LASIK-kokemus, päiväkirja ketju 1

pauli s

Jotkut ehkä ovat saattaneet seurata mitä olen kirjoitellut tänne. Kävin nyt leikkauksessa, ja tarkoitukseni olisi kirjoittaa päiväkirjamaisesti tänne näin heti leikkauksen jälkeen ja aika-ajoin uudelleen, kun muutoksia paranemisessa tapahtuu.

Ensinnäkin haluaisin sanoa, että kaikki mitä tulen kirjoittamaan on subjektiivista, mutta täysin rehellistä (ja tietenkin täysin puolueetonta) ja sanavalinnat pyrin pitämään mahdollisimman tarkkoina ja totuudenmukaisina.

Kävin Tampereen Kirurgipalvelussa (WASCA, silmät -4.75 ja -4.75), leikkaajana Juhani Pietilä (terveisiä vaan, jos sattuu joskus lukemaan!). Saavuin paikalle vähän yhdeksän jälkeen. Sitten tehtiin muutamat simppelit tarkastukset (kaikki sellaisia, että katsotaan yksinkertaisesti laitteeseen). Välillä odottelua ja taas tarkastus. En valinnut ottaa diapamia kun sitä kysyttiin (useimmat eivät kuulemma ota). Sitten Pietilän huoneessa lisää tarkastelua ja vähän silmätippoja.

Kerroin tutkineeni asioita etukäteen, joten ehkä osittain sen vuoksi asioiden sanallinen selvittely käytiin varsin vauhdikkaasti. Mahdolliset komplikaatiot käytiin aika nopeasti läpi ja Prolaten edistyneisyyttä alleviivattiin aika paljon. Tässä yhteydessä, eikä koko käynnin aikana oikeastaan ollenkaan keskusteltu mistään. Tässä on se hyvä puoli, että jos henkilökunta tietää täsmälleen tekevänsä kaiken täydellisesti, niin silloinhan koko prosessi on näin nopeasti ja helposti ohi. En saanut mitään paperia allekirjoitettavaksi, missä hyväksyisin ottavani riskit komplikaatioista. Lääkäri oli siis tässä mielessä erittäin itsevarma.

Olin kuvitellut, että keskustelisimme siitä, mitkä ovat realistisia odotuksia leikkauksen jälkeisestä näöstä ja muutenkin täydellisen onnistumisen mahdollisuuksista. Näin jälkeenpäin ajateltuani mielestäni oli jonkin verran liian kiire leikkaukseen. Lääkäri nopeasti mainitsi minkälaista korjausta hän olisi nyt tekemässä. Optikon reseptin mukaan minulla oli vasemmassa silmässä -0.25 hajataittoa, mutta jos käsitin oikein (tämä meni niin nopeasti), niin lääkäri sanoi, ettei hajataittoa nyt korjata (siis katsoi sen olevan tarpeetonta).

Missään vaiheessa ei ollut puhetta ikänäöstä tai monovision mahdollisuudesta (tosin ei se mitään, olisin kuitenkin halunnut -0 kumpaankin silmään, niin kuin nyt kaiketi pyrittiin leikkaamaan).

Sitten mentiin leikkaamaan. Se oli sellaista tippojen laittoa (kostuttelua), kuivatusta ja mittailua. Siinä välissä sitten höylättiin läppä (jonka aikana paineistuksen takia näkö piemenee ja joka oli ehkä toimenpiteen miellyttävämpiä kohtia vaikka toisin voisi luulla) ja laseroitiin silmä.

Kokemukseni perusteella antaisin seuraavan ohjeen koko lääkärilläkäyntiin: ole mukavasti tutkimuksissa ja leikkauksen ajan, eipä siinä sen kummempaa. Leikkauksen aikana kannattaa ehkä ajatella, että se on vain mekaaninen linssi mitä siinä vähän putsataan. Katse piti kohdistaa vihreään välkkyvään ledimäiseen valoon. Lisäksi näkyi punainen laaja laserkimppu, joka peittää aika hyvin sen vihreän ledin. Itse kadotinkin sen vihreän pisteen vassemman silmän leikkauksessa kokonaan punaisen alle, jolloin minulle sanottiin että elä katso noin ylös (olisikohan laserointi keskeytynyt automaattisesti täksi ajaksi). Tässä olisi ehkä voinut paremmin ohjeistaa, että tähtää katse siihen vihreään kokonaan välittämättä punaisesta (tosin en tiedä onko suurta haittaa jos ei katso, träkkäyshän siinä pitäisi olla). Niin ja se itse laserointi näkyy tarkkapiirtoisena laserkohinana, ihan jännä. :)

Välittömästi leikkauksen jälkeen koin, että oikea silmä näkee nyt aika tarkasti, mutta tietysti kuitenkin epäselvästi, eihän se heti parane. Mutta vasen oli selvästi epätarkempi kuin oikea. Nyt viisi tuntia myöhemmin tilanne on suunnilleen sama (ehkä hieman parempi), näkö on sen verran epäselvä että juuri ja juuri pystyn kirjoittamaan tätä 40cm päästä monitorista. Kummempaa valoarkuutta en ole havainnut missään vaiheessa. Silmiin ei pahemmin sattunut missään vaiheessa, pari tuntia leikksuksen jälkeen vaihteli tippojenlaiton yhteydessä kirvelyn määrä (kuin melko mietoa saippuaa olisi silmissä). Roskantunnetta ei myöskään ole ollut silmissä oikeastaan lainkaan, ellei täksi lasketa näön epäselkeyttä (sellainen kuin tyypillisesti on jos joku ripsi tms. on näkökentässä). Pääsin lähtemään kotiin vähän kahdentoista jälkeen. Leikkauksen jälkeen saatu kahvi/kaakao oli muuten aika karua, hintaan nähden se olisi voinut olla astetta parempaa. :)

Henkilökunta varoitti useaan otteeseen, etten saisi vertailla silmiäni. En ole ihan varma miksi tämä on kiellettyä. Ehkä siksi, että oppii paremmin akkomodoimaan oikein, jos katsoo stereona? Olen nyt kuitenkin vertaillut, ja vasen on tosiaan selvästi oikeaa huonompi. Kirkkaiden kohteiden halo (tasainen leviäminen) on paljon suurempi vasemmalla silmällä, glare (tähtimäinen leviäminen) hieman suurempi. Ja tarkkuus siis on varsin surkea. 32" widetelkkarista tunnistan normaalilta katseluetäisyydellä juuri ja juuri tekstityksen vasemmalla, hieman paremmin oikealla.

Vasemman silmän kohtalo selkiytynee kun soitan lääkärille, ehkä maanantaina. Nyt vaikuttaisi siltä, että siinä on varsin haittaavasti hajataittoa tai ainakin jotain outoa. Jos katson tekstiä pelkällä vasemmalla silmällä, niin tietyllä tavalla akkomodoimalla saan tekstin ohenemaan periaatteessa joten kuten tarkaksi, tosin sellaiseksi ihan ohueksi. Tarkennus kuitenkin heilahtelee ja on vaikeaa, joten siksi epäilen hajataittoa.

Kuvan epäselkeyteen palaan seuraavina päivinä tarkemmin, mutta päivällä ja näin hämärtyessä lamput leviää tällä hetkellä huomattavasti enemmän kuin aiemmin silmälaseilla (joilla leviäminen oli myös jo huomattavaa). Värinäkö, kirkkauksien erottaminen, hämärään sopeutuminen (siis että näkee ylipäätään hämärässä), näissä en ole huomannut mitään eroa.

Tähän mennessä selkeästi plussaa on ollut se, että näökökentän laajuus on muodostunut yllättävänkin suureksi. Ohikulkeva ihminen on paljon pidempään näkökentässäni kuin aiemmin lasien kanssa (piilareita en ole koskaan käyttänyt).

Mukaan sain yösuojat, kostutustippoja ja apteekista hain parit muut tipat. Tippojen laittaminen on ihan hauskaa paitsi silloin jos tipan paha maku tulee kurkkuun asti. Mutta huomasin, että purkanjauhaminen poistaa tämän ongelman hyvin.

Nyt jään hartaasti odottelemaan, että näkö tästä parantuisi. Saa kertoa jos on vinkkejä tähän odotteluun - kannattaako vaan lepuuttaa silmiä vai mitä tehdä, kun silmät ovat eriparia.. Voiko akkomotoida eri tavoin eri silmillä?

83

15760

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Myös leikattu

      Hei!

      Kiitos selostuksesta. Minun kyllä käskettiin antaa silmilleni täysi rauha. Ei saanut istua samana päivänä monitorin äärellä....joten muista hyvä mies antaa silmillesi rauhaa myös. Älä väsytä niitä jatkuvalla testaamisella:-)
      Oikeastaan vasta viikon kuluttua voit todeta alustavasti, onko silmissäsi minkätasoinen näkö. Nyt ne kudokset on vielä turvonneetkin, joten et todennäköisesti saa ihan tarkkaa kuvaa siksikään.

      Tsemppiä ja pikaisiin paranemisiin!

      • pauli s

        Sitä lääkäri sanoikin, että vasemmassa on enemmän turvotusta. Näin hartaasti toivonkin! Minua ei kielletty katsomasta monitoria, mutta täytynee yrittää olla rasittamatta nyt silmiä turhaan.

      • pauli s
        pauli s kirjoitti:

        Sitä lääkäri sanoikin, että vasemmassa on enemmän turvotusta. Näin hartaasti toivonkin! Minua ei kielletty katsomasta monitoria, mutta täytynee yrittää olla rasittamatta nyt silmiä turhaan.

        Nyt leikkauksen jälkeisenä aamuna silmät näkevät jo huomattavasti paremmin. Pikkasen oli rähmää ja ehkä hieman turvotusta, ei paljoa. Oikea silmä näkee aika tarkasti, mutta vähän epämääräisesti vielä. Vasen näkee jo melko tarkasti myös, silmien välinen ero on nyt paljon pienempi. Stereona katsottaessa ei ole enää niin häiritsevän suurta eroa silmissä.

        Voi olla, että paranemiseen ei vaadita sen kummempaa akkomoDoinnin sopeutumista, kun kerran yön aikana näkö parantui itsestään huomattavasti. Kyse on ehkä lähinnä silmänsisäisen turvotuksen hellittämisestä (?). Lääkäri sanoi lähtiessäni, että silmät olivat parantuneet siihen mennessä niin, että vasen oli 30-40% lopullisesta ja oikea 70%. Nyt voisin arvioida, että tilanne on 70% ja 80%. Varsinkin hämäränäön paraneminen vissiin voi kestää kuukausia.

        Lähinäkö on muuttunut nyt aika paljon vrt. ennen leikkausta. Jos katson aivan lähelle (nenänpäähäni), niin näkö pimenee samalla uudella tavalla. Ihan lähelle katsominen on vaikeutunut. Voin kyllä lukea sanomalehteä täydellisesti vaikka 20cm etäisyydeltä.

        Tässä kun kirjoittelen tätä, niin ei tarvitse enää arvailla mitä tässä lukee niin paljon kuin eilen. Ongelmana on lähinnä sellainen epämääräisyys. Jos teksti on pientä ja sävyero pohjaväriin verrattuna on pieni, niin teksti katoaa. Samalla tavalla suurikontrastinenkin teksti on vielä epämääräistä, vaikka pystyykin jo lukemaan paremmin.

      • pauli s
        pauli s kirjoitti:

        Nyt leikkauksen jälkeisenä aamuna silmät näkevät jo huomattavasti paremmin. Pikkasen oli rähmää ja ehkä hieman turvotusta, ei paljoa. Oikea silmä näkee aika tarkasti, mutta vähän epämääräisesti vielä. Vasen näkee jo melko tarkasti myös, silmien välinen ero on nyt paljon pienempi. Stereona katsottaessa ei ole enää niin häiritsevän suurta eroa silmissä.

        Voi olla, että paranemiseen ei vaadita sen kummempaa akkomoDoinnin sopeutumista, kun kerran yön aikana näkö parantui itsestään huomattavasti. Kyse on ehkä lähinnä silmänsisäisen turvotuksen hellittämisestä (?). Lääkäri sanoi lähtiessäni, että silmät olivat parantuneet siihen mennessä niin, että vasen oli 30-40% lopullisesta ja oikea 70%. Nyt voisin arvioida, että tilanne on 70% ja 80%. Varsinkin hämäränäön paraneminen vissiin voi kestää kuukausia.

        Lähinäkö on muuttunut nyt aika paljon vrt. ennen leikkausta. Jos katson aivan lähelle (nenänpäähäni), niin näkö pimenee samalla uudella tavalla. Ihan lähelle katsominen on vaikeutunut. Voin kyllä lukea sanomalehteä täydellisesti vaikka 20cm etäisyydeltä.

        Tässä kun kirjoittelen tätä, niin ei tarvitse enää arvailla mitä tässä lukee niin paljon kuin eilen. Ongelmana on lähinnä sellainen epämääräisyys. Jos teksti on pientä ja sävyero pohjaväriin verrattuna on pieni, niin teksti katoaa. Samalla tavalla suurikontrastinenkin teksti on vielä epämääräistä, vaikka pystyykin jo lukemaan paremmin.

        Näen samalla tavalla kuin aamulla. Katsominen on vaivalloista ja vasen silmä näkee epäselvemmin kuin oikea.

        Musta ruudukko valkoisella pohjalla ei ole niin paha kuin valkoiden ruudukko mustalla pohjalla. Kun zoomaan kuvan ihan lähelle, niin valkoinen risti leviää todella pahasti kummallakin silmällä. Huomattavasti enemmän vertikaalisuunnassa. Kun käännän päätä ylös-alas, niin kuva muuttuu paljon. Kun katson ihan ylös, ei alapuolista huntua niin näy. Pimeässä eli mustuainen suurena ongelma on vielä suurempi kuin valoisassa.

        Mustuainen pienenä (valoisaan katsomisen jälkeen) kun katson ulos pimeällä, niin lamput on ehkä juuri ja juuri hyväksyttäviä leviämisensä suhteen (mutta todella huomattavasti huonompi tilanne kuin aiemmin lasien kanssa). Kun katson ulos pimeään pidemmän aikaa, niin lamput leviävät melken yhtä huonoksi kuin aikaisemmin ilman silmälaseja (eli äärimmäisen huono). Se mikä on jännää, niin en hirveästi huomaa eroa valoisuudessa eri tilanteissa (siis tummien kohtienkaan osalta). Kerron myöhemmin lisää, tämä perustuu lähinnä yhdestä ikkunasta ulos tuijotteluun eli varsin rajoittunut testi.

        Ihan lähelle katsominen on edelleen vaikeaa ja luulen, että se jää joka tapauksessa jonkin verran sellaiseksi. Mutta ainakin nyt ilman ikänäköä pärjään kyllä täydellisesti läheltä lukemisen kanssa, eli ei hätää.

        Kumpikin silmä näkee epämääräisesti, huonon ja hyvän kuvan päällekkäin. Lisäksi kumpikin silmä (varsinkin vasen) yrittää tarkennella, mutta tuloksetta. Keskittymällä saan esimerkiksi tämän tekstin paljon luettavammaksi, hetkeksi jopa hienoksi (kuten se oli aiemmin), mutta en ole varma katsonko silloin monona, kummalla silmällä, mitä tarkalleenottaen teen jne. Ilman jatkuvaa manuaalista säätöä ja ponnistelua tätä tekstiä on harmillisen vaikea lukea.

        Yritän lepuuttaa taas, melko varmasti aika turhaa yrittämällä parantaa.

      • pauli s
        pauli s kirjoitti:

        Näen samalla tavalla kuin aamulla. Katsominen on vaivalloista ja vasen silmä näkee epäselvemmin kuin oikea.

        Musta ruudukko valkoisella pohjalla ei ole niin paha kuin valkoiden ruudukko mustalla pohjalla. Kun zoomaan kuvan ihan lähelle, niin valkoinen risti leviää todella pahasti kummallakin silmällä. Huomattavasti enemmän vertikaalisuunnassa. Kun käännän päätä ylös-alas, niin kuva muuttuu paljon. Kun katson ihan ylös, ei alapuolista huntua niin näy. Pimeässä eli mustuainen suurena ongelma on vielä suurempi kuin valoisassa.

        Mustuainen pienenä (valoisaan katsomisen jälkeen) kun katson ulos pimeällä, niin lamput on ehkä juuri ja juuri hyväksyttäviä leviämisensä suhteen (mutta todella huomattavasti huonompi tilanne kuin aiemmin lasien kanssa). Kun katson ulos pimeään pidemmän aikaa, niin lamput leviävät melken yhtä huonoksi kuin aikaisemmin ilman silmälaseja (eli äärimmäisen huono). Se mikä on jännää, niin en hirveästi huomaa eroa valoisuudessa eri tilanteissa (siis tummien kohtienkaan osalta). Kerron myöhemmin lisää, tämä perustuu lähinnä yhdestä ikkunasta ulos tuijotteluun eli varsin rajoittunut testi.

        Ihan lähelle katsominen on edelleen vaikeaa ja luulen, että se jää joka tapauksessa jonkin verran sellaiseksi. Mutta ainakin nyt ilman ikänäköä pärjään kyllä täydellisesti läheltä lukemisen kanssa, eli ei hätää.

        Kumpikin silmä näkee epämääräisesti, huonon ja hyvän kuvan päällekkäin. Lisäksi kumpikin silmä (varsinkin vasen) yrittää tarkennella, mutta tuloksetta. Keskittymällä saan esimerkiksi tämän tekstin paljon luettavammaksi, hetkeksi jopa hienoksi (kuten se oli aiemmin), mutta en ole varma katsonko silloin monona, kummalla silmällä, mitä tarkalleenottaen teen jne. Ilman jatkuvaa manuaalista säätöä ja ponnistelua tätä tekstiä on harmillisen vaikea lukea.

        Yritän lepuuttaa taas, melko varmasti aika turhaa yrittämällä parantaa.

        Nyt huomaan, että yksi tärkeä asia jäi kunnolla tiedostamatta ennen leikkaukseen menemistä: Väsymys (ja varmaankin alkoholi ym.) todella vaikuttaa tarkentamiseen. Sain kuulla 1999 leikkauksessa käyneeltä, että hän ei oikein näe telkkarin tekstejä enää väsyneenä yöllä (muuten kaikki oli onnistunut heti loistavasti, näkö oli kunnossa välittömästi leikkauksen jälkeen). Ainakin näin eriparisilmillä oma väsymykseni tuntuu vaikuttavan nyt näköön. Silmälasien kanssa en huomannut väsymyksellä mitään vaikutusta.

      • Mari
        pauli s kirjoitti:

        Nyt huomaan, että yksi tärkeä asia jäi kunnolla tiedostamatta ennen leikkaukseen menemistä: Väsymys (ja varmaankin alkoholi ym.) todella vaikuttaa tarkentamiseen. Sain kuulla 1999 leikkauksessa käyneeltä, että hän ei oikein näe telkkarin tekstejä enää väsyneenä yöllä (muuten kaikki oli onnistunut heti loistavasti, näkö oli kunnossa välittömästi leikkauksen jälkeen). Ainakin näin eriparisilmillä oma väsymykseni tuntuu vaikuttavan nyt näköön. Silmälasien kanssa en huomannut väsymyksellä mitään vaikutusta.

        Juu, saman olen minäkin huomannut. Nyt leikkauksen jälkeen silmien rasittuminen ja väsyminen vaikuttavat enemmän näöntarkkuuteen kuin ennen leikkausta. Kostutustipat auttavat eli jos on pitkään katsellut illalla telkkua ja silmät tuntuvat suttuisilta, niin kannattaa laittaa kostutusta. Silmä sitten kai kuivuu rasituksesta ja / tai väsymisestä...? Myös kylmä viima tekee näön hetkeksi suttuiseksi mutta taas kostutustipat käyttöön ja voilà!

      • pauli s
        Mari kirjoitti:

        Juu, saman olen minäkin huomannut. Nyt leikkauksen jälkeen silmien rasittuminen ja väsyminen vaikuttavat enemmän näöntarkkuuteen kuin ennen leikkausta. Kostutustipat auttavat eli jos on pitkään katsellut illalla telkkua ja silmät tuntuvat suttuisilta, niin kannattaa laittaa kostutusta. Silmä sitten kai kuivuu rasituksesta ja / tai väsymisestä...? Myös kylmä viima tekee näön hetkeksi suttuiseksi mutta taas kostutustipat käyttöön ja voilà!

        Jos kostuttaminen selvästi vaikuttaa (akkomodaatioon?), niin tämän pitäisi mahdollisesti olla myös yksi tärkeä kriteeri. Eli jos on helposti kuivuvat silmät, niin ei laseriin. Itselläni oli kuivuutta esitutkimuksessa kai jonkin verran.

      • silmälääkäri
        pauli s kirjoitti:

        Jos kostuttaminen selvästi vaikuttaa (akkomodaatioon?), niin tämän pitäisi mahdollisesti olla myös yksi tärkeä kriteeri. Eli jos on helposti kuivuvat silmät, niin ei laseriin. Itselläni oli kuivuutta esitutkimuksessa kai jonkin verran.

        Kostutus ei vaikuta akkommodaatioon. Kyynelfilmin tehtävä on ravita sarveiskalvon epiteeliä ja pintakerroksia ja lisäksi kyynelfilmi tasoittaa sarveiskalvon pinnan eli toimii optisena valoa taittavana rajapintana. Jos silmän pinta on kuiva, heikkenee näöntarkkuus heti selvästi (lisäksi pitempään jatkuttuaan sarveiskalvon pinnan kuivuus aiheuttaa epiteelidefektejä ja epiteelin ja sarveiskalvon turvotusta heikentäen näköä entisestään). Esim. eräällä potilaalla mittasin näöntarkkuudeksi 0,6. Kostutustipan jälkeen näkö olikin 0,9 luokkaa.

      • pauli s
        pauli s kirjoitti:

        Nyt huomaan, että yksi tärkeä asia jäi kunnolla tiedostamatta ennen leikkaukseen menemistä: Väsymys (ja varmaankin alkoholi ym.) todella vaikuttaa tarkentamiseen. Sain kuulla 1999 leikkauksessa käyneeltä, että hän ei oikein näe telkkarin tekstejä enää väsyneenä yöllä (muuten kaikki oli onnistunut heti loistavasti, näkö oli kunnossa välittömästi leikkauksen jälkeen). Ainakin näin eriparisilmillä oma väsymykseni tuntuu vaikuttavan nyt näköön. Silmälasien kanssa en huomannut väsymyksellä mitään vaikutusta.

        Nyt on siis leikkauksesta seuraavaa seuraava päivä.

        Yöllä ei tapahtunut oleellisia muutoksia. Jos näkö on tarkentunut, niin ero korkeintaan varmaan 1% luokkaa. Keskellä yötä menin juomaan vettä ja kostuttamaan silmät tipoilla ja geelillä. Silmät oli silloin sellaiset kun ne on joskus kun herää herätyskelloon aikaisin, ja uni jää pahasti kesken (eli todella tokkuraiset ja varmaan ihan kuivat, luomet "kuivat").

        Ikkunoista kun tulee lumimaisema sisään, ja ikkunan karmit ovat mustia, niin mustan päälle lankeaa todella selvä valkoinen huntu. Valkoisen lampun jalka mustaa kaiutinta vasten näyttää kuin starwarsin valomiekalta. Näin kirkkaana aamuna voisi sanoa, että näen 65% hyvän kuvan ja sen päällä 35% vanha ennen-leikkausta-ilman-laseja-kuvan.

        Tummat puunoksat ulkona kirkasta lunta ja vaaleaa taivasta vasten näyttävät melko ok:lta. Tarkennus ei ole täydellisen vaivaton ja kuva ei ole ihan rauhallinen, mutta pienissä oksissa on jonkin verran yksityiskohtaisuuttakin. Eli aivan pienillä mustuaisilla kuva alkaa jokseenkin lähestymään hyväksyttävää tasoa.

        Valkoinen matala S-kirjain mustalla taustalla (juliste) on sellainen, että oikeastaan katseluetäisyydestä riippumatta kirjaimen voi jotenkuten tunnistaa, mutta kirjain on erittäin rauhaton ja varsinkin vertikaalisti epämääräinen (siis ei tarkennu kuntoon). Kun käännän pään 90 astetta, niin kirjain on selvästi helpompi tunnistaa. Tarkennusongelma on siis erityisen paha ylös-alas-suunnassa.

        Tämän kirjoittaminen on yhtä vaikeaa kuin eilen (tarkennus ei onnistu ja valkoinen leviää mustan päälle lisäten epämääräisyyttä).

      • oculus
        pauli s kirjoitti:

        Nyt on siis leikkauksesta seuraavaa seuraava päivä.

        Yöllä ei tapahtunut oleellisia muutoksia. Jos näkö on tarkentunut, niin ero korkeintaan varmaan 1% luokkaa. Keskellä yötä menin juomaan vettä ja kostuttamaan silmät tipoilla ja geelillä. Silmät oli silloin sellaiset kun ne on joskus kun herää herätyskelloon aikaisin, ja uni jää pahasti kesken (eli todella tokkuraiset ja varmaan ihan kuivat, luomet "kuivat").

        Ikkunoista kun tulee lumimaisema sisään, ja ikkunan karmit ovat mustia, niin mustan päälle lankeaa todella selvä valkoinen huntu. Valkoisen lampun jalka mustaa kaiutinta vasten näyttää kuin starwarsin valomiekalta. Näin kirkkaana aamuna voisi sanoa, että näen 65% hyvän kuvan ja sen päällä 35% vanha ennen-leikkausta-ilman-laseja-kuvan.

        Tummat puunoksat ulkona kirkasta lunta ja vaaleaa taivasta vasten näyttävät melko ok:lta. Tarkennus ei ole täydellisen vaivaton ja kuva ei ole ihan rauhallinen, mutta pienissä oksissa on jonkin verran yksityiskohtaisuuttakin. Eli aivan pienillä mustuaisilla kuva alkaa jokseenkin lähestymään hyväksyttävää tasoa.

        Valkoinen matala S-kirjain mustalla taustalla (juliste) on sellainen, että oikeastaan katseluetäisyydestä riippumatta kirjaimen voi jotenkuten tunnistaa, mutta kirjain on erittäin rauhaton ja varsinkin vertikaalisti epämääräinen (siis ei tarkennu kuntoon). Kun käännän pään 90 astetta, niin kirjain on selvästi helpompi tunnistaa. Tarkennusongelma on siis erityisen paha ylös-alas-suunnassa.

        Tämän kirjoittaminen on yhtä vaikeaa kuin eilen (tarkennus ei onnistu ja valkoinen leviää mustan päälle lisäten epämääräisyyttä).

        Onko toipuminen ollut tähän asti kuitenkin odotustesi mukaista? Vai olisitko odottanut tässä vaiheessa jo parempaa näköä? Kontrastit tuottavat siis suurimpia(?) ongelmia, mutta miten kuvailisit yleistä näöntarkkuutta - esim. tv:tä katsellessa ja ulkona liikkuessa? Tuntuuko oleminen muutoin "normaalilta", vai onko näkemisen häiriöistä huomattavaa riesaa? Odotan mielenkiinnolla, mitä keskustelussa lääkärin kanssa ilmenee, jos soitat tai käyt vastaanotolla huomenna. Tsemppiä siihen saakka!

      • pauli s
        pauli s kirjoitti:

        Nyt on siis leikkauksesta seuraavaa seuraava päivä.

        Yöllä ei tapahtunut oleellisia muutoksia. Jos näkö on tarkentunut, niin ero korkeintaan varmaan 1% luokkaa. Keskellä yötä menin juomaan vettä ja kostuttamaan silmät tipoilla ja geelillä. Silmät oli silloin sellaiset kun ne on joskus kun herää herätyskelloon aikaisin, ja uni jää pahasti kesken (eli todella tokkuraiset ja varmaan ihan kuivat, luomet "kuivat").

        Ikkunoista kun tulee lumimaisema sisään, ja ikkunan karmit ovat mustia, niin mustan päälle lankeaa todella selvä valkoinen huntu. Valkoisen lampun jalka mustaa kaiutinta vasten näyttää kuin starwarsin valomiekalta. Näin kirkkaana aamuna voisi sanoa, että näen 65% hyvän kuvan ja sen päällä 35% vanha ennen-leikkausta-ilman-laseja-kuvan.

        Tummat puunoksat ulkona kirkasta lunta ja vaaleaa taivasta vasten näyttävät melko ok:lta. Tarkennus ei ole täydellisen vaivaton ja kuva ei ole ihan rauhallinen, mutta pienissä oksissa on jonkin verran yksityiskohtaisuuttakin. Eli aivan pienillä mustuaisilla kuva alkaa jokseenkin lähestymään hyväksyttävää tasoa.

        Valkoinen matala S-kirjain mustalla taustalla (juliste) on sellainen, että oikeastaan katseluetäisyydestä riippumatta kirjaimen voi jotenkuten tunnistaa, mutta kirjain on erittäin rauhaton ja varsinkin vertikaalisti epämääräinen (siis ei tarkennu kuntoon). Kun käännän pään 90 astetta, niin kirjain on selvästi helpompi tunnistaa. Tarkennusongelma on siis erityisen paha ylös-alas-suunnassa.

        Tämän kirjoittaminen on yhtä vaikeaa kuin eilen (tarkennus ei onnistu ja valkoinen leviää mustan päälle lisäten epämääräisyyttä).

        Kävin ekaa kertaa suihkussa laserin jälkeen. Ei se nyt mikään uskomaton ahaa-elämys ollut :), semmoista kuin olisi ollut silmälasit päässä suihkussa (josta mulla ei tosin ole liikaa kokemusta :)). Se nauratti, kun etsin laseja suihkun jälkeen hyllyltä.

      • pauli s
        oculus kirjoitti:

        Onko toipuminen ollut tähän asti kuitenkin odotustesi mukaista? Vai olisitko odottanut tässä vaiheessa jo parempaa näköä? Kontrastit tuottavat siis suurimpia(?) ongelmia, mutta miten kuvailisit yleistä näöntarkkuutta - esim. tv:tä katsellessa ja ulkona liikkuessa? Tuntuuko oleminen muutoin "normaalilta", vai onko näkemisen häiriöistä huomattavaa riesaa? Odotan mielenkiinnolla, mitä keskustelussa lääkärin kanssa ilmenee, jos soitat tai käyt vastaanotolla huomenna. Tsemppiä siihen saakka!

        > Onko toipuminen ollut tähän asti kuitenkin
        > odotustesi mukaista? Vai olisitko odottanut
        > tässä vaiheessa jo parempaa näköä?

        Luontevimmillaan olisin odottanut toipumisen olevan ehkä sellaista, että näen yksinkertaisesti epätarkasti ja vähitellen tarkemmin. Ehkä jonkin verran yllättävää on ollut erityisesti se, kuinka voimakkaasti näen vanhan kuvan edelleen (tietyissä tilanteissa) ja se, että tarkennuksessa vippaa jokin (ei pysty alkuunkaan rauhallisesti tarkentamaan tietyissä tilanteissa, esimerkiksi tähän kirjoittamaani tekstiin).

        Jos tilanne paranee pikkuhiljaa koko ajan, tai jos saan tieteellisiä selityksiä sille miten esim. tuo levinnyt kuva voisi tuosta hävitä ajan myötä, niin silloin odotusaika olisi ihan ok, kyllähän sitä nyt sen verran kärsivällinen voi olla. Pystynen toimimaan arjessa tämmöisellä näöllä jotenkuten riittävän hyvin. Olisihan se kiva jos voisi lukea entisellä vaivattomuudella.

        > Kontrastit tuottavat siis suurimpia(?)
        > ongelmia, mutta miten kuvailisit yleistä
        > näöntarkkuutta - esim. tv:tä katsellessa ja
        > ulkona liikkuessa?

        Tämähän on toivon mukaan vain väliaikaisesti näin, mutta tv:tä voi kuvailla: aika tarkka, mutta varsinkin valkoinen aivan levähtänyt.

        Kävin ulkona äsken (ennen kuutta, ei aivan kirkasta mutta ei vielä pimeääkään). Kuvan informaatiomäärä on nyt kasvanut moninkertaiseksi (10x?) kapeaan silmälasinäköön verrattuna. Huom: Tässä on siis olosuhteet erittäin hyvät, kun on kyse melko kirkkaasta päivänvalosta. Näen periaatteessa pirun tarkan ja laajan kuvan, mutta: en kuitenkaan saa oikein selvää teksteistä ja jouluvalot ym. ovat aika kaaosta.

        Iltapäivän kävely kolmantena päivänä:

        resoluutio on periaatteessa aivan eri luokkaa kuin aiemmin
        näkökenttä on todella laaja (näen lampun jopa hieman yli 90 asteen kulmasta kun pää on aivan suorassa)
        näkee hämmästyttävän hyvin ihmiset kaukana sivuilla (myös alas ja ylös näkee hyvin)
        voin kuvitella, että tarkkuus voisi olla selvästi parempi kuin aiemmin laseilla, mutta:
        - en saa kylteistä kuitenkaan oikein selvää
        - lamput katastrofaalisen levinneitä (kuin vanha näkö ilman laseja)
        - kaikki leviää hitusen vaikka pupilli onkin ihan pienenä

        > Tuntuuko oleminen muutoin "normaalilta", vai
        > onko näkemisen häiriöistä huomattavaa riesaa?

        Ulkona päivänvalossa oli ehkä juuri ja juuri riittävän normaali olo, mutta sisällä kaikki leviää niin, ettei kuva näytä edes todelliselta. Ja katsominen on siis harmillisen vaikeaa. (Siitä sopeutumisesta myöhemmin.)

      • huolestunut leikattu
        pauli s kirjoitti:

        > Onko toipuminen ollut tähän asti kuitenkin
        > odotustesi mukaista? Vai olisitko odottanut
        > tässä vaiheessa jo parempaa näköä?

        Luontevimmillaan olisin odottanut toipumisen olevan ehkä sellaista, että näen yksinkertaisesti epätarkasti ja vähitellen tarkemmin. Ehkä jonkin verran yllättävää on ollut erityisesti se, kuinka voimakkaasti näen vanhan kuvan edelleen (tietyissä tilanteissa) ja se, että tarkennuksessa vippaa jokin (ei pysty alkuunkaan rauhallisesti tarkentamaan tietyissä tilanteissa, esimerkiksi tähän kirjoittamaani tekstiin).

        Jos tilanne paranee pikkuhiljaa koko ajan, tai jos saan tieteellisiä selityksiä sille miten esim. tuo levinnyt kuva voisi tuosta hävitä ajan myötä, niin silloin odotusaika olisi ihan ok, kyllähän sitä nyt sen verran kärsivällinen voi olla. Pystynen toimimaan arjessa tämmöisellä näöllä jotenkuten riittävän hyvin. Olisihan se kiva jos voisi lukea entisellä vaivattomuudella.

        > Kontrastit tuottavat siis suurimpia(?)
        > ongelmia, mutta miten kuvailisit yleistä
        > näöntarkkuutta - esim. tv:tä katsellessa ja
        > ulkona liikkuessa?

        Tämähän on toivon mukaan vain väliaikaisesti näin, mutta tv:tä voi kuvailla: aika tarkka, mutta varsinkin valkoinen aivan levähtänyt.

        Kävin ulkona äsken (ennen kuutta, ei aivan kirkasta mutta ei vielä pimeääkään). Kuvan informaatiomäärä on nyt kasvanut moninkertaiseksi (10x?) kapeaan silmälasinäköön verrattuna. Huom: Tässä on siis olosuhteet erittäin hyvät, kun on kyse melko kirkkaasta päivänvalosta. Näen periaatteessa pirun tarkan ja laajan kuvan, mutta: en kuitenkaan saa oikein selvää teksteistä ja jouluvalot ym. ovat aika kaaosta.

        Iltapäivän kävely kolmantena päivänä:

        resoluutio on periaatteessa aivan eri luokkaa kuin aiemmin
        näkökenttä on todella laaja (näen lampun jopa hieman yli 90 asteen kulmasta kun pää on aivan suorassa)
        näkee hämmästyttävän hyvin ihmiset kaukana sivuilla (myös alas ja ylös näkee hyvin)
        voin kuvitella, että tarkkuus voisi olla selvästi parempi kuin aiemmin laseilla, mutta:
        - en saa kylteistä kuitenkaan oikein selvää
        - lamput katastrofaalisen levinneitä (kuin vanha näkö ilman laseja)
        - kaikki leviää hitusen vaikka pupilli onkin ihan pienenä

        > Tuntuuko oleminen muutoin "normaalilta", vai
        > onko näkemisen häiriöistä huomattavaa riesaa?

        Ulkona päivänvalossa oli ehkä juuri ja juuri riittävän normaali olo, mutta sisällä kaikki leviää niin, ettei kuva näytä edes todelliselta. Ja katsominen on siis harmillisen vaikeaa. (Siitä sopeutumisesta myöhemmin.)

        Kai sinä nyt sentään olit auringonpaisteessa aurinkolasit päässä siellä ulkona?
        Ota muuten joku vertailukyltti sieltä ulkoa kiinnekohdaksi. Katsele sitä joka päivä samalta etäisyydelta. On hauska huomata kuinka näkö tarkentuu vähitellen päivien kuluessa.

        Mutta: muista että uv-säteilyä on myös talvella ja nyt pitää suojella niitä simmuja. Minä sain lasit mukaan lääkäristä.

      • Mari
        pauli s kirjoitti:

        > Onko toipuminen ollut tähän asti kuitenkin
        > odotustesi mukaista? Vai olisitko odottanut
        > tässä vaiheessa jo parempaa näköä?

        Luontevimmillaan olisin odottanut toipumisen olevan ehkä sellaista, että näen yksinkertaisesti epätarkasti ja vähitellen tarkemmin. Ehkä jonkin verran yllättävää on ollut erityisesti se, kuinka voimakkaasti näen vanhan kuvan edelleen (tietyissä tilanteissa) ja se, että tarkennuksessa vippaa jokin (ei pysty alkuunkaan rauhallisesti tarkentamaan tietyissä tilanteissa, esimerkiksi tähän kirjoittamaani tekstiin).

        Jos tilanne paranee pikkuhiljaa koko ajan, tai jos saan tieteellisiä selityksiä sille miten esim. tuo levinnyt kuva voisi tuosta hävitä ajan myötä, niin silloin odotusaika olisi ihan ok, kyllähän sitä nyt sen verran kärsivällinen voi olla. Pystynen toimimaan arjessa tämmöisellä näöllä jotenkuten riittävän hyvin. Olisihan se kiva jos voisi lukea entisellä vaivattomuudella.

        > Kontrastit tuottavat siis suurimpia(?)
        > ongelmia, mutta miten kuvailisit yleistä
        > näöntarkkuutta - esim. tv:tä katsellessa ja
        > ulkona liikkuessa?

        Tämähän on toivon mukaan vain väliaikaisesti näin, mutta tv:tä voi kuvailla: aika tarkka, mutta varsinkin valkoinen aivan levähtänyt.

        Kävin ulkona äsken (ennen kuutta, ei aivan kirkasta mutta ei vielä pimeääkään). Kuvan informaatiomäärä on nyt kasvanut moninkertaiseksi (10x?) kapeaan silmälasinäköön verrattuna. Huom: Tässä on siis olosuhteet erittäin hyvät, kun on kyse melko kirkkaasta päivänvalosta. Näen periaatteessa pirun tarkan ja laajan kuvan, mutta: en kuitenkaan saa oikein selvää teksteistä ja jouluvalot ym. ovat aika kaaosta.

        Iltapäivän kävely kolmantena päivänä:

        resoluutio on periaatteessa aivan eri luokkaa kuin aiemmin
        näkökenttä on todella laaja (näen lampun jopa hieman yli 90 asteen kulmasta kun pää on aivan suorassa)
        näkee hämmästyttävän hyvin ihmiset kaukana sivuilla (myös alas ja ylös näkee hyvin)
        voin kuvitella, että tarkkuus voisi olla selvästi parempi kuin aiemmin laseilla, mutta:
        - en saa kylteistä kuitenkaan oikein selvää
        - lamput katastrofaalisen levinneitä (kuin vanha näkö ilman laseja)
        - kaikki leviää hitusen vaikka pupilli onkin ihan pienenä

        > Tuntuuko oleminen muutoin "normaalilta", vai
        > onko näkemisen häiriöistä huomattavaa riesaa?

        Ulkona päivänvalossa oli ehkä juuri ja juuri riittävän normaali olo, mutta sisällä kaikki leviää niin, ettei kuva näytä edes todelliselta. Ja katsominen on siis harmillisen vaikeaa. (Siitä sopeutumisesta myöhemmin.)

        Tuli tuosta "leviämisestä" mieleen: voisko se johtua hajataitosta? Mulla uusittiin toinen silmä puoli vuotta leikkausten jälkeen, syynä pieni miinus (-0.75) ja hajataitto. Hajataitto teki näöstä just "levähtäneen", tuli sellainen harso esim. tarkkareunaisten esineiden (tumma talon katto hankea vasten) päälle. Samoin tarkentaminen oli hankalaa. Uusinta meni hyvin (nyt näkö /-0) ja uusittu silmä on jopa toista tarkempi sikäli, että se ei väsyessään kuivu yhtä paljon. Meinas vaan mennä hermot uusintaa odotellessa, arvot heitteli silleen, että puoli vuotta piti odotella vaikka jo 2 viikon päästä leikkauksesta tiesin varautua uusintaan.

      • pauli s
        Mari kirjoitti:

        Tuli tuosta "leviämisestä" mieleen: voisko se johtua hajataitosta? Mulla uusittiin toinen silmä puoli vuotta leikkausten jälkeen, syynä pieni miinus (-0.75) ja hajataitto. Hajataitto teki näöstä just "levähtäneen", tuli sellainen harso esim. tarkkareunaisten esineiden (tumma talon katto hankea vasten) päälle. Samoin tarkentaminen oli hankalaa. Uusinta meni hyvin (nyt näkö /-0) ja uusittu silmä on jopa toista tarkempi sikäli, että se ei väsyessään kuivu yhtä paljon. Meinas vaan mennä hermot uusintaa odotellessa, arvot heitteli silleen, että puoli vuotta piti odotella vaikka jo 2 viikon päästä leikkauksesta tiesin varautua uusintaan.

        Oma hajataittosi varmaan aiheutti suhteellisen pienen levähtämisen? Itsehän epäilin ensin vasempaan silmään jääneen hajataittoa. Mutta nyt täytyisi epäillä kumpaakin silmää, koska silmät ovat aika pitkälle tasoittuneet. Kumpikaan silmä ei saa tarkennettua kunnolla.

        Omaan leviämiseen epäilisin syyksi korjaamatonta reuna-aluetta, koska mielestäni levähdys on niin laaja kuin se oli ennen leikkausta ilman laseja. Sinun leviämisen kuvauksesi ei ehkä kuulostanut näin laajalta. Televisiota voin katsella huomattavasti pienemmällä leviämisellä jos katson leuka korkealla katse aivan alaspäin.

      • pauli s
        huolestunut leikattu kirjoitti:

        Kai sinä nyt sentään olit auringonpaisteessa aurinkolasit päässä siellä ulkona?
        Ota muuten joku vertailukyltti sieltä ulkoa kiinnekohdaksi. Katsele sitä joka päivä samalta etäisyydelta. On hauska huomata kuinka näkö tarkentuu vähitellen päivien kuluessa.

        Mutta: muista että uv-säteilyä on myös talvella ja nyt pitää suojella niitä simmuja. Minä sain lasit mukaan lääkäristä.

        Itseasiassa jälkihoito-ohjelapussa ei ole mitään mainintaa aurinkolaseista eikä asiasta puhuttu ollenkaan leikkauspäivänä. Aikaa varattaessa oli puhetta aurinkolasien ottamisesta mukaan. Otin kyllä mukaan, mutta kun ei tullut minkäänlaista valoarkuutta, niin en ole toistaiseksi käyttänyt. Täytyy kysyä nyt lääkäriltä mielipidettä niiden käytöstä!

      • Mari
        pauli s kirjoitti:

        Itseasiassa jälkihoito-ohjelapussa ei ole mitään mainintaa aurinkolaseista eikä asiasta puhuttu ollenkaan leikkauspäivänä. Aikaa varattaessa oli puhetta aurinkolasien ottamisesta mukaan. Otin kyllä mukaan, mutta kun ei tullut minkäänlaista valoarkuutta, niin en ole toistaiseksi käyttänyt. Täytyy kysyä nyt lääkäriltä mielipidettä niiden käytöstä!

        Moi!

        Käytä hyvä mies aurinkolaseja, mulle siitä mainittiin kyllä. Eli ainaki eka ½ vuotta heti kun on vähänkin aurinkoista ja huom! keväthanget ovat kaikkein pahimmat. Jos silmään pääsee paljon uv-säteilyä, siitä saattaa tulla samentumaa.

        Ja vielä jatkoa hajataitto-juttuun: kannattaa silti tarkistuttaa asia. Ainakin tuo, että kun katsoo tietystä kulmasta tietyllä tavalla niin näkyy hyvin -juttu viittaa mun mielestä hajataittoon. En kyllä tiedä, voiko pelkkää hajataittoa korjata, mulle lääkäri sanoi että hajataitto poistetaan poistamalla miinus (?! meni silloin ohi mut eipä haittaa kun uusinta onnistui). Mullahan oli tosiaan myös miinusta 0.75. Ilmeisesti se, ettei alle -1 vikoja korjata, ei käytännössä aina pidä paikkaansa. Mullakin luki papereissa uusinnasta niin, että uusitaan, kun jäädään /-1 tai enemmän tavoitteesta. Silti sain ilmaisen uusinnan :)

      • silmälääkäri
        pauli s kirjoitti:

        Itseasiassa jälkihoito-ohjelapussa ei ole mitään mainintaa aurinkolaseista eikä asiasta puhuttu ollenkaan leikkauspäivänä. Aikaa varattaessa oli puhetta aurinkolasien ottamisesta mukaan. Otin kyllä mukaan, mutta kun ei tullut minkäänlaista valoarkuutta, niin en ole toistaiseksi käyttänyt. Täytyy kysyä nyt lääkäriltä mielipidettä niiden käytöstä!

        Mikäli oppikirjoista oikein muistan, ei UV-säteily mene paljoa sarveiskalvon epiteeliä ja pintakerroksia syvemmälle. Täytyypä tarkastaa asiaa huomenna oppikirjoista (olen muuttamassa hiljalleen ja kirjat ovat uudessa asunnossa...)

      • pauli s
        pauli s kirjoitti:

        Nyt on siis leikkauksesta seuraavaa seuraava päivä.

        Yöllä ei tapahtunut oleellisia muutoksia. Jos näkö on tarkentunut, niin ero korkeintaan varmaan 1% luokkaa. Keskellä yötä menin juomaan vettä ja kostuttamaan silmät tipoilla ja geelillä. Silmät oli silloin sellaiset kun ne on joskus kun herää herätyskelloon aikaisin, ja uni jää pahasti kesken (eli todella tokkuraiset ja varmaan ihan kuivat, luomet "kuivat").

        Ikkunoista kun tulee lumimaisema sisään, ja ikkunan karmit ovat mustia, niin mustan päälle lankeaa todella selvä valkoinen huntu. Valkoisen lampun jalka mustaa kaiutinta vasten näyttää kuin starwarsin valomiekalta. Näin kirkkaana aamuna voisi sanoa, että näen 65% hyvän kuvan ja sen päällä 35% vanha ennen-leikkausta-ilman-laseja-kuvan.

        Tummat puunoksat ulkona kirkasta lunta ja vaaleaa taivasta vasten näyttävät melko ok:lta. Tarkennus ei ole täydellisen vaivaton ja kuva ei ole ihan rauhallinen, mutta pienissä oksissa on jonkin verran yksityiskohtaisuuttakin. Eli aivan pienillä mustuaisilla kuva alkaa jokseenkin lähestymään hyväksyttävää tasoa.

        Valkoinen matala S-kirjain mustalla taustalla (juliste) on sellainen, että oikeastaan katseluetäisyydestä riippumatta kirjaimen voi jotenkuten tunnistaa, mutta kirjain on erittäin rauhaton ja varsinkin vertikaalisti epämääräinen (siis ei tarkennu kuntoon). Kun käännän pään 90 astetta, niin kirjain on selvästi helpompi tunnistaa. Tarkennusongelma on siis erityisen paha ylös-alas-suunnassa.

        Tämän kirjoittaminen on yhtä vaikeaa kuin eilen (tarkennus ei onnistu ja valkoinen leviää mustan päälle lisäten epämääräisyyttä).

        Huomasin, että vanha kunnon sormisilmälasikikka auttaa nyt järjettömän paljon. Sillä tavoin näen vielä, miten ennen näin (pienen alueen kerrallaan tosin)! Ei pääse ainakaan unohtumaan miltä leviämätön kuva näytti.

        Eli etusormet pyöreiksi, ihan pienet kiikarikolot, joista sitten katsotaan. Leviäminen häviää täysin, jolloin kontrastikin muuttuu sellaiseksi kuin sen pitäisi olla eli erittäin hyväksi. Ja kuva rauhoittuu aloilleen.

        Minun pitää varmaan alkaa käyttää nyt sellaisia pilailulaseja, missä on silmien kuvat piirretty linsseihin ja ihan pienet kolot keskellä. :)

      • Reiskat silti
        pauli s kirjoitti:

        Itseasiassa jälkihoito-ohjelapussa ei ole mitään mainintaa aurinkolaseista eikä asiasta puhuttu ollenkaan leikkauspäivänä. Aikaa varattaessa oli puhetta aurinkolasien ottamisesta mukaan. Otin kyllä mukaan, mutta kun ei tullut minkäänlaista valoarkuutta, niin en ole toistaiseksi käyttänyt. Täytyy kysyä nyt lääkäriltä mielipidettä niiden käytöstä!

        Minun lääkärini sanoi, ettei LASIK heikennä uv-suojaa kuten PRK. Juuri se oli yksi painava syy, miksi pistin tonnin lisää, sillä paljon oleilen vesillä ja hangilla. Toki aurinkolaseja kannattaa käytellä kirkkailla ilmoilla, niin meidän kuin leikkaamattomillakin silmillä katselevien, mutta hysteriaan ei liene aihetta.

        Muuten, yksi asia; maksammeko toivotusta lopputuloksesta vai itse operaatiosta? Tyytymättömiä näköönsä tuntuu olevan ja sellaisen, joka ei uusintaleikkauksellakaan saa silmälasejaan huitsinnevadaan, pitäisi mielestäni saada rahat takaisin. Vai nuollaanko nolona haavojamme itkien menetetyn omaisuuden perään?

      • pauli s
        oculus kirjoitti:

        Onko toipuminen ollut tähän asti kuitenkin odotustesi mukaista? Vai olisitko odottanut tässä vaiheessa jo parempaa näköä? Kontrastit tuottavat siis suurimpia(?) ongelmia, mutta miten kuvailisit yleistä näöntarkkuutta - esim. tv:tä katsellessa ja ulkona liikkuessa? Tuntuuko oleminen muutoin "normaalilta", vai onko näkemisen häiriöistä huomattavaa riesaa? Odotan mielenkiinnolla, mitä keskustelussa lääkärin kanssa ilmenee, jos soitat tai käyt vastaanotolla huomenna. Tsemppiä siihen saakka!

        Näkö on pysytellyt aika stabiilina viimeiset 2-3 päivää. Tekstiä on helpompi lukea kuin leikkauspäivänä, mutta suurta hyppäystä parempaan ei ole tapahtunut parin viime päivän aikana. Pystyn kyllä näin kirkkaassa lukemaan hieman paremmin kuin iltasella (ei pysty ihan tarkkaan sanomaan onko parannusta tapahtunut eilisestä kun valon määrä vaikuttaa niin paljon).

        Tällä hetkellä koen laajasti levinneen haamukuvan hankalimpana ilmiönä. Lääkärin mukaan kyseessä on tällä hetkellä ylikorjaus ( ), joka paranee itsestään viikon sisällä. Nuo lääketipat aiheuttavat moista kuulemma myös (joudun käyttäämän näitä antibiootti-kortisonitippoja vielä neljä päivää). Kyseessä ei todennäköisesti ole hajataitto.

        Aurinkolasien käyttöön vastaus oli suora, ei tarvitse käyttää kun silmien pinta on tallella.

      • pauli s
        pauli s kirjoitti:

        Näkö on pysytellyt aika stabiilina viimeiset 2-3 päivää. Tekstiä on helpompi lukea kuin leikkauspäivänä, mutta suurta hyppäystä parempaan ei ole tapahtunut parin viime päivän aikana. Pystyn kyllä näin kirkkaassa lukemaan hieman paremmin kuin iltasella (ei pysty ihan tarkkaan sanomaan onko parannusta tapahtunut eilisestä kun valon määrä vaikuttaa niin paljon).

        Tällä hetkellä koen laajasti levinneen haamukuvan hankalimpana ilmiönä. Lääkärin mukaan kyseessä on tällä hetkellä ylikorjaus ( ), joka paranee itsestään viikon sisällä. Nuo lääketipat aiheuttavat moista kuulemma myös (joudun käyttäämän näitä antibiootti-kortisonitippoja vielä neljä päivää). Kyseessä ei todennäköisesti ole hajataitto.

        Aurinkolasien käyttöön vastaus oli suora, ei tarvitse käyttää kun silmien pinta on tallella.

        Silmien testaamista ei edelleenkään suositeltu - luonto hoitaisi kyllä näön kuntoon.

        Tuli mieleen tämä:

        http://web.mit.edu/persci/people/adelson/checkershadow_illusion.html

      • silmälääkäri
        Reiskat silti kirjoitti:

        Minun lääkärini sanoi, ettei LASIK heikennä uv-suojaa kuten PRK. Juuri se oli yksi painava syy, miksi pistin tonnin lisää, sillä paljon oleilen vesillä ja hangilla. Toki aurinkolaseja kannattaa käytellä kirkkailla ilmoilla, niin meidän kuin leikkaamattomillakin silmillä katselevien, mutta hysteriaan ei liene aihetta.

        Muuten, yksi asia; maksammeko toivotusta lopputuloksesta vai itse operaatiosta? Tyytymättömiä näköönsä tuntuu olevan ja sellaisen, joka ei uusintaleikkauksellakaan saa silmälasejaan huitsinnevadaan, pitäisi mielestäni saada rahat takaisin. Vai nuollaanko nolona haavojamme itkien menetetyn omaisuuden perään?

        Maksat itse leikkauksesta (toki toiveena on saavuttaa hyvä lopputulos). Mutta vaikka tulos ei olisikaan toivottava, on maksu suoritettava. Jokaiseen leikkaukseen liittyy tiettyjä leikkaukselle tyypillisiä riskejä ja siksi onkin tärkeää, että niistä kerrotaan ennen leikkausta, jotta jokainen voi tehdä omakohtaisen päätöksen siitä, kannattaako riskejä ottaa.

        Lisäksi kannattaa muistaa, että leikkaukset eivät ole vain siksi kalliita, että kaikki raha menee lääkäreille - nämä laserit ovat erittäin kalliitta ja mitä uudempaa tekniikkaa (esim. Zyoptix jne), sitä kalliimpia laitteetkin ovat, hoitajat ja myös tutkimusvälineet jne. on maksettava.

      • pauli s
        pauli s kirjoitti:

        Silmien testaamista ei edelleenkään suositeltu - luonto hoitaisi kyllä näön kuntoon.

        Tuli mieleen tämä:

        http://web.mit.edu/persci/people/adelson/checkershadow_illusion.html

        Kävin tässä elokuvissa ja tein sitten kuvan, jossa käy ilmi miltä kankaalla suunnilleen näytti. Huomasin myös, että eräässä aiemmassa ketjussa laittamani kuva puunoksista oli ihan väärällä tekniikalla tehty, gaussian blur ei ole ollenkaan lens bluria vastaava, ja jälkimmäinen on se, joka tässä pitää olla (lyhyt selitys tälle: musta ei leviä, mutta kirkkaat kohdat leviävät).

        Tämmöiseltä olisi näyttänyt normaalilla silmällä:

        http://www.glowfoto.com/viewimage.php?img=21-170430L&y=2005&m=02&t=jpg&rand=8165

        Tämmöiseltä näytti neljäntenä päivänä leikkauksesta:

        http://www.glowfoto.com/viewimage.php?img=21-171016L&y=2005&m=02&t=jpg&rand=2855

      • visus
        Mari kirjoitti:

        Moi!

        Käytä hyvä mies aurinkolaseja, mulle siitä mainittiin kyllä. Eli ainaki eka ½ vuotta heti kun on vähänkin aurinkoista ja huom! keväthanget ovat kaikkein pahimmat. Jos silmään pääsee paljon uv-säteilyä, siitä saattaa tulla samentumaa.

        Ja vielä jatkoa hajataitto-juttuun: kannattaa silti tarkistuttaa asia. Ainakin tuo, että kun katsoo tietystä kulmasta tietyllä tavalla niin näkyy hyvin -juttu viittaa mun mielestä hajataittoon. En kyllä tiedä, voiko pelkkää hajataittoa korjata, mulle lääkäri sanoi että hajataitto poistetaan poistamalla miinus (?! meni silloin ohi mut eipä haittaa kun uusinta onnistui). Mullahan oli tosiaan myös miinusta 0.75. Ilmeisesti se, ettei alle -1 vikoja korjata, ei käytännössä aina pidä paikkaansa. Mullakin luki papereissa uusinnasta niin, että uusitaan, kun jäädään /-1 tai enemmän tavoitteesta. Silti sain ilmaisen uusinnan :)

        Mietin itse parhaillaan uusintaan menoa, pitää odottaa 3 kk leikkauksesta, nyt tulee kohta 2 kk. "Nollasilmään" jäi -0.5 ja hajataittoa saman verran. Luulin myös, ettei uusintaa tehdä kun regressiota alle -1, mutta 1 kk:n tarkastuksessa uusintaa tarjottiin. Arveluttaa mennä vain riskien takia, kun tää silmä ei ole oireilta muutenkaan säästynyt... (Parempi selostus pauli s:n päiväkirjan alla). Missä kävit leikkauksessa?

      • Mari
        visus kirjoitti:

        Mietin itse parhaillaan uusintaan menoa, pitää odottaa 3 kk leikkauksesta, nyt tulee kohta 2 kk. "Nollasilmään" jäi -0.5 ja hajataittoa saman verran. Luulin myös, ettei uusintaa tehdä kun regressiota alle -1, mutta 1 kk:n tarkastuksessa uusintaa tarjottiin. Arveluttaa mennä vain riskien takia, kun tää silmä ei ole oireilta muutenkaan säästynyt... (Parempi selostus pauli s:n päiväkirjan alla). Missä kävit leikkauksessa?

        Kävin Tampereen Medilaserissa. Mulle tosiaan tehtiin uusinta, vaikka miinusta oli alle se -1 (-0.75). Hajataittoa oli KAI 0.50. Mä luotin siihen, että uusintaa ei tehdä, jos riskit ovat suuremmat kuin mahdollinen hyöty.

        Kaikki meni hyvin. Uutta läppää ei tarvinnut tehdä, vanha vain "nostettiin ylös" (eli saumat ronkittiin auki, yök, ja sitten vain läppä sivuun). Ei tullut mitään komplikaatioita eikä silmä esim. kuivu uusinnasta huolimatta enempää kuin ennen.

      • Ihmettelevä
        Mari kirjoitti:

        Kävin Tampereen Medilaserissa. Mulle tosiaan tehtiin uusinta, vaikka miinusta oli alle se -1 (-0.75). Hajataittoa oli KAI 0.50. Mä luotin siihen, että uusintaa ei tehdä, jos riskit ovat suuremmat kuin mahdollinen hyöty.

        Kaikki meni hyvin. Uutta läppää ei tarvinnut tehdä, vanha vain "nostettiin ylös" (eli saumat ronkittiin auki, yök, ja sitten vain läppä sivuun). Ei tullut mitään komplikaatioita eikä silmä esim. kuivu uusinnasta huolimatta enempää kuin ennen.

        Mihin Pauli on kadonnut? Pauli ei ole enää 4:nnen päivän jälkeen kommentoinut leikkauksen jälkeisiä kokemuksiaan. Onko Pauli silmiin tulleiden komplikaatioiden vuoksi kykenemätön kirjoittamaan? Vai onko Pauli enää edes elossa?

      • pauli s
        Ihmettelevä kirjoitti:

        Mihin Pauli on kadonnut? Pauli ei ole enää 4:nnen päivän jälkeen kommentoinut leikkauksen jälkeisiä kokemuksiaan. Onko Pauli silmiin tulleiden komplikaatioiden vuoksi kykenemätön kirjoittamaan? Vai onko Pauli enää edes elossa?

        Yhtenä kappaleena vielä ollaan..

        Liikenteessä saattaa kyllä pikkuisen olla vaarallistakin, jos pupillit sattuu olemaan sopivasti. Autojen valot voivat hajota niin pahasti, että auton etäisyyden arvioiminen häiriintyy (ja muutenkin sokaistuu kun glare ja blurri peittää niin suuren alueen). Pitää olla siis varovainen liikenteessä.

        Näkö ei ole muuttunut ollenkaan viime päivinä. Ihan ensimmäiset pari päivää saattoi huomata, että (turvotuksen vähettyä?) vasen silmä tasoittui melkein oikean tasolle. Eli vasen parani niin, että sekä tekstin tunnistaminen että laaja leviäminen ovat nyt melkein samanlaisia kummallakin silmällä. Vasen tosin jäi hieman huonommaksi kummassakin.

        Kuuta kun katselin tänään, niin totesin, että sen ympärillä oleva blurri on melkein yhtä kirkas, kuin itse keskellä oleva kuu. Huomasin myös, että blurri ei ole suinkaan symmetrinen ympyrä, vaan sellainen epäsymmetrinen kananmuna tai parrakas joulupukki (alla suurin höttö). Kummallakin silmällä on hieman erilaiset blurrin muodot. Tässä ikkunasta kun katsoo ulkolamppuja (antaa ensin pupillin mukautua pimeämpään), niin niissä vallitsee enemmän glare, koska lamput ovat näkökentässä pienempiä kuin kuu. Glaren ulkoreunojen muoto on myös se kananmuna (valopisteen alapuolella selvästi pisimmälle venyvät säteet). Piirtelen näistä kuvia myöhemmin, jos tulee tarvetta (jos näkö jää tällaiseksi).

        Huomenna torstaina on viimeinen päivä, kun tarvitsee lääketippoja laittaa.

      • pauli s
        pauli s kirjoitti:

        Yhtenä kappaleena vielä ollaan..

        Liikenteessä saattaa kyllä pikkuisen olla vaarallistakin, jos pupillit sattuu olemaan sopivasti. Autojen valot voivat hajota niin pahasti, että auton etäisyyden arvioiminen häiriintyy (ja muutenkin sokaistuu kun glare ja blurri peittää niin suuren alueen). Pitää olla siis varovainen liikenteessä.

        Näkö ei ole muuttunut ollenkaan viime päivinä. Ihan ensimmäiset pari päivää saattoi huomata, että (turvotuksen vähettyä?) vasen silmä tasoittui melkein oikean tasolle. Eli vasen parani niin, että sekä tekstin tunnistaminen että laaja leviäminen ovat nyt melkein samanlaisia kummallakin silmällä. Vasen tosin jäi hieman huonommaksi kummassakin.

        Kuuta kun katselin tänään, niin totesin, että sen ympärillä oleva blurri on melkein yhtä kirkas, kuin itse keskellä oleva kuu. Huomasin myös, että blurri ei ole suinkaan symmetrinen ympyrä, vaan sellainen epäsymmetrinen kananmuna tai parrakas joulupukki (alla suurin höttö). Kummallakin silmällä on hieman erilaiset blurrin muodot. Tässä ikkunasta kun katsoo ulkolamppuja (antaa ensin pupillin mukautua pimeämpään), niin niissä vallitsee enemmän glare, koska lamput ovat näkökentässä pienempiä kuin kuu. Glaren ulkoreunojen muoto on myös se kananmuna (valopisteen alapuolella selvästi pisimmälle venyvät säteet). Piirtelen näistä kuvia myöhemmin, jos tulee tarvetta (jos näkö jää tällaiseksi).

        Huomenna torstaina on viimeinen päivä, kun tarvitsee lääketippoja laittaa.

        Lääketippojen käyttöajan loppuminen (tippoja jäi muuten 4/5 purkkiin..) ei mielestäni vaikuttanut näköön. Silmien kuivumisen osalta en ole huomannut eroa normaaliin parin kolmen ensimmäisen päivän jälkeen. Olen kyllä kosteustippoja (ja geeliä) aika usein laittanut (ehkä 5-10 kertaa päivässä). Juuri herättyään aamulla on hieman tokkuraiset silmät, mutta se on kai ihan normaalia. Oikeassa silmässä oleva mustelmakohta (harmiton verenpurkauma) alkaa hiljalleen häipyä.

        Kirkkaaseen aikaan ulkona näkö on mainio. Maisemat näyttävät tarkoilta ja hyviltä. Kyltitkin näkyy sen verran hyvin, että olen ihan tyytyväinen. Päivällä myös sisätiloissa on ihan siedettävä näkyvyys, jos valo tulee ikkunoista sisään.

        Illalla pimeässä kun kävelen katulamppujen alla käy näin: seuraavana edessä oleva lamppu saa ympärilleen jokseenkin tarkkapiirtoisen leviämän (joulupukin parta ja pienempi pehko muilta kohdin). Tämän lisäksi lampun ympärillä on "pohjalla" säännöllinen ja hiljalleen häivyttyvä ympyrä. Kun kävelen lähemmäs lamppua, niin tämä säännöllinen ympyrä (halo) muuttuu hyvin suureksi ja selväpiirteinen toinen leviämä ei enää näy.

        Huoneessa kun pidän kädessäni valkoista esinettä tummaa taustaa vasten, niin parinkymmenen sentin päässä silmästä se näyttää melko hyvältä ja melko häirittömältä. Suunnilleen niin, kuin olisin nähnyt sen ennen leikkausta ilman silmälaseja. Kun siirrän esinettä kauemmas, niin se saa ympärilleen selvän hunnun.

        Mikroaaltouunin kirkkaanvihreän digitaalinäytön numerot levähtävät aika hyvin varsinkin pimeässä. Sormikiikareilla katsottuna numerot ovat kuitenkin ihan tarkkoja ja vailla mitään leviämistä (myös pimeässä). Leikkaamattomillakin silmillä kuitenkin leviämistä muiden henkilöiden perusteella tapahtuu hiukan, joten pitää muistaa pysyä realistisena. Mutta tällaisessa tapauksessa pidän mahdottomana sitä vaihtoehtoa, että alitajunta voisi prosessoida hunnun näkymättömiin, sillä näyttöä katsoessa on aika mahdotonta sanoa, onko kyseessä optinen virhe vai onko siinä numeroiden ympärillä mattapintaista muovia, jolloin valo voisi heijastua juuri sillä tavalla.

        Lukeminen on astetta hankalampaa kuin ennen leikkausta, ja tämä on tuntuva muutos käytännössäkin, joskaan ei kuitenkaan ehkä katastrofaalinen tai täysin lamaannuttava. Tein kuvan, suunnilleen tämän verran lukeminen on hankaloitunut (vasen normaali, oikea levinnyt):

        http://www.glowfoto.com/viewimage.php?img=27-015557L&y=2005&m=02&t=gif&rand=1765

        Ilmiö on siis sitä pahempi, mitä suuremmat pupillit (vähemmän valoa). Kuten huomaa, niin tekstistä saa kyllä selvää, mutta jokseenkin vaikealukuista on. Lisäksi teksti näyttää vielä enemmän rauhattomalta, mitä ei voi oikein kuvaan lisätä.

        Palaan lopuksi vielä siihen joulupukkileviämiseen. Pohdiskelin tässä, että mikäköhän sen optisesti aiheuttaa. Kameralla kuvatessahan epätarkka valopiste näkyy kuvassa kameran aukon muotoisena kuviona (esim. monikulmio). Onkohan niin, että sarveiskalvoni keskikohta on ok, mutta reuna-alue (ehkä n. 40% optisesta pinta-alasta) on alikorjattu (tarkoituksella, jotta paksuutta jäisi riittävästi) ja epätasainen, jonka johdosta syntyy tuo joulupukkikuvio.

        Huom., joulupukki on tässä mukana kun se kuvaa melko hyvin ilmiötä; en siis näe pelottavia joulupukkeja jokaisen kulman takana vaanimassa..

    • oculus

      Kiitos kaunis kokemuksesi jakamisesta! Luin kirjoituksesi oikein erityisellä mielenkiinnolla, koska olen itse menossa kuukauden päästä Zyoptix-Lasik –esitutkimukseen, ja siitä seuraavana päivänä – jos kohtalo suo – leikkaukseen. Niin, ja onneksi olkoon onnistuneesta leikkauksesta, kaikkihan meni kuitenkin hyvin, vaikka lopputulos antaakin vielä odottaa…

      Harmillista ja myös outoa, että tärkeistä asioista keskustelu ohitettiin lähes täysin kiireen keskellä. Eihän näissä asioissa saisi olla kiire! Ja vaikka jonoa olisikin, henkilökunnan kannattaisi miettiä kiireaspektia jo aivan yritysimagon ja -luottamuksenkin kannalta. Kiitos neuvosta, otan kokemuksistasi vaarin, ja pidän huolen, että saan keskustella odotuksistani ja odotettavissa olevasta lopputuloksesta ennen leikkausta. En myöskään halua monovisionia enkä alikorjausta, mieluummin lukulasit sitten vanhempana.

      Oliko ensimmäistä tekstiä kirjoittaessasi leikkauksesta tosiaan kulunut vasta viisi tuntia? Ällistyttävän hyvinhän pystyit jo näkemään ja toimimaan siihen nähden! Tuo näöntarkkuuden tutkiskelu ja silmien vertailu keskenään taisi tosiaan olla hiukkasen liian aikaista siinä vaiheessa. :) Eipä silti, tulen varmasti itse olemaan aikanani ihan yhtä hätäinen… Muutama kysymys leikkauksen jälkeisistä tunneista/vuorokaudesta: Millainen oli näkö sairaalasta lähtiessäsi? Joku on sanonut, että näkö kirkastui heti, kun läppä laitettiin takaisin paikoilleen. Aika hurjaa. Punoittivatko silmät pahasti? Oliko silmää ympäröivien kudosten turvotusta?

      Luulen, että silmiä ”kiellettiin” vertailemasta yksinkertaisesti siitä syystä, että monet hätääntyvät suotta, jos silmät eivät parane samaa tahtia. Lisäksi, jos ajatellaan ihan silmälasikorjaustakin, on silmien yhteisnäkeminen tärkeämpää kuin ns. monokulaarinen näöntarkkuus. Tosin tässäkin lienee koulukuntaeroja. Käsittääkseni akkommodaatiota ei ole tarvetta ”treenata” leikkauksen jälkeen – mykiö ja sitä säätelevät lihaksethan jäävät koskematta, ja leikkauksessa puututaan vain sarveiskalvon optiikkaan. Silmälääkäri korjannee, jos puhun läpiä päähäni..?

      Hyvää paranemista sinulle, lutraa ahkerasti niiden tippojen kanssa, ja kirjoittelehan taas tilanteesi edistymisestä! Päiväkirjastasi on varmasti hyötyä monelle.

      • pauli s

        > Ja vaikka jonoa olisikin, henkilökunnan
        > kannattaisi miettiä kiireaspektia jo aivan
        > yritysimagon ja -luottamuksenkin kannalta.

        Siinä taisi olla neljä ihmistä leikattavana lomittain vuorotellen (tarkastuksia ja leikkausta vuorotellen). Ei siinä nyt mikään katastrofaalinen hulina ollut, mutta olisihan sitä mielellään voinut esimerkiksi sarveiskalvon säästämisestä keskustella, kun minulla kai oli ihan kohtalaisesti/hyvin sitä paksuutta: olisikohan voinut enemmän ottamalla päästä lähemmäksi täydellistä näköä. Toistaiseksi näen esim. telkkarissa valkoisen ympärillä laajan hunnun kun on tumma taustaväri. Mutta paraneminenhan on kesken vielä, voi muuttua vielä paljon.

        > Oliko ensimmäistä tekstiä kirjoittaessasi
        > leikkauksesta tosiaan kulunut vasta viisi
        > tuntia?

        Ihan läheltä tihrustamalla olisi koneella voinut kirjoittaa varmaan suoraan leikkauksen jälkeen, joskin silmien kosteuden määrän ym. takia se ei olisi helppoa ollut.

        > Tuo näöntarkkuuden tutkiskelu ja silmien
        > vertailu keskenään taisi tosiaan olla
        > hiukkasen liian aikaista siinä vaiheessa. :)

        Jos pitäisi nyt arvata paraneeko vasen yhtä hyväksi kuin oikea, niin arvaisin että ei (ilman uusintaleikkausta), mutta toivottavasti veikkaisin väärin! Huomenna voi olla taas parempi.

        > Millainen oli näkö sairaalasta lähtiessäsi?

        Näkö oli leikkauksen jälkeen epämääräinen, iltaa kohti pikkasen parani vähitellen. Olisi sitä varmaan päässyt hengissä kotiin itse autoa ajaen, mutta turvallista se ei olisi missään nimessä ollut.

        > Joku on sanonut, että näkö kirkastui heti,
        > kun läppä laitettiin takaisin paikoilleen.

        Se oli hienon näköistä kun näkö muuttui: huono näkö, sitten ilman läppää; erilainen näkö, sitten läppä takaisin; tarkempi näkö (mutta paljon tippoja ja muuta tiellä).

        > Punoittivatko silmät pahasti? Oliko silmää
        > ympäröivien kudosten turvotusta?

        Se on varmaan ihan yksilökohtaista. Kuten joskus kun menee saippuaa silmään, niin tulee ihan punaiseksi, joskus ei. Yhessä vaiheessa oli aika punaiset silmät, meni aika nopeasti ohi. Joku pieni vaaraton verenpurkauma (punainen kohta) tuli toiseen silmään. Ei ollut turvotusta mielestäni, tänään aamulla sellainen uninen pieni turvotus.

      • Myös leikattu

        Heips!

        Minulla taisi todella käydä tuuri lääkärin kanssa (tai sitten: Jouduin odottamaan lupaa lääkäri-sukulaisilta 10 vuotta: kysyivät kaikki kollegat läpi ja päästivät sille, kenellä heidän mielestään oli silloin pisin kokemus ja paras onnistumisprosentti).
        Se lääkäri piti oikeasti kunnon puhuttelun jo ensimmäisellä tarkastuskäynnillä kun tarkistettiin silmiä ja mittailtiin niillä eriskummallisilla laitteilla silmien pupilleja ja kalvojen paksuuden riittämistä (?).

        Niin, siis näkö juuri leikkauksen jälkeen:
        Minulla oli hassu olo: ensin näkyi, kuin kaikki olisi vesikalvon alla. Siis ikäänkuin kaiken päällä olisi nestemäinen kalvo. Siitä se sitten kirkastui ihan muutamassa tunnissa. Ehkä huomasin eron siksi niin hyvin, kun en vuosiin ollut enää nähnyt kunnolla terävästi (käytin piilareita, mutta niillä ei korjattu taittovirhettä: maailma sai terävät piirteet yhtäkkiä!).

        Toinen silmä oli yhtä helppo (viikon kuluttua vasta) kuin paulilla: samana iltana vilkaisin sähköpostit ja istuin hetken koneella. Muistin kuitenkin räpytellä silmiä ja kostuttaa niitä ylimääräisesti koska näytöllä istuminen kuivattaa silmiä.

    • pauli s

      Tuli muuten mieleen mikä mielestäni kuvaisi aika hyvin itse leikkausoperaation kokemista: Se on kuin jokin hieman hurjempi vekotin huvipuistossa - ei ihan täysin pysy perässä sen suhteen mitä tapahtuu, mutta jännää ja tavallaan kivaa. :)

      • pauli s

        Analyysilaitteet on ilmeisesti suunniteltu siten, että kalibrointi voi hyvin olla täydellinen ja onkin usein silloin, kun potilaan näkemä valopiste ei ole ihan keskellä. Eli tutkiva henkilö sanoi, että tulos saatiin hyvin, vaikka minun näkökulmastani valopiste ei ollut keskellä. Ja leikkauksessa tosiaan pitää keskittyä vihreään pisteeseen (olettaen että se on aina vihreä eri paikoissa), se punainen laserkimppu on missä on, siitä ei pidä välittää (aluksi luulin, että sen pitäisi olla keskellä).

    • oculus

      Ihan mielenkiinnosta, millä perusteella teit valintasi leikkaavan klinikan suhteen? Itse olen menossa Tampereella Medilaseriin, mutta valinta oli melkoista arpomista. Lopulta päädyin siihen, josta vastattiin yhteydenottooni (sähköpostitse) nopeammin ja henkilökohtaisemmin.

      Ja vielä, mikä oli visuksesi laseilla ennen leikkausta, ja hyväksyisitkö alemmakin visuksen nyt leikkauken jälkeen? Millä näöntarkkuudella lääkäri lupasi uusintaleikkauksen?

      • pauli s

        Noniin. Juuri se kerta kun EN ottanut varmuuskopiota kopiomalla ennen kuin lähetin viestin. Nimittäin saman otsikon takia pitkä viestini hävisi taivaan tuuliin... :( Kirjoitetaan uudestaan.

        *****

        Kysy ihmeessä hyviä kysymyksiä, vastaan mielelläni.

        Valintani perustui oikeastaan kahteen asiaan: 1) kokenut lääkäri ja 2) laitteisto, jossa vaikutti olevan edistyneitä mahdollisuuksia (suuri optinen alue, Prolate).

        Itseasiassa visuksestani ei tiedä. Mutta näin mielestäni yhtä hyvin kuin hyväsilmäiset ystäväni, eli esimerkiksi bussin numeron yhtä kaukaa kuin hekin. Jos ei oteta huomioon silmälasien ongelmia ja sitä, että linssit ovat joskus likaiset, huuruiset jne., niin näköni silmälaseilla oli mielestäni oleellisilta osin täydellinen niin kauas kuin _aivan_ lähelle lukuunottamatta kahta asiaa: 1) näkökenttä oli pieni ja 2) lampuissa pieni leviäminen ja glare (tähtisakaroita).

        Olin periaatteessa ajatellut, että silmälasit olisivat yhtä hyvä kompromissi kuin laserleikatut silmät, jotka näkisivät muuten täydellisesti, mutta hämärässä jonkin verran valot leviäisivät (mutta ei missään tapauksessa selvästi häiritsevästi).

        Se ei missään nimessä ole ainoa tärkeä asia, kuinka hyvin taululta näkee kirjaimet, vaikka se ehkä onkin yksittäinen tärkein asia.

        Uusintaleikkauksista olin jutellut etukäteen puhelimitse hieman. Pietilän kanssa emme puhuneet asiasta, mutta toisen lääkärin, Mäkisen mukaan hoitotakuuseen menevät leikkaukset tapauskohtaisesti. Paperilla kuitenkin silloin, kun tavoitearvosta jäädään -1.0 (joka on kyllä valtavan paljon). Uskoisin, ja varsinkin toivon, että itse saan tarvittaessa uusintaleikkauksen hoitotakuuna.

      • oculus
        pauli s kirjoitti:

        Noniin. Juuri se kerta kun EN ottanut varmuuskopiota kopiomalla ennen kuin lähetin viestin. Nimittäin saman otsikon takia pitkä viestini hävisi taivaan tuuliin... :( Kirjoitetaan uudestaan.

        *****

        Kysy ihmeessä hyviä kysymyksiä, vastaan mielelläni.

        Valintani perustui oikeastaan kahteen asiaan: 1) kokenut lääkäri ja 2) laitteisto, jossa vaikutti olevan edistyneitä mahdollisuuksia (suuri optinen alue, Prolate).

        Itseasiassa visuksestani ei tiedä. Mutta näin mielestäni yhtä hyvin kuin hyväsilmäiset ystäväni, eli esimerkiksi bussin numeron yhtä kaukaa kuin hekin. Jos ei oteta huomioon silmälasien ongelmia ja sitä, että linssit ovat joskus likaiset, huuruiset jne., niin näköni silmälaseilla oli mielestäni oleellisilta osin täydellinen niin kauas kuin _aivan_ lähelle lukuunottamatta kahta asiaa: 1) näkökenttä oli pieni ja 2) lampuissa pieni leviäminen ja glare (tähtisakaroita).

        Olin periaatteessa ajatellut, että silmälasit olisivat yhtä hyvä kompromissi kuin laserleikatut silmät, jotka näkisivät muuten täydellisesti, mutta hämärässä jonkin verran valot leviäisivät (mutta ei missään tapauksessa selvästi häiritsevästi).

        Se ei missään nimessä ole ainoa tärkeä asia, kuinka hyvin taululta näkee kirjaimet, vaikka se ehkä onkin yksittäinen tärkein asia.

        Uusintaleikkauksista olin jutellut etukäteen puhelimitse hieman. Pietilän kanssa emme puhuneet asiasta, mutta toisen lääkärin, Mäkisen mukaan hoitotakuuseen menevät leikkaukset tapauskohtaisesti. Paperilla kuitenkin silloin, kun tavoitearvosta jäädään -1.0 (joka on kyllä valtavan paljon). Uskoisin, ja varsinkin toivon, että itse saan tarvittaessa uusintaleikkauksen hoitotakuuna.

        Se on aina mukavaa, kun tietokoneen sensuuri iskee ja se päättää yks kaks hävittää kirjalliset tuotoksesi. Nimimerkillä ”lähes valmis englanninkielinen essee, ja sitten: tietokone on suorittanut laittoman toiminnon ja se suljetaan”... ;)

        Huh, tuo /-1.0D on kyllä aika suuri hajonta. Jos miinusvoimakkuutta menisi leikkauksen jälkeen vaikka 0.75:kin, niin ainakin autolla ajaessa tarvitsisi lasit – ehkä muulloinkin, jos näkemisen laatu huononisi muiltakin osin. No, mahdollisuus lasien tarpeeseen leikkauksen jälkeen on toki otettava huomioon. Kuulunee sarjaan ”realistiset odotukset”...

        Visuksista kyselin, koska potilastyytyväisyyden kannalta on luonnollisesti ratkaisevaa, nouseeko visus esim. 1.0:sta 1.5:een vai laskeeko saman verran. Näöntarkkuuden lisäksi pelkona on tietysti myös kaikenlainen näkemisen ”outous”, mistä tälläkin palstalla on raportoitu. Tällainen subjektiivinen kokemushan ei ole mitattavissa, eikä (koettu) huono näkemisen laatu välttämättä huononna mitattavia arvoja. Pitäisikö vain tuudittautua siihen, että kyllä näköjärjestelmä tottuu ja oppii blokkaamaan osan häiriötekijöistä pois?

        Keskustelin jo tuolla aiemmin silmälääkäri-nimimerkin kanssa aaltorintamamenetelmästä vs. ”tavallinen” lasik. Sinullehan tehtiin aaltorintamakorjattu laserointi, vaikkei hajataittoa korjattukaan? Oliko teillä lääkärin kanssa puhetta, onko siitä muita etuja tavalliseen nähden kuin tuo ns. ”supernäkö” (eli mahdollisesti entistä parempi näöntarkkuus kun sarveiskalvon Zerniken kaavan mukaiset pistemäiset poikkeamat korjataan?) Haluaisin olla vakuuttunut aaltorintamamenetelmän paremmuudesta ennen kuin teen lopullisen päätökseni leikkaustavasta.

      • pauli s
        oculus kirjoitti:

        Se on aina mukavaa, kun tietokoneen sensuuri iskee ja se päättää yks kaks hävittää kirjalliset tuotoksesi. Nimimerkillä ”lähes valmis englanninkielinen essee, ja sitten: tietokone on suorittanut laittoman toiminnon ja se suljetaan”... ;)

        Huh, tuo /-1.0D on kyllä aika suuri hajonta. Jos miinusvoimakkuutta menisi leikkauksen jälkeen vaikka 0.75:kin, niin ainakin autolla ajaessa tarvitsisi lasit – ehkä muulloinkin, jos näkemisen laatu huononisi muiltakin osin. No, mahdollisuus lasien tarpeeseen leikkauksen jälkeen on toki otettava huomioon. Kuulunee sarjaan ”realistiset odotukset”...

        Visuksista kyselin, koska potilastyytyväisyyden kannalta on luonnollisesti ratkaisevaa, nouseeko visus esim. 1.0:sta 1.5:een vai laskeeko saman verran. Näöntarkkuuden lisäksi pelkona on tietysti myös kaikenlainen näkemisen ”outous”, mistä tälläkin palstalla on raportoitu. Tällainen subjektiivinen kokemushan ei ole mitattavissa, eikä (koettu) huono näkemisen laatu välttämättä huononna mitattavia arvoja. Pitäisikö vain tuudittautua siihen, että kyllä näköjärjestelmä tottuu ja oppii blokkaamaan osan häiriötekijöistä pois?

        Keskustelin jo tuolla aiemmin silmälääkäri-nimimerkin kanssa aaltorintamamenetelmästä vs. ”tavallinen” lasik. Sinullehan tehtiin aaltorintamakorjattu laserointi, vaikkei hajataittoa korjattukaan? Oliko teillä lääkärin kanssa puhetta, onko siitä muita etuja tavalliseen nähden kuin tuo ns. ”supernäkö” (eli mahdollisesti entistä parempi näöntarkkuus kun sarveiskalvon Zerniken kaavan mukaiset pistemäiset poikkeamat korjataan?) Haluaisin olla vakuuttunut aaltorintamamenetelmän paremmuudesta ennen kuin teen lopullisen päätökseni leikkaustavasta.

        > Pitäisikö vain tuudittautua siihen, että
        > kyllä näköjärjestelmä tottuu ja oppii
        > blokkaamaan osan häiriötekijöistä pois?

        Kysy tätä myöhemmin, ellen muista palata aiheeseen itse. Omaan jo näkemyksen asiasta, mutta parasta vastata tähän hieman myöhemmin.

        > Oliko teillä lääkärin kanssa puhetta, onko
        > siitä muita etuja tavalliseen nähden kuin tuo
        > ns. ”supernäkö” (eli mahdollisesti entistä
        > parempi näöntarkkuus kun sarveiskalvon
        > Zerniken kaavan mukaiset pistemäiset
        > poikkeamat korjataan?)

        Zyoptixissahan on myös siis aaltorintamatutkimus, ja käytännössä vastaava kuin WASCAssa. Luulen, että vaikka kokeneet kirurgit varmasti osaisivat vastata paremmin kysymykseesi kuin minä, niin leikkaukseen liittyy kuitenkin sen verran tuntemattomia ja suoran kontrollin ulkopuolella olevia asioita, että mitään yksiselitteistä ei oikein voi välttämättä sanoa. Yksilökohtaiset fysiologiset erot varmaan merkitsevät paljon enemmän kuin aaltorintaman käyttäminen tai käyttämättäjättäminen. (Itselläni oli kai keskimääräistä suuremmat pupillit, olisi pitänyt keskustella tästä ennen leikkausta!)

        Oma näkönihän on nyt aika kaukana supernäöstä. :) Yksinkertaistettuna näen nyt 50% hyvin ja 50% kuten aiemmin ilman silmälaseja eli 100% kaaos. :)

        Mutta palatakseni kysymykseesi, en usko että aaltorintamasta on juuri muuta varmaa hyötyä kuin silloin, jos sarveiskalvossa tosiaan on poikkeamia, johon aaltorintaman korjaus erityisen hyvin sopii. Siitä en ole varma voisiko perus-Excimer olla jossain/missään mielessä parempi kuin nämä uudemmat.

      • oculus
        pauli s kirjoitti:

        > Pitäisikö vain tuudittautua siihen, että
        > kyllä näköjärjestelmä tottuu ja oppii
        > blokkaamaan osan häiriötekijöistä pois?

        Kysy tätä myöhemmin, ellen muista palata aiheeseen itse. Omaan jo näkemyksen asiasta, mutta parasta vastata tähän hieman myöhemmin.

        > Oliko teillä lääkärin kanssa puhetta, onko
        > siitä muita etuja tavalliseen nähden kuin tuo
        > ns. ”supernäkö” (eli mahdollisesti entistä
        > parempi näöntarkkuus kun sarveiskalvon
        > Zerniken kaavan mukaiset pistemäiset
        > poikkeamat korjataan?)

        Zyoptixissahan on myös siis aaltorintamatutkimus, ja käytännössä vastaava kuin WASCAssa. Luulen, että vaikka kokeneet kirurgit varmasti osaisivat vastata paremmin kysymykseesi kuin minä, niin leikkaukseen liittyy kuitenkin sen verran tuntemattomia ja suoran kontrollin ulkopuolella olevia asioita, että mitään yksiselitteistä ei oikein voi välttämättä sanoa. Yksilökohtaiset fysiologiset erot varmaan merkitsevät paljon enemmän kuin aaltorintaman käyttäminen tai käyttämättäjättäminen. (Itselläni oli kai keskimääräistä suuremmat pupillit, olisi pitänyt keskustella tästä ennen leikkausta!)

        Oma näkönihän on nyt aika kaukana supernäöstä. :) Yksinkertaistettuna näen nyt 50% hyvin ja 50% kuten aiemmin ilman silmälaseja eli 100% kaaos. :)

        Mutta palatakseni kysymykseesi, en usko että aaltorintamasta on juuri muuta varmaa hyötyä kuin silloin, jos sarveiskalvossa tosiaan on poikkeamia, johon aaltorintaman korjaus erityisen hyvin sopii. Siitä en ole varma voisiko perus-Excimer olla jossain/missään mielessä parempi kuin nämä uudemmat.

        Kiitos vastauksistasi! Taidanpa sitten vain pistää leikkaavan lääkärin koville esitutkimuksessa, toivottavasti en saa hankalan potilaan leimaa otsaani...

        Jätän sinut nyt rauhassa parantelemaan näköäsi - ainakin siihen saakka, kun keksin lisäkysymyksiä! ;) Toivottavasti huomenna on taas parempi päivä...

      • silmälääkäri
        pauli s kirjoitti:

        > Pitäisikö vain tuudittautua siihen, että
        > kyllä näköjärjestelmä tottuu ja oppii
        > blokkaamaan osan häiriötekijöistä pois?

        Kysy tätä myöhemmin, ellen muista palata aiheeseen itse. Omaan jo näkemyksen asiasta, mutta parasta vastata tähän hieman myöhemmin.

        > Oliko teillä lääkärin kanssa puhetta, onko
        > siitä muita etuja tavalliseen nähden kuin tuo
        > ns. ”supernäkö” (eli mahdollisesti entistä
        > parempi näöntarkkuus kun sarveiskalvon
        > Zerniken kaavan mukaiset pistemäiset
        > poikkeamat korjataan?)

        Zyoptixissahan on myös siis aaltorintamatutkimus, ja käytännössä vastaava kuin WASCAssa. Luulen, että vaikka kokeneet kirurgit varmasti osaisivat vastata paremmin kysymykseesi kuin minä, niin leikkaukseen liittyy kuitenkin sen verran tuntemattomia ja suoran kontrollin ulkopuolella olevia asioita, että mitään yksiselitteistä ei oikein voi välttämättä sanoa. Yksilökohtaiset fysiologiset erot varmaan merkitsevät paljon enemmän kuin aaltorintaman käyttäminen tai käyttämättäjättäminen. (Itselläni oli kai keskimääräistä suuremmat pupillit, olisi pitänyt keskustella tästä ennen leikkausta!)

        Oma näkönihän on nyt aika kaukana supernäöstä. :) Yksinkertaistettuna näen nyt 50% hyvin ja 50% kuten aiemmin ilman silmälaseja eli 100% kaaos. :)

        Mutta palatakseni kysymykseesi, en usko että aaltorintamasta on juuri muuta varmaa hyötyä kuin silloin, jos sarveiskalvossa tosiaan on poikkeamia, johon aaltorintaman korjaus erityisen hyvin sopii. Siitä en ole varma voisiko perus-Excimer olla jossain/missään mielessä parempi kuin nämä uudemmat.

        Onpa mukavaa lukea noin seikkaperäistä päiväkirjaa! Minua kiinnostaisi etenkin se, jos parin kuukauden päästäkin jaksat vielä kirjoittaa, miltä tuntuu ja jos "näköhäiriötä" jää, kuinka häiritsevänä sitä pidät. Näin seikkaperäinen selostus on mielestäni paljon parempi kuin "ehdottomasti kannatti" tai "älä ikinä mene"-tyyliset kommentit. Näistä muutkin leikkauksesta kiinnostuneet saavat paremman kuvan vaikka yksittäisen potilaan kuvauksesta ei toki ikinä voi kokonaiskuvaa yleisestä onnistumisesta saada.

        Hajataiton korjauksesta sen verran, että 0,25 dioptrin hajataitto on sen verran pientä, että sen verran voi lasikorjaustakin muuttaa ja usein tuota eroa ei edes tahdo erottaa. Lisäksi silmäluomien asento, katsesuunta jne. voivat tähän hajataittoon hieman vaikuttaa ("painamalla" sarveiskalvoa eri tavalla).

      • pauli s
        silmälääkäri kirjoitti:

        Onpa mukavaa lukea noin seikkaperäistä päiväkirjaa! Minua kiinnostaisi etenkin se, jos parin kuukauden päästäkin jaksat vielä kirjoittaa, miltä tuntuu ja jos "näköhäiriötä" jää, kuinka häiritsevänä sitä pidät. Näin seikkaperäinen selostus on mielestäni paljon parempi kuin "ehdottomasti kannatti" tai "älä ikinä mene"-tyyliset kommentit. Näistä muutkin leikkauksesta kiinnostuneet saavat paremman kuvan vaikka yksittäisen potilaan kuvauksesta ei toki ikinä voi kokonaiskuvaa yleisestä onnistumisesta saada.

        Hajataiton korjauksesta sen verran, että 0,25 dioptrin hajataitto on sen verran pientä, että sen verran voi lasikorjaustakin muuttaa ja usein tuota eroa ei edes tahdo erottaa. Lisäksi silmäluomien asento, katsesuunta jne. voivat tähän hajataittoon hieman vaikuttaa ("painamalla" sarveiskalvoa eri tavalla).

        Hei, kiva kun olet täällä. Varmasti kirjoitan ajan kuluessa uudestaan, vähintään yhtä seikkaperäisesti kuin tähän mennessä.

    • huonot vibat

      Niin, tuntuu kovin valveutuneelta tämä keskustelu täällä. Minä vain menin leikkaukseen perustiedoilla. En varmaankaan osannut kysellä kaikkea oleellista saati vaatia jotain, luotin vain lääkäriin, niinkuin kansalaiset yleensäkin sokeasti. Sokeaa minusta ei tullut, mutta en kyllä tyytyväinenkään ole. Ensinnäkin; minun käskettiin katsoa nimenomaan punaiseen pisteeseen eikä siihen vihreään (excimer-laser). Ja kyllä tuntuisi, että pää pitäisi jotenkin ankkuroida paikoilleen tuollaisen operaation ajaksi, mulla ainakin alkoi nuppi jonkin verran tutista toisen silmän kohdalla, molemmat laseroitiin kerralla.

      No, silmät oli verenpurkaumilla, näkö surkea ja luomet turvoksissa ja kauheet pussit silmien alla. Viikon kuluttua jälkitarkastuksessa lääkäri ei edes ilmoittanut, mikä näöntarkkuuteni on, sanoi vain, että pärjääthän sinä ja 3 kk vielä näkö vaihtelee, näyttää olevan vähän plussalla...Todellakin se vaihtelee, mutta jatkuvasti huomaan keskittyväni näkemiseen, ei tullut oikein mitään elokuvissakäynnistäkään, kun tämä on nyt tätä. Sädekehiä on ja sumuista keliä täälläpäin. Joka aamu herätessä saan pöpperöissäni paniikkikohtauksen, että nyt on läpät kuivettuneet luomiin kiinni. Joskus nuorena kännipäissään nukuin piilarit silmissä ja nyt on joka aamu samanlainen olo. Punoitusta on vielä kovasti ulkoilun, liikunnan, saunan ja vähän kaiken muunkin jälkeen.Ja ennen sitä, ja sen aikana... Kostutustipat käytössä, mutta entisestään ne vain tuntuvat sumentavan näköä.

      Elelen toivossa, kulutan aikaa, katkerana luen kertomuksia, joissa näkö ollut upea jo seuraavana päivänä...

      • pauli s

        Siis oliko sinulla siellä kuitenkin todella vihreä vilkkuva valo? Aika kummalliselta kuulostaa. Tietääkseni LASIKissa laser on aina "Excimer" valmistajasta riippumatta(?), mutta missä paikassa kävit?

        Kiinnittäisin tässä huomiota tuohon näkemiseen keskittymiseen (käytännössä vaivalloiseen akkomodaatioon/tarkennukseen?). Tästä aiheesta kaipaisin nyt lisätietoa. Onko yleensä helppoa, vaikeaa vai mahdotonta akkomodoida silmiä erikseen stereona katsottaessa (automaattisesti tai manuaalisesti)?

        Mutta ajatellaan mahdollisimman positiivisesti ja tehdään parhaamme.

      • silmälääkäri
        pauli s kirjoitti:

        Siis oliko sinulla siellä kuitenkin todella vihreä vilkkuva valo? Aika kummalliselta kuulostaa. Tietääkseni LASIKissa laser on aina "Excimer" valmistajasta riippumatta(?), mutta missä paikassa kävit?

        Kiinnittäisin tässä huomiota tuohon näkemiseen keskittymiseen (käytännössä vaivalloiseen akkomodaatioon/tarkennukseen?). Tästä aiheesta kaipaisin nyt lisätietoa. Onko yleensä helppoa, vaikeaa vai mahdotonta akkomodoida silmiä erikseen stereona katsottaessa (automaattisesti tai manuaalisesti)?

        Mutta ajatellaan mahdollisimman positiivisesti ja tehdään parhaamme.

        Akkomodaatio on yleensä yhtä vahva kummassakin silmässä, jonkin verran esim. taittovirhe-eroa kuitenkin voi akkomodaatiollakin kompensoida. Esim. pienillä lapsilla on vaara, että toinen silmä kehittyy heikkonäköiseksi (amblyopia), jos silmien välinen taittovirhe-ero on suurempi (eli esim. toinen silmä 2 ja toinen 3,5 --> vaara siitä, että ei opi näkemään 3,5 -silmällä, ellei saa ajoissa lasikorjausta ja/tai peittohoitoa mikäli amblyopia on jo kehittymässä).

      • Saare

        Minulla näkö ei todellakaan parantunut heti Zyoptix-LASIK -leikkakuksen jälkeen. Aloin näkemään mielestäni hyvin vasta 10 päivää leikkauksen jälkeen. Vieläkin näkö toisessa silmässä tuntuu heittelevän hieman, kuitenkin parempaan suuntaan menossa.

        Niin ja läpät ovat yllättävän tiukasti kiinni silmässä. Heräsin tässä yhtenä aamuna siihen, että hieroin silmääni autuaasti...Pienen paniikin vallassa juoksin tarkastamaan läpän kuntoa, eikä onneksi mitään ollut tapahtunut *huh*. vaikka silmät ovat aamuisin kuivat (tuttu tunne) niin tippoja vaan reilusti. Kokeile erimerkkisiä tippoja. Olen huomannut suuria eroja eri kostutustippamerkkien välillä.

      • pauli s
        Saare kirjoitti:

        Minulla näkö ei todellakaan parantunut heti Zyoptix-LASIK -leikkakuksen jälkeen. Aloin näkemään mielestäni hyvin vasta 10 päivää leikkauksen jälkeen. Vieläkin näkö toisessa silmässä tuntuu heittelevän hieman, kuitenkin parempaan suuntaan menossa.

        Niin ja läpät ovat yllättävän tiukasti kiinni silmässä. Heräsin tässä yhtenä aamuna siihen, että hieroin silmääni autuaasti...Pienen paniikin vallassa juoksin tarkastamaan läpän kuntoa, eikä onneksi mitään ollut tapahtunut *huh*. vaikka silmät ovat aamuisin kuivat (tuttu tunne) niin tippoja vaan reilusti. Kokeile erimerkkisiä tippoja. Olen huomannut suuria eroja eri kostutustippamerkkien välillä.

        Hei Saare ja muut toipuvat/toipuneet: Minkälaisia parannuksia huomasitte näössä vähitellen tapahtuvan? Lähinnä on kai kaksi helposti erotettavaa asiaa: tarkentuminen (miten hyvin saa teksteistä selvää?) ja leviäminen (miten paljon näkee vanhaa korjaamatonta kuvaa hyvän seassa?). Eli korjaantuivatko nämä kummatkin asiat samanaikaisesti vai parantuuko levinnyt kuva hitaammin? Jos levinnyt kuva jäi lopulliseksi vaivaksi, niin korjautuiko se kuitenkin leikkauksenjälkeisistä päivistä ja kuinka paljon (vaikka telkkarin tekstit ja katulamput hämärässä referensseinä)?

      • Kahden vuoden jälkeen
        pauli s kirjoitti:

        Hei Saare ja muut toipuvat/toipuneet: Minkälaisia parannuksia huomasitte näössä vähitellen tapahtuvan? Lähinnä on kai kaksi helposti erotettavaa asiaa: tarkentuminen (miten hyvin saa teksteistä selvää?) ja leviäminen (miten paljon näkee vanhaa korjaamatonta kuvaa hyvän seassa?). Eli korjaantuivatko nämä kummatkin asiat samanaikaisesti vai parantuuko levinnyt kuva hitaammin? Jos levinnyt kuva jäi lopulliseksi vaivaksi, niin korjautuiko se kuitenkin leikkauksenjälkeisistä päivistä ja kuinka paljon (vaikka telkkarin tekstit ja katulamput hämärässä referensseinä)?

        Muistan itse olleeni leffassa kuukausi leikkauksen jälkeen. Ainoat vapaat paikat olivat takarivissä, ja meinasin jo vanhasta tottumuksesta tokaista, että jäipä näkemättä. Kunnes päätettiin kokeilla, josko näkisin.
        Ja minähän näin! Siis jopa tekstit. Siinä vaiheessa oli muuten vielä siinä alkutestikuvassa voimakas varjostuskehä, joka sekin on sittemmin kadonnut.

        Nyt olenkin sitten nauttinut takarvisissä istumisesta useamman kerran niin töissä, kokouksissa kuin leffassakin. Olen sen verran pitkä, että mieluummin istun olematta muiden tiellä.

        Minun näköni parani nopeasti. Paljon vähemmän minkäänlaisia ongelmia kuin pauli s:llä. Toisaalta olin käynyt lukeassa netistä kaiken mahdollisen ja mahdottoman, joten tiesin ettei kannata odottaa ihmeitä ja olin varautunut kaikkeen mahdolliseen pahaankin.

      • Saare
        pauli s kirjoitti:

        Hei Saare ja muut toipuvat/toipuneet: Minkälaisia parannuksia huomasitte näössä vähitellen tapahtuvan? Lähinnä on kai kaksi helposti erotettavaa asiaa: tarkentuminen (miten hyvin saa teksteistä selvää?) ja leviäminen (miten paljon näkee vanhaa korjaamatonta kuvaa hyvän seassa?). Eli korjaantuivatko nämä kummatkin asiat samanaikaisesti vai parantuuko levinnyt kuva hitaammin? Jos levinnyt kuva jäi lopulliseksi vaivaksi, niin korjautuiko se kuitenkin leikkauksenjälkeisistä päivistä ja kuinka paljon (vaikka telkkarin tekstit ja katulamput hämärässä referensseinä)?

        Vasemman silmän epiteelikerros hieman repesi leikkauksen yhteydessä toisesta silmästä ja sen paraneminen kesti pidempään, noin 4 päivää, joten voin tehdä "normaaleja" paranemisvertailuja vain toisen (oikean) silmäni osalta. Oikea on taas se hieman huonompi silmä, joten tämän vuoksi näkö oli alussa varmasti keskimääräistä lasik-potilasta huonompi...

        Noin kymmenen päivää leikkauksen jälkeen näön tarkkuus oli sellainen, kuin halusinkin sen olevan, eli hyvä. Tätä ennen esimerkiksi musta teksti valkoisella pohjalla hajosi ja tarkennus oli hieman vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan haitannut esim. autolla ajoa, sillä pidemmän matkan päähän tuntui näkevän selvemmin.

        Suurilla kontrastirajoilla näkyy hajontaa vielä. Mustalla pohjalla oleva valkoinen teksti saa läpinäkyvän ohuen blurrin ympärilleen. Tämä ominaisuus on selvästi vähentynyt (blur on kutistunut) hiljalleen. Arkielämässä tätä ei huomaa, eikä asia häiritse. Pimeällä autojen ajovalot saavat saman sädekehän, mutta muistan omanneeni saman ominaisuuden myöskin lasien ja piilojen kanssa...

        Odotan kuitenkin oikean silmän vakiintumista vielä...epäilen kyllä, mutta silmien yhteisnäkö on vallan mainio ja näkö suhteellisesti parempi, kuin lasien aiheuttamien rajojen (ja likaisuuden) kanssa :)

      • pauli s
        Saare kirjoitti:

        Vasemman silmän epiteelikerros hieman repesi leikkauksen yhteydessä toisesta silmästä ja sen paraneminen kesti pidempään, noin 4 päivää, joten voin tehdä "normaaleja" paranemisvertailuja vain toisen (oikean) silmäni osalta. Oikea on taas se hieman huonompi silmä, joten tämän vuoksi näkö oli alussa varmasti keskimääräistä lasik-potilasta huonompi...

        Noin kymmenen päivää leikkauksen jälkeen näön tarkkuus oli sellainen, kuin halusinkin sen olevan, eli hyvä. Tätä ennen esimerkiksi musta teksti valkoisella pohjalla hajosi ja tarkennus oli hieman vaikeaa. Tämä ei kuitenkaan haitannut esim. autolla ajoa, sillä pidemmän matkan päähän tuntui näkevän selvemmin.

        Suurilla kontrastirajoilla näkyy hajontaa vielä. Mustalla pohjalla oleva valkoinen teksti saa läpinäkyvän ohuen blurrin ympärilleen. Tämä ominaisuus on selvästi vähentynyt (blur on kutistunut) hiljalleen. Arkielämässä tätä ei huomaa, eikä asia häiritse. Pimeällä autojen ajovalot saavat saman sädekehän, mutta muistan omanneeni saman ominaisuuden myöskin lasien ja piilojen kanssa...

        Odotan kuitenkin oikean silmän vakiintumista vielä...epäilen kyllä, mutta silmien yhteisnäkö on vallan mainio ja näkö suhteellisesti parempi, kuin lasien aiheuttamien rajojen (ja likaisuuden) kanssa :)

        Kiitti, jäi kiinnostamaan, että mikä oli alkutilanteesi? Itselläni siis -4.75, -4.75 ja keinovalossa huoneen näkeminen on nyt suhteellisen epätodellinen kokemus, blurria on sen verran. Oliko sinulla alussa huonetta katsoessa selvää blurria, vai oliko se läsnä lähinnä valkoisen tekstin kanssa mustalla pohjalla?

      • Osmo

        Kävin juuri viime viikolla 1 kk:n jälkitarkastuksessa. Silmät olivat kunnossa ja toipuminen on edennyt kivasti. Näkötestissä näin yhden rivin alempaa kuin aikaisemmin silmälasien kanssa. Taittovirheeksi määriteltiin 0 ja 0!

        Omalla kohdallani homma toimi kuin se kuuluisa junan vessa. Ei mitään tulehtumisia tai vastaavaa. Leikkauksen jälkeen oli valonarkuutta ja roskan tunnetta iltaan asti, mutta seuraava päivä oli jo aamusta alkaen ihan ok. Silmät kyllä kuivuvat herkästi, mutta siitä selviää tipoilla. Hämäränäkö heikentyi, mutta sekin on selvästi pikku hiljaa paranemaan päin. Missään vaiheessa hämäränäkö ei ole ollut niin huono, etteikö olisi esimerkiksi pystynyt ajamaan autolla. Ja kaiken lisäksi olen huomannut, että valoa ei paljoakaan tarvita kun jo näkee kaiken terävänä.

        Leikkaus tehtiin Zyoptix100/Lasik plus -menetelmällä. Silmien alkuarvot olivat -5 ja -6.75 ynnä toinen silmä 0.75 hajataitolla.

      • Saare
        pauli s kirjoitti:

        Kiitti, jäi kiinnostamaan, että mikä oli alkutilanteesi? Itselläni siis -4.75, -4.75 ja keinovalossa huoneen näkeminen on nyt suhteellisen epätodellinen kokemus, blurria on sen verran. Oliko sinulla alussa huonetta katsoessa selvää blurria, vai oliko se läsnä lähinnä valkoisen tekstin kanssa mustalla pohjalla?

        Alussa kaikki näytti fantasiaelokuvalta, eli blurrin huomasi selvästi arkielämässäkin. Muistelisin, että ainakin viikko meni ilmiön hälvenemiseen. Alkaa jo unohtaa...

        Valovärit aiheuttavat enemmän blurria, mutta ilmiö on vielä läsnä myöskin valoa taittavien pintojen osalta (tosin niin pienessä määrin, että täytyi ihan koettaa mustan ja valkoisen paperin kanssa).

        Lähtöarvoni olivat -2.25 cyl 1.75 ja -3.5 cyl 2.00.

      • huonot vibat
        pauli s kirjoitti:

        Siis oliko sinulla siellä kuitenkin todella vihreä vilkkuva valo? Aika kummalliselta kuulostaa. Tietääkseni LASIKissa laser on aina "Excimer" valmistajasta riippumatta(?), mutta missä paikassa kävit?

        Kiinnittäisin tässä huomiota tuohon näkemiseen keskittymiseen (käytännössä vaivalloiseen akkomodaatioon/tarkennukseen?). Tästä aiheesta kaipaisin nyt lisätietoa. Onko yleensä helppoa, vaikeaa vai mahdotonta akkomodoida silmiä erikseen stereona katsottaessa (automaattisesti tai manuaalisesti)?

        Mutta ajatellaan mahdollisimman positiivisesti ja tehdään parhaamme.

        Niin, muistan selvästi kysyneeni, että kumpaa katson, vihreää vai punaista. Punaista käski katsoa, ja se oli vaikeaa, sillä se eli ja vaihtoi muotoaan laseroinnin ajan.

        Ei ollut mikään kehittyneempi Zyoptic- tai WASCA-laitteisto, aivan "perus-LASIK" ilmeisesti.

        Kuinkahan tavallista on, että näkö menee plussalle? Nollaksi aiottu silmä näkee huonosti sekä lähelle että kauas. Vasen, jonka piti jäädä ns. lukusilmäksi pienine miinuksineen näkee paremmin. On siis laseroitu liikaa, oikea plussalle ja vasen nollaan. Onkohan tämä nyt sitten pysyvä tila?

        Minulla on myös sellaista hidassilmäisyyttä, että kun katson esim. lukemisen jälkeen kauas, kestää kauan, ennenkuin tarkentuu. Samoin toisinpäin, kaukaa lähemmäs siirryttäessä. Pihan perällä on tikkataulu, joka onkin nyt todella mielenkiintoisen näköinen sotku entisen selkeän musta-keltarenkaisen sijasta. Valot hajoaa ja ajoittain on kuin katsoisin harson/kalvon läpi. Silti kuulemma näkö on "ajokorttinäkö". Kuinka yleistä on, että lääkäri sanoo vanhoista silmälaseista jo esitutkimusvaiheessa, että sinulle on määrätty liian voimakkaat lasit nämä tässä. Ikäänkuin jo petaisi huonoa lopputulosta...miksi olen näin kyynikko...

        Yksi asia, mikä jäi myös leikkauksesta kummastuttamaan oli jonkinmoinen kiireentuntu. Ja kyllä otti päähän, kun jälkitarkastuslasku oli "vastaanottokäynti 30 min"-taksalla, kun hädintuskin kymmentä minuuttia vanhenin lääkärin huoneessa!

    • jp1979

      Mukava kuulla toisten ihmisten mietteitä leikkauksesta. Itse leikkautin silmäni pikkusen vajaa vuosi sitten Tallinnassa ja olen ollut näkööni todella tyytyväinen. Silmätarkastuksissa käsin Tampereella juuri tuolla Juhani Pietilällä (mukava lääkäri, mielestäni).
      Kaikille leikkauksessa juuri olleille ja sinne meneville pikku vinkki, kirjoittakaa jälkikäteen ylös mitä leikkauksessa ja ennen sitä tapahtui. Itselle henkilökohtaisesti jäi ihan hyvät muistot mutta mikäli en olisi niitä kaikkia asioita kirjoittanut tarkalleen ylös, en varmaankaan kaikkia leikkauksessa tapahtuneita asioita enää muistaisi. Tämäkin on tietty henkilökohtainen asia, haluaako koko leikkausta muistella mutta itselleni se oli tärkeä. Ja koska itse leikkaustilanne oli sellainen jännittävä tilanne, enkä ehtinyt oikein kaikkeen mukaan, oli hyvä kun sai kirjoittaa tapahtumat ylös ja ajatella asiat loppuun asti.

      Itse leikkaus meni mulla paremmin kuin hyvin ja kaikki oli ystävällisiä ja huolehtivaisia. Leikkauksessa kamalin homma oli se itse laserointi-tilanne, jolloin piti led-lamppua tuijottaa. Kaiken kaikkiaan, ensimmäisen silmän kanssa meni huonommin kuin toisen kanssa. Johtuiko liene siitä, että kun ekaa silmää operoitiin, ei tiennyt mitä oli tulossa.
      Leikkauspäivänä mulle sanottiin, että koko päivän ihan levossa pitää olla (=silmät kiinni) kun sairaalasta pois pääsee. No, ei kyllä tehnytkään juuri mieli mitään tehdä! Muutamaa päivää myöhemmin käytin hetken tietokonetta mutta silloinkin aurinkolasit päässä, ruutu häikäisi sen verran.
      Jälkitarkastuksessa kävin paria päivää myöhemmin ja hyvin oli silmät lähteneet paranemaan ja suht kirkaasti näki.

      20.3.05 tulee vuosi leikkauksesta ja voin sanoa, että katunut en ole pätkääkään...

    • visus

      Kuulostaa oireesi samalta kuin minunkin huonommassa silmässäni. Aikaisemmin kerroin, että tehtiin monovisio tarkoituksena jättää vas. -1, oik. 0. Vasen nyt -1.25 ja oikea -0.5, lisäksi hajataittoa 0.5 molemmissa.

      Samanlaisia huomioita olet tehnyt kuin minäkin, mulla myös huonommassa eli oikeassa (joka siis piti olla parempi..)oli pitempään turvotusta kuin vas. joka oli alusta asti kirkas. Nyt tilanne (kohta 2 kk mennyt) parempi, mutta käytän siis laseja kun haluan nähdä terävästi. Ongelmia vielä siirtymätilanteissa, esim. valoisasta puolihämärään, jolloin kuva epätarkentuu. Samoin keinovalot suurissa tiloissa (isot marketit, kuntosali) tuottavat pidemmälle katsottaessa suttuista kuvaa. Kirkkaassa päivänvalossa ongelmaa ei ole. Keinovalohässäkkä on kylläkin helpottanut jonkin verran. Jossain suuressa marketissa, jossa käy usein, on hyvä testata silmiään tässä asiassa. Tv:n tekstit näkyvät jo ihan hyvin, lievää hohtoa niissäkin vielä.

      Pimeässä ajaminen ei ole tuottanut ongelmia, päinvastoin se oli alussa oikeastaan ainoa tilanne, jolloin tuntui näkevän normaalisti ilman näitä lieveilmiöitä. Autojen valoissa ei ole haloa, alussa jonkin verran. Joulukuusen kynttilät olivat muuten hyvä haloindikaattori! Olivat melkoisia palloja n. viikon leikkauksesta..

      Kerroit jossain viestissäsi jonkun optikon kertoneen, että läpän kunnollinen kiinnittyminen korjaisi valon sironnan, eli siten mahdollisesti parantaisi hämäränäköä. Sironta on juuri oikea termi ongelmalle, joka tulee valoisasta puolihämärään siirryttäessä. Joten toivoa on, että sekin siis poistuisi läpän parantumisen myötä?!

      Jännä koko hämäränäköhomma, nimittäin Silmälaserin esitteessä lukee haittavaikutusten kohdalla: "Hämärä-ja pimeänäön huonontuminen. Kontrastiherkkyys palautuu n. 4-6 kk kuluttua leikkauksesta." Eli joku peruste kai hämäränäön paranemiselle pitää olla. Eivät kai sentään ihan valheita viitsi painaa ohjeisiinsa? ;)

      Summa summarum, tilanteeni on siis parantunut paljon näihin päiviin asti, toivottavasti vielä jatkossakin. Skeptisenä henkilönä kävin Silmälaserissa 1 vko leikkauksen jälkeen, ja vielä toisella silmäkirurgilla 2 vkoa leikkauksesta, jotta näkemys olisi objektiivinen. Molempien mukaan sarveiskalvot täysin kirkkaat, eikä hazea tms. asiaankuulumatonta silmissä ole. Toinen silmäkirurgi korosti, että paraneminen kestää VÄHINTÄÄN puoli vuotta, ja patisti kärsivällisyyteen. Onpa minulla myös tuttu, joka on viisi vuotta sitten leikkauttanut silmänsä (toisen PRK:lla ja toisen lasikilla), ja kertoo nyt autonvalohalojen pikku hiljaa hävinneen PRK-silmästä. Että näin. Edelleenkin mietin mennäkkö uusintaleikkaukseen, jos samojen ongelmien kahlaus on taas aloitettava alusta. Mutta vielä on aikaa miettiä.
      Tsemppiä sulle! Jos haluat vertailla oireita, kysy toki! ;)

    • oculus

      Heipä vaan, nythän on sitten jo yli viikko leikkauksesta. Kuinkas paraneminen on edistynyt? Millainen näkö on nyt? Oletko käynyt jälkitarkastuksissa, onko silmissä tällä hetkellä yli- tai alikorjausta? Nythän on ollut todella kirkkaita, aurinkoisia säitä - onko ulkona liikkuminen ollut hankalaa häikäistymisen ja/tai viiman takia? Oma leikkaukseni lähestyy, jännitys lisääntyy... =/

      • pauli s

        Se paraneminen, minkä havaitsin, kävi mielestäni erittäin hyvin. Eli pari kolme päivää meni siihen, että vasen ja oikea tasoittui ja aamulla silmät tuntuivat suhteellisen normaaleilta. Tosiaan ei missään vaiheessa mitään roskantunnetta, valonarkuutta tai mitään kipeytymistä (hetkittäistä kirvelyä oli leikkauksen jälkeen joitakin tunteja lääketippojen laiton yhteydessä).

        Näkö on nyt kirkkaassa päivänvalossa hyvä, muissa tilanteissa näen hyvän kuvan ja sen päällä epätarkan kuvan, ja käytännössä tämä vaikeuttaa katsomista. Pahimmillaan vähän sama kuin olisi ollut ennen leikkausta ilman silmälaseja (ei oikein tiedä osuuko hyllyn reuna päähän vai ei).

        Kysynpä tähän väliin itseltäni: Onko tilanne tällä hetkellä kokonaisuudessaan parempi vai huonompi kuin ennen leikkausta lasien kanssa? No, se on tietyssä mielessä vähän häilyvää. Jos oleilisin autiolla saarella, jossa ei koskaan tule pimeää, ei olisi varmaan mitään valittamista (päin vastoin varsin hyvä näkö). Mutta käytännössähän näin ei kyllä ole. Tällä hetkellä joutuisin vastaamaan, että tilanne on kokonaisuudessaan huonompi, ehkä eniten siksi kun symbolien tunnistaminen keinovalossa on hankalaa siinä määrin, että se todella haittaa.

        Suunniteltu jälkitarkastus on tulossa 15.3.. En tiedä onko tällä hetkellä yli- tai alikorjausta, mutta oma veikkaukseni on, että näköni ei tästä itsestään välttämättä muutu. Palaan asiaan heti kun ilmaantuu jotain uutta.

        Ulkona liikkuminen on siis ollut erittäin hienoa kirkkaaseen aikaan. Minkäänlaista häikäistymistä ei ole. Viima nyt tuo kyyneliä silmiin, ja kuva vääristyy, mutta ihan normaalilla tavalla.

        Kirjoitin äsken myös 10. päivä -otsikolla..

    • likinäköinen

      Pauli: miten iso pupilli sinulla oli verrattuna leikkausalueen halkaisijaan (nimenomaan täydellisesti korjattuun alueeseen). Onko pupillisi laajempi pimeässä kuin tuo korjaus?

      Omien mittausten mukaan pupillini on halkaisijaltaan 7.5-8mm hämärässä. Leikkausalue voidaan kuulemma levittää paksun sarveiskalvon ansiosta 8.75mm:iin, mutta varsinainen täydellisesti korjauttu alue tulee olemaan muistaakseni 6 tai 6.5mm. Taittovirheeni on -4 ja -4.25, eli toisaalta hirmu isoa korjausta ei tarvitse tehdä mikä taas pitäisi vähentää noita hämäräongelmia.

      Olen itse menossa tuohon samaan WASCA leikkaukseen, mutta pohdin vielä vaihtoehtojani. Tieto lisää tuskaa :)

      • pauli s

        En nyt osaa muistaa, mitä minulle kerrottiin lukemaksi kun kysyin pupillin ja leikkausalueen kokoa.. Viikon päästä on tarkastusaikani, voin yrittää saada vaikka kopion potilastiedoistani mukaan. Koitin tässä mittailla itse, mutta eihän se luotettavasti onnistunut. Arvioisin 7.7-8.4mm hämärässä.

        Se mikä ei ole minulle vielä oikein valjennut on, että miksei kirkkaudessa huomaa oikein mitään eroa, vaikka halon/glaren koko muuttuu todella merkittävästi (esim. kun katsoo kirkkaaseen valoon ja sitten ulos pimeään, jossa on katulamppuja). Tämä sama juttu oli jo oikeastaan ennen leikkausta. Kun katsoin ilman silmälaseja tähän monitoriin (kirkas) ja sitten ulos kaukana oleviin katulamppuihin, niin ne olivat hetken aikaa suhteellisen tarkkoja, ja levisivät sitten. Sama on nytkin. Siis kun silmät tottuvat katsomaan ulos pimeämpään, niin lamput leviävät. Mutta juurikaan muuta muutosta ei kuvassa ole - tai jos on (jos valoisuus lisääntyy), niin se on niin pientä, ettei ainakaan tässä tilanteessa sillä ole merkitystä.

        Näköni on edelleen samassa tilassa pysynyt. Eli näen moitteettomasti vain kirkkaassa ulkoilmassa.

      • likinäköinen
        pauli s kirjoitti:

        En nyt osaa muistaa, mitä minulle kerrottiin lukemaksi kun kysyin pupillin ja leikkausalueen kokoa.. Viikon päästä on tarkastusaikani, voin yrittää saada vaikka kopion potilastiedoistani mukaan. Koitin tässä mittailla itse, mutta eihän se luotettavasti onnistunut. Arvioisin 7.7-8.4mm hämärässä.

        Se mikä ei ole minulle vielä oikein valjennut on, että miksei kirkkaudessa huomaa oikein mitään eroa, vaikka halon/glaren koko muuttuu todella merkittävästi (esim. kun katsoo kirkkaaseen valoon ja sitten ulos pimeään, jossa on katulamppuja). Tämä sama juttu oli jo oikeastaan ennen leikkausta. Kun katsoin ilman silmälaseja tähän monitoriin (kirkas) ja sitten ulos kaukana oleviin katulamppuihin, niin ne olivat hetken aikaa suhteellisen tarkkoja, ja levisivät sitten. Sama on nytkin. Siis kun silmät tottuvat katsomaan ulos pimeämpään, niin lamput leviävät. Mutta juurikaan muuta muutosta ei kuvassa ole - tai jos on (jos valoisuus lisääntyy), niin se on niin pientä, ettei ainakaan tässä tilanteessa sillä ole merkitystä.

        Näköni on edelleen samassa tilassa pysynyt. Eli näen moitteettomasti vain kirkkaassa ulkoilmassa.

        Jos tulkitsen noita ongelmiasi oikein niin ne johtuvat nimenomaan siitä että täydellisesti korjattu alue on pienempi kuin pupillisi laajimmillaan. Pupillisi kuulostaakin aika isolta. Kun katsot kirkkaasta pimeään, se leviää ja samalla alkaa ottaa silmään myös valoa täydellisesti korjatun alueen ulkopuolelta, tulee noita halo-ilmiöitä kuvaan. Tämä siis tällainen amatöörispekulaatio asiasta.

        Tästä kyselin myös Pietilältä ja suurin osa hämäräongelmista esiintyy nimenomaan suuripupillisilla ihmisillä.

      • pauli s
        likinäköinen kirjoitti:

        Jos tulkitsen noita ongelmiasi oikein niin ne johtuvat nimenomaan siitä että täydellisesti korjattu alue on pienempi kuin pupillisi laajimmillaan. Pupillisi kuulostaakin aika isolta. Kun katsot kirkkaasta pimeään, se leviää ja samalla alkaa ottaa silmään myös valoa täydellisesti korjatun alueen ulkopuolelta, tulee noita halo-ilmiöitä kuvaan. Tämä siis tällainen amatöörispekulaatio asiasta.

        Tästä kyselin myös Pietilältä ja suurin osa hämäräongelmista esiintyy nimenomaan suuripupillisilla ihmisillä.

        > Pupillisi kuulostaakin aika isolta. Kun katsot
        > kirkkaasta pimeään, se leviää ja samalla alkaa
        > ottaa silmään myös valoa täydellisesti
        > korjatun alueen ulkopuolelta, tulee noita
        > halo-ilmiöitä kuvaan. Tämä siis tällainen
        > amatöörispekulaatio asiasta.

        Näinhän se tuntuisi olevan, tätä ollaan spekuloitu täällä palstalla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en ymmärrä/tiedä vielä täysin pupillin, syvyystarkkuuden, tarkkuuden ylipäätään ja mykiön akkomodaation välisiä suhteita. Mahdollisia muita vaikuttajia on esimerkiksi läpän leikkauskohdan aiheuttama sironta, mutta silmä näyttää kyllä tosi hyvältä ja kirkkaalta päältä päin (tosin ei todistane mitään), joten sarveiskalvolinssin vanhaa taittovoimaa sisältävää reuna-aluetta kyllä epäilen..

        Se vaan, että koska esimerkiksi elokuvateatterissa pienehkötehoiset valot päällä näin keltaisen lipun ympärillä ehkä 50% kirkkaudella (vrt. itse lippu) levinnyttä lippua, niin huonon reuna-alueen pinta-alan osuus siitä päätellen saattaa ehkä olla jopa sen 50% koko optisesta pinta-alasta? Itsellänihän leviäminen ei siis rajoitu hämärään, vaan on niin, että se missä sitä ei huomaa on ainoastaan kirkkaassa ulkoilmassa (kun katsoo kauas). Mainittakoon kuitenkin, että leviämisestä huolimatta pystyn tekstiäkin jokseenkin lukemaan, ja että leviäminen toimii siis niin, että mitä kirkkaampi kohde kuvassa, sitä enemmän leviämistä.

      • pauli s
        pauli s kirjoitti:

        > Pupillisi kuulostaakin aika isolta. Kun katsot
        > kirkkaasta pimeään, se leviää ja samalla alkaa
        > ottaa silmään myös valoa täydellisesti
        > korjatun alueen ulkopuolelta, tulee noita
        > halo-ilmiöitä kuvaan. Tämä siis tällainen
        > amatöörispekulaatio asiasta.

        Näinhän se tuntuisi olevan, tätä ollaan spekuloitu täällä palstalla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en ymmärrä/tiedä vielä täysin pupillin, syvyystarkkuuden, tarkkuuden ylipäätään ja mykiön akkomodaation välisiä suhteita. Mahdollisia muita vaikuttajia on esimerkiksi läpän leikkauskohdan aiheuttama sironta, mutta silmä näyttää kyllä tosi hyvältä ja kirkkaalta päältä päin (tosin ei todistane mitään), joten sarveiskalvolinssin vanhaa taittovoimaa sisältävää reuna-aluetta kyllä epäilen..

        Se vaan, että koska esimerkiksi elokuvateatterissa pienehkötehoiset valot päällä näin keltaisen lipun ympärillä ehkä 50% kirkkaudella (vrt. itse lippu) levinnyttä lippua, niin huonon reuna-alueen pinta-alan osuus siitä päätellen saattaa ehkä olla jopa sen 50% koko optisesta pinta-alasta? Itsellänihän leviäminen ei siis rajoitu hämärään, vaan on niin, että se missä sitä ei huomaa on ainoastaan kirkkaassa ulkoilmassa (kun katsoo kauas). Mainittakoon kuitenkin, että leviämisestä huolimatta pystyn tekstiäkin jokseenkin lukemaan, ja että leviäminen toimii siis niin, että mitä kirkkaampi kohde kuvassa, sitä enemmän leviämistä.

        Äh, pitäisi olla tarkempi kun alkaa puhua prosenteista. Jos näen kuun ympärillä lähes yhtä kirkkaan halon kun kuu itse, niin eihän se tarkoita sitä, että huonon reuna-alueen pinta-ala olisi 100% koko alasta. Eli korjaus edelliseen viestiin: huonon reuna-alueen pinta-ala lienee hyvin suuri osa koko pinta-alasta, mutta prosentteja ei voine päätellä suoraan halon kirkkauksista (varsinkin kun tietyn kohteen halon kirkkaus riippuu ilmeisesti koko kuvan jollain tavalla painotetusta keskimääräisestä valoisuudesta).

      • likinäköinen
        pauli s kirjoitti:

        > Pupillisi kuulostaakin aika isolta. Kun katsot
        > kirkkaasta pimeään, se leviää ja samalla alkaa
        > ottaa silmään myös valoa täydellisesti
        > korjatun alueen ulkopuolelta, tulee noita
        > halo-ilmiöitä kuvaan. Tämä siis tällainen
        > amatöörispekulaatio asiasta.

        Näinhän se tuntuisi olevan, tätä ollaan spekuloitu täällä palstalla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en ymmärrä/tiedä vielä täysin pupillin, syvyystarkkuuden, tarkkuuden ylipäätään ja mykiön akkomodaation välisiä suhteita. Mahdollisia muita vaikuttajia on esimerkiksi läpän leikkauskohdan aiheuttama sironta, mutta silmä näyttää kyllä tosi hyvältä ja kirkkaalta päältä päin (tosin ei todistane mitään), joten sarveiskalvolinssin vanhaa taittovoimaa sisältävää reuna-aluetta kyllä epäilen..

        Se vaan, että koska esimerkiksi elokuvateatterissa pienehkötehoiset valot päällä näin keltaisen lipun ympärillä ehkä 50% kirkkaudella (vrt. itse lippu) levinnyttä lippua, niin huonon reuna-alueen pinta-alan osuus siitä päätellen saattaa ehkä olla jopa sen 50% koko optisesta pinta-alasta? Itsellänihän leviäminen ei siis rajoitu hämärään, vaan on niin, että se missä sitä ei huomaa on ainoastaan kirkkaassa ulkoilmassa (kun katsoo kauas). Mainittakoon kuitenkin, että leviämisestä huolimatta pystyn tekstiäkin jokseenkin lukemaan, ja että leviäminen toimii siis niin, että mitä kirkkaampi kohde kuvassa, sitä enemmän leviämistä.

        Tämä menee ihan spekuloimiseksi tällä koulutuksella, mutta olikos se halon muoto pyöreähkö vai joulupukki kuvioinen? :) Ajattelin vaan että halo aiheutuu tuosta leikatun läpän reunasta, niin läppähän ei ole ihan täydellinen ympyrä jolloin johonkin tiettyyn suuntaan halo voisi erilainen/puuttua kokonaan? Tai jotain.

      • pauli s
        likinäköinen kirjoitti:

        Tämä menee ihan spekuloimiseksi tällä koulutuksella, mutta olikos se halon muoto pyöreähkö vai joulupukki kuvioinen? :) Ajattelin vaan että halo aiheutuu tuosta leikatun läpän reunasta, niin läppähän ei ole ihan täydellinen ympyrä jolloin johonkin tiettyyn suuntaan halo voisi erilainen/puuttua kokonaan? Tai jotain.

        Saattaa mennä tosiaan spekuloimiseksi. Ensin pitäisi ymmärtää, miten leviäminen optisesti syntyy. En itsekään ihan tarkkaan tiedä. Mutta läpän leikkauksessa ei varmaan kauheasti rosoa synny, ja viilto umpeutunee aika nopeasti ja hyvin? Epäilisin, että oma hyvän näön optinen alue ei ole nyt ihan täydellinen ympyrä (joskaan tämä ei liene niin merkittävää). Mutta esimerkiksi telkkarin tekstityksen saan huomattavasti vähemmän levinneeksi, kun katson leuka ylhäällä eli optisen alueen yläosaan ei silloin tekstistä tulevat säteet yllä..

      • silmälääkäri
        pauli s kirjoitti:

        Saattaa mennä tosiaan spekuloimiseksi. Ensin pitäisi ymmärtää, miten leviäminen optisesti syntyy. En itsekään ihan tarkkaan tiedä. Mutta läpän leikkauksessa ei varmaan kauheasti rosoa synny, ja viilto umpeutunee aika nopeasti ja hyvin? Epäilisin, että oma hyvän näön optinen alue ei ole nyt ihan täydellinen ympyrä (joskaan tämä ei liene niin merkittävää). Mutta esimerkiksi telkkarin tekstityksen saan huomattavasti vähemmän levinneeksi, kun katson leuka ylhäällä eli optisen alueen yläosaan ei silloin tekstistä tulevat säteet yllä..

        Mainitsit, että halot suurenevat hetken päästä kun tulet valoisasta hämärään ja katsot siellä valoja. Tähän vaikuttanee se, että mustuainen laajenee hämärään mennessä ja ehkä enemmän se, että verkkokalvo alkaa adaptoitumaan hämärään eli sen herkkyys kasvaa hetken kuluttua hämärään tulosta. Kun sitten katsot kirkasta valoa, vaikuttaa se koko ajan yhtä kirkkaalta (reseptorit antavat esim. 100% impulssin eli ilmoittavat valon olevan maksimaalisen kirkas), mutta ne aistisolut jotka ovat valon ympärillä, saavat vähemmän valoa, jolloin ne alkavat adaptoitua hämärään ja siten ne hetken päästä havaitsevat halon herkemmin ja siksi sinusta tuntuu, että halo voimistuisi hetken kuluttua. Silmään osuvan "halon määrä" voi siis pysyä samana, mutta hetken kuluttua se tuntuu sinua häiritsevän enemmän (verkkokalvon havaitsema halo lisääntyy vaikka fysikaalisesti silmään osuvan valon hajonta pysyy samana).

        Läpän leikkauskohdassa ei todennäköisesti paljoa hajontaa synny, sillä kyynelfilmi on se varsinainen valoa taittava rajapinta silmän etuosassa (taitekerroin lähes sama kuin epiteelillä ja sarveiskalvokudoksella). Mikäli kyynelfilmi puuttuisi, olisi jokaisen näöntarkkuus erittäin paljon huonompi.

      • likinäköinen
        silmälääkäri kirjoitti:

        Mainitsit, että halot suurenevat hetken päästä kun tulet valoisasta hämärään ja katsot siellä valoja. Tähän vaikuttanee se, että mustuainen laajenee hämärään mennessä ja ehkä enemmän se, että verkkokalvo alkaa adaptoitumaan hämärään eli sen herkkyys kasvaa hetken kuluttua hämärään tulosta. Kun sitten katsot kirkasta valoa, vaikuttaa se koko ajan yhtä kirkkaalta (reseptorit antavat esim. 100% impulssin eli ilmoittavat valon olevan maksimaalisen kirkas), mutta ne aistisolut jotka ovat valon ympärillä, saavat vähemmän valoa, jolloin ne alkavat adaptoitua hämärään ja siten ne hetken päästä havaitsevat halon herkemmin ja siksi sinusta tuntuu, että halo voimistuisi hetken kuluttua. Silmään osuvan "halon määrä" voi siis pysyä samana, mutta hetken kuluttua se tuntuu sinua häiritsevän enemmän (verkkokalvon havaitsema halo lisääntyy vaikka fysikaalisesti silmään osuvan valon hajonta pysyy samana).

        Läpän leikkauskohdassa ei todennäköisesti paljoa hajontaa synny, sillä kyynelfilmi on se varsinainen valoa taittava rajapinta silmän etuosassa (taitekerroin lähes sama kuin epiteelillä ja sarveiskalvokudoksella). Mikäli kyynelfilmi puuttuisi, olisi jokaisen näöntarkkuus erittäin paljon huonompi.

        Jos katsoo esim miinuslasien läpi esinettä metrin päässä ja nostaa lasit pois, laittaa taas takaisin. Niin huomaa että alikorjattuna esine näkyy leveämpänä, ja tietenkin huomattavasti epäterävämpänä kuin korjattuna. Voiko tämä sama ilmiö esiintyä silmässä halona, kun korjaus ei ulotu koko pupillin alalle hämärässä?

        Paulikin kommentoi tuolla 10. päivän tekstissä, että jos esine on riittävän lähellä eli n 20cm silmästä niin se näyttää ihan hyvältä, tällöinhän se korjaamatonkin osa pystyisi saamaan tarkkaa kuvaa esineestä. Kun viedään kauemmaksi alkaa huntu muodustua. Jos ajattelee likinäköistä silmää, näkee se vaikka n 20cm etäisyydelle terävästi mutta sen jälkeen alkaa terävyys heikentyä. Ehkä näin, ehkä ei :)

      • pauli s
        likinäköinen kirjoitti:

        Jos katsoo esim miinuslasien läpi esinettä metrin päässä ja nostaa lasit pois, laittaa taas takaisin. Niin huomaa että alikorjattuna esine näkyy leveämpänä, ja tietenkin huomattavasti epäterävämpänä kuin korjattuna. Voiko tämä sama ilmiö esiintyä silmässä halona, kun korjaus ei ulotu koko pupillin alalle hämärässä?

        Paulikin kommentoi tuolla 10. päivän tekstissä, että jos esine on riittävän lähellä eli n 20cm silmästä niin se näyttää ihan hyvältä, tällöinhän se korjaamatonkin osa pystyisi saamaan tarkkaa kuvaa esineestä. Kun viedään kauemmaksi alkaa huntu muodustua. Jos ajattelee likinäköistä silmää, näkee se vaikka n 20cm etäisyydelle terävästi mutta sen jälkeen alkaa terävyys heikentyä. Ehkä näin, ehkä ei :)

        > Voiko tämä sama ilmiö esiintyä silmässä
        > halona, kun korjaus ei ulotu koko pupillin
        > alalle hämärässä?

        Kyllä mielestäni juuri näin. Eli vanha surkea kuva kummittelee (reuna-alueilta tulee toinen kuva keskeltä tulevan päälle). Lisäksi glare-ilmiö on voimistunut huomattavasti, mutta tosiaan en osaa glaren ja halon tarkempia teorioita.. Halosta sellainen huomautus, että ei ole kyse sellaisesta sädekehästä, joka olisi pienen etäisyyden päästä kohteesta, vaan leviäminen alkaa heti kohteesta ulospäin.

        En muista kirjoitinko jo aiemmin, mutta kyynel muuttaa sen leviämisen muotoa. Vasemman silmän leviäminen on mulla oikeastaan vähän vesipisaran muotoinen, oikean samoin, mutta oikeasta yläkulmasta joku on puraissut pienen palan pois.

      • pauli s
        silmälääkäri kirjoitti:

        Mainitsit, että halot suurenevat hetken päästä kun tulet valoisasta hämärään ja katsot siellä valoja. Tähän vaikuttanee se, että mustuainen laajenee hämärään mennessä ja ehkä enemmän se, että verkkokalvo alkaa adaptoitumaan hämärään eli sen herkkyys kasvaa hetken kuluttua hämärään tulosta. Kun sitten katsot kirkasta valoa, vaikuttaa se koko ajan yhtä kirkkaalta (reseptorit antavat esim. 100% impulssin eli ilmoittavat valon olevan maksimaalisen kirkas), mutta ne aistisolut jotka ovat valon ympärillä, saavat vähemmän valoa, jolloin ne alkavat adaptoitua hämärään ja siten ne hetken päästä havaitsevat halon herkemmin ja siksi sinusta tuntuu, että halo voimistuisi hetken kuluttua. Silmään osuvan "halon määrä" voi siis pysyä samana, mutta hetken kuluttua se tuntuu sinua häiritsevän enemmän (verkkokalvon havaitsema halo lisääntyy vaikka fysikaalisesti silmään osuvan valon hajonta pysyy samana).

        Läpän leikkauskohdassa ei todennäköisesti paljoa hajontaa synny, sillä kyynelfilmi on se varsinainen valoa taittava rajapinta silmän etuosassa (taitekerroin lähes sama kuin epiteelillä ja sarveiskalvokudoksella). Mikäli kyynelfilmi puuttuisi, olisi jokaisen näöntarkkuus erittäin paljon huonompi.

        Teoriasi siis oli, että halon laajenemisessa kyse olisi mieluumminkin aistinsolujen adaptoitumisesta kuin optiikasta? En usko siihen, koska halo laajenee "tyhjästä" epäfokusoituen, aivan kuin mekaanisella optiikalla (mitä se onkin).. Jonkinlainen suuri halo kylläkin on pohjalla jo ennen glare/"päähalo"-yhdistelmän laajenemista. Mutta tämä suuri halo häiritsee suunnilleen sen verran, mitä haloa ja glarea oli silmälaseilla, eli ei juurikaan häiritse.

        Testattuahan tuon saisi aika hyvin mustuaisen kokoa tutkimalla ja synkronoimalla tapahtumat (esim. kädellä halon kokoa näyttämällä).

        Oma teoriani on, että mustuaisen koko vaikuttaa halon kokoon selvästi eniten. Mykiön akkomodaatio vaikuttaa vähän siihen verrattuna. Näin tapahtui jo ennen leikkausta ilman silmälaseja. Tämä kyllä tarkoittaisi, että likinäköinen näkee kauas epätarkemmin pimeässä kuin valoisassa - pitääkö tämä paikkaansa?

        Mekaaninen pikasopeutuminen (mustuaisen koko) tapahtuu näin: kun katson ulos hämärään ja lamppuja siellä, ja sitten sytytän silmääni osoittavan taskulampun, niin menee n. 200ms, jonka jälkeen mustuainen (ja halo) ripeästi pienenee. Taskulampun sammuttamisen jälkeen palautuminen tapahtuu hieman hitaammin ja epätasaisemmin.

        Mutta verkkokalvon/aivojen adaptoituminen pimeään on minulle hieman mysteeri. Totesin toki tänäänkin päivällä kirkkaasta ulkoilmasta junaan siirryttyäni, että junassa ei meinannut aluksi nähdä "mitään" kirkkauseron vuoksi (tässä valon määrän muutos on kyllä huikea, kun aurinko paistaa ja maisema on aivan lumenvalkea). Mutta kun katson ulos hämärään, toiseen silmään taskulamppua, niin näen aika kivasti ulos - halot ovat pienet ja kuva on ihan riittävän valoisa. Kun sammutan taskulampun, halot leviävät mutta valoisuus pysyy samana, en näe oleellisesti tai ollenkaan paremmin hämäriä kohtia. Voisikohan verkkokalvon oma adaptoituminen olla ihan riittävä, jos pupillin saisikin jotenkin jäämään ihan pieneksi? Tällöin tosin taas ehkä kärsisi ominaisuudet kuten etäisyyksien arvioiminen... Mutta niin, viikon päästä tarkastus. Sen jälkeen onkin hyvä aloittaa päiväkirja osa 2, kun nämä menevät nyt tänne vähän piiloon toisen sivun taakse.

      • likinäköinen
        pauli s kirjoitti:

        > Voiko tämä sama ilmiö esiintyä silmässä
        > halona, kun korjaus ei ulotu koko pupillin
        > alalle hämärässä?

        Kyllä mielestäni juuri näin. Eli vanha surkea kuva kummittelee (reuna-alueilta tulee toinen kuva keskeltä tulevan päälle). Lisäksi glare-ilmiö on voimistunut huomattavasti, mutta tosiaan en osaa glaren ja halon tarkempia teorioita.. Halosta sellainen huomautus, että ei ole kyse sellaisesta sädekehästä, joka olisi pienen etäisyyden päästä kohteesta, vaan leviäminen alkaa heti kohteesta ulospäin.

        En muista kirjoitinko jo aiemmin, mutta kyynel muuttaa sen leviämisen muotoa. Vasemman silmän leviäminen on mulla oikeastaan vähän vesipisaran muotoinen, oikean samoin, mutta oikeasta yläkulmasta joku on puraissut pienen palan pois.

        Olisi erittäin mielenkiintoista jos pystyt ekassa kontrollissasi selvittämään mikä oli pupillisi koko, laseroinnin optisen alueen koko ja mihin etäisyyteen asti häivitys (eli 100%:sta korjauksesta nollaan) tehtiin?

        Lueskelin eräänlaisen suosituksen (suhtaudun varauksella, mutta kuulostaa aika loogiselta), että pupillin ollessa max koossa tulisi laserointia olla reunassa vielä ainakin 50% taittovirhekorjauksen verran. Eli jos pupilli on esim 7mm, optinen alue 6mm, niin häivitys tulisi olla vähintään 8mm etäisyydelle, jotta on hyvät mahdollisuudet välttyä halo-ongelmilta. Ideaalitilanne tietenkin olisi jos optinen alue ulottuu aina koko pupillin yli.

        Täytyy tehdä itse tuo tsekkaus omassa esitutkimuksessa, jos pupilli näyttää olevan liian iso niin on ehkä paras jättää leikkaus tekemättä.. En ole kyllä silmäkirurgi, mutta täytyy yrittää herättää keskustelua asiasta. Kirurgipalvelusta kerrottiin minun tapauksessa arviolta koko alue 8.75mm ja ehkä 6mm/6.5mm optinen alue. Ihmettelen tosin hieman tuota optisen alueen pientä kokosuositusta, käsittääkseni heidän laitteisto pystyy ainakin 8mm optiseen alueeseen. Syvemmälle tietenkin mennään sarveiskalvoon mitä leveämmälle laseroidaan. Täytyy soitella vielä heille ja kysellä lisää.

      • pauli s
        likinäköinen kirjoitti:

        Olisi erittäin mielenkiintoista jos pystyt ekassa kontrollissasi selvittämään mikä oli pupillisi koko, laseroinnin optisen alueen koko ja mihin etäisyyteen asti häivitys (eli 100%:sta korjauksesta nollaan) tehtiin?

        Lueskelin eräänlaisen suosituksen (suhtaudun varauksella, mutta kuulostaa aika loogiselta), että pupillin ollessa max koossa tulisi laserointia olla reunassa vielä ainakin 50% taittovirhekorjauksen verran. Eli jos pupilli on esim 7mm, optinen alue 6mm, niin häivitys tulisi olla vähintään 8mm etäisyydelle, jotta on hyvät mahdollisuudet välttyä halo-ongelmilta. Ideaalitilanne tietenkin olisi jos optinen alue ulottuu aina koko pupillin yli.

        Täytyy tehdä itse tuo tsekkaus omassa esitutkimuksessa, jos pupilli näyttää olevan liian iso niin on ehkä paras jättää leikkaus tekemättä.. En ole kyllä silmäkirurgi, mutta täytyy yrittää herättää keskustelua asiasta. Kirurgipalvelusta kerrottiin minun tapauksessa arviolta koko alue 8.75mm ja ehkä 6mm/6.5mm optinen alue. Ihmettelen tosin hieman tuota optisen alueen pientä kokosuositusta, käsittääkseni heidän laitteisto pystyy ainakin 8mm optiseen alueeseen. Syvemmälle tietenkin mennään sarveiskalvoon mitä leveämmälle laseroidaan. Täytyy soitella vielä heille ja kysellä lisää.

        Väärinkäsityksien välttämiseksi: Kirurgipalvelun sivun tekstistä päätellen optisella alueella tarkoitetaan "treatment zonea blend out":ia eli aluetta jota ylipäätään laseroidaan. Miksikähän kutsutaan sitten suurinta mahdollista aluetta, josta tulee verkkokalvojen soluihin asti valoa?

      • pauli s
        pauli s kirjoitti:

        Teoriasi siis oli, että halon laajenemisessa kyse olisi mieluumminkin aistinsolujen adaptoitumisesta kuin optiikasta? En usko siihen, koska halo laajenee "tyhjästä" epäfokusoituen, aivan kuin mekaanisella optiikalla (mitä se onkin).. Jonkinlainen suuri halo kylläkin on pohjalla jo ennen glare/"päähalo"-yhdistelmän laajenemista. Mutta tämä suuri halo häiritsee suunnilleen sen verran, mitä haloa ja glarea oli silmälaseilla, eli ei juurikaan häiritse.

        Testattuahan tuon saisi aika hyvin mustuaisen kokoa tutkimalla ja synkronoimalla tapahtumat (esim. kädellä halon kokoa näyttämällä).

        Oma teoriani on, että mustuaisen koko vaikuttaa halon kokoon selvästi eniten. Mykiön akkomodaatio vaikuttaa vähän siihen verrattuna. Näin tapahtui jo ennen leikkausta ilman silmälaseja. Tämä kyllä tarkoittaisi, että likinäköinen näkee kauas epätarkemmin pimeässä kuin valoisassa - pitääkö tämä paikkaansa?

        Mekaaninen pikasopeutuminen (mustuaisen koko) tapahtuu näin: kun katson ulos hämärään ja lamppuja siellä, ja sitten sytytän silmääni osoittavan taskulampun, niin menee n. 200ms, jonka jälkeen mustuainen (ja halo) ripeästi pienenee. Taskulampun sammuttamisen jälkeen palautuminen tapahtuu hieman hitaammin ja epätasaisemmin.

        Mutta verkkokalvon/aivojen adaptoituminen pimeään on minulle hieman mysteeri. Totesin toki tänäänkin päivällä kirkkaasta ulkoilmasta junaan siirryttyäni, että junassa ei meinannut aluksi nähdä "mitään" kirkkauseron vuoksi (tässä valon määrän muutos on kyllä huikea, kun aurinko paistaa ja maisema on aivan lumenvalkea). Mutta kun katson ulos hämärään, toiseen silmään taskulamppua, niin näen aika kivasti ulos - halot ovat pienet ja kuva on ihan riittävän valoisa. Kun sammutan taskulampun, halot leviävät mutta valoisuus pysyy samana, en näe oleellisesti tai ollenkaan paremmin hämäriä kohtia. Voisikohan verkkokalvon oma adaptoituminen olla ihan riittävä, jos pupillin saisikin jotenkin jäämään ihan pieneksi? Tällöin tosin taas ehkä kärsisi ominaisuudet kuten etäisyyksien arvioiminen... Mutta niin, viikon päästä tarkastus. Sen jälkeen onkin hyvä aloittaa päiväkirja osa 2, kun nämä menevät nyt tänne vähän piiloon toisen sivun taakse.

        Huomasin nyt, että oman näkemiseni perusteella kaikki leviäminen silmän optiikassa perustuu glareen. Glare on siis valopisteestä muodostuvia ympyrän säteitä. Ilmeisesti ei ole mitään levinnyttä tasaista pintaa luovaa optiikkaa silmässä (tai jos on, niin se ei ole se suurin ongelma omalla kohdallani). Pienenpieni kaukana oleva jouluvalo näkyy niin, että siinä saattaa olla vain muutama ohut säde. Mitä suurempi valopiste, sitä enemmän ja kirkkaampia säteitä. Kun valopiste on tarpeeksi suuri, niin näkyy leviäminen jo melko tasaisena. Levinneen säteen pituus on suoraan verrannollinen mustuaisen kokoon. Leviäminen valopisteiden ympärillä on siis täsmälleen saman kokoinen riippumatta siitä kuinka kaukana valopiste fyysisesti on.

        Näin äsken ulkona vinon neliölampun sivulta niin, että se näytti "kauttaviivalta". Jos tekisin kuvan, niin siitä näkisi suoraan miltä se näytti. Mutta se näytti siltä, että leviäminen koostui glaresäteistä, ylhäällä ja alhaalla säteitä harvemmin.

        Mistähän saisin oikean teorian selville? Mitä eroja on silmän optiikalla ja kameran optiikalla, kun puhutaan nimenomaan epätarkkuuden aiheuttamista ilmiöistä.

        Onkohan muuten oletettua ja käytännössä tavallista, että mykiölinssi on täydellinen muodoltaan? Sen aberraatioita ei varmaan tutkita?

        --

        Laserointiin liittymättä, huomasin aika veikeän asian näkemisestä äsken. Tämä varmaan on perustietoutta oppikirjoista, mutta kerron kuitenkin. Monet varmaan tietää kokeilusta, jossa laseilla on käännetty kuva ylösalaisin, ja sitten koehenkilön mielessä kuva on kääntynyt (viikon jälkeen?) oikein päin. Eipä se ole ollenkaan ihmeellistä, koska aivojen kuvankääntöominaisuushan on koko ajan hyvin nerokkaasti ja vahvasti toiminnassa.. Jos keinutetaan päätä hieman - hitaasti tai nopeasti - niin kuva ei käänny mihinkään! Aivot vertaa koko ajan painovoiman suuntaan eli tasapainoaisti on hommassa mukana. Jos kääntää päätä paljon, niin silloin kuva naksahtaa portaittain oikeaan asentoon. Eli pään tavallinen liikuttaminen ei aiheuta ollenkaan sitä, että tasot näyttäisi kallistuvan, vaikka kuva oikeasti kallistuisi ilman tätä prosessointia. Onhan näitä nerokkaita temppuja kai paljon muitakin.

      • likinäköinen
        pauli s kirjoitti:

        Väärinkäsityksien välttämiseksi: Kirurgipalvelun sivun tekstistä päätellen optisella alueella tarkoitetaan "treatment zonea blend out":ia eli aluetta jota ylipäätään laseroidaan. Miksikähän kutsutaan sitten suurinta mahdollista aluetta, josta tulee verkkokalvojen soluihin asti valoa?

        Kysyin vielä maililla medilaserin kirurgilta mielipidettä aiheesta, ja hän tekisi 7mm optisen alueen siellä.

        Tuo 7mm pitäisi minimoida halo riskit niin pieniksi kuin mahdollista, vaikka mustuainen laajenisi pimeässä suuremmaksi kuin tuo, niin ei välttämättä tule enää ongelmia. Mittailin eilen telkkua katsellessa hämärässä pupillejani, eikä ne juuri yli tuon 7mm näytä leviävän.

        Jos eivät aio kirurgipalvelussa leikata tuota isompaa aluetta niin täytyy vaihtaa puljua.

      • pauli s
        likinäköinen kirjoitti:

        Kysyin vielä maililla medilaserin kirurgilta mielipidettä aiheesta, ja hän tekisi 7mm optisen alueen siellä.

        Tuo 7mm pitäisi minimoida halo riskit niin pieniksi kuin mahdollista, vaikka mustuainen laajenisi pimeässä suuremmaksi kuin tuo, niin ei välttämättä tule enää ongelmia. Mittailin eilen telkkua katsellessa hämärässä pupillejani, eikä ne juuri yli tuon 7mm näytä leviävän.

        Jos eivät aio kirurgipalvelussa leikata tuota isompaa aluetta niin täytyy vaihtaa puljua.

        > Kysyin vielä maililla medilaserin kirurgilta
        > mielipidettä aiheesta, ja hän tekisi 7mm
        > optisen alueen siellä.

        Mikä on "optinen alue"? Tekeekö ne medilaserissa minkälaisen reuna-alueen? Numerot eivät välttämättä takaa mitään.. Tosin voi tietysti olla, että homma onkin niin yksinkertainen, että leviäminen johtuu suurimmaksi osaksi tai jopa ainoastaan taittovirheettömän alueen liian pienestä pinta-alasta.

        > Mittailin eilen telkkua katsellessa hämärässä
        > pupillejani, eikä ne juuri yli tuon 7mm näytä
        > leviävän.

        Miten saat kotikonstein mitattua pupillin koon luotettavasti?

        > Jos eivät aio kirurgipalvelussa leikata tuota
        > isompaa aluetta niin täytyy vaihtaa puljua.

        Mielenkiintoista seurata mitä tapahtuu..

      • likinäköinen
        pauli s kirjoitti:

        > Kysyin vielä maililla medilaserin kirurgilta
        > mielipidettä aiheesta, ja hän tekisi 7mm
        > optisen alueen siellä.

        Mikä on "optinen alue"? Tekeekö ne medilaserissa minkälaisen reuna-alueen? Numerot eivät välttämättä takaa mitään.. Tosin voi tietysti olla, että homma onkin niin yksinkertainen, että leviäminen johtuu suurimmaksi osaksi tai jopa ainoastaan taittovirheettömän alueen liian pienestä pinta-alasta.

        > Mittailin eilen telkkua katsellessa hämärässä
        > pupillejani, eikä ne juuri yli tuon 7mm näytä
        > leviävän.

        Miten saat kotikonstein mitattua pupillin koon luotettavasti?

        > Jos eivät aio kirurgipalvelussa leikata tuota
        > isompaa aluetta niin täytyy vaihtaa puljua.

        Mielenkiintoista seurata mitä tapahtuu..

        En tiedä varmuutta tuohon optiseen alueeseen. Laitoin perään lisätiedustelua, että tuleeko tuohon 7mm lisäksi reuna-alue joka menee 100% korjauksesta nollaan.

        Olen käyttänyt paria konstia pupillin mittaamiseen, toisessa viivoitin ihan pupillin viereen ja digikameralla salaman kanssa kuva. Pupilli ei ehdi reagoida valoon ja voi sitten rauhassa zoomailla tuotosta. Tämän lisäksi kokeilin asettaa tussin pään (9mm ympyrä, ei nyt ollut sopivasti muuta käsillä ;) pupillin viereen ja tarkastelin peilistä miten iso ero näyttää olevan. Eli luotettavuudesta ei voi puhua mutta saa ainakin jotain tuloksia.

      • silmälääkäri
        pauli s kirjoitti:

        Huomasin nyt, että oman näkemiseni perusteella kaikki leviäminen silmän optiikassa perustuu glareen. Glare on siis valopisteestä muodostuvia ympyrän säteitä. Ilmeisesti ei ole mitään levinnyttä tasaista pintaa luovaa optiikkaa silmässä (tai jos on, niin se ei ole se suurin ongelma omalla kohdallani). Pienenpieni kaukana oleva jouluvalo näkyy niin, että siinä saattaa olla vain muutama ohut säde. Mitä suurempi valopiste, sitä enemmän ja kirkkaampia säteitä. Kun valopiste on tarpeeksi suuri, niin näkyy leviäminen jo melko tasaisena. Levinneen säteen pituus on suoraan verrannollinen mustuaisen kokoon. Leviäminen valopisteiden ympärillä on siis täsmälleen saman kokoinen riippumatta siitä kuinka kaukana valopiste fyysisesti on.

        Näin äsken ulkona vinon neliölampun sivulta niin, että se näytti "kauttaviivalta". Jos tekisin kuvan, niin siitä näkisi suoraan miltä se näytti. Mutta se näytti siltä, että leviäminen koostui glaresäteistä, ylhäällä ja alhaalla säteitä harvemmin.

        Mistähän saisin oikean teorian selville? Mitä eroja on silmän optiikalla ja kameran optiikalla, kun puhutaan nimenomaan epätarkkuuden aiheuttamista ilmiöistä.

        Onkohan muuten oletettua ja käytännössä tavallista, että mykiölinssi on täydellinen muodoltaan? Sen aberraatioita ei varmaan tutkita?

        --

        Laserointiin liittymättä, huomasin aika veikeän asian näkemisestä äsken. Tämä varmaan on perustietoutta oppikirjoista, mutta kerron kuitenkin. Monet varmaan tietää kokeilusta, jossa laseilla on käännetty kuva ylösalaisin, ja sitten koehenkilön mielessä kuva on kääntynyt (viikon jälkeen?) oikein päin. Eipä se ole ollenkaan ihmeellistä, koska aivojen kuvankääntöominaisuushan on koko ajan hyvin nerokkaasti ja vahvasti toiminnassa.. Jos keinutetaan päätä hieman - hitaasti tai nopeasti - niin kuva ei käänny mihinkään! Aivot vertaa koko ajan painovoiman suuntaan eli tasapainoaisti on hommassa mukana. Jos kääntää päätä paljon, niin silloin kuva naksahtaa portaittain oikeaan asentoon. Eli pään tavallinen liikuttaminen ei aiheuta ollenkaan sitä, että tasot näyttäisi kallistuvan, vaikka kuva oikeasti kallistuisi ilman tätä prosessointia. Onhan näitä nerokkaita temppuja kai paljon muitakin.

        Kyllä luonto on meidän silmämme lähes täydelliseksi luonut eli optisilta ominaisuuksiltaan sarveiskalvo, mykiö, verkkokalvo jne. ovat hyvin lähellä optimaalisia mittoja (poislukien "poikkeukset" eli ne, joilla on isompia taittovirheitä).

        Kun silmän aberraatiota mitataan, tulee siinä kyllä mitattua silmän aberraatiot kokonaisuutena. Laserkirurgiassa sitten tarvittava korjaus tehdään vain sarveiskalvoon. Toisinpäin esim. kaihikirurgiassa mitataan myös silmä kokonaisuutena ja tarvittava korjaus asetetaan sitten keinomykiön muodossa poistetun oman mykiön tilalle eli näinkin voidaan taittovirheitä korjata.

      • pauli s
        silmälääkäri kirjoitti:

        Kyllä luonto on meidän silmämme lähes täydelliseksi luonut eli optisilta ominaisuuksiltaan sarveiskalvo, mykiö, verkkokalvo jne. ovat hyvin lähellä optimaalisia mittoja (poislukien "poikkeukset" eli ne, joilla on isompia taittovirheitä).

        Kun silmän aberraatiota mitataan, tulee siinä kyllä mitattua silmän aberraatiot kokonaisuutena. Laserkirurgiassa sitten tarvittava korjaus tehdään vain sarveiskalvoon. Toisinpäin esim. kaihikirurgiassa mitataan myös silmä kokonaisuutena ja tarvittava korjaus asetetaan sitten keinomykiön muodossa poistetun oman mykiön tilalle eli näinkin voidaan taittovirheitä korjata.

        Jäi vielä kiinnostamaan, että miten sen mykiön aberraation voi ottaa huomioon? Eli minkälainen instrumentti sen mittaa ja miten? Vai onko kyseessä mahdollisesti jonkinlainen takaisinprojisointisysteemi, jossa kuva tulee silmän sisältä takaisin laitteeseen?

        Sarveiskalvon mittaamisen voi ymmärtää helpommin, se kun kai tehdään mm. laserilla ihan pinnan muotoa tutkien.

      • likinäköinen
        likinäköinen kirjoitti:

        En tiedä varmuutta tuohon optiseen alueeseen. Laitoin perään lisätiedustelua, että tuleeko tuohon 7mm lisäksi reuna-alue joka menee 100% korjauksesta nollaan.

        Olen käyttänyt paria konstia pupillin mittaamiseen, toisessa viivoitin ihan pupillin viereen ja digikameralla salaman kanssa kuva. Pupilli ei ehdi reagoida valoon ja voi sitten rauhassa zoomailla tuotosta. Tämän lisäksi kokeilin asettaa tussin pään (9mm ympyrä, ei nyt ollut sopivasti muuta käsillä ;) pupillin viereen ja tarkastelin peilistä miten iso ero näyttää olevan. Eli luotettavuudesta ei voi puhua mutta saa ainakin jotain tuloksia.

        Tässä muuten eräs tutkimus josta näkyy, että pupillin koosta jonkinlainen yhteys hämäränäköongelmiin löytyy:

        http://www.procyon.co.uk/download/Safr.pdf

      • likinäköinen
        likinäköinen kirjoitti:

        Tässä muuten eräs tutkimus josta näkyy, että pupillin koosta jonkinlainen yhteys hämäränäköongelmiin löytyy:

        http://www.procyon.co.uk/download/Safr.pdf

        Google näyttää löytävän monenlaisia tutkimuksia, koskettaen tuota pupillin koon vaikutusta hämäränäköongelmiin.

        Alla olevassa linkissä on mainittu aika monta eri julkaisua jossa ongelmaa on pohdittu:

        http://www.lasikinfocenter.net/Webpages/Pupil Size Webpage.htm

      • pauli s
        likinäköinen kirjoitti:

        Google näyttää löytävän monenlaisia tutkimuksia, koskettaen tuota pupillin koon vaikutusta hämäränäköongelmiin.

        Alla olevassa linkissä on mainittu aika monta eri julkaisua jossa ongelmaa on pohdittu:

        http://www.lasikinfocenter.net/Webpages/Pupil Size Webpage.htm

        Tähän väliin sellainen huomautus, että glarella ei näemmä tarkoitetakaan sitä mitä olin käsittänyt. Starburst onkin kyllä paljon kuvaavampi (luulin että glare olisi ollut se). Eli starburst = näkyviä ympyrän säteitä (jossa ympyrän muoto ei välttämättä ole täydellinen ympyrä). Glarella ilmeisesti tarkoitetaan aivan samaa kuin halolla, mutta niissä kohteissa, joissa ei ole pientä valonlähdettä, jolloin leviäminen ei välttämättä näy ympyränmuotoisena alueena. Käypähoito-sivulla glarea sanotaan "häikäisyksi", mutta en oikein ymmärrä mitä "häikäisy" tarkoittaa (sitäkö, että virheellinen kuva peittää ratkaisevasti oikean kuvan?). Mutta vaikuttaa siis siltä, että halo ja glare ovat kummatkin yhtä kuin leviäminen. Tai sitten termit alalla ovat vielä varsin sekaisin. Oma tämänhetkinen teoriani on, että leviäminen muodostuu starburst-efektistä, jossa näkyviä sakaroita on niin tiheässä, että leviäminen näyttää melko tasaiselta.

      • pauli s
        likinäköinen kirjoitti:

        En tiedä varmuutta tuohon optiseen alueeseen. Laitoin perään lisätiedustelua, että tuleeko tuohon 7mm lisäksi reuna-alue joka menee 100% korjauksesta nollaan.

        Olen käyttänyt paria konstia pupillin mittaamiseen, toisessa viivoitin ihan pupillin viereen ja digikameralla salaman kanssa kuva. Pupilli ei ehdi reagoida valoon ja voi sitten rauhassa zoomailla tuotosta. Tämän lisäksi kokeilin asettaa tussin pään (9mm ympyrä, ei nyt ollut sopivasti muuta käsillä ;) pupillin viereen ja tarkastelin peilistä miten iso ero näyttää olevan. Eli luotettavuudesta ei voi puhua mutta saa ainakin jotain tuloksia.

        Mittailin tässä vielä silmääni avustajan kera. Koska koko iiriksen koko (liukuvan reunavärin kera) näyttäisi olevan arviolta 12mm x 11.2mm ja pupillikin valokuvassa näyttää hieman leveämmältä horisontaalisesti, niin tulos on, että näin kotikonstein mitattuna muoto ei ole ympyrä vaan hieman leveä ympyrä. Pupillini maksimissaan kotikonstein mitattuna 7,7mm x 7,4mm -0.2mm. (Eli edellinen mittaukseni taisi mennä vähän yli.)

        Läppä leikattiin muuten vissiin iiriksen ulkorajalta (?) eli siitä voinee päätellä jotain läpän vaikutuksesta näköön onnistuneessa leikkauksessa. Kun aluksi valitin vasenta silmää ja katseen eksymistä liian ylös leikkauksessa, niin nyt alan tulla siihen tulokseen, että tällä ei ollut mitään merkitystä (korkeintaan hidasti parantumista pari päivää). Vasen silmäni taitaa vaan olla hitusen alttiimpi turvotukselle ja kuivumiselle ym.

      • silmälääkäri
        pauli s kirjoitti:

        Jäi vielä kiinnostamaan, että miten sen mykiön aberraation voi ottaa huomioon? Eli minkälainen instrumentti sen mittaa ja miten? Vai onko kyseessä mahdollisesti jonkinlainen takaisinprojisointisysteemi, jossa kuva tulee silmän sisältä takaisin laitteeseen?

        Sarveiskalvon mittaamisen voi ymmärtää helpommin, se kun kai tehdään mm. laserilla ihan pinnan muotoa tutkien.

        Kyllä se on niin, että kun taittovirhettä hoidetaan on hoidettava koko silmän taittovirhettä kokonaisuutena. Eli jos mitattaisiin vain sarveiskalvon aberraatiot, niin emme silti tiedä kokonaisuudesta vielä mitään. Eli jotta voidaan hoitosuunnitelmaa tehdä, pitää tietää silmän kokonaistaittovirhe ja aberraatiot, hoito voidaan sitten keskittää sarveiskalvolle tai mykiöön tai jopa molempiin (esim. ensin kaihileikkaus, jos on harmaakaihi ja jälkikäteen vaikka LASIK, mikäli tarvetta siihen olisi).

        Eli jos voimme mitata sarveiskalvon muodon tarkkaan ja tiedämme kokonaistaittovirheen voimme tämän perusteella päätellä mykiön ominaisuuksia.

        Silmähän on siitä veikeä vehje että se soveltuu optisesti mitattavaksi. Kun sinne menee valo sisään verkkokalvolle asti, heijastuu valoa myös takaisin ja siitä miten se heijastuu takaisin voidaan päätellä millainen silmä on optisessa mielessä. Eli silmälääkärin työ on helppoa siinä mielessä, että useimmiten pitää vain katsoa, mikä potilaan silmässä on vikana... (Tämä on nyt kyllä hieman yksinkertaistettua). Mutta esim. sisätautilääkäri ei noin vain voikaan katsoa miltä munuaiset näyttävät, missä kunnossa keuhkoverisuonet tms. ovat...

      • pauli s
        pauli s kirjoitti:

        Mittailin tässä vielä silmääni avustajan kera. Koska koko iiriksen koko (liukuvan reunavärin kera) näyttäisi olevan arviolta 12mm x 11.2mm ja pupillikin valokuvassa näyttää hieman leveämmältä horisontaalisesti, niin tulos on, että näin kotikonstein mitattuna muoto ei ole ympyrä vaan hieman leveä ympyrä. Pupillini maksimissaan kotikonstein mitattuna 7,7mm x 7,4mm -0.2mm. (Eli edellinen mittaukseni taisi mennä vähän yli.)

        Läppä leikattiin muuten vissiin iiriksen ulkorajalta (?) eli siitä voinee päätellä jotain läpän vaikutuksesta näköön onnistuneessa leikkauksessa. Kun aluksi valitin vasenta silmää ja katseen eksymistä liian ylös leikkauksessa, niin nyt alan tulla siihen tulokseen, että tällä ei ollut mitään merkitystä (korkeintaan hidasti parantumista pari päivää). Vasen silmäni taitaa vaan olla hitusen alttiimpi turvotukselle ja kuivumiselle ym.

        Oli tarkoitukseni kirjoitella näinä päivinä lisää. Ajatuksia onkin jonkinlainen kasa, mutta kävi nyt niin, että en kerkiä purkamaan niitä tähän, kun täytyy lähteä pienelle reissulle. Odotettavissa lisää kirjoittelua noin viikon päästä.. (Mutta ensimmäinen tarkastuskäyntini oli mielenkiintoinen ja hyvä 45min mittainen keskustelutuokio.)

    • HaloStar

      Haluaisin kuulla pauli s nykytilanteen. Onko mennyt paremmaksi silmät?

      • Anonyymi

        Tässä on mennyt vanha tunnus näköjään 17 vuoden jälkeen kiinni, ja välilyönti ei ole enää sallittu käyttäjänimessä. Mutta vastauksena kysymykseesi, niin halo-efektit ovat säilyneet identtisenä tämän 17 vuotta. Aina silloin tällöin mietin, että pitäisi mennä uusintaleikkaukseen tai ainakin tarkistuttamaan mitä silmäkirurgi nykypäivänä sanoisi. Voi olla, että menenkin seuraavien kuukausien aikana, niin tuli siksi kurkattua mitä olin aiemmin kirjoitellut tänne.

        Tämän 17 vuoden aikana siis mitään ei ole mennyt parempaan suuntaan itsestään, mutta vähän on alkanut tulla ikänäköä. Pystyn ihan hyvin käyttämään esim. kännykkää ja lukemaan kirjaa jne., mutta kaikista pienimmät präntit saatan joskus kuvata kännykällä ja zoomata sitten siitä. Hieman on myös tullut kaikkien (myös kirkkaiden) olosuhteiden likinäköä ja/tai hajataittoa kumpaankin silmään muutaman viime vuoden aikana. Esim. telkkarin tekstityksen ja tekstin tietokoneen ruudulla näen kohtalaisesti edelleen (2005 leikkauksen jälkeen kuva on aina levinnyt), mutta hieman kauempana olevan tekstin lukeminen alkaa selvästi olla haastavampaa kuin heti leikkauksen jälkeen oli.

        Mutta koitan palata myöhemmin asiaan. Itseäni toki kiinnostaa miten muut ovat saaneet erityisesti halo-ilmiöitä korjattua.

        pauli s

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      11
      3475

    2. MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."

      Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar
      Maailman menoa
      68
      1878

    3. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      541
      1566

    4. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      80
      1188

    5. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      61
      992

    6. Yksi syy nainen miksi sinusta pidän

      on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s
      Ikävä
      33
      958

    7. Hyödyt Suomelle???

      Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt
      Maailman menoa
      209
      872

    8. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      170
      823

    9. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      59
      816

    10. Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!

      Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill
      Suomalaiset julkkikset
      3
      768
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt