Vaimo tuossa on vaipunut ihan toivottomaan masennukseen suviseurojen jälkeen. Ei kuulemma tiedä miten jaksaa kestää taas vuoden seuraaviin. Ei maistu ruoka, mikään ei huvita, makaa vaan sängyssä, käy vessassa ja kerran päivässä apaattisena kävelee vähän ulkona. Ruoanlaitto ja siivouskin on nyt kasautunut vastuulleni, toki sen pystyn tekemään mutta nyt vaimosta ei ole niihin töihin. Patistaminen ei auta eikä oikein suostuttelukaan. Pitäisikö kutsua ihan pappi selvittelemään tätä tilannetta? Selvää on, ettei tämä voi tällaisenaankaan jatkua loputtomiin.
Miten jaksaa?
epätoivo.yllämme
11368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllähän se on rasittava ja masentava kokemus. Vaikea päästä yli.
Mitäpä jos lupaisit että hankitaan oikea elämä, seuroihin ei enää mennä vaan jonnekkin oikealle lomalle missä lupaat antaa kunnon kyytiä.
Vakavaan masennukseen on hyvä kääntyä ihan terveyskeskuslääkärin puoleen joka ohjaa eteenpäin. Jos ei yhtään ala helpottamaan lähipäivinä, kipinkapin lekurille mars.
Raamattu neuvoo; Heitä pois mikä pahentaa.
Jeesus ei masenna ketään, lahkot sen kyllä osaa.
Olen pitkään ollut uskossa ja uskon että teidän lestadiolaisten piirissä on paljon hyvää ja aitoja kristittyjä. Olen ole itse liikkeenne edustaja vaikka kuuntelen joskus seurapuheita. Ei Jumala saada ketään masennukseen ja uupumukseen. Teillä on paljon sellaista joka on liikkeenne mukana tullutta ihmislisää, johon ei Jumala ole ohjannut. Samaa on muissakin kristillisissä suunnissa. Ei kai hengellisille juhlille ole pakko mennä ja ei usko ole suorittamista ja itsensä piippuun ajamista. Vaimonne tarvitsee nyt ammattiapua ja tietenkin Jumalan kosketusta.
Tuli virhe. Tarkoitin kirjoittaa etten itse ole liikkeen edustaja .
Mikä vaimoasi masentaa? Se on selvitettävä aivan ensin. Miksi apua olisi papista jollet tiedä mistä masennus johtuu?
No kun hänellä oli kuulemma niin ihanaa aikaa suviseuroissa, että olisi halunnut niiden vain jatkuvan. Äskenkin itkeä tihuutti taas että miten jaksaa tätä arjen surkeutta.
Kyllähän elämä joka ei ole kiinni realimaailmassa ja perustuu opinkappaleisiin jotka jokainen tajuaa valheeksi, on rasittavaa ja syö ihmistä rotan lailla. Syyllistävä perussanoma vain pahentaa tilannetta. Hankkiudu ainakin eroon kaikesta kuormittavasta saastasta, uskonnollisesta aineistosta ja ihmisistä.
Ehkäpä apua tarjoaisi Uskontojen uhrit Ry.
todellakaan huomaa, että aloitus on pelkkää pilaa! Ei kukaan tuolla tavalla masennu suviksista tultuaan. Aloittaja pilailee, kun jotkut hehkuttavat suviksien ihanuutta niin tämä on jatkoa sille. - Suvikset ovat hyvä asia ja on hyvä, että arki katkeaa ja saa rauhassa (jos tilanne niin sallii) kuunnella saarnoja ja laulaa toisten kanssa. Oikealla paikalla oleva ei kuitenkaan ylihengellistä mitään.
Jos on maistanut Jumalan hyvyyttä, niin tämä arkitodellisuus on räyhää ja rähjaamistä, ja kaikenlaista teeskentelyä, se todella ällöttää. Tämä kaikki saasta löytyy oman nahan alta, sitä vielä heitetään toisten päälle ja syyksi. Sisäinen olemus ei ole oppineisuudesta kiinni, se ei ole rahalla ostettavissa, se on sellainen ominaisuus , kun ei olisikaan, kummin on ja hehkuu kuin lappu pimeässä yössä. Kun lukee Jeesusta, tulee hyviä ajatuksia kuin käsivi suihkussa, saunassa. Masennus se on oikea, se on tie Jeesuksen luo. Masennus ei ole teeskentelyä, kukaan sitä ei halua, mutta se voi pistää elämän arvot uusiksi ja terveiksi, sitä ajatelkaa, mikä hyvää on, ja mikä hyväksi tekee.
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.... lauloi Tapsa Rautavaara. Se on totta.