luvin todella huonon kirjan KYLLIKIN SURMA

samoin petyin minä, kyllä kaikkea roskaa sitä kirjoitetaan, todella kaiken arvostelun alapuolella.

rahastus tarkoituksessa karhusaari kirjoitti tälläisen mielikuvituskirjan vailla mitään todellisuutta.,

evijärven kirjastossa on tämä tekeles josta ei voi antaa hyvää arvosanaa

iltasanomat julkistaa tutkinnan pöytäkirjoja tästä kyllikki saaren murhasta, luettuani karhusaaren surkuhupaisen kirjan kyllikin surma, ajattelin kuinka ihminen kehtaa rahastaa kuolemalla.

täysin samaa mieltä

missä kyllikin päälle ajettiin autolla

onko tämä kirja kyllikin surma tarkoitettu lasten satukirjaksi

olisi ollut hyvä jos kirjan kirjoittaja olisi tutustunut julkisiin poliisin tutkintapöytäkirjoihin, eikä laskenut julkisuuteen täydellistä potaskaa...

surkuhupaisaa luettavaa

valheen jäljet ovat yleensä lyhvet.

heikkotasoinen julkaisu

tänään iltasanomissa poliisi tutkinnan viimeinen osa, kaikki kahdeksan pöytäkirjaosiota jotka sulkevat täysin pois huuhaana karhusaaren kirjan kyllikin surma, joka on ainoastaan vilkkaan mielikuvituksen tuote.

kyllä näin on

reino ojanperä, hän toimi kirjasen "kyllikin surma" karhusaaren asiantuntiana, reino oli vuonna 1953 jolloin rikos tapahtui, ainoastaan 11vuotias.

olipa melkoinen asiantuntia

asiantuntia samaa tasoa kuin kirjoittaja

molemmat heikkotasoisia lasten-satukirjailioita tai sadun kertojia

kannattaisi vaihtaa alaa

varmaan olisitte omalla alallanne vaikka nuohoojina

kyllä kirjailialla täytyy olla moraalinen vastuu kirjoittaessaan tutkitusta rikoksesta, joka on selvitetty mutta asialle ei saatu näyttöä, näin kertoo tutkimuspöytäkirjat, ja vielä elossa oleva konstaapeli, hän tutki tapausta tullen samaan tulokseen kuulustellessaan rikoksesta syytettyä mielisairaalassa, tämän poliisin nimi on pauli kankaanpää, ihmettelen suuresti kustantaja karhusaarta kuinka hän julkeaa laskea julkisuuteen näin ala-arvoista tekstiä.

kyllä perättömiä voi kirjoittaa aina joku voi uskoa.

kyllä minä uskon että karhusaarella on hyvä mielikuvitus, varsinkin kun hän kirjoittaa kirjan kyllikistä ja tilansa käräjöinnistä jokainen tulee uskossaan autuaaksi.

minäkin sain käsiini viimein tämän surkuhupaisen tekeleen, mitkä ovat kirjailian intressit kirjoittaa täydellistä satua tästä traakisesta tapahtumasta, joka poliisin tutkinnan-mukaan on selvitetty, vaikka tekiälle saatu näyttö ei riittänyt hänen mielisairauteen vedoten.

olihan tämä opus alavuden kirjastossa, oli ainoastaan paperin arvoinen tekele ,se oli niin heikkotasoinen että lukiessani kävi oikein sääliksi lahjatonta karhusaarta.