ei saa koskaan "luvata" mitään sellaista kenellekään minkä ei ole mahdollista toteutua. Kun ihminen sanoo että on onnellisin ollessaan yksin, eikä hänellä ole tarvetta jakaa aikaansa töiden jälkeen kenenkään kanssa niin silloin se on juuri niin. Rahalla ei ole merkitystä, se ei tuo onnea. Onni on sitä että viihtyy omassa itsessään juuri sellaisena kuin on ja saa elää omannäköistä elämäänsä. Jokaisella meillä on oma tapamme elää ja sekin on vain elämää ja helpomalla pääsee jos sen ymmärtää ja hyväksyy. Kaikki eivät haaveile siitä että haluaisivat tutustua ihmisiin vaan ovat onnellisempia itsekseen. Muiden tyrkyttäessä hyväää hyvyyttään omia neuvojaan että pitäisi muuttua toisenlaiseksi, he eivät ymmärrä että aiheuttavat kauan kestävää ahdistusta sellaiselle ihmiselle, joka ei sellaista muutosta halua eikä siihen kykene. Kun sellainen jatkuu kauan alkaa psyyke voida yhä huonommin. Mikä "kunnia" onkaan saada "auttaa". Tällaisessa tilanteessa pitäisi muiden opetella "katsomaan" elämää yksilön kannalta katsottuna. Emme ole kaikki niin sosiaalisia että meidän olisi tarvetta jakaa aikaamme kenenkään kanssa. Näistä asioista ja siitä mielipiteestä ettei jaksa ja halua tutustua keneenkään on hyvä keskustella ihan kenen kanssa vaan, niin että asia tulee täysin selväksi jokaiselle.
Rehellisyyden merkitys
erilaisuudenhyväksyminen
2140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei välttämättä ole niin, joku voi sanoa että on ok olla yksin, vaikka oikeasti haluaa olla rakastettu ja antaa rakkautta kumppanin kanssa. mutta ei halua kyseisen henkilön kanssa puhua asiasta / ei halua että kyseinen henkilö sekaantuu asiaan. yrität kenties lakaista ongelman yksinäisistä ihmisistä maton alle, moni yksinäinen voi näyttää onneelliselta mutta oikeasti lakaisee vaan oman pahan olon näkymättömiin sosiaalisissa tilanteissa tekohymyn avulla ja silloin ihmiset jotka häntä näkee pinnalta mutta ei pintaa syvemmältä luulevat että hän on onnellinen ollessaan yksin.
Mitäpä jos samasta itsetuhoisesta tavasta huomauttaa useampi ihminen? Onko huomautttaminen ilkeää ja ikävää vain silloin kun sen saa henkilöltä, josta ei välitä tai jota ei arvosta? On oikeasti olemassa toimintamalleja, jotka ovat tuhoisia yksilölle. Helppo esimerkki: seitsemän ihmistä huomauttaa sulle alkoholin väärinkäytöstä - siis sellaisesta tavasta jossa upotat murheesi alkoholiin hoitamatta missään vaiheessa itseäsi ja psyykettäsi niin että murheita ei tarvitsis hukuttaa? Kenen pitää huomauttaa sinulle asiasta ennen kuin otat sen vakavasti? Anonyymin kirjoittelijan? Työkaverisi? Ystäväsi? Lapsesi?
Omia elämänvalintoja ei tarvitse selitellä, eikä kaikkia hyvää tarkoittavia neuvoja tarvitse kuunnella - mitäpä jos kuitenkin niitä voisi vaikka pohtia semisti ja leikillään? Voisko olla että suhtautumisesi neuvoihin kertoo niin paljon susta että joku pystyy jopa osoittamaan missä sun kipupisteesi sijaitsee?
Jos asiaa aattelee kääntäen: mitä jatkuva neuvojen tuputtaminen kertoo jostakusta ihmisestä? Hän on löytänyt oman elämänsä kultaisen langan ja uskoo sokeasti että sama toimii muillakin? Hän haluaa auttaa sinua jotta voisi olla lähempänä sinua ja tuntea itsensä hyvksi ihmiseksi? Hänellä on itsellään paha olla ja tuputtamalla kokee olevansa tarpeellinen? Voisko olla että asiaa vois pohtia toiselta kantilta ja ottaa asian vaikka ihan puheeksi?