustusta. Adoptioon vapautunut lapsi on omassa yhteiskunnassaan (jos siis sinne jäisi) useimmiten hyvinkin huonossa asemassa. Hän on orpo, eli vanhemmat eikä sukukaan ole kyennyt hoitamaan lasta, syistä jotka voivat johtua kuolemasta, sairaudesta ja köyhyydestä. Nämä lapset ovat jo kohdanneet perheen menetyksen, heille sitä tapahtumaa ei voi peruuttaa, mutta he voivat saada mahdollisuuden uuteen perheeseen. Toisella puolella on vanhemmat jotka haluaa olla vanhempia tälle lapselle. Kyseessä on elämät, jotka kohtaa, ei se ole hyväntekeväisyyttä, eikä voida olettaa, että nämä perheet laittaisivat prosessiin menevät rahat (jotka ovat sen verran isoja, että niihin pitää useimpien säästää tai ottaa lainaa) hyväntekeväisyyteen sen sijaan, että perustavat perheen. Tai samalla idealla kysyn sinulta, mikset myy konettasi jolla kirjoitat juuri nyt ja laita niitä rahoja hyväntekeväisyyteen ja samalla voisin tarkastaa, tarvitsetko sittenkään pleikkaria, tv:tä, autoa, mikroa, etelän-lomaa tai uusia vaatteita muutamaan vuoteen. Kaikki tuntemani adoptioperheet kyllä avustavat kehitysmaita hyvinkin avokätisesti. Oikein kohdennetulla avustuksella on positiiviset vaikutukset mm. naisten asemaan ja siten myös useampi lapsi voi elää elämänsä bioperheensä luona.
Ei kukaan (siis lähes kukaan, aina löytyy joku joka vahvistaa säännön) toivo, että lapset joutuvat eroon bioperheestään, mutta näiden lasten kohdalla niin on jo käynyt. Heillä ei ole mahdollisuutta palata perheensä pariin, he ovat orpoja.
Jos oikeasti haluataan auttaa kehitysmaita niin siinä ei adoptioperheiden rahat missään tunnu. Tarvitaan poliittisia päätöksiä, oikeanlaista kehitysapua, hätä-tilojen ennakointia jne.
esimerkiksi Kiinasta on adoptoitavissa suurimmaksi osaksi vain tyttöjä. Sinnekö heidät pitäisi jättää laitokseen kun vaihtoehtona voisi olla parempi elämä esimerkiksi Suomessa? Täällä he saavat rakastavan perheen ja mahdollisuuden opiskeluun ja työnharjoittamiseen. Kiinassa hylätään vuosittain niin paljon tyttölapsia, että osa väistämättä jää sinne loppuiäkseen eivätkä muusta tiedä. Koulutusta ei välttämättä ole, jolloin prostituutio saa taas kerran omansa, samoin muu ns. huono elämä.
Toisekseen valtion ulkomaanapu on jo nyt suunnatonta, ja mielestäni esimerkiksi Afrikkaan pitäisi enemmän antaa muuta kuin raha-apua.
Ihmiset pitäisi siellä saada ymmärtämään ehkäisy, ja se, että itse pitää koettaa tehdä jotain työtä eikä odottaa pääsyä valmiiseen pöytään (tähän perustuu mm. Plan-järjestön toiminta). Raha-avuilla voidaan laittaa kaivoja ja perustaa kouluja, mutta heidän olisi itse otettava ohjat omiin käsiinsä. Ja siltikin vielä meidän apuamme tarvitaan siellä adoption muodossa.
Ajattelehan vielä kerran sanomasi uudelleen ja kunnolla.
Suomen ulkomaanapu ei kyllä ole suunnatonta vaan ihan alakantissa, alle kaikkien suositusten ja paljon vähemmän kuin esim. Ruotsissa. Mutta olen kyllä samaa mieltä, että rahalla ei pidä antaa vain hätä-apua vaan ennen kaikken yrittää saada yhteiskunta jaloilleen. Onneksi monissa järjestöissä puhaltaa jo uudet tuulet ja kehitysapu on toisenlaista kuin ennen muinoin.
Toivon, että jonain päivänä ei yhdenkään perheen tarvitse hylätä lastaan hoidettavissa olevien sairauksien, nälän tai sosiaalisten paineiden takia.
Voi että olen onnellinen kaltaisistasi ihmisistä! puhuit todella asiaa ja toivon että yhä useampi voisi ajatella asiat samalla tavoin :) ennakkoluulot ja tietämättömyys asioista johtaa usein ihmeellisiin käsityksiin, mutta onnekseni saan huomata että on vielä ihmisiä jotka tietävät asioista!!
"Jos oikeasti haluataan auttaa kehitysmaita niin siinä ei adoptioperheiden rahat missään tunnu. Tarvitaan poliittisia päätöksiä, oikeanlaista kehitysapua, hätä-tilojen ennakointia jne."
Tästä olen huhhelin kanssa samaa mieltä, MUTTA...
"Adoptioon vapautunut lapsi on omassa yhteiskunnassaan (jos siis sinne jäisi) useimmiten hyvinkin huonossa asemassa. Hän on orpo, eli vanhemmat eikä sukukaan ole kyennyt hoitamaan lasta, syistä jotka voivat johtua kuolemasta, sairaudesta ja köyhyydestä."
Käsittääkseni adoptioon päätyvät lapset eivät yleensä ole orpoja. Orpo on lapsi, jonka vanhemmat ovat kuolleet, ei hylätty lapsi. Vai saattuuko esimerkiksi Kiinassa tyttövauvojen sekä vammaisten vanhemmat kuolemaan oudon usein? Kyllä usein on kyse ihan muista syistä, jotka eivät kyllä muuta miksikään sitä tosiasiaa, että lapsi jää ilman vanhempia.
Mutta ajatelkaapa vaikka Kiinan tilannetta. Onko ihan oikein, että näitä tyttöjä adoptoidaan maailmalle tuhansittain vuosittain. Tällä tavallahan me vain tuetaan Kiinan perhepolitiikkaa.
Minua taas hävettää, että vielä 1970-luvulla Suomi oli luovuttava maa kansainvälisessä adoptiossa.
Olisi luullut, että silloinen elintaso olisi antanut mahdollisuudet sille, että lapset olisivat saaneet suomalaisen kodin. Ei ainakaan meillä, eikä kenelläkään tuntemassani lähipiirissä silloin nälkää tai puutetta nähty.
Suomen kv-adoptioissa ei todellakaan ole mitään hävettävää, jos näin ajattelee niin arvot ovat vinksallaan tai muuten vain hyvin tietämätön.
Olen myös lukenut, että Suomi oli luovuttajamaa 1970-luvulla.
Olen miettinyt asiaa: sotalapsia jäi paljon Ruotsiin, mutta he olivat 70-luvulla jo keski-ikäisiä. Heitä siis ei ole adoptoitu.
Mihin maihin näitä lapsia on adoptioitu? Ja kuinka paljon?
Sotalapsista en osaa varmasti sanoa, että ovatko he adoptoituja vai ei? Järki tosin sanoo, että ovat - jo ihan perimisenkin takia.
Eli Suomi oli luovuttajamaa VIELÄ 70-luvulla ja tietysti sitä ennenkin. Olen kuullut, että ainakin Pohjois-Amerikkaan ovat menneet. Määriä en tiedä, mutta kenties Pela tietäsi.
ainakin pohjoismaihin ruotsiin ja tanskaan meni suomesta lapsia adoptioon jopa lapsikaupan tyylisesti.
aborttilaki sitten hiljensi kaupan.
kysessä oli etenkin pohjois-suomen teiniäidit, jotka suku hylkäsi haureiden takia ja jotka sitten lehti-ilmoitusten perusteella "myivät" lapsensa hyvinvointi pohjolaan.
Sain vasta tietää että minut ja kaksoisveljeni olisi adoptoitu Tanskaan mutta sitten meille löytyikin ottovanhemmat täältä Suomesta.Tämä pistää miettimään mitenkummallisesti elämä meitä heittelee ja asiat voisivat olla aivan toisella tolalla.
En nyt ole ihan varma oletko tosisasi tutustunut aiheeseen...tuskinpa köyhistä maista keneltäkään "viedään" lapsia. Onhan adoptio aina se viimesijainen juttu jos mikään muu taho ei auta. Kyllä minusta on hienoa tuntea ihmisiä jotka ovat adoption kautta saaneet rakastavan perheen itselleen sen sijaan että olisivat joutuneet kärsimään kenties koko elämänsä orpoina ja onnettomina.
ja valitettavasti köyhissä maissa harvoin ihmisillä on mahdollisuuksia adoptoida lasta. oletko sinä valmis antamaan omasta pussistasi sen summan mitä adoptioon menee jolla saataisiin rakennettua sinne köyhiin maihin, hienoa jos näin on!?!