Todella ikävää

Huonosti kasvatettu vai liian lähellä omaa käyröstäsi?

Vaikka sitä ajattelee, että hän on jo aikuinen ja siten itse vastuussa elämästään, niin yhä vielä tuntee huolta ja vastuuta hänestä. Koettaa neuvoa ja ohjata, jotta välttäisi karikoita ja ongelmia, mutta kun ei kuuntele. Ei ole sitä koskaan tehnyt, vaan kuvittelee tietävänsä kaiken paremmin, kuin muut. Ihme paksukallo! Tiedä keneen tullut....

Jos tempaa hirveän voimakkaastikin voi päätyä Wladimir Trumpiksi.

Minulla oli kerran hauska siekkailu kaupungilla: rullaamaan polkupyörällä joidenkin kaupungin "alan miesten" seuraan: ostamassa viinaa ja ryyppäämässä kaupungilla sitä hah, noh sinänsä seikkailu tuollainenkin.

Minua kerran huvitti kun eräs parikymppinen tuore isä minulle avautui vanhemmuudesta.

Hänen ensimmäinen lapsi ja vauva oli alle vuoden ikäinen

Hän sanoi jotenkin aivan mielettömän hellyyttävän rehellisen aidosti realistisesti mutta samalla rakastavasti siitä vauvastaan että se on aivan ihana mutta välillä niin vittumaisen ärsyttävän raivostuttava

Usein kuulee miten vanhemmat tärkeilee mutta ei kehtaa olla rehellisiä siitä mitä vanhemmuus ja lastenhoito on

Siitä tehdään joku viiden tähden unelma vaikka tosiasiassa lapsen mielialat, tunteet ja uhmailu, valvotus jne on asioita joiden edessä vanhemmatkin hermostuu


Minusta se ei ole lapsen vähättelyä että vanhempi myöntää ääneen että toisinaan se laps on ärsyttävä
Eri ikäkausina ne ärsyttävät piirteet vielä korostuu esim. Tietyssä iässä kehittyy terve narsismi ja silloin lapsi aivan luonnollisesti ilmentää hyvin narsistista käytöstä.

Se saattaa ärsyttää mutta se kuuluu luonnolliseen itsetunnon kehitykseen eikä merkitse sitä että se laps ois nyt joku narsisti.

Mä hymyilin sille nuorelle isälle kun hän kertoi että oli pakko lähtee kotoa pois hetkeksi kun hänellä meinasi hermot mennä siihen lapseensa.
Selitti kauheasti että rakastaa sitä ihan hirveästi mutta toisinaan se on niin ärsyttävä

Tämä on sitä aitoutta mitä haluaisin lapsien vanhempien puhuvan

Minulla ei ole lapsia mutta osaan aavistaa silti että tuo on sitä oikeaa todellisuutta eikä se ruusunpunainen unelma mitä toiset vanhemmat yrittää maalata arjestaan pienten lasten vanhempina


Mun mielestä lapsettomille pitäisi puhua muutenkin aidommin ja realistisemmin mitä se arki on jotta he eläisi todellisessa kuvassa asioista ja voisi sen perusteella tehdä päätöksiä oman lisääntymisen suhteen.

Ruusunpuna kuvat voi saada aikaan suuria epärealistisia haaveita ja kuvia vanhemmuudesta ja johtaa virheellisiin päätöksiin lasten hankinnasta

Itse aikuisena ”lapsena” tiedän että mun vanhempia on aina ärsyttänyt mun itsepäisyys mutta niillä on se asenne että ”no tee ne omat virhees, sittenpähän opit. ”

Ei niiltä edes rahaa koskaan voinut lainaa kun niiden ajatus oli että heidän vastuu mun elätyksestä on ohi, nyt saat elättää itse itsesi.

Heidän näkemys oli että jos he aina auttelee en koskaan opi itsenäiseksi ja opi käyttään rahaa viisaasti.

Tottahan se on että he todennäköisesti molemmat kuolee ennen minua joten Mites pärjäisin niiden kuoleman jälkeen jos olisin oppinut siihen että vanhemmat aina pelastaa jos rahat vähissä

Varmaan jonkinlainen huoli munkin vanhemmilla on koko aikuisuuteni ollut minun selviytymisestä aikuisessa elämässä ilman kolhuja mutta ovat osanneet antaa tilan mulle elää omaa elämää puuttumatta siihen.

Välillä tulee jotain kommenttia esim. Työnhakuun/opiskelu asioihin tai parisuhde juttuihin liittyen mutta aina ovat osannee jättää sen yhteen lauseeseen ja luottaneet siihen että vaikka kolhua saisin kyllä minä opin tätä elämää elämään ja selviytymään tässä

Minä myös aika hanakasti sanon tiukasti et ei puutu elämääni kun tää on mun elämä ja nää on mun valintoja joiden kanssa elän sitten 80 v joten mun pitää näitä pitää oikeina jotta elän tyytyväisenä joten tila minulle on annettu elää elämääni kuin koen oikeaksi