Olisin kiitollinen, jos joku kertoisi minulle oikeuteni vaikka tiedän ettei juridista oikeutta minulla ole entisen naisystäväni lapseen.
Olen siis lesbo. Seurustelimme yhdessä naiseni kanssa viisi vuotta ennenkuin yhdissä tuumin halusimme lapsen. Lapsi saatiin klinikan avustamana ja biologinen äiti on ex-naiseni. Teimme huoltajuus-paperit ja minut todettiin käräjäoikeudessa oheishuoltajaksi lapsellemme.
Nyt pari vuotta on mennyt ja erosimme. Exäni vetoaa käräjäoikeuden ja äitiytensä voimalla, että minun täytyy tehdä muutos oheishuoltajamääräykseen eli hän haluaa poistaa minut täysin omasta ja lapsemme elämästä. Tiedän että olen juridisesti heikoilla, koska laki ei tunne sosiaalisen äidin oikeuksia lapsea kohtaan ja tapaamisoikeutta ei ole. Mutta onko mitään mahdollisuutta edes ajatella lähtevän viemään asiaa eteenpäin. Olen kuollut, jos en saa nähdä lapseamme. Olen tuskainen. Olisin syvästi kiitollinen, jos asiantunteva auttaisi!!!
Kiinostaisi myös tietää, onko sillä mitään tekemistä, että asuimme omistusasunnossa ja taloutemme oli jaettu tasan. Hoidimme molemmat lastamme, äiti tietenkin enemmän, kun minä kävin töissä. Lapsen ikä on nuori (2v) ja siksi se tuntuu pahalta, koska lapsi ei muista tai ei huomaa(?) minun häviämistä hänen elämästään. Ainankaan se ei sitä pysty käsittelemään ja ymmärtämään.
Haluaisin vain tavata lapseani joskus ja pitää yhteyttä häneen.
t. erittäin onneton oikeudeton
Olen siis lesbo. Seurustelimme yhdessä naiseni kanssa viisi vuotta ennenkuin yhdissä tuumin halusimme lapsen. Lapsi saatiin klinikan avustamana ja biologinen äiti on ex-naiseni. Teimme huoltajuus-paperit ja minut todettiin käräjäoikeudessa oheishuoltajaksi lapsellemme.
Nyt pari vuotta on mennyt ja erosimme. Exäni vetoaa käräjäoikeuden ja äitiytensä voimalla, että minun täytyy tehdä muutos oheishuoltajamääräykseen eli hän haluaa poistaa minut täysin omasta ja lapsemme elämästä. Tiedän että olen juridisesti heikoilla, koska laki ei tunne sosiaalisen äidin oikeuksia lapsea kohtaan ja tapaamisoikeutta ei ole. Mutta onko mitään mahdollisuutta edes ajatella lähtevän viemään asiaa eteenpäin. Olen kuollut, jos en saa nähdä lapseamme. Olen tuskainen. Olisin syvästi kiitollinen, jos asiantunteva auttaisi!!!
Kiinostaisi myös tietää, onko sillä mitään tekemistä, että asuimme omistusasunnossa ja taloutemme oli jaettu tasan. Hoidimme molemmat lastamme, äiti tietenkin enemmän, kun minä kävin töissä. Lapsen ikä on nuori (2v) ja siksi se tuntuu pahalta, koska lapsi ei muista tai ei huomaa(?) minun häviämistä hänen elämästään. Ainankaan se ei sitä pysty käsittelemään ja ymmärtämään.
Haluaisin vain tavata lapseani joskus ja pitää yhteyttä häneen.
t. erittäin onneton oikeudeton
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedät ettei sinulla ole mitään oikeuksia ja lasta saa kyllä kaivata.
Kodittomia lapsia on maailma täynnä. Adoptoi itsellesi lapsi ja ellet sitä saa, niin hakeudu jonkun järjestön kautta "vara-tädiski" jollekin huoltajuuden tarpeessa olevalle lapselle.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto antaa apua ensihätään.
Onhan tämä maailma ihan perseestä, kun homot ja lesbot saava adoptoida lapsia ja sitten kun erotaan, aletaan lapsiraukkoja riepotella täälä tavoin. Ottaa suoraan sanoen pattiin.
Se, että homot ja lesbot saavat adoptoida lapsia, on ihan perseestä. Sitten, kun erotaan, aletaan lapsia riepotella tällä tavoin. Aivan kamalaa.
etsi itsellesi uusi lesbokaveri niin unohtuu lapset
...oikeusaputoimistoon tai oman asianajajasi luo. Täältä et ikävä kyllä asiallisia neuvoja saa.
>Täältä et ikävä kyllä asiallisia neuvoja saa.
Kyllä täältä saa asiallisia neuvoja, kunhan ymmärtää, mikä on asia.
Itsekin näet että tämä asia ei juridista tietä ratkea. Etkö voisi ajatalla asiaa siltä kannalta, että mikä on lapsen paras.
Vaihtoehdothan ovat selvästi joko repiä lapsi palasiksi tai antaa kasvaa rauhassa.
Eikö juuri päättynyt kansainvälinen huoltajuusdraama opettanut mitään?