Olisin ihan kysellyt onko täällä ketään armeijan käynyttä miestä tai naista, jolla olisi ollut inttiaikana pieniä lapsia? Mulla on nyt 14 kk ikäinen poika ja olen hakenut armeijaan II/2006. Isä aikoo olla 6 h päivässä töissä ja muuten hoitaa poikaa. Meiltä on matkaa varuskuntaan n. 30 km eli säännölliset tapaamiset onnistuu. Ainoa mikä huolettaa on oma jaksaminen kun ei koko ajan nää lasta... Onko kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Äiti-ihminen armeijaan?
Rosenway
10822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En oikein halua ymmärtää tätä järjestelyä: minkä takia vapaaehtosesti armeijaan jos muksu on vielä niinkin nuori ja isä käy päivittäin töissä? Jos nyt johonkin olisi mentävä niin vaikka sitten töihin ansaitsemaan, vaikka mieluummin siis kotona lasta hoitamassa. Tulisiko siis kunnan kustantaa lapselle hoitaja vain siksi, että äippä haluaa extreme-lomalle etsimään itseään?
Tuskinpa edes ottavat inttiin kun on tollanen tilanne
kasvata lapsesi hellyydellä ja yhdessäololla äläkä räyhäämisellä ja uhkailulla niinkuin ne sulle armeijassa opettaisivat.
Naisten paikka on kotona. Älkää olko naurettavia macho naisia kun se ei onnistu kumminkaan tältä kauniimalta sukupuolelta.
Onnistuu käytännössä ihan hyvin. Itselläni on ollut alaisena montakin isää ja kerran yksihuoltajaisäkin. Kaiken kaikkiaaan se on järjestelykysymys molemmin puolin.
Alokaskausi on yleensä tiivis ja tulet olemaan väsynyt niinä vähinä hetkinä, kun ehdit kotiin. Lisäksi kannattaa varautua koulutushaarasta riippuen mahdolliseen erikoiskurssiin tai johtajakoulutukseen muualla kuin kotivaruskunnassa.
Sanoisin kuitenkin, että motivaation tulee olla kohdallaan, muuten tulee hukkareissu. Jos kuitenkin näet intin esimerkiksi työelämän kannalta tarpeellisena, niin ei mitään estettä. Poliisikouluun hakijat taitaa yhä olla suurin yksittäinen ryhmä varusnaisista.
Haluaisin nyt vielä lisätä ettei meillä ole aikomustakaan laittaa lasta kunnan maksamaan hoitopaikkaan vaan ihan ryhmikseen, josta itse maksetaan. Enkä mielestäni ole pyytänyt älykkyyteeni viittaavia lausuntoja vaan asiallisesti omia kokemuksia. Eikä aikomukseni ole lastani kasvattaa kovuudella, oma isäni on "kapiainen" ja hellästi on minutkin kasvatettu. Ja kaiken lisäksi pojallani on ikää 2,5 vuotta kun se aika koittaa että astun armeijan harmaisiin, joten ihan pienenä en häntä "hylkää"... Mutta arvasin kyllä ettei teillä sivaripelle-teinipojilla ole aikuismaista mielipidettä tähän(kään) asiaan...
Kiitos herra majuri asiallisesta vastauksesta!!
Itse en varmasti jättäisi 2,5-vuotiasta.. lapsi kasvaa niin nopeasti että varmasti kaduttaisi myöhemmin. Ja ajattele tilannetta lapsesi kannalta.. alle 3v on vielä tosi pieni ja varmasti ikävöisi sinua tosi paljon. Pieni lapsi tarvitsee äitiään välittömästi lähellään eikä silloin kun äiti sattuu saamaan lomaa intistä.
Varmastihan tuo onnistuu, mutta kohtuuttoman julmaa lasta kohtaan.
Ihan olisin vaan vielä kysynyt että miten sun mielestä eronneiden lapset sitten selviää? Onko avioero sun mielestä kohtuuttoman julmaa lapsille? Olisiko kiltimpää että lapset katselisi 18 vuotta vanhempien ainaista tappelua ja mahdollisesti väkivaltaa? Meillä sentään lapsella olisi koko ajan läsnä rakastava ja huolehtiva isä(paitsi päivisin työaikana, mutta silloin poika olisi muutenkin hoidossa niin kuin kovin moni muukin lapsi). En yritä kerjätä teiltä hyväksyntää vaan selittää vain omaa mielipidettäni. Sille en sitten voi mitään jos olette sitä mieltä, että lapseni uhraan omien haaveideni takia.
Niin ja haluaisin vielä kysyä että miten mielestäsi sellaiset lapset pärjää jonka isä tai äiti on työssä jossa joutuu matkustelemaan paljon? Onko sekin kohtuutonta että toinen hankkii perheelle elantoa olemalla muutaman viikon putkeen poissa kotoa?
Ja ihan vaan loppuhuomautukseksi että en halua haastaa riitaa!!
"Enkä mielestäni ole pyytänyt älykkyyteeni viittaavia lausuntoja"
Tällä palastalla, kuten myös armeijassakaan, ei pyydetä mitään, vaan saat sen mitä ansaitset ja tarvitset.
"oma isäni on "kapiainen" ja hellästi on minutkin kasvatettu"
Onko motiivisi oma kiinnostuksesi ja tahtosi, vai se, että pääset isällesi näyttämään, että myös sinä pärjäät?
Tuskin olisit ensimmäinen äiti palveluksessa, joten mene ihmeessä, jos siltä tuntuu! Tärkeintä mielestäni on se, että olet itse asiaa harkinnut joka kantilta, mutta sitähän taidat koko ajan tehdä? Ja kehotan juttelemaan asiasta _tarkkaan_ myös lapsen isän kanssa, mutta arvatenkin myös senkin olet tehnyt, kun kerran tännekin asiasta kirjoitat?
Pätevä pointti tuo ensimmäinen ;) kas kun en tullut ajatelleeksikaan moista.
Ja motiivini on todella oma aito kiinnostukseni ja isänmaallisuuteni. Isälleni olen todistanut pärjääväni jo harrastukseni parissa ja se riittää. Jos hänelle nyt ylipäätään tarvii mitään todistella...