Tajusin tänään: mitä enemmän opin asioita, sitä enemmän uusia kysymyksiä herää. Silti en tule ikinä tietämään kaikkea, eikä aiemmat päättelytkään voi olla satavarmoja. Se on silti ihan hyvä juttu koska on ainakin yksi (elämän) tarkoitus, joka ei menetä merkitystään. 🤔
Ihmettelen
Oppi.las
17601
0Äänestä
Vastaukset 17
Vanhimmat
Toi on niin totta. Vaikka tiedän itsekin paljon, suuri virhe olisi luulla että tietäisin kaiken. Kaipaankin keskustelua ja argumentointia muiden kanssa, jotta voisin koko ajan kehittyä lisää. Sitä vaan niin harvoin saa vastavuoroisesti. Voin olla tänään jotain mieltä, kunnes joku tuo muita näkökulmia, ja saatankin huomenna uuden tiedon valossa ajatella toisin.
Usein ihmiset suuttuu ja loukkaantuu kun olisi aika argumentoida.
Kiva kuulla! Olen aivan samaa mieltä kanssasi. 😊
Mua ahdistaa melkein aina kun keskustelua yritetään muuttaa egojen sodaksi. Silloin yleensä heilautan valkoista lippua ja pakenen niin kauas kun mahdollista. Sitten joskus myöhemmin voi käydä katsomassa onko sotatila edelleen päällä vai onko ihmisestä kasvanut keskustelutahtoinen joka haluaisi myös oppia ihan oikeasti keskustellen, päät yhteen lyöden 😂
Tuntuu pahalta kun loukkaa toista yrittämättä. Tuntuu pahalta, että jotku ottavat kaikki asiat liian henkilökohtaisesti, vaikka tässähän yritetään oppia eikä loukata toisen ylpeyttä kyseenalaistamalla asioita. En tiedä miten tämän sanoisi parhaiten.
Monella eri näkökulmalla saa yhdistettynä paljon uusia ideoita ja uutta mietittävää, verrattavaa. Tälleen tosi avarasti sanottuna. 🤓
Juuri näin!!!!
Esimerkiksi vois opetella kirjoittamaan oikein jossain vaiheessa. Kuitenkin tuntuu että se ei oo tällä hetkellä tärkein asia, koska luen ja mietin asioita enemmän kun kirjoitan ja jaan niitä muille. Sit myöhemmin ennen hengen heittoa vois opetella pilkut ja pisteet ja isot kirjaimet ja yhdyssanat uudestaan 😂 ei jaksa nyt ainakaan ku parempaakin tekemistä kun äikän opettajien miellyttäminen. Sekin on ihan hyvä jos muut haluaa opettaa, mutta se pitäisi tehdä toisesta välittäen eikä mahdistellen ja toista toruen, ei silleen oo kiva oppia.
Eikä tässä ajatuksessa oo mun mielestä vikaa, elämä on lyhyt ja vielä lyhempi jos sen käyttää väärin ja stressaa. Enpä aio opettaa huonoa kirjoitustaitoa eteenpäin.
Vain tyhmä luulee tietävänsä ja ymmärtävänsä kaiken. Tietoon, tietämykseen ja ymmärrykseen liittyy juuri se paradoksi, että mitä enemmän saa tietää ja ymmärtää, niin sen vaillinaisempaa oman tietämyksensä ja ymmärryksensä huomaa olevan. Sen tajuaminen on viisauden alku. Ja tuota tarkoittaa sananlasku "Tieto lisää tuskaa". Ne, jotka vannovat omien mielipiteidensä nimeen ja yhteen ainoaan totuuteen, ovat pudonneet kärryiltä jo heti lähtömetreillä ja ovat onnellisia omissa kuplissaan. Joskus sitä toki toivoo, että olisi yksi heistä. Olisi vitun paljon helpompaa.
Mustarinta kirjoitit:
"Joskus sitä toki toivoo, että olisi yksi heistä. Olisi vitun paljon helpompaa."
Tässä ikuinen ristiriita. Toisaalta sitä katselee melkein kadehtien niitä tarja ja tuomo toppahousuja, jotka elää porskuttavat menemään, käyvät välillä Prismassa ja mäkkärissä ja kylpylässä... Elävät vain omassa suppeassa maailmassaan, vaivattomasti ja kyseenalaistamatta. Ja toisaalta taas tekisi mieli ravistella niitä ja huutaa: "Herätkää näkemään, tuntemaan, tietämään, oivaltamaan enemmän ja laajemmin! Kyseenalaistakaa, kapinoikaa, olkaa h*tto vie edes jotakin mieltä!! Kehittäkää, ajatelkaa uusia juttuja!"
En tiedä.
Juurikin näin. En tiedä minäkään.
Toisaalta olen tuota 'ravistelua' koittanut joskus tehdäkin, välillä hellästi ja välillä rajummin, mutta lähes aina se on johtanut siihen, että nämä ihmiset loukkaantuvat, vetävät vain piponsa syvemmälle päähän, ahdistuvat, suuttuvat ja eristäytyvät entistä enemmän omaan kuplaansa. Kyllä mä sen ymmärrän, että kun ihmisen 'ainoa oikea' maailmankuva on uhattuna, niin aiheuttaa vastareaktion, jossa vastustetaan kaikkea, mikä kyseenalaistaa sen, mihin uskoo. Ja kyse on nimenomaan uskomisesta (EI uskonnosta), ei siitä miten asiat on, vaan siitä miten niiden uskoo olevan.
Tarpeeksi kun tuohon törmää, niin sitä kyynistyy ihmisen älyllisyydelle, eikä jaksa enää yrittää, ei ymmärtää, eikä kiinnostuakaan. Ihan sama, ihmiskunta kulkee kohti vääjäämätöntä katastrofia, jossa tuhoutuu suurin osa ihmisistä. Toivottavasti valintapaine tekee tässäkin tehtävänsä ja karsii sen tyhmimmän osan ihmiskuntaa. Eli suurimman osan. Ja minut.
E-hei, ei sinua!
Ei minulta tämä, vastaan myöhemmin. En lue enää Nalle Puhia, ehkä pitäisi.
Älymystöllä on niin kova kiire kokea kollektiivista ylemmyyttä ja narsismia.
Mitä jos kääntäisit sen peilin itseesi, etkä peilaisi omia vikojasi tuntemattomiin. Eikö olekin niin, että olit kovin tyytyväinen tuota kommenttia kirjoittaessa... mutta miksiköhän... 🤔 peittikö muihin kuvitellut viat hetkellisesti ajatukset itseesi liittyen?
Miksi otit itseesi? Minun ei tarvitse selittää sinulle yhtään mitään. Tämän kun tajuat, niin ymmärrät jotain omista ja muiden rajoista.
Et kummemmin tarkentanut vastaanottajaa tähän aloitukseeni, enkä ottanut kommenttia itseeni, koska se ei mielestäni päde minuun. Silti, mikä estää minua vastaamasta sinulle yhtälailla kun sinua kommentoimasta tähän? Enhän minä tiedä kenestä puhut ja oletko juuri sellainen henkilö joka esimerkiksi kirjoittelee negatiivisia tänne jatkuvasti.
Kommenttia rajoista en ymmärrä, muuta kun sen että minun omat yksityisyyden rajat on ylitetty jo aikoja sitten. Mutta hyvä jos olet sinut itsesi kanssa ja anteeksi jos pyysin turhaan tekemään vähän itsetutkiskelua jos olet sen jo tehnyt. Mukavaa päivää ❤
Kirjoittelen jatkuvasti tänne negatiivisessä sävyssä, itsetutkiskelu ei silti mielestäni ole paikallaan❤️
You do you. 😝 Jos koet että se on oikein, niin kuka minä olen kieltämään. Ole sellainen ihminen joka on päivän päätteeksi tyytyväinen päivän valintoihin. 😊 (tämä ei ollut käsky, enemmänkin "äidillinen" ehdotus)