outo tassuttelija

Tapahtuipa tarkalleen syksystä -78 kevääseen -79. Perheeni asui kahdella paikkakunnalla äitini työpaikan takia. Me kolme sisarta (15-, 18- ja 24-vuotiaita)opiskelimme eri paikkakunnilla ja kävimme usein viikonloppuisin äitimme luona. Meillä oli lisäksi 2-vuotias pikkuveli. Äitimme oli kiinnostunut parapsykologiasta ja tietämättämme osallistunut erään ystäväpariskuntansa kanssa spiritistisiin istuntoihin. No, seurauksena istunnoista alkoi meillä vierailla öiseen aikaan paljasjalkainen, näkymätön kävelijä, joka ilmaantui tyhjästä ja ikäänkuin seinän läpi poistui jonnekin: askeleet vaan päättyivät seinään. Onneksi emme nähneet, millainen hyypiö oli kyseessä. Samainen tyyppi oli kummitellut myös ko. ystäväpariskunnan luona. Mieleeni on erityisesti jäänyt jouluyö -78, jolloin "kulkija" oli hyvin levoton: me siskokset yritimme nukkua siskonpetillä olohuoneen lattialla - mutta yön pelkäsimme...jokainen meistä kuuli säntäilevät askeleet ja oudot naksahdukset. Lisäksi huoneessa saattoi tuntea selvästi jonkun "ylimääräisen" läsnäolon. Aamun valjettua vasta saimme nukutuksi. Äitimme lopetti spiritistiset istunnot pyynnöstämme. Kummittelija kuitenkin vieraili vielä luonamme keväällä -79, sen käynnin kuuli kanssani myös parivuotias veljeni. Asiaa hämmentää vielä, että asuntomme oli meidän asumamme noin kolme vuotta vanha rivitaloasunto. Kyseessä ei ollut mikään vanha kummitustalo. Tuon ajanjakson jälkeen olen täysin vakuuttunut "tuonpuoleisesta" elämästä taí ulottuvuudesta. Siitä ei ole epäilystäkään. Mutta: en halua todellakaan olla tekemisissä moisten, manattujen henkien kanssa. Mikäli touhu ei olisi tuolloin loppunut kohdaltamme, suunnittelimme jo sisariemme kanssa papin kutsumista paikalle. Uskon siihen, että ihminen voi positiivisella asenteella ja energialla vaikuttaa elämänsä kulkuun hyvinkin myönteisellä tavalla. Kielteinen ja vahingoittava asenne puolestaan voivat saada aikaan paljon ikävyyksiä. Ihminen voi siis valita. En suosittele spiritismiä!!!
3848
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

huu.. aika karmivaa.. miun kaveri kysy kerra et olisinko sen kaa joskus spiritismiä.. vastasin tietysti kieltävästi, koska.. uskon moiseen ns. "huuhaahan". en kyllä pidä sitä huuhaana, vaan totena.. aika karmivaa..

Äänestä

...koskaan mitä niiden istuntojen aikana oli tapahtunu?

Äänestä

Paras lääke kummitusilmiöitä vastaan on rukoileminen Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Pappi ei ole välttämätön. Itsekin sen voi tehdä.

Ja paras ennaltaehkäisy on pysyä kaukana spiritismistä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


veni kirjoitti:

Tapahtuipa tarkalleen syksystä -78 kevääseen -79. Perheeni asui kahdella paikkakunnalla äitini työpaikan takia. Me kolme sisarta (15-, 18- ja 24-vuotiaita)opiskelimme eri paikkakunnilla ja kävimme usein viikonloppuisin äitimme luona. Meillä oli lisäksi 2-vuotias pikkuveli. Äitimme oli kiinnostunut parapsykologiasta ja tietämättämme osallistunut erään ystäväpariskuntansa kanssa spiritistisiin istuntoihin. No, seurauksena istunnoista alkoi meillä vierailla öiseen aikaan paljasjalkainen, näkymätön kävelijä, joka ilmaantui tyhjästä ja ikäänkuin seinän läpi poistui jonnekin: askeleet vaan päättyivät seinään. Onneksi emme nähneet, millainen hyypiö oli kyseessä. Samainen tyyppi oli kummitellut myös ko. ystäväpariskunnan luona. Mieleeni on erityisesti jäänyt jouluyö -78, jolloin "kulkija" oli hyvin levoton: me siskokset yritimme nukkua siskonpetillä olohuoneen lattialla - mutta yön pelkäsimme...jokainen meistä kuuli säntäilevät askeleet ja oudot naksahdukset. Lisäksi huoneessa saattoi tuntea selvästi jonkun "ylimääräisen" läsnäolon. Aamun valjettua vasta saimme nukutuksi. Äitimme lopetti spiritistiset istunnot pyynnöstämme. Kummittelija kuitenkin vieraili vielä luonamme keväällä -79, sen käynnin kuuli kanssani myös parivuotias veljeni. Asiaa hämmentää vielä, että asuntomme oli meidän asumamme noin kolme vuotta vanha rivitaloasunto. Kyseessä ei ollut mikään vanha kummitustalo. Tuon ajanjakson jälkeen olen täysin vakuuttunut "tuonpuoleisesta" elämästä taí ulottuvuudesta. Siitä ei ole epäilystäkään. Mutta: en halua todellakaan olla tekemisissä moisten, manattujen henkien kanssa. Mikäli touhu ei olisi tuolloin loppunut kohdaltamme, suunnittelimme jo sisariemme kanssa papin kutsumista paikalle. Uskon siihen, että ihminen voi positiivisella asenteella ja energialla vaikuttaa elämänsä kulkuun hyvinkin myönteisellä tavalla. Kielteinen ja vahingoittava asenne puolestaan voivat saada aikaan paljon ikävyyksiä. Ihminen voi siis valita. En suosittele spiritismiä!!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu