Luotu yksin kulkemaan

Mä tahtoisin niin halata sua tuntematon, jos se yhtään helpottais.

Hastala vista...beibi...🌈🌪💦🍀🌸

Hyvät yöt

Mulla ihan samat fiilikset valitettavasti. Ehkä se johtuu omasta ujoudestani ja siitä etten helposti voi muihin ihmisiin luottaa. Ihan vitun sama ehkä tääkin joskus muuttuu tai sitten ei...

Samat fiilikset. En ymmärrä miksi en kelpaa pitkään suhteeseen, ei arvosteta vaikka olen todella kiltti, hoikka ja kaunis. Ja uskollinen toisin kuin moni mies. Arvostaisin kovasti hyvin kohtelevaa, kilttiä ja hellää miestä. Viimeisin suhde päättyi vähän aikaa sitten kun mies alkoi jälleen riitelemään humalassa. Hän joi joka päivä.

Sekä myös pilkattu koko elämän.

Olen ollut kauan kestäneessä parisuhteessa ja olen nauttinut suhteen loppumisen jälkeen yksin olemisesta niin paljon, etten enää halua minkäänlaista suhdetta kenenkään kanssa. En jaksa joustaa enää missään asiassa. Yksin olemisen ihanuus on siinä että saa elää elämäänsä juuri niin kuin itse haluaa eikä kukaan vaadi sinulta mitään koskaan.

Yksinolosta ja -elosta voi nauttia. Mut kerran vuosisadassa osuu kohdalle joku, jonka edessä sä riisut ittes paljaaksi, pudotat nahkas kuin kylpytakin hengarilta. Vierastat itse itseäskin siinä tilassa, olet siinä Valitun, Uskotun edessä avoimena haavana kaikkines, kun jotenkin olette siihen iltaan ja yöhön vastakkain päätyneet. Ja sä olet siinä valmiina hyväksymään sen toisen, harvinaiseksi uskotun, sellaisena kuin se vikoineenkin on. Eikä paljaus tarkoita että sä kaadat kipusi toisen niskaan tai jotakin, vaan että sä olet niin kuin sä kaikkien arkiroolien alla olet. Oma värisevä itsesi.

Ja.. ja niin kuin sä luulit olevas hyväkin ihmistuntija; kerta toisen jälkeen sä huomaat, ettet ole mitään, paljaimmillasikaan et minkään arvoinen. Panssarisi kasvaa. Hyväksyt lopulta että olet paitsi sokea ihmisten suhteen, myös täysin arvoton. Niin se vain on.

Vähä vähältä lakkaat luottamasta, uskomasta. Luottamasta muihin, uskomasta itseesi ihmislauman jäsenenä.

Kaunista loppukesää kuitenkin... Tosiaan, kerran ikuisuudessa iskee tajuntaan, kuinka hienoa olisi saada kesäpäivätkin jonkun Erityisen kanssa jakaa. Mutta iskujen väli pidentyy pidentymistään.


Ehkä mä vain olen se, joka ei osaa eikä näitä pelejä tajua.

Itse en voisi yhtäkään minua ystävällisesti kohdellutta sivuuttaa, unohtaa kuin tämä olisi ilmaa. Mutta, meitä on joka junaan.

En ole kuita taivailta vartonut, mutta että pari riviä jälkeen päin edes:"Kiitos kohtaamisesta ja kaikkea hyvää sulle sun tulevaisuutees". Ja tämä niin, että rivit tarkoittaisivat totta.
Liikaa pyydetty, ilmeisesti.

Noh, elämä on elämisen arvoista silti. Kaunistakin.

Mitä sitten valita, ei muutakuin töppöstä toisen eteen!

Niin se on valitettavasti, kaikki ei saa. rakkaudessakaan ei mene nallekarkit tasan. itselläni johtunut ulkonäöstä, ei kaunis nainen ei ole koskaan kelvannut täysillä, sanahelinää että sisin tärkeintä kun ei se ole totta..

elämä ihan mukavaa <3 ilman parisuhdettakin, vaikka se on totta ettei ketään ihmistä ole tarkoitettu elämäänsä elämään kokonaan ilman rakkautta.

Haliruttaus sulle, aloittaja. Olet arvokas.