halunnut taas jaaritella sun kans jotain tyhjänpäiväistä. Tai oikeammin, olla jaarittelevinani ja nauttia sun seurasta ja tuijotella sua silmiin. Bonuksena jos oisin vielä onnistunut saamaan hipaisun, niin a vot! Mut sä olit häipynyt ja mä tunsin itseni vaan noloksi, jälleen kerran.
Mä oisin kyllä
1stFloorNotGroundTo2nd
6439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ai sori, no jaaritellaan huomenna. Oisit vaan tullu tänää vetäsemään hihasta tai potkassu vähän niin varmasti oisin ruvennu jaarittelemaan. :D ja mitenkäs sitä nyt niin noloks mentii?
Niin mäkin..jos mies....
Kaipaan hyviä vanhoja aikoja....
Kuka hajotti...kaiken hyvän ja kauniin...ja kivan...🌪☀🌸👍
Olin tulossa sun luo. Koin kuitenkin olevani pohjattomalla maaperällä, sillä en tiennyt, tahdoitko mun tulevan jutulle vai ei. Ilmapiiri väreili niin monintavoin, että pakenin. Harmi kyllä... Tuntuu, että viime ajat en ole muuhun kyennytkään kuin pakenemaan. Lähinnä itseäni. Sitäkään kun ei loputtomiin voi tehdä, joten otan niskasta kiinni ja jään seuraavan kerran katsomaan mitä tuleman pitää. Sopiiko niin? Ps. Älä ole nolo. Ei ole mitään syytä.
Voi ei, et sä saanu taaskaan M- poikaystävältäs ees hipaisua ja siten stondista 😢😭😂.
Ei tää mikään homojuttu ollut. Meni n -> m.
Mää olin vatussa. Metsässä oli ihanan vilposaa.