ihmiskäsitykset ja ihmiskuvat

Minulla on lähinnä kristillinen ihmiskäsitys.

"Kristillinen ihmiskäsitys:
Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu jokaisen ihmisen kunnioittaminen Jumalan luomana yksilönä. Jokaisen elämällä on ainutlaatuinen tarkoitus. Luovuttamatonta kristilliselle ihmiskäsitykselle on ihmisten keskinäinen tasa-arvo ja huolenpito sekä hengellisen ulottuvuuden mukaan ottaminen muiden ulottuvuuksien ― henkisen, fyysisen ja sosiaalisen ― rinnalle.

Näistä seuraa, että jokaisen ihmisarvo on ehdoton ja riippumaton hänen ominaisuuksistaan, teoistaan tai tekemättä jättämisistään, siitä onko hänellä esimerkiksi koulutusta, työtä tai kotia, käyttääkö hän päihteitä tai onko hän ollut vankilassa.

Kristillinen ihmiskäsitys on näkemys ihmisyydestä, josta keskustellaan ja ollaan eri mieltä kristittyjen kesken.
Kristillinen ihmiskäsitys on lähellä humanistista ihmiskäsitystä. Erona humanistiseen ihmiskäsitykseen on kuitenkin se, että kristillisessä ihmiskäsityksessä ihmisen ajatellaan tarvitsevan itsensä ulkopuolelta tulevaa voimaa, Jumalaa, kyetäkseen esimerkiksi toipumaan päihdesairaudesta ja muuttamaan elämäänsä.

Luotu, langennut, lunastettu
Kristillinen antropologia on perinteisesti määritellyt ihmiskäsityksen kolmen ulottuvuuden - luotu, langennut, lunastettu – pohjalta.

Tärkeää kristillisessä ihmiskäsityksessä on armon käsite. Ihminen on syntinen ja vajavainen ja siksi armoa ja anteeksi antoa tarvitseva. Ihmisen mahdollisuus rakastaa ja tehdä hyvää sekä itselle että muulle luomakunnalle perustuu siihen, että Jumala on rakkaus, joka antaa myös ihmiselle kyvyn ja voiman rakkauteen. Ihminen ei omin voimin jaksa tehdä parannusta eikä kykene itse itseään pelastamaan.

Aina on toivoa!
Kristilliseen ihmiskäsitykseen sisältyy keskeisesti toivo. Inhimillisestä näkökulmasta voi näyttää mahdottomalta ratkaista jokin tilanne tai parantaa sairaus. Jumalalle ei toivottomia tapauksia ole olemassa.

Toivo lähtee totuuden myöntämisestä, sen tinkimättömästä etsimisestä ja katsomisesta. Jumalan armo toteutuu, kun ihminen tunnistaa, tunnustaa ja katuu virheitään ja saa näin vapautua syyllisyydestään. Toisaalta armo toteutuu myös olemuksellisesta häpeästä vapautumisena. Vaikka ihmistä olisi häpäisty ja nöyryytetty, vaikka häneltä olisi riistetty ihmisoikeudet ja hänen rajojaan rikottu, Jumalan silmissä hän on kaunis, Jumalan oma kuva, samalla viivalla jokaisen muun luodun ihmisen kanssa.

Jumala on armahtavainen ja kutsuu myös ihmisiä armahtavaisuuteen. Tuomiovalta on vain Jumalalla.

Kristillisessä ihmiskäsityksessä ihminen on myös iäisyysolento. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen tehdessä elämänsä valintoja, hän ei tee niitä pelkästään tämän elämän näkökulmasta, vaan iäisyyden näkökulmasta."

Kiitos hyvästä vastauksesta. Menee ilmeisesti lähelle eksistentialismia, jos yrittää sijoittaa vastauksesi esittämääni listaan?

evita-ei.kirj kirjoitti:

Minulla on lähinnä kristillinen ihmiskäsitys.

"Kristillinen ihmiskäsitys:
Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu jokaisen ihmisen kunnioittaminen Jumalan luomana yksilönä. Jokaisen elämällä on ainutlaatuinen tarkoitus. Luovuttamatonta kristilliselle ihmiskäsitykselle on ihmisten keskinäinen tasa-arvo ja huolenpito sekä hengellisen ulottuvuuden mukaan ottaminen muiden ulottuvuuksien ― henkisen, fyysisen ja sosiaalisen ― rinnalle.

Näistä seuraa, että jokaisen ihmisarvo on ehdoton ja riippumaton hänen ominaisuuksistaan, teoistaan tai tekemättä jättämisistään, siitä onko hänellä esimerkiksi koulutusta, työtä tai kotia, käyttääkö hän päihteitä tai onko hän ollut vankilassa.

Kristillinen ihmiskäsitys on näkemys ihmisyydestä, josta keskustellaan ja ollaan eri mieltä kristittyjen kesken.
Kristillinen ihmiskäsitys on lähellä humanistista ihmiskäsitystä. Erona humanistiseen ihmiskäsitykseen on kuitenkin se, että kristillisessä ihmiskäsityksessä ihmisen ajatellaan tarvitsevan itsensä ulkopuolelta tulevaa voimaa, Jumalaa, kyetäkseen esimerkiksi toipumaan päihdesairaudesta ja muuttamaan elämäänsä.

Luotu, langennut, lunastettu
Kristillinen antropologia on perinteisesti määritellyt ihmiskäsityksen kolmen ulottuvuuden - luotu, langennut, lunastettu – pohjalta.

Tärkeää kristillisessä ihmiskäsityksessä on armon käsite. Ihminen on syntinen ja vajavainen ja siksi armoa ja anteeksi antoa tarvitseva. Ihmisen mahdollisuus rakastaa ja tehdä hyvää sekä itselle että muulle luomakunnalle perustuu siihen, että Jumala on rakkaus, joka antaa myös ihmiselle kyvyn ja voiman rakkauteen. Ihminen ei omin voimin jaksa tehdä parannusta eikä kykene itse itseään pelastamaan.

Aina on toivoa!
Kristilliseen ihmiskäsitykseen sisältyy keskeisesti toivo. Inhimillisestä näkökulmasta voi näyttää mahdottomalta ratkaista jokin tilanne tai parantaa sairaus. Jumalalle ei toivottomia tapauksia ole olemassa.

Toivo lähtee totuuden myöntämisestä, sen tinkimättömästä etsimisestä ja katsomisesta. Jumalan armo toteutuu, kun ihminen tunnistaa, tunnustaa ja katuu virheitään ja saa näin vapautua syyllisyydestään. Toisaalta armo toteutuu myös olemuksellisesta häpeästä vapautumisena. Vaikka ihmistä olisi häpäisty ja nöyryytetty, vaikka häneltä olisi riistetty ihmisoikeudet ja hänen rajojaan rikottu, Jumalan silmissä hän on kaunis, Jumalan oma kuva, samalla viivalla jokaisen muun luodun ihmisen kanssa.

Jumala on armahtavainen ja kutsuu myös ihmisiä armahtavaisuuteen. Tuomiovalta on vain Jumalalla.

Kristillisessä ihmiskäsityksessä ihminen on myös iäisyysolento. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen tehdessä elämänsä valintoja, hän ei tee niitä pelkästään tämän elämän näkökulmasta, vaan iäisyyden näkökulmasta."

Lue lisää

Eerikan kirjoituksessa olleen linkin takaa löytyi logoterapialinkki ja sieltä seuraava ihmiskäsitys:

"Logoterapian ihmiskäsitys on kolmiulotteinen: fyysisen ja psyykkissosiaalisen ulottuvuuden lisäksi ihminen on aina myös henkinen olento."

Erona ihmiskäsityksissänne on siis ainakin hengellinen ulottuvuus henkisen ulottuvuuden lisäksi.

"Luovuttamatonta kristilliselle ihmiskäsitykselle on ihmisten keskinäinen tasa-arvo ja huolenpito sekä hengellisen ulottuvuuden mukaan ottaminen muiden ulottuvuuksien ― henkisen, fyysisen ja sosiaalisen ― rinnalle."

Tarkoittaako henki tässä asiayhteydessä sitä mitä joskus kutsutaan sieluksi? Silloin voitaisiin päästä lähelle perinteistä jakoa hengellinen-sielullinen-ruumiillinen tai henki-sielu-ruumis.

inti kirjoitti:

Eerikan kirjoituksessa olleen linkin takaa löytyi logoterapialinkki ja sieltä seuraava ihmiskäsitys:

"Logoterapian ihmiskäsitys on kolmiulotteinen: fyysisen ja psyykkissosiaalisen ulottuvuuden lisäksi ihminen on aina myös henkinen olento."

Erona ihmiskäsityksissänne on siis ainakin hengellinen ulottuvuus henkisen ulottuvuuden lisäksi.

"Luovuttamatonta kristilliselle ihmiskäsitykselle on ihmisten keskinäinen tasa-arvo ja huolenpito sekä hengellisen ulottuvuuden mukaan ottaminen muiden ulottuvuuksien ― henkisen, fyysisen ja sosiaalisen ― rinnalle."

Tarkoittaako henki tässä asiayhteydessä sitä mitä joskus kutsutaan sieluksi? Silloin voitaisiin päästä lähelle perinteistä jakoa hengellinen-sielullinen-ruumiillinen tai henki-sielu-ruumis.

Lue lisää

Kyllä tuohon logoterappeuttiseen ihmiskäsitykseen kuuluu myös hengellisyys.
Itse uskovana tietenkin lähden Jumalan olemassa olosta ja siitä, että ihminen on Jumalan kuvaksi luotu.
Ehkä erommeEvitan kanssa on juuri siinä, että vaikka katsonkin elämää uskon näkökulmasta, en oleta kaikkien allekirjoittavan sitä ja siksi en aina voi mennä usko edelle, vaikka se aina mukana onkin.

Evita kirjoittaa.... "Kristillinen ihmiskäsitys on näkemys ihmisyydestä, josta keskustellaan ja ollaan eri mieltä kristittyjen kesken.
Kristillinen ihmiskäsitys on lähellä humanistista ihmiskäsitystä. Erona humanistiseen ihmiskäsitykseen on kuitenkin se, että kristillisessä ihmiskäsityksessä ihmisen ajatellaan tarvitsevan itsensä ulkopuolelta tulevaa voimaa, Jumalaa, kyetäkseen esimerkiksi toipumaan päihdesairaudesta ja muuttamaan elämäänsä."

Tuo lause, kristillinen ihmiskäsitys on näkemys...jne. tarkoittaako se, että keskustelua käydään vain kristittyjen kanssa? En ihan ymmärtänyt ajatusta.
Tuo kohta...ihminen tarvitsee Jumalaa...jne. on tietysti totta uskovan näkökulmasta, mutta ei kuitenkaan ei-uskovan näkökulmasta. Tuli vaikutelma, että sitä ei-uskovan näkökulmaa ei oteta huomioon ja silloin se on mielestäni ihmisen yli kävelyä. Olen kyllä voinut myös ymmärtää väärin asian.

Tuossa aloittajan listassahan ihmiskäsityksiä oli mielestäni kuvattu aika vaikein sanakääntein.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Kyllä tuohon logoterappeuttiseen ihmiskäsitykseen kuuluu myös hengellisyys.
Itse uskovana tietenkin lähden Jumalan olemassa olosta ja siitä, että ihminen on Jumalan kuvaksi luotu.
Ehkä erommeEvitan kanssa on juuri siinä, että vaikka katsonkin elämää uskon näkökulmasta, en oleta kaikkien allekirjoittavan sitä ja siksi en aina voi mennä usko edelle, vaikka se aina mukana onkin.

Evita kirjoittaa.... "Kristillinen ihmiskäsitys on näkemys ihmisyydestä, josta keskustellaan ja ollaan eri mieltä kristittyjen kesken.
Kristillinen ihmiskäsitys on lähellä humanistista ihmiskäsitystä. Erona humanistiseen ihmiskäsitykseen on kuitenkin se, että kristillisessä ihmiskäsityksessä ihmisen ajatellaan tarvitsevan itsensä ulkopuolelta tulevaa voimaa, Jumalaa, kyetäkseen esimerkiksi toipumaan päihdesairaudesta ja muuttamaan elämäänsä."

Tuo lause, kristillinen ihmiskäsitys on näkemys...jne. tarkoittaako se, että keskustelua käydään vain kristittyjen kanssa? En ihan ymmärtänyt ajatusta.
Tuo kohta...ihminen tarvitsee Jumalaa...jne. on tietysti totta uskovan näkökulmasta, mutta ei kuitenkaan ei-uskovan näkökulmasta. Tuli vaikutelma, että sitä ei-uskovan näkökulmaa ei oteta huomioon ja silloin se on mielestäni ihmisen yli kävelyä. Olen kyllä voinut myös ymmärtää väärin asian.

Tuossa aloittajan listassahan ihmiskäsityksiä oli mielestäni kuvattu aika vaikein sanakääntein.

Lue lisää

Ymmärrän Evitan esittäneen kristillisen ihmiskäsityksen, josta myös kristittyjen keskuudessa voidaan keskustella ja olla eri mieltä. Jumalan mainitseminen tässä asiayhteydessä ei mielestäni ole kenenkään yli kävelyä.

inti kirjoitti:

Ymmärrän Evitan esittäneen kristillisen ihmiskäsityksen, josta myös kristittyjen keskuudessa voidaan keskustella ja olla eri mieltä. Jumalan mainitseminen tässä asiayhteydessä ei mielestäni ole kenenkään yli kävelyä.

Lue lisää

En tarkoittanutkaan, että Jumalan mainitseminen olisi kenenkään yli kävelyä.

Voisin miltei nuo kaikki allekirjoittaa.

Erityisesti tämä ”Martti Lutherin sanoja lainaten: kaikki mitä maailmassa tehdään, tehdään toivon voimalla.” on hyvin olennainen. Olen muuten lukenut nuo Viktor E. Franklin kirjat, ja niissä on vahvaa sanomaa – tosin en ihan sitä logoterapiaa sellaisenaan allekirjoita.

Tässä olen ”evita-ei.kirj” 17.7.2018 10:34 samoilla linjoilla: ”Kristillinen ihmiskäsitys on lähellä humanistista ihmiskäsitystä. Erona humanistiseen ihmiskäsitykseen on kuitenkin se, että kristillisessä ihmiskäsityksessä ihmisen ajatellaan tarvitsevan itsensä ulkopuolelta tulevaa voimaa, Jumalaa…”

evita-ei.kirj kirjoitti:

Minulla on lähinnä kristillinen ihmiskäsitys.

"Kristillinen ihmiskäsitys:
Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu jokaisen ihmisen kunnioittaminen Jumalan luomana yksilönä. Jokaisen elämällä on ainutlaatuinen tarkoitus. Luovuttamatonta kristilliselle ihmiskäsitykselle on ihmisten keskinäinen tasa-arvo ja huolenpito sekä hengellisen ulottuvuuden mukaan ottaminen muiden ulottuvuuksien ― henkisen, fyysisen ja sosiaalisen ― rinnalle.

Näistä seuraa, että jokaisen ihmisarvo on ehdoton ja riippumaton hänen ominaisuuksistaan, teoistaan tai tekemättä jättämisistään, siitä onko hänellä esimerkiksi koulutusta, työtä tai kotia, käyttääkö hän päihteitä tai onko hän ollut vankilassa.

Kristillinen ihmiskäsitys on näkemys ihmisyydestä, josta keskustellaan ja ollaan eri mieltä kristittyjen kesken.
Kristillinen ihmiskäsitys on lähellä humanistista ihmiskäsitystä. Erona humanistiseen ihmiskäsitykseen on kuitenkin se, että kristillisessä ihmiskäsityksessä ihmisen ajatellaan tarvitsevan itsensä ulkopuolelta tulevaa voimaa, Jumalaa, kyetäkseen esimerkiksi toipumaan päihdesairaudesta ja muuttamaan elämäänsä.

Luotu, langennut, lunastettu
Kristillinen antropologia on perinteisesti määritellyt ihmiskäsityksen kolmen ulottuvuuden - luotu, langennut, lunastettu – pohjalta.

Tärkeää kristillisessä ihmiskäsityksessä on armon käsite. Ihminen on syntinen ja vajavainen ja siksi armoa ja anteeksi antoa tarvitseva. Ihmisen mahdollisuus rakastaa ja tehdä hyvää sekä itselle että muulle luomakunnalle perustuu siihen, että Jumala on rakkaus, joka antaa myös ihmiselle kyvyn ja voiman rakkauteen. Ihminen ei omin voimin jaksa tehdä parannusta eikä kykene itse itseään pelastamaan.

Aina on toivoa!
Kristilliseen ihmiskäsitykseen sisältyy keskeisesti toivo. Inhimillisestä näkökulmasta voi näyttää mahdottomalta ratkaista jokin tilanne tai parantaa sairaus. Jumalalle ei toivottomia tapauksia ole olemassa.

Toivo lähtee totuuden myöntämisestä, sen tinkimättömästä etsimisestä ja katsomisesta. Jumalan armo toteutuu, kun ihminen tunnistaa, tunnustaa ja katuu virheitään ja saa näin vapautua syyllisyydestään. Toisaalta armo toteutuu myös olemuksellisesta häpeästä vapautumisena. Vaikka ihmistä olisi häpäisty ja nöyryytetty, vaikka häneltä olisi riistetty ihmisoikeudet ja hänen rajojaan rikottu, Jumalan silmissä hän on kaunis, Jumalan oma kuva, samalla viivalla jokaisen muun luodun ihmisen kanssa.

Jumala on armahtavainen ja kutsuu myös ihmisiä armahtavaisuuteen. Tuomiovalta on vain Jumalalla.

Kristillisessä ihmiskäsityksessä ihminen on myös iäisyysolento. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen tehdessä elämänsä valintoja, hän ei tee niitä pelkästään tämän elämän näkökulmasta, vaan iäisyyden näkökulmasta."

Lue lisää

<<Minulla on lähinnä kristillinen ihmiskäsitys.
...
Kristillinen ihmiskäsitys on näkemys ihmisyydestä, josta keskustellaan ja ollaan eri mieltä kristittyjen kesken.>>

Niinpä. "Kristillinen ihmiskäsitys" kuten "kristityt arvot" eivät lopulta merkitse mitään tai ne merkitsevät kristitystä riippuen mitä milloinkin.

Epäjumalienkieltäjä kirjoitti:

<<Minulla on lähinnä kristillinen ihmiskäsitys.
...
Kristillinen ihmiskäsitys on näkemys ihmisyydestä, josta keskustellaan ja ollaan eri mieltä kristittyjen kesken.>>

Niinpä. "Kristillinen ihmiskäsitys" kuten "kristityt arvot" eivät lopulta merkitse mitään tai ne merkitsevät kristitystä riippuen mitä milloinkin.

Lue lisää

Eihän se tietenkään ei-uskoville merkitse mitään, mutta joka sitä uskossa elää joka hetki, hänelle se merkitsee paljonkin.

evita-ei.kirj kirjoitti:

Eihän se tietenkään ei-uskoville merkitse mitään, mutta joka sitä uskossa elää joka hetki, hänelle se merkitsee paljonkin.

Tarkoitin, että "kristityillä arvoilla" ei ole mitään faktista sisältöä. Nillä viitataan johonkin yleispositiiviseen.

"Kristillinen ihmiskäsitys on näkemys ihmisyydestä, josta keskustellaan ja ollaan eri mieltä kristittyjen kesken."

Mitä tuo ajatus itse asiassa tarkoittaa?

Sitä ettei ole olemassa yhtä, yhtenäistä kristillistä ihmiskäsitystä. Jo ihan lähtökohtana.

Joillakin kristityillä on hyvin tiukka dualistinen, mieli vs. ruumis tai henki vs. ruumis, näkemys ihmisen luonteesta (Descartes). Tällaisessa dualismissa korostuvat absoluuttiset totuudet, hengellisyyden painottaminen maallisen vastakohtana ja tiukat rajat ihmisyydelle (em. laji, sukupuoli jne).

Joillain kristityillä on taas eksistentialistinen näkemys ihmisestä (Heidegger). Tyypillisesti tällainen liittyy kristilliseen humanismiin. Siinä korostuvat yksilön valinnat, suhteelliset totuudet ja subjektiiviset merkitykset.

Joillakin kristityillä on taas monismia lähestyvä näkemys ihmisestä. Tämä on tyypillistä em. kristillisessä mystiikassa. Esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edustaa tätä suuntaa: "Silmä, jolla katson Jumalaa (maailmaa) on sama silmä, jolla Jumala katsoo minuun."

Käytännössähän harva meistä koskaan ajattelee tällaista jakoa tietoisesti. Me poimimme maailmankatsomukseemme osia sieltä ja osia täältä. Ne voivat olla jopa toisilleen vastakkaisia näkemyksiä, mutta meidän henkilökohtaisessa näkemyksessämme ne ovat jollain tavalla merkittäviä ja uskottavia.

Tätä on myös jonkin verran psykologiassa tutkittu -hyväksytyn teologisen opin ja ihmisen oman käsityksen välistä eroa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehtiin testi kristityille, jossa koehenkilöiltä kysyttiin onko Jumala ajasta riippumaton ja kaikkialla yhtäaikaa. Tähän kaikki koehenkilöt vastasivat kyllä. Sen jälkeen koehenkilöille kerrottiin tarina, jossa Jumala pelasti miehen palavasta talosta ja samaan aikaan naisen auto-onnettomuudesta. Pidettiin kahden viikon tauko ja pyydettiin kertomaan sama tarina uudelleen. Suurin osa kertoi tarinan siten, että Jumala pelasti jommankumman ensin ja vasta sen jälkeen toisen. Tämä sama ilmiö toistui myös muissa vastaavissa koetilanteissa. Johtopäätös oli, että ihmiset toistavat uskontonsa käsityksiä virallisissa tilanteissa ja yhteyksissä, mutta käytännössä juuri kukaan ei ollut sisäistänyt oppia siten, että hänen henkilökohtainen maailmankatsomuksensa sisältäisi sen opin ja hän todella ajattelisi maailman toimivan sen opin mukaan.

Sarcisson kirjoitti:

Sitä ettei ole olemassa yhtä, yhtenäistä kristillistä ihmiskäsitystä. Jo ihan lähtökohtana.

Joillakin kristityillä on hyvin tiukka dualistinen, mieli vs. ruumis tai henki vs. ruumis, näkemys ihmisen luonteesta (Descartes). Tällaisessa dualismissa korostuvat absoluuttiset totuudet, hengellisyyden painottaminen maallisen vastakohtana ja tiukat rajat ihmisyydelle (em. laji, sukupuoli jne).

Joillain kristityillä on taas eksistentialistinen näkemys ihmisestä (Heidegger). Tyypillisesti tällainen liittyy kristilliseen humanismiin. Siinä korostuvat yksilön valinnat, suhteelliset totuudet ja subjektiiviset merkitykset.

Joillakin kristityillä on taas monismia lähestyvä näkemys ihmisestä. Tämä on tyypillistä em. kristillisessä mystiikassa. Esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edustaa tätä suuntaa: "Silmä, jolla katson Jumalaa (maailmaa) on sama silmä, jolla Jumala katsoo minuun."

Käytännössähän harva meistä koskaan ajattelee tällaista jakoa tietoisesti. Me poimimme maailmankatsomukseemme osia sieltä ja osia täältä. Ne voivat olla jopa toisilleen vastakkaisia näkemyksiä, mutta meidän henkilökohtaisessa näkemyksessämme ne ovat jollain tavalla merkittäviä ja uskottavia.

Tätä on myös jonkin verran psykologiassa tutkittu -hyväksytyn teologisen opin ja ihmisen oman käsityksen välistä eroa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehtiin testi kristityille, jossa koehenkilöiltä kysyttiin onko Jumala ajasta riippumaton ja kaikkialla yhtäaikaa. Tähän kaikki koehenkilöt vastasivat kyllä. Sen jälkeen koehenkilöille kerrottiin tarina, jossa Jumala pelasti miehen palavasta talosta ja samaan aikaan naisen auto-onnettomuudesta. Pidettiin kahden viikon tauko ja pyydettiin kertomaan sama tarina uudelleen. Suurin osa kertoi tarinan siten, että Jumala pelasti jommankumman ensin ja vasta sen jälkeen toisen. Tämä sama ilmiö toistui myös muissa vastaavissa koetilanteissa. Johtopäätös oli, että ihmiset toistavat uskontonsa käsityksiä virallisissa tilanteissa ja yhteyksissä, mutta käytännössä juuri kukaan ei ollut sisäistänyt oppia siten, että hänen henkilökohtainen maailmankatsomuksensa sisältäisi sen opin ja hän todella ajattelisi maailman toimivan sen opin mukaan.

Lue lisää

Sinun pohdintojesi lukeminen on kyllä nautinto. Kirjoitat niin hienosti eri näkökulmista korostamatta jotain näkökulmaa ainoana oikeana näkökulmana ja näin annat lukijalle mahdollisuuden sisäistää kirjoittamasi ilman "puolustusasetelmiin" asettumista, jolloin tekstiä voi oikeasti pohtia ja sisäistää. Pohdiskelisitpa enemmänkin :)

Sarcisson kirjoitti:

Sitä ettei ole olemassa yhtä, yhtenäistä kristillistä ihmiskäsitystä. Jo ihan lähtökohtana.

Joillakin kristityillä on hyvin tiukka dualistinen, mieli vs. ruumis tai henki vs. ruumis, näkemys ihmisen luonteesta (Descartes). Tällaisessa dualismissa korostuvat absoluuttiset totuudet, hengellisyyden painottaminen maallisen vastakohtana ja tiukat rajat ihmisyydelle (em. laji, sukupuoli jne).

Joillain kristityillä on taas eksistentialistinen näkemys ihmisestä (Heidegger). Tyypillisesti tällainen liittyy kristilliseen humanismiin. Siinä korostuvat yksilön valinnat, suhteelliset totuudet ja subjektiiviset merkitykset.

Joillakin kristityillä on taas monismia lähestyvä näkemys ihmisestä. Tämä on tyypillistä em. kristillisessä mystiikassa. Esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edustaa tätä suuntaa: "Silmä, jolla katson Jumalaa (maailmaa) on sama silmä, jolla Jumala katsoo minuun."

Käytännössähän harva meistä koskaan ajattelee tällaista jakoa tietoisesti. Me poimimme maailmankatsomukseemme osia sieltä ja osia täältä. Ne voivat olla jopa toisilleen vastakkaisia näkemyksiä, mutta meidän henkilökohtaisessa näkemyksessämme ne ovat jollain tavalla merkittäviä ja uskottavia.

Tätä on myös jonkin verran psykologiassa tutkittu -hyväksytyn teologisen opin ja ihmisen oman käsityksen välistä eroa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehtiin testi kristityille, jossa koehenkilöiltä kysyttiin onko Jumala ajasta riippumaton ja kaikkialla yhtäaikaa. Tähän kaikki koehenkilöt vastasivat kyllä. Sen jälkeen koehenkilöille kerrottiin tarina, jossa Jumala pelasti miehen palavasta talosta ja samaan aikaan naisen auto-onnettomuudesta. Pidettiin kahden viikon tauko ja pyydettiin kertomaan sama tarina uudelleen. Suurin osa kertoi tarinan siten, että Jumala pelasti jommankumman ensin ja vasta sen jälkeen toisen. Tämä sama ilmiö toistui myös muissa vastaavissa koetilanteissa. Johtopäätös oli, että ihmiset toistavat uskontonsa käsityksiä virallisissa tilanteissa ja yhteyksissä, mutta käytännössä juuri kukaan ei ollut sisäistänyt oppia siten, että hänen henkilökohtainen maailmankatsomuksensa sisältäisi sen opin ja hän todella ajattelisi maailman toimivan sen opin mukaan.

Lue lisää

"Tällaisessa dualismissa korostuvat absoluuttiset totuudet, hengellisyyden painottaminen maallisen vastakohtana ja tiukat rajat ihmisyydelle (em. laji, sukupuoli jne). "

Taidat sotkea dualismin essentialismiin.

"Joillakin kristityillä on taas monismia lähestyvä näkemys ihmisestä. Tämä on tyypillistä em. kristillisessä mystiikassa. Esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edustaa tätä suuntaa: "Silmä, jolla katson Jumalaa (maailmaa) on sama silmä, jolla Jumala katsoo minuun.""

Taidat sotkea Tuomas Akvinolaisen johonkin toiseen henkilöön.

Sarcisson kirjoitti:

Sitä ettei ole olemassa yhtä, yhtenäistä kristillistä ihmiskäsitystä. Jo ihan lähtökohtana.

Joillakin kristityillä on hyvin tiukka dualistinen, mieli vs. ruumis tai henki vs. ruumis, näkemys ihmisen luonteesta (Descartes). Tällaisessa dualismissa korostuvat absoluuttiset totuudet, hengellisyyden painottaminen maallisen vastakohtana ja tiukat rajat ihmisyydelle (em. laji, sukupuoli jne).

Joillain kristityillä on taas eksistentialistinen näkemys ihmisestä (Heidegger). Tyypillisesti tällainen liittyy kristilliseen humanismiin. Siinä korostuvat yksilön valinnat, suhteelliset totuudet ja subjektiiviset merkitykset.

Joillakin kristityillä on taas monismia lähestyvä näkemys ihmisestä. Tämä on tyypillistä em. kristillisessä mystiikassa. Esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edustaa tätä suuntaa: "Silmä, jolla katson Jumalaa (maailmaa) on sama silmä, jolla Jumala katsoo minuun."

Käytännössähän harva meistä koskaan ajattelee tällaista jakoa tietoisesti. Me poimimme maailmankatsomukseemme osia sieltä ja osia täältä. Ne voivat olla jopa toisilleen vastakkaisia näkemyksiä, mutta meidän henkilökohtaisessa näkemyksessämme ne ovat jollain tavalla merkittäviä ja uskottavia.

Tätä on myös jonkin verran psykologiassa tutkittu -hyväksytyn teologisen opin ja ihmisen oman käsityksen välistä eroa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehtiin testi kristityille, jossa koehenkilöiltä kysyttiin onko Jumala ajasta riippumaton ja kaikkialla yhtäaikaa. Tähän kaikki koehenkilöt vastasivat kyllä. Sen jälkeen koehenkilöille kerrottiin tarina, jossa Jumala pelasti miehen palavasta talosta ja samaan aikaan naisen auto-onnettomuudesta. Pidettiin kahden viikon tauko ja pyydettiin kertomaan sama tarina uudelleen. Suurin osa kertoi tarinan siten, että Jumala pelasti jommankumman ensin ja vasta sen jälkeen toisen. Tämä sama ilmiö toistui myös muissa vastaavissa koetilanteissa. Johtopäätös oli, että ihmiset toistavat uskontonsa käsityksiä virallisissa tilanteissa ja yhteyksissä, mutta käytännössä juuri kukaan ei ollut sisäistänyt oppia siten, että hänen henkilökohtainen maailmankatsomuksensa sisältäisi sen opin ja hän todella ajattelisi maailman toimivan sen opin mukaan.

Lue lisää

”Me poimimme maailmankatsomukseemme osia sieltä ja osia täältä. Ne voivat olla jopa toisilleen vastakkaisia näkemyksiä, mutta meidän henkilökohtaisessa näkemyksessämme ne ovat jollain tavalla merkittäviä ja uskottavia.”

Voisin väittää, että aika harva ihminen edes miettii tällaisia syntyjä syviä. Yksikertaisesti siksi, ettei se kiinnosta tai ajatusmaailma on aika konkreettisella tasolla. Siksi todellakin käy juuri näin, otamme osia sieltä ja täältä.

”…ihmiset toistavat uskontonsa käsityksiä virallisissa tilanteissa ja yhteyksissä, mutta käytännössä juuri kukaan ei ollut sisäistänyt oppia siten, että hänen henkilökohtainen maailmankatsomuksensa sisältäisi sen opin ja hän todella ajattelisi maailman toimivan sen opin mukaan.”

Opillisuus on ehkä juuri se ongelma, että opit on laadittu yhden tai muutaman ihmisen toimesta. Pyrkimys ”puhdasoppisuuteen” on siksi erittäin ongelmallista. Yleensä ne ajautuvat vain keskinäisiin erimielisyyksiin, sillä emmehän voi mennä toisen ”päähän” ja ajatella jonkun kanssa juuri samoin.

Ehkä voimme käyttää näitä oppeja parhaiten siten, että heijastamme niitä omia käsityksiä niihin, ja niiden avulla saatamme paremmin selittää niitä muille ymmärrettävämmin.

mummomuori kirjoitti:

”Me poimimme maailmankatsomukseemme osia sieltä ja osia täältä. Ne voivat olla jopa toisilleen vastakkaisia näkemyksiä, mutta meidän henkilökohtaisessa näkemyksessämme ne ovat jollain tavalla merkittäviä ja uskottavia.”

Voisin väittää, että aika harva ihminen edes miettii tällaisia syntyjä syviä. Yksikertaisesti siksi, ettei se kiinnosta tai ajatusmaailma on aika konkreettisella tasolla. Siksi todellakin käy juuri näin, otamme osia sieltä ja täältä.

”…ihmiset toistavat uskontonsa käsityksiä virallisissa tilanteissa ja yhteyksissä, mutta käytännössä juuri kukaan ei ollut sisäistänyt oppia siten, että hänen henkilökohtainen maailmankatsomuksensa sisältäisi sen opin ja hän todella ajattelisi maailman toimivan sen opin mukaan.”

Opillisuus on ehkä juuri se ongelma, että opit on laadittu yhden tai muutaman ihmisen toimesta. Pyrkimys ”puhdasoppisuuteen” on siksi erittäin ongelmallista. Yleensä ne ajautuvat vain keskinäisiin erimielisyyksiin, sillä emmehän voi mennä toisen ”päähän” ja ajatella jonkun kanssa juuri samoin.

Ehkä voimme käyttää näitä oppeja parhaiten siten, että heijastamme niitä omia käsityksiä niihin, ja niiden avulla saatamme paremmin selittää niitä muille ymmärrettävämmin.

Lue lisää

"Voisin väittää, että aika harva ihminen edes miettii tällaisia syntyjä syviä. Yksikertaisesti siksi, ettei se kiinnosta tai ajatusmaailma on aika konkreettisella tasolla. Siksi todellakin käy juuri näin, otamme osia sieltä ja täältä."

Oman kokemukseni mukaan ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita ihmiskäsityksistä ja ihmiskuvista, varsinkin nykyisin. Myös kristittyjen olisi syytä tutustua niihin.

inti kirjoitti:

"Voisin väittää, että aika harva ihminen edes miettii tällaisia syntyjä syviä. Yksikertaisesti siksi, ettei se kiinnosta tai ajatusmaailma on aika konkreettisella tasolla. Siksi todellakin käy juuri näin, otamme osia sieltä ja täältä."

Oman kokemukseni mukaan ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita ihmiskäsityksistä ja ihmiskuvista, varsinkin nykyisin. Myös kristittyjen olisi syytä tutustua niihin.

Lue lisää

Toki, mutta kokemukseni mukaan vain sellaiset "älyköt", jotka tykkäävä ylipäätään pohdiskella näitä, on vähemmistö. Usein keskustelut jäävät hyvin pinnallisiksi tai ohitetaan nopeasti.

mummomuori kirjoitti:

Toki, mutta kokemukseni mukaan vain sellaiset "älyköt", jotka tykkäävä ylipäätään pohdiskella näitä, on vähemmistö. Usein keskustelut jäävät hyvin pinnallisiksi tai ohitetaan nopeasti.

Lue lisää

Kyllä minunkin kokemukseni on se, ettei pohdiskelijoita ihan hirveästi ole. Monille riittää asioiden toteaminen eivätkä he mieti syntyjä syviä.

inti kirjoitti:

Eerikan kirjoituksessa olleen linkin takaa löytyi logoterapialinkki ja sieltä seuraava ihmiskäsitys:

"Logoterapian ihmiskäsitys on kolmiulotteinen: fyysisen ja psyykkissosiaalisen ulottuvuuden lisäksi ihminen on aina myös henkinen olento."

Erona ihmiskäsityksissänne on siis ainakin hengellinen ulottuvuus henkisen ulottuvuuden lisäksi.

"Luovuttamatonta kristilliselle ihmiskäsitykselle on ihmisten keskinäinen tasa-arvo ja huolenpito sekä hengellisen ulottuvuuden mukaan ottaminen muiden ulottuvuuksien ― henkisen, fyysisen ja sosiaalisen ― rinnalle."

Tarkoittaako henki tässä asiayhteydessä sitä mitä joskus kutsutaan sieluksi? Silloin voitaisiin päästä lähelle perinteistä jakoa hengellinen-sielullinen-ruumiillinen tai henki-sielu-ruumis.

Lue lisää

"Tarkoittaako henki tässä asiayhteydessä sitä mitä joskus kutsutaan sieluksi? Silloin voitaisiin päästä lähelle perinteistä jakoa hengellinen-sielullinen-ruumiillinen tai henki-sielu-ruumis."
Jumalan sana erottaa myös hengen ja sielun toisistaan. Henki on suht. Jumalaan, mutta sielu on suht. ihmisen mieli, joka myös liitetään ihmisen lihallisuuteen.
Puhutaan hengellisistä tai sielullisista ihmisistä.

evita-ei.kirj kirjoitti:

"Tarkoittaako henki tässä asiayhteydessä sitä mitä joskus kutsutaan sieluksi? Silloin voitaisiin päästä lähelle perinteistä jakoa hengellinen-sielullinen-ruumiillinen tai henki-sielu-ruumis."
Jumalan sana erottaa myös hengen ja sielun toisistaan. Henki on suht. Jumalaan, mutta sielu on suht. ihmisen mieli, joka myös liitetään ihmisen lihallisuuteen.
Puhutaan hengellisistä tai sielullisista ihmisistä.

Lue lisää

Kopio edell.
"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;"

inti kirjoitti:

"Voisin väittää, että aika harva ihminen edes miettii tällaisia syntyjä syviä. Yksikertaisesti siksi, ettei se kiinnosta tai ajatusmaailma on aika konkreettisella tasolla. Siksi todellakin käy juuri näin, otamme osia sieltä ja täältä."

Oman kokemukseni mukaan ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita ihmiskäsityksistä ja ihmiskuvista, varsinkin nykyisin. Myös kristittyjen olisi syytä tutustua niihin.

Lue lisää

Tälläkin palstalla keskustellaan usein aiheista, joihin vaikuttaa ihmiskuva.

Ihmiskuva vaikuttaa esimerkiksi käsityksiin elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen.

Naturalismi on se ihmiskuva, jota näkee usein keskustelupalstoilla. Toinen yleinen on materialistinen monismi. Sen vastapaino idealistinen monismi on hyvin harvinainen ihmiskuva.
Ideaismia ei erikseen edes mainittu Anttilan tekstissä. Yleinen on myös eksistentiaalinen käsitys, että ihmisen pitää itse etsiä oma tiensä ja totuutensa. Vähemmän tunnettu on logoterapia ja eksistentiaalianalyysi, mutta siihen liittyen Viktor Frankl on esittänyt mielenkiintoisen ajatuksen, että henki ei voi sairastua. Varsin optimistinen näkemys.

Evitan esittämä kristillinen ihmiskuva viittaa siihen, että ihmisellä on aineeton puoli (henki).
Raamatun kohta, 1. Moos. 1:26, "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme".

Tämä ihmiskuva ei ole ristiriidassa ainakaan dualismin kanssa.

Yleinen kristillinen käsitys on sellainen, että kokonainen ihminen on henki-sielu-ruumis. Vaikka sielu eläisikin ikuisesti, ihminen ei kuitenkaan olisi kokonainen ihminen ellei sielua yhdistetä ruumiiseen (ja henkeen).

Periaatteessa kristityllä voisi olla myös materialistinen, naturalistinen tai holistinen ihmiskuva, jos lähtökohdaksi otetaan ruumiin ylösnousemus. Taivaassa ihminen saisi uuden paremman ruumiin vanhan pohjalta.

Kristityillä on siis varsin laaja valinnanvara ihmiskäsitysten suhteen, eikä mitään niistä voi sulkea pois kristillisyyden perusteella. Pitää kuitenkin huomioida, että kaikilla ihmiskäsityksillä on omat ongelmakohtansa. Esimerkiksi miten materialla voi olla elämyksellisiä tiloja, miten henki ja aine vuorovaikuttavat keskenään, mikä on essentiaalista ihmiselle, mistä ensimmäisen persoonan näkökulma saa alkunsa ... .

inti kirjoitti:

Tälläkin palstalla keskustellaan usein aiheista, joihin vaikuttaa ihmiskuva.

Ihmiskuva vaikuttaa esimerkiksi käsityksiin elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen.

Naturalismi on se ihmiskuva, jota näkee usein keskustelupalstoilla. Toinen yleinen on materialistinen monismi. Sen vastapaino idealistinen monismi on hyvin harvinainen ihmiskuva.
Ideaismia ei erikseen edes mainittu Anttilan tekstissä. Yleinen on myös eksistentiaalinen käsitys, että ihmisen pitää itse etsiä oma tiensä ja totuutensa. Vähemmän tunnettu on logoterapia ja eksistentiaalianalyysi, mutta siihen liittyen Viktor Frankl on esittänyt mielenkiintoisen ajatuksen, että henki ei voi sairastua. Varsin optimistinen näkemys.

Evitan esittämä kristillinen ihmiskuva viittaa siihen, että ihmisellä on aineeton puoli (henki).
Raamatun kohta, 1. Moos. 1:26, "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme".

Tämä ihmiskuva ei ole ristiriidassa ainakaan dualismin kanssa.

Yleinen kristillinen käsitys on sellainen, että kokonainen ihminen on henki-sielu-ruumis. Vaikka sielu eläisikin ikuisesti, ihminen ei kuitenkaan olisi kokonainen ihminen ellei sielua yhdistetä ruumiiseen (ja henkeen).

Periaatteessa kristityllä voisi olla myös materialistinen, naturalistinen tai holistinen ihmiskuva, jos lähtökohdaksi otetaan ruumiin ylösnousemus. Taivaassa ihminen saisi uuden paremman ruumiin vanhan pohjalta.

Kristityillä on siis varsin laaja valinnanvara ihmiskäsitysten suhteen, eikä mitään niistä voi sulkea pois kristillisyyden perusteella. Pitää kuitenkin huomioida, että kaikilla ihmiskäsityksillä on omat ongelmakohtansa. Esimerkiksi miten materialla voi olla elämyksellisiä tiloja, miten henki ja aine vuorovaikuttavat keskenään, mikä on essentiaalista ihmiselle, mistä ensimmäisen persoonan näkökulma saa alkunsa ... .

Lue lisää

Olipa ihmisellä millainen ihmiskäsitys tahansa, tai osaapa hän määritellä oman ihmiskäsitysensä, tärkeää on kuitenkin tulla toimeen toisten kanssa, selvitä oman elämänsä ihmissuhteissa.

Eerikatässämoi kirjoitti:

Olipa ihmisellä millainen ihmiskäsitys tahansa, tai osaapa hän määritellä oman ihmiskäsitysensä, tärkeää on kuitenkin tulla toimeen toisten kanssa, selvitä oman elämänsä ihmissuhteissa.

Lue lisää

Olisi hyvä tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta toisaalta sanotaan, että kukaan ei pidä ihmisestä, joka haluaa olla kaikkien kaveri. Me ihmiset ollaan merkillisiä.

inti kirjoitti:

Olisi hyvä tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta toisaalta sanotaan, että kukaan ei pidä ihmisestä, joka haluaa olla kaikkien kaveri. Me ihmiset ollaan merkillisiä.

Varmasti noinkin. Itse ajattelen, että on kyse siitä omasta asenteesta. Haluaako tulla toimeen myös heidän kanssaan, jotka eivät halua pitää ja olla kavereita.

inti kirjoitti:

Olisi hyvä tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta toisaalta sanotaan, että kukaan ei pidä ihmisestä, joka haluaa olla kaikkien kaveri. Me ihmiset ollaan merkillisiä.

Ei se tarkoita että pitää olla kaikkien kaveri, jos pyrkii tulemaan toimeen kaikkien kanssa.

evita-ei.kirj kirjoitti:

Minulla on lähinnä kristillinen ihmiskäsitys.

"Kristillinen ihmiskäsitys:
Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu jokaisen ihmisen kunnioittaminen Jumalan luomana yksilönä. Jokaisen elämällä on ainutlaatuinen tarkoitus. Luovuttamatonta kristilliselle ihmiskäsitykselle on ihmisten keskinäinen tasa-arvo ja huolenpito sekä hengellisen ulottuvuuden mukaan ottaminen muiden ulottuvuuksien ― henkisen, fyysisen ja sosiaalisen ― rinnalle.

Näistä seuraa, että jokaisen ihmisarvo on ehdoton ja riippumaton hänen ominaisuuksistaan, teoistaan tai tekemättä jättämisistään, siitä onko hänellä esimerkiksi koulutusta, työtä tai kotia, käyttääkö hän päihteitä tai onko hän ollut vankilassa.

Kristillinen ihmiskäsitys on näkemys ihmisyydestä, josta keskustellaan ja ollaan eri mieltä kristittyjen kesken.
Kristillinen ihmiskäsitys on lähellä humanistista ihmiskäsitystä. Erona humanistiseen ihmiskäsitykseen on kuitenkin se, että kristillisessä ihmiskäsityksessä ihmisen ajatellaan tarvitsevan itsensä ulkopuolelta tulevaa voimaa, Jumalaa, kyetäkseen esimerkiksi toipumaan päihdesairaudesta ja muuttamaan elämäänsä.

Luotu, langennut, lunastettu
Kristillinen antropologia on perinteisesti määritellyt ihmiskäsityksen kolmen ulottuvuuden - luotu, langennut, lunastettu – pohjalta.

Tärkeää kristillisessä ihmiskäsityksessä on armon käsite. Ihminen on syntinen ja vajavainen ja siksi armoa ja anteeksi antoa tarvitseva. Ihmisen mahdollisuus rakastaa ja tehdä hyvää sekä itselle että muulle luomakunnalle perustuu siihen, että Jumala on rakkaus, joka antaa myös ihmiselle kyvyn ja voiman rakkauteen. Ihminen ei omin voimin jaksa tehdä parannusta eikä kykene itse itseään pelastamaan.

Aina on toivoa!
Kristilliseen ihmiskäsitykseen sisältyy keskeisesti toivo. Inhimillisestä näkökulmasta voi näyttää mahdottomalta ratkaista jokin tilanne tai parantaa sairaus. Jumalalle ei toivottomia tapauksia ole olemassa.

Toivo lähtee totuuden myöntämisestä, sen tinkimättömästä etsimisestä ja katsomisesta. Jumalan armo toteutuu, kun ihminen tunnistaa, tunnustaa ja katuu virheitään ja saa näin vapautua syyllisyydestään. Toisaalta armo toteutuu myös olemuksellisesta häpeästä vapautumisena. Vaikka ihmistä olisi häpäisty ja nöyryytetty, vaikka häneltä olisi riistetty ihmisoikeudet ja hänen rajojaan rikottu, Jumalan silmissä hän on kaunis, Jumalan oma kuva, samalla viivalla jokaisen muun luodun ihmisen kanssa.

Jumala on armahtavainen ja kutsuu myös ihmisiä armahtavaisuuteen. Tuomiovalta on vain Jumalalla.

Kristillisessä ihmiskäsityksessä ihminen on myös iäisyysolento. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen tehdessä elämänsä valintoja, hän ei tee niitä pelkästään tämän elämän näkökulmasta, vaan iäisyyden näkökulmasta."

Lue lisää

Tuossa on aika hyvin ilmaistu myös se, minkä katson omaan näkemykseeni.

”Kristillinen ihmiskäsitys on lähellä humanistista ihmiskäsitystä.”
”Ihminen on syntinen ja vajavainen ja siksi armoa ja anteeksi antoa tarvitseva.”
”Ihmisen mahdollisuus rakastaa ja tehdä hyvää sekä itselle että muulle luomakunnalle perustuu siihen, että Jumala on rakkaus, joka antaa myös ihmiselle kyvyn ja voiman rakkauteen.”
”Toivo lähtee totuuden myöntämisestä, sen tinkimättömästä etsimisestä ja katsomisesta.”
”Toisaalta armo toteutuu myös olemuksellisesta häpeästä vapautumisena.”

mummomuori kirjoitti:

Ei se tarkoita että pitää olla kaikkien kaveri, jos pyrkii tulemaan toimeen kaikkien kanssa.

Ei tarkoitakaan, mutta mitä pahaa siinä on, jos joku haluaa olla kaikkien kaveri?

mummomuori kirjoitti:

Tuossa on aika hyvin ilmaistu myös se, minkä katson omaan näkemykseeni.

”Kristillinen ihmiskäsitys on lähellä humanistista ihmiskäsitystä.”
”Ihminen on syntinen ja vajavainen ja siksi armoa ja anteeksi antoa tarvitseva.”
”Ihmisen mahdollisuus rakastaa ja tehdä hyvää sekä itselle että muulle luomakunnalle perustuu siihen, että Jumala on rakkaus, joka antaa myös ihmiselle kyvyn ja voiman rakkauteen.”
”Toivo lähtee totuuden myöntämisestä, sen tinkimättömästä etsimisestä ja katsomisesta.”
”Toisaalta armo toteutuu myös olemuksellisesta häpeästä vapautumisena.”

Lue lisää

Kieltämättä hyvä ihmiskäsitys.

inti kirjoitti:

Ei tarkoitakaan, mutta mitä pahaa siinä on, jos joku haluaa olla kaikkien kaveri?

Ei siinä mitään pahaa olekaan. Itse kirjoitit
"Olisi hyvä tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta toisaalta sanotaan, että kukaan ei pidä ihmisestä, joka haluaa olla kaikkien kaveri. Me ihmiset ollaan merkillisiä."

inti kirjoitti:

"Tällaisessa dualismissa korostuvat absoluuttiset totuudet, hengellisyyden painottaminen maallisen vastakohtana ja tiukat rajat ihmisyydelle (em. laji, sukupuoli jne). "

Taidat sotkea dualismin essentialismiin.

"Joillakin kristityillä on taas monismia lähestyvä näkemys ihmisestä. Tämä on tyypillistä em. kristillisessä mystiikassa. Esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edustaa tätä suuntaa: "Silmä, jolla katson Jumalaa (maailmaa) on sama silmä, jolla Jumala katsoo minuun.""

Taidat sotkea Tuomas Akvinolaisen johonkin toiseen henkilöön.

Lue lisää

Lainaus on todellakin Mestari Eckhartilta, ei Tuomakselta. Pahoitteluni, kristinuskon opiskelustani on muutama vuosi vierähtänyt aikaa, alkaa unohtua.

"Taidat sotkea dualismin essentialismiin."

Hmm, ajattelin vähän muuta tuossa kommentissani... Jos dualismia alkaisi pohtimaan tarkemmin, niin voisi ehkä päätyä lopputulokseen että ylipäätään toimiakseen dualismi vaatii essentialismia tai substantialismia. Jotta sielu olisi kuolematon ja ruumis kuolevainen, niiden on oltava joko olemukseltaan (substanssi) tai perustavilta ominaisuuksiltaan (essenssi) erilaisia. Jos näin ei olisi, meillä olisi asia, joka on yhtäaikaa ikuinen ja tilapäinen. Se olisi jotain, joka olisi itsensä kanssa loogisessa ristiriidassa. Mutta joo...

inti kirjoitti:

Ei tarkoitakaan, mutta mitä pahaa siinä on, jos joku haluaa olla kaikkien kaveri?

”…mitä pahaa siinä on, jos joku haluaa olla kaikkien kaveri?”

Ihminen joka aina pyrkii miellyttämään aivan kaikkia, hukkaa oman persoonansa. Hänen tulee vaihtaa tavan takaa jatkuvasti mielipiteitään siten, että tulee hyväksytyksi.

mummomuori kirjoitti:

”…mitä pahaa siinä on, jos joku haluaa olla kaikkien kaveri?”

Ihminen joka aina pyrkii miellyttämään aivan kaikkia, hukkaa oman persoonansa. Hänen tulee vaihtaa tavan takaa jatkuvasti mielipiteitään siten, että tulee hyväksytyksi.

Lue lisää

Oikeastaan tuokin liittyy ihmiskäsityksiin. Ihminen hyväksyy vain samanmielisiä kavereiksi?

Sarcisson kirjoitti:

Lainaus on todellakin Mestari Eckhartilta, ei Tuomakselta. Pahoitteluni, kristinuskon opiskelustani on muutama vuosi vierähtänyt aikaa, alkaa unohtua.

"Taidat sotkea dualismin essentialismiin."

Hmm, ajattelin vähän muuta tuossa kommentissani... Jos dualismia alkaisi pohtimaan tarkemmin, niin voisi ehkä päätyä lopputulokseen että ylipäätään toimiakseen dualismi vaatii essentialismia tai substantialismia. Jotta sielu olisi kuolematon ja ruumis kuolevainen, niiden on oltava joko olemukseltaan (substanssi) tai perustavilta ominaisuuksiltaan (essenssi) erilaisia. Jos näin ei olisi, meillä olisi asia, joka on yhtäaikaa ikuinen ja tilapäinen. Se olisi jotain, joka olisi itsensä kanssa loogisessa ristiriidassa. Mutta joo...

Lue lisää

Niin tai näin, mutta hengen ja aineen erilaisuudesta dualismissa on kysymys Anttilankin mukaan.
Essentialismissa puolestaan tehdään erottelu olion olemuksen (essentia) ja olemassaolon välillä (esse). Olemus määrää sen mikä jokin asia on ja olemassaolo sen onko sitä olemassa. Todellisuuteen kuuluu asioita, jotka kuuluvat olemattomuuden ja olemassaolon välimaastoon.

inti kirjoitti:

Oikeastaan tuokin liittyy ihmiskäsityksiin. Ihminen hyväksyy vain samanmielisiä kavereiksi?

”Oikeastaan tuokin liittyy ihmiskäsityksiin. Ihminen hyväksyy vain samanmielisiä kavereiksi?”

Näemmä, sillä sinulla on aika mustavalkoinen jako. Se, ettei halua olla kaikkien kaveri, ei ole sama asia, että on vain samanmielisten kanssa.

Se tarkoittaa sitä, että on toki suvaitseva ja kohtelee kaikkia hyvin, vaikkei nämä henkilöt hyväksykään sinua. Eli en mielistele ketään vain siksi, että saisi tulla hyväksytyksi. Totta kai niiden kanssa on kaveri, jotka ovat kyllä eri mieltä, mutta kohtelevat sinua ystävällisesti.

mummomuori kirjoitti:

”Oikeastaan tuokin liittyy ihmiskäsityksiin. Ihminen hyväksyy vain samanmielisiä kavereiksi?”

Näemmä, sillä sinulla on aika mustavalkoinen jako. Se, ettei halua olla kaikkien kaveri, ei ole sama asia, että on vain samanmielisten kanssa.

Se tarkoittaa sitä, että on toki suvaitseva ja kohtelee kaikkia hyvin, vaikkei nämä henkilöt hyväksykään sinua. Eli en mielistele ketään vain siksi, että saisi tulla hyväksytyksi. Totta kai niiden kanssa on kaveri, jotka ovat kyllä eri mieltä, mutta kohtelevat sinua ystävällisesti.

Lue lisää

Ok. Ehkä ei kannata mennä liian syvälle yksityiskohtiin.

Kirjoita googleen disco.teak.fi/anttila/1-1-ihmiskasitys-ja-ihmiskuva/
Sieltä löytyy viittaamani kirjoitus ja tarkempaa selitystä.

Monistinen ihmiskäsitys on siellä esitetty seuraavasti:

"Monististen ihmiskäsitysten perusoletus on, että vain yksi olemassaolon perusmuoto, joko henki tai aine, on ihmisen olemuksen perusta. Toisin sanoen, ihmisen olemassaolo ymmärretään yhden ainoan olemisen muodon pohjalta. Monistisia ihmiskäsityksiä ovat esimerkiksi spiritualistinen tai materialistinen ihmiskäsitys."

Itse olen ollut siinä käsityksessä, että monistinen ihmiskäsitys on sellainen, että on olemassa jokin X, joka ilmenee sekä henkenä, että aineena. Se miten X toimii jää hieman epäselväksi, saa ilmeisesti palautetta sekä hengestä, että aineesta.

Minusta myös tämä X on varteenotettava ihmiskäsitys ja ihmiskuva.

inti kirjoitti:

Monistinen ihmiskäsitys on siellä esitetty seuraavasti:

"Monististen ihmiskäsitysten perusoletus on, että vain yksi olemassaolon perusmuoto, joko henki tai aine, on ihmisen olemuksen perusta. Toisin sanoen, ihmisen olemassaolo ymmärretään yhden ainoan olemisen muodon pohjalta. Monistisia ihmiskäsityksiä ovat esimerkiksi spiritualistinen tai materialistinen ihmiskäsitys."

Itse olen ollut siinä käsityksessä, että monistinen ihmiskäsitys on sellainen, että on olemassa jokin X, joka ilmenee sekä henkenä, että aineena. Se miten X toimii jää hieman epäselväksi, saa ilmeisesti palautetta sekä hengestä, että aineesta.

Minusta myös tämä X on varteenotettava ihmiskäsitys ja ihmiskuva.

Lue lisää

Monismia on montaa sorttia. Tuo sinun käsityksesi on ns. refleksiivistä monismia. Siinä on yksi substanssi, jota kaikki pohjimmiltaan on. Se voi sitten saada em. fyysisen tai henkisen muodon, mutta substanssi säilyy. Tällaista monismia esiintyy em. Intian Veda-kirjallisuuteen pohjautuvissa elämänkatsomuksissa.

Tuossa määritelmässä taas puhutaan monismin kahdesta perustyypistä: idealistinen ja materialistinen. Idealistisessa monismissa ainoa substanssi on mieli, eli kaikki on oikeastaan mieltä tai subjektiivista kokemusta. Materialistisessa monismissa kaikki on sitten vain pelkästään materiaa tai ainetta. Mieli on joko palautettavissa materiaan tai materiasta nouseva, emergentti, ilmiö. Muitakin vaihtoehtoja löytyy, mutta siinä lienee yleisimmät monismin muodot.

Huomion kiinnittää tuossa luettelossa, että siitä puuttuu yksi ihmiskäsitys kokonaan:prosessifilosofian ihmiskäsitys. Mutta kenties se on ajateltu kuuluvan tuohon Rauhalankin hahmottelemaan holistiseen käsitykseen, vaikka se ihan siihen ei kyllä istu kaikilta piirteiltään.

Sarcisson kirjoitti:

Monismia on montaa sorttia. Tuo sinun käsityksesi on ns. refleksiivistä monismia. Siinä on yksi substanssi, jota kaikki pohjimmiltaan on. Se voi sitten saada em. fyysisen tai henkisen muodon, mutta substanssi säilyy. Tällaista monismia esiintyy em. Intian Veda-kirjallisuuteen pohjautuvissa elämänkatsomuksissa.

Tuossa määritelmässä taas puhutaan monismin kahdesta perustyypistä: idealistinen ja materialistinen. Idealistisessa monismissa ainoa substanssi on mieli, eli kaikki on oikeastaan mieltä tai subjektiivista kokemusta. Materialistisessa monismissa kaikki on sitten vain pelkästään materiaa tai ainetta. Mieli on joko palautettavissa materiaan tai materiasta nouseva, emergentti, ilmiö. Muitakin vaihtoehtoja löytyy, mutta siinä lienee yleisimmät monismin muodot.

Huomion kiinnittää tuossa luettelossa, että siitä puuttuu yksi ihmiskäsitys kokonaan:prosessifilosofian ihmiskäsitys. Mutta kenties se on ajateltu kuuluvan tuohon Rauhalankin hahmottelemaan holistiseen käsitykseen, vaikka se ihan siihen ei kyllä istu kaikilta piirteiltään.

Lue lisää

"Monismia on montaa sorttia. "

Enpä tuosta ole aiemmin kuullutkaan. Aina sitä uutta oppi.

Sarcisson kirjoitti:

Monismia on montaa sorttia. Tuo sinun käsityksesi on ns. refleksiivistä monismia. Siinä on yksi substanssi, jota kaikki pohjimmiltaan on. Se voi sitten saada em. fyysisen tai henkisen muodon, mutta substanssi säilyy. Tällaista monismia esiintyy em. Intian Veda-kirjallisuuteen pohjautuvissa elämänkatsomuksissa.

Tuossa määritelmässä taas puhutaan monismin kahdesta perustyypistä: idealistinen ja materialistinen. Idealistisessa monismissa ainoa substanssi on mieli, eli kaikki on oikeastaan mieltä tai subjektiivista kokemusta. Materialistisessa monismissa kaikki on sitten vain pelkästään materiaa tai ainetta. Mieli on joko palautettavissa materiaan tai materiasta nouseva, emergentti, ilmiö. Muitakin vaihtoehtoja löytyy, mutta siinä lienee yleisimmät monismin muodot.

Huomion kiinnittää tuossa luettelossa, että siitä puuttuu yksi ihmiskäsitys kokonaan:prosessifilosofian ihmiskäsitys. Mutta kenties se on ajateltu kuuluvan tuohon Rauhalankin hahmottelemaan holistiseen käsitykseen, vaikka se ihan siihen ei kyllä istu kaikilta piirteiltään.

Lue lisää

Osaatko avata yhtään millainen on prosessifilosofian ihmiskäsitys?

http://disco.teak.fi/anttila/1-1-ihmiskasitys-ja-ihmiskuva/

Tuolla näkyy olevan. Itselläni on siihen lisättävää, että voi olla keskeistä selviävä ihmiskäsitys ja ihmiskuva. Esimerkiksi olen ystävällä velkaa 500 euroa ja yksi suoritus puuttuu sivuainevaatimuksista yliopistossa. Tästä ystävälle velasta selvitäkseen alan säästämään rahaa, että vähitellen saan sen 500 euroa kasaan. Lisäksi keskityn nyt selviämään siitä yhdestä puuttuvasta ylioistosivuainesuorituksesta ja hylkään samaan aikaan tapahtuvat teologian luennot. Pitää saada tutkintoon vaadittavat opinnot kasaan ja luovuttava ainakin täksi lukukaudeksi teologiasta sivuaineena, sillä en tarvitse oikeastaan sitä teologiaa mitenkään tutkinnon kannalta. Yritän selvitä 500 euron velasta ja tutkinnon perusvaatimuksista. Hienoahan se olisi teologiaa opiskella, mutta nyt joutuu lykkäämään sitä ja mielihalujaan rahan kulutuksen suhteen. Seuraavana vuonna ystävälle velka on maksettava. Myös on selvittävä yli 100 euron joka kuukautisesta opintolainan lyhennyksestä. Elämä on joskus selviytymisestä käytännön asioista ja niihin ei tarvita Maslowin tarvehierakkian mukaan mitään korkealaatuista essentian eli olemassaolon miettimistä tai jotain eksistentialismia.

Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen järjestys on:

fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)
turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)
yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)
arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).
itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow’n_tarvehierarkia

Faith.Hope.Love kirjoitti:

http://disco.teak.fi/anttila/1-1-ihmiskasitys-ja-ihmiskuva/

Tuolla näkyy olevan. Itselläni on siihen lisättävää, että voi olla keskeistä selviävä ihmiskäsitys ja ihmiskuva. Esimerkiksi olen ystävällä velkaa 500 euroa ja yksi suoritus puuttuu sivuainevaatimuksista yliopistossa. Tästä ystävälle velasta selvitäkseen alan säästämään rahaa, että vähitellen saan sen 500 euroa kasaan. Lisäksi keskityn nyt selviämään siitä yhdestä puuttuvasta ylioistosivuainesuorituksesta ja hylkään samaan aikaan tapahtuvat teologian luennot. Pitää saada tutkintoon vaadittavat opinnot kasaan ja luovuttava ainakin täksi lukukaudeksi teologiasta sivuaineena, sillä en tarvitse oikeastaan sitä teologiaa mitenkään tutkinnon kannalta. Yritän selvitä 500 euron velasta ja tutkinnon perusvaatimuksista. Hienoahan se olisi teologiaa opiskella, mutta nyt joutuu lykkäämään sitä ja mielihalujaan rahan kulutuksen suhteen. Seuraavana vuonna ystävälle velka on maksettava. Myös on selvittävä yli 100 euron joka kuukautisesta opintolainan lyhennyksestä. Elämä on joskus selviytymisestä käytännön asioista ja niihin ei tarvita Maslowin tarvehierakkian mukaan mitään korkealaatuista essentian eli olemassaolon miettimistä tai jotain eksistentialismia.

Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen järjestys on:

fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)
turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)
yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)
arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).
itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow’n_tarvehierarkia

Lue lisää

Eikö tuo Maslowin tarvehierarkia ole jo vanhaa ajattelua? En ole oikein koskaan niellyt sitä tuollaisenaan.

mummomuori kirjoitti:

Eikö tuo Maslowin tarvehierarkia ole jo vanhaa ajattelua? En ole oikein koskaan niellyt sitä tuollaisenaan.

Minä nielin sen niin lukion psykologian tunnilla, kun viime vuosikymmenellä psykologian perusopintojen luennolla. Ei se Maslow ainakaan silloin vielä ollut yliopistopsykologiassa vanhaa ajattelua. Halusin vain kuvata sitä, että korkea lentoiset teoriat ihmisestä ajattelun alalla ei välttämättä pidä paikkansa vaan käytäntö on enemmän Maslowin suuntaista, että fysiologiset tarpeet ja monet muut määräävät sen minkälainen ihmisen maailmankuva ja olemus? Ihmiskäsitys ja ihmiskuva ei välttämättä lähde mistään teoreettisesta jaottelusta liikkeelle vaan monesta perusasiasta? Ne on omaksuttu monesta lähteestä ja niihin on vaikuttanut ystävät, sosiaaliset viiteryhmät, vanhemmat, puoliso, lapset ja vaikka elokuvat? Tyyppeihin jaottelu on teoreettista?

inti kirjoitti:

Osaatko avata yhtään millainen on prosessifilosofian ihmiskäsitys?

Prosessifilosofia näkee kaikki asiat, myös ihmisen, prosesseina eli jatkuvassa muutoksessa. Sillä tavoin se oikeastaan asettuu näiden kaikkien esiteltyjen ulkopuolelle. Ihmisessä ei ole mitään pysyvää (ei essenssiä, ei substanssia), joten ihminen muuttuu koko elämänsä ajan vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Prosessifilosofiassa ihmisellä ei ole myöskään mitään pysyvää minää, jotakuta joka on lapsena ja vanhuksena sama muutoksista huolimatta.

Tiivistettynä, jos verrataan muihin, ne sanovat: Ihminen on olento, jolle tapahtuu muutoksia.
Prosessifilosofia sanoo: Ihminen on itse muuttuva sarja tapahtumia, ei mikään pysyvä olento.

Prosessifilosofia on yleisempää idän uskonnoissa, mutta lännessä em. Alfred Whitehead ja osa eksistentialisteista on kirjoittanut samasta.

mummomuori kirjoitti:

Eikö tuo Maslowin tarvehierarkia ole jo vanhaa ajattelua? En ole oikein koskaan niellyt sitä tuollaisenaan.

Tässä Timo Järvilehto lainauksessa on Maslowista ja systeemisestä psykologiasta. Itselläni näkökulma ihmiseen - siis ihmiskäsitys ja ihmiskuva - on biologispsykologinen. Näen ihmisen neurologisena kokonaisuutena, joka koostuu biosysteemistä. Tulin lukeneeksi Järvilehdon kirjan viime vuosikymmenellä. Eli tavallaan ihminen voi määritellä jostain muustakin näkökulmasta kuin yleisen teorian mukaan.


"Ensimmäinen oli psykologian synty irtautumalla filosofiasta. Tästä seurasi, että psykologisten tutkimustulosten tai "tosiasioiden" ajateltiin olevan muiden luonnontieteiden mallin mukaan "objektiivisia" ja riippumattomia siitä, miten ihmisen perusluonne nähdään. Kysymykset psyykkisen toiminnan luonteesta tai sielun ja ruumiin suhteesta jäivät filosofian piiriin. Kuitenkin psykologia on ihmistä kokonaisvaltaisesti tutkivana tieteenä äärimmäisen herkkä sille, mitä ihmisestä juuri filosofisella tasolla oletetaan ja mihin ihmistä halutaan käyttää. Jos tätä perustaa ei tehdä selväksi, psykologinen tutkimus ajelehtii umpimähkäisten filosofisten virtausten mukana. Psykologiaa ei voida siistiä tai pelastaa jättämällä perustavanlaatuiset ihmistä koskevat kysymykset filosofian piiriin. Tieteenalojen rajoja tarvitaan etupäässä silloin, kun professuureja perustetaan. Tutkimukselle asetettuihin kysymyksiin täytyy kyetä vastaamaan tieteenalasta riippumatta.

Psykologian toinen onnettomuus oli oikeastaan johdonmukainen jatke edelliselle. Koska filosofinen perusta oli hävitetty psykologiasta, kybernetiikka ja sen osa-alueet pääsivät helposti hallitsemaan psykologista ajattelua ja teorianmuodostusta. Nopeiden tulosten toive johti psykologian sellaisten kuvausjärjestelmien piiriin, joissa psykologian ominaisluonne kadotettiin. Psyykestä tuli informaatiota ja aivotoiminnan analyysi korvasi psykologiset teoriat. Psykologia taantui tasolle, jolla se ei varmaan koskaan aikaisemmin ole ollut, ei edes Antiikin Kreikassa. Psykologiasta tuli tieteen irvikuva, jossa ärsykkeet aiheuttavat havaintoja ja täyttävät muisti- ja motivaatiolaatikoita ja jossa psyykkiset prosessit risteilevät pitkin hermoratoja ja asettautuvat aivojen eri osiin.

***

Olen aikaisemmin nimennyt lähestymistapani systeemiseksi psykologiaksi. Tämä nimitys on syntynyt luennoilla opiskelijoiden tiukatessa, miten hahmottelemaani ajatussuuntaa voisi kutsua. En erityisemmin pidä tuosta nimityksestä, mutta paremman puutteessa se on jäänyt käyttöön. Kaikkien nimitysten ongelma on juuri siinä, että ne johtavat lokerointiin, oppisuuntiin ja koulukuntiin.

Systeeminen psykologia tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että pyrimme ymmärtämään maailman ilmiöitä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti niiden oikeissa yhteyksissä. Suuntausta voisi yhtä hyvin kutsua fenomenologiseksi, hermeneuttiseksi, kontekstuaaliseksi, situationaaliseksi tai humanistiseksi, mutta näillä termeillä on melko kiinteitä merkityksiä, jotka eivät täysin vastaa sitä, mitä itse ajattelen. Olennaista koko ajattelutavassani on johdonmukainen yhden järjestelmän lähtökohta: ihminen ja ympäristö muodostavat yhden toiminnallisen järjestelmän. Tästä lähtökohdasta seuraa arkipäiväisiin näkemyksiin nähden varsin yllättäviä johtopäätöksiä, jotka ovat monessa suhteessa lähellä esimerkiksi fenomenologisia ja humanistisen psykologian käsityksiä.

Abraham Maslow on tyypillinen esimerkki psykologian tutkijasta, joka pyrki laajentamaan ihmisen tutkimusta tarkkarajaisten koulukuntien ulkopuolelle, mutta joka tulikin vain uuden koulukunnan, humanistisen psykologian perustajaksi. Maslow on nykyaikana tunnettu "tarvehierarkiastaan", joka tosiasiallisesti oli luultavasti hänen vähiten omintakeinen rakennelmansa ja suorastaan ristiriidassa sen kanssa, mitä hän yritti kehitellä.

Nähdäkseni Maslow pyrki kehittämään jotain systeemisen psykologian kaltaista. Hänelle humanistinen psykologia ei merkinnyt koulukuntaa behavioristien ja freudilaisten rinnalle, joita Maslow piti merkittävimpinä psykologian suuntauksina, vaan pyrkimystä luoda laajempi, molempia koulukuntia yhdistävä psykologia. Tässä tärkeinä tekijöinä olivat "taolainen asenne" ja toimintatilanteen merkityksen korostaminen. Edellinen tarkoitti luonnollisen toiminnan korostamista, pakon välttämistä ja asettumista tutkittavan asemaan ("jos haluaa tietää, mitä lapsi kokee, on parasta kysyä sitä häneltä itseltään"). Jälkimmäinen taas painotti sitä, että kaikki psykologisen tutkimuksen kannalta merkitykselliset seikat syntyvät aina konkreettisissa tilanteissa, eikä ihmistä voi irroittaa omasta maailmastaan abstraktin tarkastelun kohteeksi.

Maslowille kävi kuitenkin samoin kuin monille muille ennen häntä: Humanistisesta psykologiasta tuli koulukunta, jonka kannattajat kääntyivät antibehavioristeiksi ja antifreudilaisiksi sen sijaan, että olisivat noudattaneet Maslowin neuvoa olla kumpaakin niitä yhdistävän laajemman tarkastelutavan puitteissa."

http://wwwedu.oulu.fi/homepage/tjarvile/ukirja.htm

Faith.Hope.Love kirjoitti:

http://disco.teak.fi/anttila/1-1-ihmiskasitys-ja-ihmiskuva/

Tuolla näkyy olevan. Itselläni on siihen lisättävää, että voi olla keskeistä selviävä ihmiskäsitys ja ihmiskuva. Esimerkiksi olen ystävällä velkaa 500 euroa ja yksi suoritus puuttuu sivuainevaatimuksista yliopistossa. Tästä ystävälle velasta selvitäkseen alan säästämään rahaa, että vähitellen saan sen 500 euroa kasaan. Lisäksi keskityn nyt selviämään siitä yhdestä puuttuvasta ylioistosivuainesuorituksesta ja hylkään samaan aikaan tapahtuvat teologian luennot. Pitää saada tutkintoon vaadittavat opinnot kasaan ja luovuttava ainakin täksi lukukaudeksi teologiasta sivuaineena, sillä en tarvitse oikeastaan sitä teologiaa mitenkään tutkinnon kannalta. Yritän selvitä 500 euron velasta ja tutkinnon perusvaatimuksista. Hienoahan se olisi teologiaa opiskella, mutta nyt joutuu lykkäämään sitä ja mielihalujaan rahan kulutuksen suhteen. Seuraavana vuonna ystävälle velka on maksettava. Myös on selvittävä yli 100 euron joka kuukautisesta opintolainan lyhennyksestä. Elämä on joskus selviytymisestä käytännön asioista ja niihin ei tarvita Maslowin tarvehierakkian mukaan mitään korkealaatuista essentian eli olemassaolon miettimistä tai jotain eksistentialismia.

Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen järjestys on:

fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)
turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)
yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)
arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).
itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow’n_tarvehierarkia

Lue lisää

Selvitymisen kannalta saattaa jossakin tilanteessa olla essentiaalista ymmärtää mikä minä olen ja mikä minulle on mahdollista. Se auttaa tekemään realistisia elämänvalintoja ja välttämään energian tuhlaamista turhuuksiin.

inti kirjoitti:

Selvitymisen kannalta saattaa jossakin tilanteessa olla essentiaalista ymmärtää mikä minä olen ja mikä minulle on mahdollista. Se auttaa tekemään realistisia elämänvalintoja ja välttämään energian tuhlaamista turhuuksiin.

Lue lisää

Itse kommentoin vähän sitä, että ei mene välttämättä teorioitten mukaan vaan jotakin oleellista voi olla määrittelemättä?

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Itse kommentoin vähän sitä, että ei mene välttämättä teorioitten mukaan vaan jotakin oleellista voi olla määrittelemättä?

Lähtökohtana on se, että ihmiset ovat ainutlaatuisia yksilöitä?

inti kirjoitti:

Lähtökohtana on se, että ihmiset ovat ainutlaatuisia yksilöitä?

En minä niin pitäisi. Olen opiskellut psykologiaa ja sosiologiaa. En näe ihmisiä ainutlaatuisia yksilöinä, sillä monesti ratkaisut ovat osin kollektiivisia, vaikka yksilöllinen kokemusmaailma vaikuttaa osin käyttäytymiseen ja elämän ratkaisuihin. Sosiaalipsykologiassa ryhmät ja muut ihmiset vaikuttavat niin yksilöön, että teot eivät monesti ole niin yksilöllisiä. Tietysti yksilöllisiä ratkaisijoita joukkoon mahtuu, mutta ympäröivä kulttuuri ja sen normit vaikuttavat ratkaisuihin siinä määrin, että emme elä niinkään erillisten yksilöitten maailmassa kuin ryhmittymien kollektiivisessa maailmassa? On viiteryhmiä, perheitä, uskonnollisia porukoita, harrastusjoukkioita ja koulu/työpaikkayhteisöjä?

Faith.Hope.Love kirjoitti:

En minä niin pitäisi. Olen opiskellut psykologiaa ja sosiologiaa. En näe ihmisiä ainutlaatuisia yksilöinä, sillä monesti ratkaisut ovat osin kollektiivisia, vaikka yksilöllinen kokemusmaailma vaikuttaa osin käyttäytymiseen ja elämän ratkaisuihin. Sosiaalipsykologiassa ryhmät ja muut ihmiset vaikuttavat niin yksilöön, että teot eivät monesti ole niin yksilöllisiä. Tietysti yksilöllisiä ratkaisijoita joukkoon mahtuu, mutta ympäröivä kulttuuri ja sen normit vaikuttavat ratkaisuihin siinä määrin, että emme elä niinkään erillisten yksilöitten maailmassa kuin ryhmittymien kollektiivisessa maailmassa? On viiteryhmiä, perheitä, uskonnollisia porukoita, harrastusjoukkioita ja koulu/työpaikkayhteisöjä?

Lue lisää

No, lisätään ihmiskäsitysten ja ihmiskuvien listalle ihminen biologispsykologisena selviytyjänä.
Jos epäilee ihmiskäsitysten ja ihmiskuvien oikeellisuutta, niin ainahan niihin voi lisätä, poistaa tai muuttaa jotakin. Maslowin tarvehierarkiaankin voi tarvittaessa lisätä uusia tarpeita.

inti kirjoitti:

No, lisätään ihmiskäsitysten ja ihmiskuvien listalle ihminen biologispsykologisena selviytyjänä.
Jos epäilee ihmiskäsitysten ja ihmiskuvien oikeellisuutta, niin ainahan niihin voi lisätä, poistaa tai muuttaa jotakin. Maslowin tarvehierarkiaankin voi tarvittaessa lisätä uusia tarpeita.

Lue lisää

Biologispsykologinen selviytyjä ei ole ihmiskuva vaan vain ihmiskäsitys tai näkemys maailmasta ihmisenä. Yritin vain kuvata, että on jotain noitten esitettyjen ulkopuolella. Teoriat eivät aina ole täydellisiä. Ihmiskuva minulla on kenties, että ihminen on Jumalan kuva, sillä olen kristitty. Siitäkin saa johdettua ihmiskuvan, joka ei kuulu noihin luetteloituihin vaihtoehtoihin. Ihmiskuvaltani olen luterilainen kristitty, joka uskoo Jeesukseen Vapahtajana. Tämä takia kuulun luterilaiseen kirkkoon ja KD:hen. Olen huomannut, että ihmiskuvalla hyvin sopii saksalainen luterilainen ja CDU:n jäsen tuttavaksi. Silloin kirkkokunta ja noin poliittinen puolue on sama? Ihmiskuvakin tuntuu hyvin läheiseltä, vaikka toinen onkin saksalainen ja toinen suomalainen?

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Biologispsykologinen selviytyjä ei ole ihmiskuva vaan vain ihmiskäsitys tai näkemys maailmasta ihmisenä. Yritin vain kuvata, että on jotain noitten esitettyjen ulkopuolella. Teoriat eivät aina ole täydellisiä. Ihmiskuva minulla on kenties, että ihminen on Jumalan kuva, sillä olen kristitty. Siitäkin saa johdettua ihmiskuvan, joka ei kuulu noihin luetteloituihin vaihtoehtoihin. Ihmiskuvaltani olen luterilainen kristitty, joka uskoo Jeesukseen Vapahtajana. Tämä takia kuulun luterilaiseen kirkkoon ja KD:hen. Olen huomannut, että ihmiskuvalla hyvin sopii saksalainen luterilainen ja CDU:n jäsen tuttavaksi. Silloin kirkkokunta ja noin poliittinen puolue on sama? Ihmiskuvakin tuntuu hyvin läheiseltä, vaikka toinen onkin saksalainen ja toinen suomalainen?

Lue lisää

"Yritin vain kuvata, että on jotain noitten esitettyjen ulkopuolella."

Totta, tuoltahan taitaa puuttua kokonaan käsitys ihmisestä monimutkaisena sopeutuvana järjestelmänä/kaaviona/ohjelmana. Taitaa olla nykyisin kaikkein suosituin ihmiskäsitys/ihmiskuva. Pitäneekin tutkia puuttuuko muitakin yleisiä käsityksiä. Toki uusiakin ja parempia käsityksiä saattaa putkahtaa esiin.

inti kirjoitti:

"Yritin vain kuvata, että on jotain noitten esitettyjen ulkopuolella."

Totta, tuoltahan taitaa puuttua kokonaan käsitys ihmisestä monimutkaisena sopeutuvana järjestelmänä/kaaviona/ohjelmana. Taitaa olla nykyisin kaikkein suosituin ihmiskäsitys/ihmiskuva. Pitäneekin tutkia puuttuuko muitakin yleisiä käsityksiä. Toki uusiakin ja parempia käsityksiä saattaa putkahtaa esiin.

Lue lisää

Sanotaan, että tämä esiin nostamani systeemin psykologia taitaa olla lähinnä yhden oululaisen tiedemiehen näkemys. Siitä oli psykologian perusopinnoista vaihtoehtoinen tenttikirja. Teorioita on monia juuri psykologiassa. Jotkut behavioristiset käsitykset ja psykoanalyysi ovat pitkälti vanhentuneita, mutta ovat olleet aikanaan vahvoja ihmiskäsityksiä. Freudilla oli omanlainen ihmiskäsityksensä. Teorioita on monia, sillä tieteenkenttä on laaja. Pohjimmiltaan kyseessä on filosofinen kysymys, johon maailma tuo vielä uusi käsityksiä lisää. Elämme voimakkaan teknologia muutokseen aikaan, joka tuo pian robotit ja kehittyneemmän tekoälyn. Kognitiotiede ja tietojenkäsittelytiede menevät pian hirmuisesti eteenpäin. Samoin ilmeisesti neurologia?

"Psykologia/Ihmiskäsitys

Ihmiskuva on käsitys ihmisestä: millainen hänen perusolemuksensa on ja mitkä tekijät määräävät hänen toimintaansa. Ihmisen perusolemuksen kysymys ei ole vain psykologinen, vaan pikemminkin filosofinen ja elämänkatsomuksellinen.

Psykologian eri koulukunnissa ja suuntauksissa pohditaan myös ihmiskuvaa: ne eivät yksinkertaisesti voi sivuuttaa sitä olankohautuksella. Ihmiskuvan tarve astuu kuvaan jo siinä vaiheessa, kun asetetaan tutkimusongelmaa. Tutkimukset toisaalta vahvistavat jokaisen koulukunnan aiempia ihmiskäsityksiä. Tämän lisäksi ihmiskäsityksillä on aina laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Mikäli vaikkapa yhteiskunnassa on vallalla käsitys, jonka mukaan ihminen on paha, niin viranomaisilla riittää varmasti puuhaa kun he miettivät erilaisia rangaistuksia ja kieltoja. Lisäksi valistukseen panostetaan, sillä pahastahan täytyy tehdä hyvä.

Behavioristit uskovat ihmisen olevan passiivinen olio, johon voidaan vaikuttaa ulkoisilla palkkioilla ja rangaistuksilla.

Psykoanalyyttisen näkemyksen mukaan ihmisen toimintaa ohjaavat hänen irrationaaliset viettinsä, jotka ovat peräisin sekä yhteiskunnallisesta arvomaailmasta että biologisesta perimästä. Vietit elävät omaa elämäänsä tiedostamattomassa mielen osassa, jota nimitetään usein alitajunnaksi. Ihmisen toiminta ohjautuu yhteiskunnallisen arvomaailman ja biologisten tarpeiden dynamiikassa. Ihmisen psyyken yhteiskunnallisesti muodostunutta osaa nimitetään superegoksi ja biologista osaa idiksi. Ego(minä/ihminen) on se joka muodostuu näiden kahden ristipaineen summana.

Humanistisen psykologian mukaan ihminen on ainutkertainen olento ja itse vastuullinen oman toimintansa ohjaamisesta. Humanistinen psykologia näkee ihmisen tiedostavana ja empaattisena olentona, jonka pyrkimyksenä on itsensä kehittäminen ja aktiivinen kasvaminen.

Kognitiivinen psykologia näkee ihmisen aktiivisena tiedon käsittelijänä. Ihminen ohjaa omaa toimintaansa tiedon avulla. Toiminnan ohjaus on tietoista, mikä erottaa ihmisen eläimestä."

https://fi.wikibooks.org/wiki/Psykologia/Ihmiskäsitys

Sarcisson kirjoitti:

Prosessifilosofia näkee kaikki asiat, myös ihmisen, prosesseina eli jatkuvassa muutoksessa. Sillä tavoin se oikeastaan asettuu näiden kaikkien esiteltyjen ulkopuolelle. Ihmisessä ei ole mitään pysyvää (ei essenssiä, ei substanssia), joten ihminen muuttuu koko elämänsä ajan vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Prosessifilosofiassa ihmisellä ei ole myöskään mitään pysyvää minää, jotakuta joka on lapsena ja vanhuksena sama muutoksista huolimatta.

Tiivistettynä, jos verrataan muihin, ne sanovat: Ihminen on olento, jolle tapahtuu muutoksia.
Prosessifilosofia sanoo: Ihminen on itse muuttuva sarja tapahtumia, ei mikään pysyvä olento.

Prosessifilosofia on yleisempää idän uskonnoissa, mutta lännessä em. Alfred Whitehead ja osa eksistentialisteista on kirjoittanut samasta.

Lue lisää

Ja prosessejakin voi olla useita; Prosessi 1, prosessi 2, prosessi 3, ... . Tajunnanvirta voidaan ajatella omana prosessinaan, Schrödingerin yhtälö voi kuvata erästä prosessia ja konkreettiset tapahtumat voidaan ajatella omana prosessinaan. Eri prosessit liittyvät toisiinsa. Mielenkiintoista.

Mitenkä tuo liittyy ketjun aiheeseen?