Pakkohoitoon jouduin

Jos kerrot itsemurha-aikeista lääkärille saatika psykiatrille, riskeeraat menettää päätäntävallan omasta elämästäsi. Sinut voidaan tunnustuksesi perusteella vangita ja alistaa kemialliselle käsittelylle määrittelemättömän pitkäksi ajaksi.

Suosittelen olemaan hiljaa. Tuollaisista asioista ei kannata hiiskua myöskään läheisille, ellet ole täysin varma, että heihin voi luottaa, että eivät lavertele johonkin numeroon ajatuksistasi. Seurauksena voi olla, että ovesi takana on psykiatri poliisisaattueen kanssa ja löydät itsesi niin ikään psykiatrisesta laitoksesta vankina. Harva läheinen ymmärtää millainen karhunpalvelus asianomaiselle psykiatrialla/valtiolle tiedon vuotaminen on. Varsinkin, kun tällä hetkellä joka tavalla levitettävä "hae apua ja hanki läheiselle apua heti"-propaganda on täyttänyt mediat ja "kahvipöytäkeskustelut."

Psykiatrian pakottamana kemiallinen käsittely on sellainen, että siitä saa hyvin nopeasti aivovaurion, joka vaikuttaa negatiivisesti ja todella merkittävästi loppuelämääsi. Dementian ja muut neurologiset sairaudet ja vaivat saa moni kokea vanhemmaksi tullessaan luonnon tuomana. Ei niiden hankintaa kannata jouduttaa tai nopeuttaa tarkoituksella tai muiden pakottamana. Korvauksia tai tunnustusta aiheutetusta vahingosta on sitten täysin turha haaveilla, jos sen varaan ajattelet päätöksesi perustaa.

Menes nyt "rässänen" muualle satuilemaan uhkakuvia masentuneille siitä. Onko itselläsi kaikki hyvin, vai mistä moinen sepustus?!

Huolenaiheista ja tuskista kannattaa yleensä kertoa avuntarjoajille, jotta sitä apua niihin ongelmiin saa. Siitä asiat lähtevät eteenpäin. Ei-psykoottinen potilas harvemmin osastolle jää, ja muutenkin kotiutuksiin pyritään heti, kun mahdollista nykyään...

Itse olin ihan helvetin huonossa kunnossa, kun joskus apua hain, ja jouduin itse pyytämään osastolle jääntiä pariksi päiväksi, kun oli niin hirveät pelot ja ahdistukset päällä. Muuten olisivat lähettäneet kotiin heti.

Meepäs nyt siitä kokenut.nähnyt. hah et ole nähnyt mitään, olet kuin sokea lammas. Typerys olet ja kaiken lisäksi yksinkertainen otus.

Joo no kerroin kaiken mitä ne kyseli, et onko just itsemurha-aikeuta. Kaikkee en halua kertoa, mut tuo et jos on itsemurha aikeita ja vielä on totetus niihin valmiina on jo aika kova peruste ottaa osastolle, ja mullahan oli ja on edelleen

Kyllä kait se kannattaa, ja rehellisesti, jos oikeesti on, ei kaduta varmasti myöhemmin. Itellä vaan hyviä kokemuksia sairaalasta jos sinne menet

Mä tällä viikolla tapasin lääkärin joka kysy että onko suunnitelmia. Sanoin ettei ole. Oon mä miettiny tekotapoja, mut ei se vielä kovin vakavaa ole, tai ainakaan syy joutua suljetulle. Kuukaus takaperin kävin päivystyksessä, kun tuli poliisit ja ambulanssi kotiin, mut lääkäri teki siellä lähetteen psyk.polille, eikä mitään M1-lähetettä. Ja sillon oli ihan täysi suunnitelma, jonka ne poliisit, ensihoitajat ja lääkärikin ties.

Kokenut.nähnyt kirjoitti:

Menes nyt "rässänen" muualle satuilemaan uhkakuvia masentuneille siitä. Onko itselläsi kaikki hyvin, vai mistä moinen sepustus?!

Huolenaiheista ja tuskista kannattaa yleensä kertoa avuntarjoajille, jotta sitä apua niihin ongelmiin saa. Siitä asiat lähtevät eteenpäin. Ei-psykoottinen potilas harvemmin osastolle jää, ja muutenkin kotiutuksiin pyritään heti, kun mahdollista nykyään...

Itse olin ihan helvetin huonossa kunnossa, kun joskus apua hain, ja jouduin itse pyytämään osastolle jääntiä pariksi päiväksi, kun oli niin hirveät pelot ja ahdistukset päällä. Muuten olisivat lähettäneet kotiin heti.

Lue lisää

Psykoottinen masennus on typerä diagnoosi. Sen alle laitetaan selväjärkiset ja harhoissaan olevat. Vissiin tapa saada ihmisiä pakkohoitoon.

enempi
14.7.2018 15:38
"Meepäs nyt siitä kokenut.nähnyt. hah et ole nähnyt mitään, olet kuin sokea lammas. Typerys olet ja kaiken lisäksi yksinkertainen otus."

Haha - nuo tuo itkunsekainen ulostelu kertoi kyllä kaiken ihan omasta hengenlaadustasi. :'D Ehkei kannattaisi kirjoittaa ollenkaan, jos ei ole yhtään mitään asiaa, tai ei sellaista osaa tuottaakaan?

Joo, varmaan näissäkin asioissa, diagnooseissa, ratkaisuissa on epäkohtansa (missäpä ei, näillä aloilla...). Itsehän en pakkokeinoja kannattaisi kuin aika äärimmäisissä tapauksissa. Mutta monesti yhtä paha tai jopa pahempi asia voi olla se, jos epätoivoinen ihminen ajetaan kokemaan ja ajattelemaan, että hän ei voi luottaa kehenkään eikä puhua kenellekään tunnelmistaan.

Lääkärit vielä viittii väittää ihan pokkana että masennuslääkkeet eivät voi aiheuttaa mitään sivu/haittavaikutuksia, ei päänsärkyä, eikä ees tuu vieroitusoireita jos lääkkeen lopettaa. Samainen k***pää lääkäri kirjaili potilaan tietoihin erittäin valheellista p*skaa ja myöhemmin syyksi sanoi sen että "koska et suostunut tarjoamaani lääkkeeseen." Sit ku otin ylempään tahoon yhteyttä ni älys se stnan psykke poistaakin sen omakeksimänsä tekstin mun tiedoista.

Joskus onnistuivat määräämään mulle masislääkkeen, koska ei mulla ollut sillon sanavaltaa asiaan. Siitä lääkkeestä tuli päänsärkyä, joka kesti alussa ja vielä sen lopetuksen jälkeenkin monta kuukautta eikä siihen päänsärkyyn auttanu mitkään särkylääkkeet tmv. No mun tiedoissa lukee kuitenkin että "kokee hyötyneensä lääkkeestä."

Ei mikään ihme ku kokeilee näitä kalliita "hyviä" lääkkeitä niin ei näytä edes auttavan vaan pahentavan tilannetta...

Luoja tauteja lisätköön. Kaikki tähänkinastiset ovat ihan itse hankittuja.

"Luoja tauteja lisätköön. Kaikki tähänkinastiset ovat ihan itse hankittuja."

Mitä tauteja vielä haluaisit itsellesi?

Ei sosiopatia yleensä ole itse hankittua. Sehän siitä myös omalla laillaan traagista tekeekin.

Ainoastaan poliisi voi tehä mitään tarkkailua sun asunnossas, jos sua epäillään vakavasta rikoksesta kuten murhasta.